Ruoka ja viini – Sivu 10 – Tuulestatemmattua

Kaksi erinomaista reseptiä

Nyt kun olen varsin kylläinen, hyvästä ruoasta ja seurasta nauttinut ”After Work” -päivällisellä Hilikun bistrossa on hyvä kirjoitella lupaamani reseptit.

Hilikku on opetusravintola, jossa kolmannen vuosikurssin opiskelijat sekä keittiössä että salissa saivat harjoitella bistro-henkisen illallisen tekemistä. Me yhteensä 30 rotissöörin ja avecin kanssa ”uhrauduimme” olemaan harjoitusyleisöä. Hyvin se meni. Enkä olisi uskonut, että iso annos sorsaa olisi minun mielestäni ollut parempi kuin vallan hyvä savuahvenrisotto. Kaikkinensa: olipa mukava ja makoisa ilta.

Mutta nyt ne lupaamani ohjeet, joissa kummassakaan ei ole mitään minun kehittelemääni. Ensimmäinen löytyi lehdestä, se on syksyn juhlakeitto, lämmin suositus. Toisen ohjeen ”kirjaili” sisareni, jonka lauantaina tarjoama kakku nousi vielä suurempaan arvoon, kun näin nämä kaikki vaiheet, jotka sen tekemiseen kuuluivat.

Palsternakkakeitto ja savulohitartar

Ainekset:
500 g palsternakkaa
300 g puikulaperunaa
1 salottisipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 rkl voita
1 l vettä
2 laakerinlehteä
suolaa
mustapippuria
tilkka samppanjaviinietikkaa (käytin tavallista)
1 rkl hunajaa
muutama tippa tryffeliöljyä (tätä minulla jopa oli, mutta tuskin keitto on mauton ilman tätä)
2 dl kuohukermaa

Kylmäsavulohitartar:
150 g kylmäsavulohta
2 rkl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
3 rkl ruohosipulia hienonnettuna
ripaus mustapippuria

Valmistusohje:
1. Pese palsternakat ja perunat hyvin, kuori ja paloittele ne. Kuori ja lohko sipuli ja valkosipulinkynnet.
2. Kuumenna kattilassa öljy ja voi. Lisää kaikki kasvikset ja paahda niihin vähän väriä kattilassa.
3. Lisää vesi, laakerinlehdet, ripaus suolaa ja mustapippuria. Keitä noin 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
4. Soseuta keitto sauvasekoittimella.
5. Lisää etikka, hunaja ja tryffeliöljy. Kiehauta keitto.
6. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.
7. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja kääntele kuuman keiton joukkoon juuri ennen tarjoilua.
8. Leikkaa kylmäsavulohi kuutioiksi. Sekoita lohi, ranskankerma, sitruunamehu, ruohosipuli ja mustapippuri.
9. Jaa keitto lautasille ja nosta päälle kylmäsavulohitartaria. Tarjoa heti.

Ohje on suora kopio Viinilehden nettisivulta

Siellä makupariksi suositellaan Rheinhessenin laadukasta rieslingiä. Varmaan parempi kuin meillä ollut ”tavallinen” Rheingaun riesling; ehkä Corvers Kauter R3 Riesling

~~~~~~~~~~~~~~

Ja tässä sisareni terveiset blogini lukijoille: Vadelma-mustikkakakku, josta sisareni keittiössä tuli mango-hillakakku.

”Kakkuidea lähti tästä: https://www.lemonsleipoo.fi/l/kuningatarkakku/

VANILJAKAKKUPOHJA
• 50g voita
• 4 isoa kananmunaa
• 2 1/2 dl sokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl ruokasoodaa
• 1 tl vaniljatahnaa / vaniljasokeria
• 1 dl maitoa

– Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Vuoraa 20 cm kakkuvuoka leivinpaperilla.
– Sulata voi ja jätä sivuun jäähtymään. Sekoita valmiiksi vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda.
– Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi paksuksi vaahdoksi.
– Lämmitä maito ja sekoita vaniljatahna sekaan. Lisää muna-sokerivaahdon sekaan vähitellen.
– Vatkaa joukkoon voisula.
– Siivilöi jauhoseos muutamassa erässä käännellen joukkoon.
– Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Kakkuvuoka ja uunin teho vaikuttaa lopulliseen paistoaikaan.
– Kun otat kakun uunista, tipauta vuoka pöydälle muutaman kerran. Anna kakkupohjan jäähtyä vuoassa noin 10 minuuttia ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään.

Seuraavana moussen ohje, jonka kuningatarhillon vaihdoin lakkahilloon.

KUNINGATARMOUSSE (= lakkamousse)
• 1 dl lakkahilloa
• 2 dl vispikermaa
• 200 g lakkarahkaa
• 200 g tuorejuustoa
• 2 liivatelehteä
• 1/4 dl vettä
– Laita liivatteet kylmään veteen.
– Vatkaa kerma vaahdoksi.
– Vatkaa toisessa kulhossa hillo, rahka ja tuorejuusto yhteen.
– Lämmitä vesi ja sekoita liivatelehdet joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana tuorejuusto-rahkaseoksen joukkoon koko ajan vatkaten. Sekoita kermavaahto joukkoon.

Kuorrutus = mango ganache ohje https://www.instagram.com/p/C9XcGzqo7yt/

Heavy cream 35% fat – 30g
•Mango puree – 125g
•Glucose – 10g
•Invert sugar – 20g
•White chocolate callets – 290g
•Cacao butter – 15g

1. Bring the mango puree, heavy cream, glucose and invert sugar to a simmer.
2. Pour the mango mixture over the white chocolate callets and cacao butter and emulsify.
3. Cool down below 28 degrees Celsius and your ganache is ready to be used.

Mango ganache oli helppo tehdä. Jähmettyy nopeasti, joten säpäkkänä saa olla.

Koristeet

Koristehillat pyöritin vaniljamassasta, jonka värjäsin pastavärillä. Pieniä palleroita, jotka liimasin elintarvikeliimalla yhteen. Hillan lehdet ovat vohvelipaperia, jotka maalasin.

https://herkkuhovi.blogspot.com/2016/03/fantasiapikkuleipa-resepti.html

Värjäsin osan taikinaa ja kaulitsin levyksi ja siihen päälle lehtiaiheita ja hillapalleroita. Laitoin leivinpaperin taikinan päälle ja kaulitsin värjätyt osat taikinalevyyn kiinni. Paiston jälkeen maalasin tarkemmat rajat hilloihin. Linkki Instagramiin löytyy alta https://www.instagram.com/p/C7R1EagpLYn/

Mukavia hetkiä leipomiseen!

Näissä näkyy meidän kahden kokkailukärsivällisyyden rajat: minulle hyvä, nopea, simppeli soppa on just hyvä, sisareni jaksaa, osaa ja haluaa tehdä käsityönä jotain mahdottoman makoisaa.

Bloggailu Reseptit Ruoka ja viini

Teköäly versus ihan itse tehty

Sadetta, harmaata, kylmää, flunssaakin vielä, olisi toki ´oikeaakin´ tekemistä mutta kun ei huvita.

Siis heti aamusta varaan meille matkan. Tammikuun lopussa lähdetään viikoksi lämpimään. Jo pelkkä varaus tuo hyvän mielen.

~~~~~~~~~~~~

Minulla oli väärä tieto siitä, milloin alkaisi WordPress -kurssi. Luulin että tänään, mutta vasta marraskuun sunnuntait ovatkin sitä varten. WordPress on se ”alusta”, jolla näitä postauksia ja nettisivuja teen. Nythän ei olisi enää paljon tarvettakaan moiselle kurssille, kun osaan tämän perusteet jo aika perusteellisesti (15 v. päivittäinen kokemus) eikä enää ole tarvetta uudistaa esim. Muistikuvien sivuja saatikka mitään muuta tähdellistä. Silti ilmoittauduin ja maksoin kurssin ihan vaan oppimisen ilosta. Ja toki haluan vähän askarrella uusien nettijuttujen parissa, vielä voin sitten jotain uutta kehitellä. Mutta kurssi alkaakin vasta kuukauden päästä.

Tästä huolimatta vähän kokeilin jo nyt itsekseni tämän editorin uusia mahdollisuuksia. Enkä oikein tiedä, olenko ilahtunut vai vähän kuin turhautunut.

Tekoäly kun tekee kaiken niin helpoiksi, jos kohta myös aika persoonattomaksi.

Tässä pari esimerkkiä.

Avasin uuden tyhjän postaussivun ja kirjoitin siihen ”Ruoanlaitto on mukavaa, se rentouttaa ja tuo iloa muillekin.” Ja sitten yhdellä AL-klikkauksella annoin tekoälyn tehdä ”postauksen”. Ja sekunnissa tai kahdessa tuli tällainen juttu!

Mitäpä tähän lisäämään! Tekoäly on sujuvasanainen ja tietää mistä ”kirjoittaa”.

Entäs sitten kuvat. Kun en kerran päässyt itse pyöräilemään ja kuvailemaan, niin mitenkäs tekoäly tämän jutun ratkaisi?

Klikkasin WordPressin kuvaeditoria, sitten Generate with Al –namiskaa ja kirjoitin: ”syksyinen katu märkä asfaltti keltaiset lehdet nainen pyöräilee kypärä ” Eikä mennyt kuin 10 sekuntia ja tsädää!

En oikeastaan ole sittenkään varma, haluanko oppia uutta! Ehkä olen konservatiivi ja pitäydyn vielä vanhassa tavassa, omissa teksteissä ja kuvissa.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Näin ollen kerron, että tänäänkin oli mukava värkkäillä jotain uutta jälkkäriksi, vaikka en sateen ja, nyt jo ehkä hiljalleen hiipuvan, flunssan vuoksi päässyt tänäänkään pyöräilemään.

Tein meille päärynäjälkkäriä. Resepti löytyi Etiketti-lehdestä: Päärynäkeikauspiirakat

Lehden ohjeessa päärynöitä ei kuorita, mutta minä kuorin, kun oli niin paksut kuoret ja lisäksi kehotettiin tarjoamaan vaniljajätskin kanssa, mutta kun sitä ei ollut, laitoin kastikkeeksi Valio Creme brulee -kermajogurttia. Sopii moneen, vaikka vaan makean nälkään ja hemmotteluun.

Se se on hyvää. Ja varmaankin ihan yhtä paljon kaloreita ja makua kuin vaniljajätskissä. Tosin jätski olisi lämpimän päärynän kanssa ollut ehkä vielä suun myötäisempi makupari.

Buon appetito!

Ruoka ja viini

Ihan muina kotihengettärinä tänään

Pyyheliinojen katkenneiden renksujen vaihtoa, villavaatteiden tuuletusta ja pesua, leipomista, pakastimen inventaariota, silityshommia, lakanapyykkiä, – – – kaikkea sellaista ja paljon muuta. Näkisittepä minun huivilaatikkoni nyt!! Laskin että minulla on 28 huivia (+ (villa)kaulahuvit). Ainakin 10 niistä on sellaisia, joita en ole käyttänyt vuosikausiin, mutta en silti luovu niistä.

Huivilaatikko on vaatehuoneen kotivara tai siis ”vaatevara”. Pikkuhuivi, pörröhuivi, pitkä mustavalkoinen pallohuivi, iso silkkihuivi, Barbour-huivi, Hermes!, pinkki pellavahuivi, … Huivi on usein hyvä pelastaja, viimeistelijä, vaatekerran värien ”sitoja”: huiveja ei ole koskaan liikaa. Mainittakoon, että mökin vaatekaapissakin on ainakin viisi huivia, ainakin. Ja sielläkin sitten villahuivit erikseen.

Jääkaapin inventaariossa löytyi purkillinen kinuski-kreemiä, joka oli päiväyksen mukaan ollut parhaimmillaan jo viime viikonloppuna, joten se pääsi juhlistamaan huomista korvapuustipäivää. Tein pikkupuustisia ja rullapullia ja perinteisen korvapuustitäytteen (voi, sokeri, kaneli) korvasin kreemillä. Se kun kestää paistamista varsin hyvin.

Koko päivän Kellossa klapi- ja puuhommissa ollut Pehtoori oli palattuaan tyytyväinen ”korvapuustipäivänaatosta”; vähän tulisen peruna-gnocchi-tomaatti-tuoremakkara-sipuli-paprika -padan ja ison salaatti-feta-hedelmä- etc. kulhon jälkeen makea pulla oli kelpo jälkkäri.

Reseptit Ruoka ja viini

Matkakuumeisena – ja reseptiikkaa

Ei mitään määrää surffailuilla ja somekanavilla pyörimisellä.

Noh, aamupäivällä pyöräteillä ja pihalla puutarhahommissa pikkusateesta huolimatta, mutta muutoin …

Eikä mikään tähdellistä löytynyt. Ei hyviä uusia reseptejä, ei neuleohjeita.

Matkakuume kyllä nousi melkein varauslukemiin. Kohde ja ajankohtakin taitaa olla päätettynä: tammikuussa lämpimämpään. Luulen näin.

~~~~~~~~~~~~

Perjantaina Pehtoorin valmistaman päivällisen menun ja reseptilinkit lupasin kirjoitella, joten tässäpä nyt. Oikein hyvä tasapainoinen menu. Ja kaikki kolme ruokaa olivat mieluisia ja makoisia. Hyvin tehtyjä ja alkuruoka vielä kauniiksi annokseksi aseteltu.

Alkuun Lohitartar ja piparjuurismetana , joka olikin graavisiiasta. Minulle mieluisempikin noin. Ja syksyllähän siika on parasta. Molemmat kyllä todettiin, että siikaversioon ei ehkä kannata laittaa sitruunankuorta vaan mehu. Lohiversioissa kuori on varmaan parempi, – leikkaa lohen rasvaista makua raikkaammaksi.

Pääruokana Rapeat kesäkurpitsarullat, joissa Cheddaria ja prosciuttoa rullattuna. Näitä teen varmasti itsekin. Ja vielä tälle satokaudelle. Olivat tosi erinomaisia.

Jälkkkäriksi Helpot Granolauuniomenat. (kuvaamattahan ne jäivät) Niihin käytetään Valio-kinuskikreemiä, ja sitä juuri käytin mökillä hillojen (lakkojen) kanssa tarjotussa kermavaahdossa. Se oli siis kinuskivaahtoa = puolet vispikermaa ja puolet kinuskikreemiä sauvasekoittimella paksuksi vaahdoksi. Sopii varmasti myös tavallisten uuniomppujen tai omena-kauramössön kanssa.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Sunnuntain helppoja juttuja

Pakkasyön jälkeen ilma raikas, aurinkoinen.

Turhankin aikaisin lähdin pyörälenkille. Puolelta päivin olisi ollut leppeämpää. Toisaalta aamusella oli tyven, hiljaista.

Kuivasjärven rannassa pehmeä sammal paljasjalkakenkien alla oli hyvä kulkea. Jostain kaukaa joku (ei voi tietää minkä) vesilinnun luikutus. Vedenpinta rasvatyyni. Valo ja värit, taivas ja vedenpinta tuntuivat olevan sovussa, jotenkin kimpassa. Vahingossa unohdin pyörän metsänreunaan aika pitkäksi aikaa, sammal houkutti tepastelemaan järven rannassa…

Kotimatkalla ”etelän suunnasta” oli vielä yksi tyven maisema pysähdyttävä kuvaamaan.

Pokkisella (Pokkitörmä) tuo pilvi kiinnitti huomion. Ja melkein kesäinen Oulu. Syksyllä 1989, jolloin odotin esikoista, ehdin haravoida melkein kaikki lehdet ennen syyskuun loppua. Nyt ne eivät ole edes aloittaneet tippumista. Koivut ja jalopuut vielä hyvinkin vihreitä.

Iltapäivällä kaikenmoista rästihommaa: ja ruoanlaittoa. Viikkoon en ole tehnyt mitään sapuskaa huolella. Tänään tein. Jotain niinkin erikoista kuin jauhelihapihvejä. No jos tekee vasta jauhetusta naudanpaistijauhelihasta, huolella kuullottaa chilin, sipulit, myös valkoista sipulia, turvottaa korppujauhot kerman ja (Pirkka Parhaat) tomaatti-mascaspone-kastikkeen (Pirkka Parhaat) kanssa, ja lopussa maustaa vielä yrttisekoituksella, tulee arkiruoasta ihan salonkikelpoinen sapuska.

Ja ”samoilla tulilla” keittelin (vihdoin) marja-aronioista hyytelöä muutaman purkillisen. Moneen vuoteen en ole tehnyt, en löytänyt vanhaa hyvää ohjettani, mutta tämä Alkon sivuilta löytynyt vaikutti ainakin tekoavaiheessa oikeinkin hyvälle. Kun jäi kaarnikat mökkireissulla poimimatta (kun niitä ei juuri ollut) niin ehkä tämä on tulevan talven tarpeisiin sopiva. Makeampikin.

Mökkielämää Niitä näitä Ruoka ja viini

Leppoisa, lämmin lauantai

Sadetta? – Yöllä oli satanut, ja puolenpäivän molemmin puolin satoi. Ihan ihmeissään olimme. Mutta sade soi mahdollisuuden ja innoitukselle viikkosiivoukselle ja innosti vähän leipomaankin. Huolimatta siitä, ettei metsissä edelleenkään ole sienen sientä (kävin tänäänkin vakkariapajia tsekkaamassa) tein sienipiirakan.

Taas kerran Valion ohjetta mukaillen. Kuivattuja (liotettuja) suppiksia, ruskeita herkkusieniä ja Västerbottenin juustoa laitoin täytteeksi, vähän tryffelijauhetta, joka ei kyllä sitten maistunut juurikaan. Joten: ensi kerralla myös tryffeliöljyä.

Ihan kelpo myöhäisen lounaan piirakka siitä tuli. Ja tuparipiirakka. Kutsuttiin ”Lähes naapuri” puron koillispuolelta Tuulensuojaan piirakalle ja kuohuvalle. Hangasojan historiaa ja mökkitienoon juttuja selvittelimme, bingoaikeita 🙂 (Panimolla on joka keskiviikko bingo ja tietovisa!) ja vinkkejä lähitienoon patikka- ja nähtävyyspaikoista vaihtelimme.

Uusi kranssikin on valmis. Tai noh, sellainen kuin tästä eka kerralla tuli. Mustikanvarvuthan kestävät talvea hyvinkin, – ehkä ensi kerralla enimmäkseen niitä.

Illansuussa purolla, jossa on jo taas vähän vettäkin, kahlaillen, kuvaillen, kulkien lämmössä, tyvenessä, kaikin puolin levossa.

Reseptit Ruoka ja viini

Omppupiirakoita ja halauksia

Sellainen aika tavallinen lauantai, johon iloa ja eloa toi perhepäivällinen.

Alkuun lohileipiä ja pääruokana hampurilaisia kotigrillistä (Juniori sai grillailla 🙂 ). Sillä aikaa minä bongailin lasten kanssa leppiksiä. Tämä yksi oli kyllä ”lentäväinen”, palasi kuitenkin aina takaisin, uudelleen ja uudelleen. Eepi sai olla ”leppäkertun kuiskaaja”.

Jälkkäri ansaitsee erityismaininnan, – monikoissa mainintoja! Eilen leipomani piirakka oli selkeästi parempi ja tykätympi kuin tänään tekemäni ”tavallinen” pähkinäinen (ja rusinainen) omppupiirakka.

Eilinen oli uusi kokeilu, Pullahiiren blogista bongaamani koko pellillisen piirakka, joka oli aika vaisu ulkoiselta olemukseltaan, rapeaa kovempi reunoiltaan, mutta, ah, niin karamellinen, toffeinen piirakka, jolle vaniljakastike oli ehdoton makupari. Helppo ja nopea piirakka.

Kun tuli leivottua kaksi piirakkaa, on mitä pakata mukaan. On jo pakattu. Suunnilleen kaikki muukin. Huomenna ruskareissulle! Lomailemaan möksälle!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Karjalassa syntyneen ja siellä 11.11.1943 hukkuneen pappani synttäripäivä (136.) oli eilen. Kävin tänään – taas – hautuumaalla, ja menin myös Karjalaan jääneiden muistomerkin ohi. Suomen luonnon päivänä luonnossa on halauksia. Olisipa vielä ollut oikea kamera mukana: halaus oli kuvaamisen väärti.

Reseptit Ruoka ja viini

Aikaa on

Sateinen aamupäivä houkutti istahtamaan kirjoituspöydän ääreen. Ihan rauhassa askartelemaan, kalenteroimaan loppuvuotta, samalla kuunnellen tunneälyistä, lempeää, ymmärtävää kirjaa. Etsimään, ostamaan ja tulostamaan tarroja, vähän piirtelemään, värittämään, miettimään mille tarvii tilaa…

Tämäkin touhuilu on sellaista, mistä en olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut saavani iloa ja enkä olisi uskonut, että käyttäisin tämmöiseen kuukausittain monta tuntia aikaa. Onhan niitä, hyvänen aika, valmiita paperikalentereita ja muistikirjoja myynnissäkin, ja työnantajakin sellaiset joka vuosi tarjosi ihan ilman mitään turhan aikaisia askartelutuunailuja.

Mutta nyt on aikaa kuvittaa ajankäyttöään, tehdä kalenterit ihan ite. Aikaa on paljon! Vai onko sittenkään…

Päivän toinen tuloksia tuottanut puuhailu oli keittiössä. Tein texmex-pataa Valion ohjeella (vähensin veden puoleen, joten keitosta tuli pata).

Aikas hyvää oli, helppoa ja halpaa. Tein tämän vähän kuin kokeeksi, että jos A & E tykkäisivät ja että olisi heille joku uusi lemppariruoka tarjota. Etten aina tekisi heille vaan samoja safkoja: lohta, perunapalleroita, poronkäristystä ja puikulamuusia, pastaa, hotdoggeja, ”lasten salaattia” ja lihapullia, tms.

He kun tykkäävät jauhelihatortilloista tosi paljon, ajattelin että tämä texmex-keitto/pata voisi olla kelpo ruoka heidän mielestään. Mutta taitaa olla vähän turhan mausteista muksujen makuun. Me Pehtoorin kans kyllä tykättiin, ja hunajamelonisalaatti ohessa oli oikein hyvä lisäke mausteisen padan rinnalla.

Ruoka ja viini Viini

Rapukestit pienesti

Nuoruusvuosia (1977-1978-1979-1980) me telttaretkeilimme pitkin Eurooppaa. Kesäkuussa 1977 (muina vuosina reissut elokuussa) – ennen silloisen poikaystäväni (nyk. Pehtoori) armeijaan menoa – reissasimme Ruotsissa ja Tanskassa. Ja silloin, erityisesti Tanskassa, Odensessa ja Legolandissa, tuuli. Lämmin, voimakas tuuli on jäänyt vahvasti mieleen. Ja kuviinkin. 😀

Tuon reissun jälkeen sellaista tuulta kuin tänään on Oulussa ollut, me on nimitetty Odensen tuuleksi.

Pehtoori puutarhuroi koko päivän, minä siivoilin ja kokkailin sisällä. Ja iltapäivällä kävin pyöräilemässäkin. Paikka paikoin tuulenpuuskat olivat liki vaarallisia. Mutta sähköpyörästä kiitos; silti oli mukava polkea.

Elokuu on johonkin maailmanaikaan ollut meillä rapujuhlakuukausi, parhaina vuosina kolmetkin rapukekkerit sattuivat kohdalle ja ainakin yhdet niistä tuli itse järjestettyä, mutta eipä ole vuosiin sellaisia ollut. Tänään kuitenkin kahden hengen rapukestit: rapua kolmella tavalla.

Alkuun Toast Skagen.

Ja pääruoaksi katkarapusalsaa (parempaakin olen tehnyt, enkä muista mistä tämä resepti.

Mutta ei sillä väliä. Ensi kerrralla osaan tehdä makoisampaa ilman ohjetta.) ja Lombardian leipää sekä hernemoussea.

Se oli hyvää! Sopisi kyllä liharuoalle paremmin.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: mustakalapastaa ja pastisscampeja. Molto bueno!

Entäs viini? Umbriasta Vermentino & Grechetto, – kevään 2012 jälkeen nämä ovat tuttuja ja tykättyjä rypäleitä. Mutta eka kertaa ikinä paperipullo! Ja se toimi! Pieni ekoteko! Ja ihan kelpo viini: Cantina Goccia 2023 Sopisi mökki- tai piknik-viiniksi oikein hyvin: kevyt kantaa, ja hyvä viinipari buffet-, salaatti- ja pastapöytään.

Edelleen tuulee, melkein tekee mieli laittaa jo takkaan tuli … Vähän jo syksyn fiboja.

Ruoka ja viini Viini

Viinikerhon kesäilta

Harvoin olen kastunut niin totaalisesti kuin äsken.

Iltapäivällä, mennessä, melkein paistoi. Hiljalleen yhdessä Pehtoorin kanssa poljimme parinkymmenen kilometrin matkan kaupungin läpi Oulunsaloon. Odotuksia, ja jo etukäteen iloa toi ajatus nähdä ystäviä. Tieto siitä, että puutarhasssa meitä odottaisi rupattelu, kuulumisten vaihtelu, samppanja, monien kukkien paljous, lintujen laulu (ja tunnistus).

Orangeriessa oli sitruunoita! Niitä jaksoin ihailla.

Oli viininkerhon kokoontuminen. Juurikin Oulunsalossa sen kuuluu näin kesällä olla.

Teemaa ei tiedetty etukäteen, eikä tunnistettu vaikka sekä valkoviinit että punaviinit olivat samaa teemaa…. Jotain olimme tunnistavinamme – kuten tavallista. Mutta että olimme Espanjassa, Prioratissa!

Kovin paljon juttumme taas yliopistomaailmassa, onhan meistä puolet siellä ainakin puolet elämästään ”viettänyt”, mutta onneksi myös muuta.

Ruokaa, viiniä, kesää, luontoa, lomaa, elämää jutuissa. Ja viiniä. Ja puutarhaa! Kesäkurpitsan kukkia! Niitä olen ´tottunut´ 😂 näkemään vain Roomassa, vain lautasellani fritattuna. Nyt Oulunsalossa puutarhan takapihalla – tuosta noin vain.

Melkein nelituntinen vierähti ruoan ja juoman parissa, paljon puhellen. Kahdeksan aikaan totesimme Pehtoorin kanssa, että on aika lähteä pyöräilemään kohti kotia, mikäli mielimme 20 km:n matkan kulkea kastumatta. Lähdimmekin. Mutta heti kohta lähdettyämme alkoi sataa, – kunnolla.

Vasta jokisuistoon päästyä sade taukosi. Mutta no hätä. On vielä kesä. Tämäkin päivä yksi tämän kesän parhaista. Nyt vähän palelee. Mutta illan ilo ja muistot lämmittävät.