Ruoka ja viini – Sivu 36 – Tuulestatemmattua

Juhannusaatto 2021

Miten jos tämän päiväinen postaus menisi ihan vaan muutaman kuvan kera?

Apsun kummitäti on Oulussa, Rantapellossa, ja niin oli pienetkin! Vesisota oli väistämätön! Ja se ilo jälleennäkemisestä!

Eevis ei ollut vakuuttunut ”titin” ja papan juhannusliputuksen onnistumisesta. Mutta yritti kannustaa.

Juniori toi kontribuutionsa juhannusaaton päivällispöytään. Ja kyllä: se oli vähintäänkin erinomainen. Minähän en BdB-samppanjoiden ylin ystävä ole, mutta kun tämä oli saanut olla kosketuksissa tammen kanssa, oli samppanjassa voimaa, luonnetta ja makua. Jostain Euroopan viinikaupasta kuulemma hankittu.

Ja sitten syötiin. Lihavartaita. Pitkästä aikaa. Ja vielä nyt, monen tunnin jälkeen, vähän raskas olo, mutta olihan kuulkaa hyvää. Ohessa mm. juuripersiljaa, mozzarella-salaattia, tryffeliherkkusieniä, maustevoita, … ja jälkkäriksi se kakku.

Meni jatkoon ihan heittämällä. Se oli mahdottoman hyvää, ei liian makeaa, – ja lapsetkin söivät mielellään. Eevis tykkäsi erityisen paljon suklaakahvipavuista. 😉 Oheen sopivat tuoreet mansikat oikein hyvin.

Niin ja sää! Kuten kuvista näkyy. Niin hyvä päivä tänään.

Tunnelmia kotikaupungissa

Kevättalvella mietin, että on kyllä vähän turhaa ostaa mitään kevytuntavatoppaa. Että tarvitsenko sellaista? – Sehän osoittautui kuitenkin minun merkillisesti yltyneen hiihtoharrastukseni aikana vallan mainioksi kamppeeksi, joskin edelleen podin vähän huonoa omaatuntoa, että oisko sittenkin ollut turha ostos? – Tänään kesäkuisena lauantaina taas totesin, että kevyt untuva on mitä mainioin vaatakappele ulkoilmaihmisen repussa.

Lähdin aamupäivällä kohti perinteistä Turkansaaren kesäkuista pyörälenkkiä – ja onneksi pyörän tarakalla oli mainittu kevytuntavatakki. Menomatkalla se oli todellakin tarpeen.

Ja sitten. Turkansaari nyt vaan on!

Mikä siinä on, että siellä on levollinen olo? Ovatko ne nuo hirret vai historian havina? – Minulle, jolla ei ole oikeastaan mitään lapsuuden kosketusta maaseutumiljööseen? Miksi maalaisidylli elähdyttää?

Nyt kyllä päällimäisenä hyvä olo päivällisestä: sisareni kutsui minut ja Pehtoorin ulos syömään. Valitsimme paikaksi De Gamlas Hemin – koska tunnetusti hyvä ruoka ja välitön tunnelma. Patiolle alias terdelle emme ryhtyneet: totta puhuen minä pyöräilin paikalle kevyt toppatakki ylläni, ja farkut jalassa (siis kylmä!). Perille päästyä suit sait sukkkelaan kävin ravintolan vessassa vaihtamassa kukkamekkohameen ylleni ennen ravintolaan astumista. Ei sinne kyllä tarvitsisi erityisesti pukeutua, mutta onhan se itsellekin mukava olla vähän juhlassa myös kamppeiden osalta. Luulen, että verkkareissa ruoka ei olisi maistunut yhtä hyvältä.

Nyt se maistui. Alkuun poroa, pääruoaksi risottoa ja jälkkäriksi mansikka-pannacottaa vailla vertaansa. Kaikki oli hyvää, – myös vuoden 2014 riesling Rheingausta! Leppoisa parituntinen. Leppoisa kesälauantai – vaikka sitten untuvatakkia tarvittiinkin.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Samppanjaa kerrakseen

No nyt!

On päästy kokemaan viininmaistiaiset, joissa oli kuusi samppanjaa! Pelkkää samppanjaa kuusi lasillista ( a 8 cl) yhdeltä istumalta. Ja samassa huoneessa 18 henkeä, joista enemmän kuin puolet tuttuja: läheisiä, ystäviä ja tuttuja ja muutamia ”uusia ihmisiä”. Tänäänkin kasvoja, ei maskeja, paljon hymyjä, kohtaamisia, – ei sentään halauksia tai kättelyitä. Kuultiin juttuja, oltiin yhdessä, kerrottiin menneistä – ajoista ennen koronaa ja koronan aikana – haaveiltiin tulevasta, ja paljon kuului, että ”jos” tai ”katsellaan nyt miten tästä”. Maailma on muuttunut mutta ystävyys on tärkeää, kohtaamiset ovat tärkeitä.

Noista kuudesta (Juniorin valitsemasta) samppanjasta Heikkisen Kalle (Charles Heidsieck) ja Robert olivat eniten minun mieleeni. Heidsieck on luottosamppanja. Aina hintansa väärti. Hinta-laatu vähintäänkin kohdallaan. Siihen kannattaa luottaa ja satsata. VIimeisenä maistiaissetissä oli 80 euron Grand Couronnement (80 €!!!). Ei valittamista, mutta ei ole mitään tarvetta ostaa sitä. Robert oli mahtavasti ”punaviinillinen” samppanja. Ihan uudenlainen, voimakas, kaikelle ohessa tarjoilluille maistelulautaselle sopiva … Jopa lihaiselle ankalle.

Kaikkinensa paljon opettava, hyvin maistuva ilta.

Ja niin hyvä nähdä, kuulla, kohdata!

Oli Oulun Viininystävien (mini-)Dionysia -ilta. Viime vuoden ja tämän kevään tapahtumat oli peruttu, ja tänään sitten korvaava ilta. Kokoonnuimme Rauhalassa, ja nyt on hyvä mieli, toiveikaskin.

Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini

Toimen päivä

Olen tänään kuvaillut puita kotipihalla, pyörälenkillä, kukkakaupassa, hautausmaalla. Olisin mielelläni kuvannut myös auringonpimennystä, mutta olinpa juuri silloin – taas vaihteeksi – hammaslääkärissä. Ja olen kyllä kohtuullisen pettynyt kalliiseen operaatioon! Vähän sellainen ojasta allikkoon juttu!

Pyöräillessä puistojen ja pihojen ohi, tuntui, että kaikkialla kukkii kaikki. Yhdessä rysäyksessä tämän kesän kukkaloisto? Ja sitten vielä kukkia lisää kukkakaupasta. Oulun paras kukkakauppa (Kanerva) on muuttanut takaisin Uudelllekadulle, ja nyt on hienot tilat.

Pienen kimpun kävin äidin ”uuteen yksiöön”, kuten hän sairaalahuonettaan nimittää, hankkimassa.

Iltapäivän lopulla minulla oli patiotreffit miehen kanssa. Kävinmme syömässä Zivagon uudella patiolla: se on onnistuneesti rakennettu ja ilta-auringon puolella. Ja ruokakin oli hyvää: Pehtoorilla burgeri, minulla pinchoja. Nälkä lähti.

Kunhan kotiuduimme, piipahtivat pienet isänsä kanssa. Sovittiin huomisesta, ja mm. ruokalistatoiveita kuuntelin ennen kauppaan lähtöä. Minähän en yleensä iltaisin käy kaupassa, ja olinkin hämmästynyt kuinka paljon siellä oli porukkaa (vai tuntuuko vain Lapin vähäväkisyyden jälkeen?), aika nuoria ostamassa jätskiä ja olutta, mm. niitä. Ja ilman maskeja melkein kaikki alle 40-vuotiaat. Tämä kukkahattutäti ei tupissut, eikä katsonut arvostelevasti, mutta kyllä hiljaa mielessään mietti, että eikö vielä pari viikkoa olisi voitu…

Kaikkinensa melkoinen city-päivä. Kairassa kulkeminen enää vain kaukana muistoissa…

Reseptit Ruoka ja viini

Hyvää kotiruokaa kahdelle

Jos eilen aamuisella lenkillä oli melko kylmä ja satoi aika reilusti, niin tänä aamuna oli ihan halvatun, hyytävän kylmä (+4 C) ja vettäkin tuli, vaikkei sadetakin alle asti sentään. Pakkoko se oli heti aamusta tormata pyörän kanssa tyhjille reiteille? – Ei pakko, mutta aattelin, että onpahan ”alta pois”. Niinhän siinä sitten kävi, että vajaa tunti riitti, ja hakeuduin kotiin lämpimään suihkuun.

Sitten istahdus koneelle, ja eilisen postauksen vastauksiin ja tilastoihin perehtyminen: monia vastauksia kyselyyn ja kommenttejakin. Niistä mukavia ilonläikähdyksiä. Vastausaikaa on vielä ens lauantaihin asti!

Päivän agendalla oli parin (minulle) uuden ruokatuotteen testaus: Briossijauhopussi on ollut kaapissa jo muutaman kuukauden, mutta Valion Vaniljakreemi solahti ostoskärryyn vasta viime viikolla.

Briossit ulkomaiden hotelliaamiaisilla tai ravintoloiden leipäkorissa ovat aina maistuneet minulle, samoin kuten croissantitkin. Niinä harvoina kertoina, kun olen ravintolassa (Kauppuri, Rooster) syönyt oikean gourmethampurilaisen, on briossisämpylä maistunut hyvälle, ei sellaiselle kuin Mäkkärin kuiva, jauhohöttöinen pulla. Kun kotona on ainakin kerran kesässä viikonlopun grilliruokamenussa ollut hampurilaispihvejä, on niitä varten ostettu kaupan valmiita briossisämpylöitä. Mutta tänäänpä tein niitä itse! Ja niinhän siinä nyt taisi käydä, että muunlaisia ei meillä enää ole tarjolla: oli kyllä pienen (koneella) vaivaamisen väärti!

Jauhoja ja taikinaa on helppo työstää, pussin pohjassa olevalla ohjeella tein. Sämpylöihin tulee hyvä sitko, eivät ole höttöä (100 g voita taikinassa 🙂 ).

Koska keli ei suosinut grillailua, meillä oli täytteenä ”pulledporkia”, tein sen oheen vielä itse hillottua punasipulia. Cheddar oli jäänyt ostamatta, mutta kylläpä oli silti hyvää. Ja helppoakin!

Suunnittelin jo, että näitä pullapalleroita voisi tehdä vähän pienempinä: halkaisisi, täyttäisi vaikka poronkäristyksen jämillä, teelusikallisella creme fraichea ja salottisipulirenkailla. Olisipa hyvä lapas möksällä tarjottavaksi vaikka korvasienikeiton ohessa.

Ja jälkkäriksi Pastel de Nata. Kaikki Portugalin kävijät (ja Lidlin leivonnaiskaapilla käyneet) tietävät nämä pienet vaniljakreemileivonnaiset. Minähän olen niitä joskus aiemminkin koettanut (pitkän, vaikean kaavan kautta) itse tehdä. No joo, eivät huonoja olleet nekään, mutta tänään: näitä teen toistekin! Pohjana oli Valion resepti. En tosin käyttänyt valmista voitaikinaa, vaan lehtitaikinalevyjä (Myllyn paras). Ja laitoin täytteeseen vähän myös sitruunamehua. Nämä tekeleeni eivät ole mitään konditoriatuotteiden helmiä, ainakaan ulkonäöltään, mutta hyviä olivat.

Vaniljakreemistä on kyllä varmasti vaikka mihin: täytekakkuihin, jälkkäreihin, piirakoihin. Miksei tällaista paiston kestävää tuotetta ole aiemmin tuotu markkinoille? No nyt on. Kokeilkaahan hyvät leipurit ja kotikokit!

Luettua Niitä näitä Ruoka ja viini

Keittiössä kesäistä

Auton mittari näytti +5 C, kun puolilta päivin ajelin Kauppahalliin. Huom. autolla. Ei tullut pieneen mieleenkään lähteä pyörällä, vaikka aikaa olisi todellakin ollut.

Puistola Bakerystä rieska, Riikalta perunoita (uusia! – vastoin odotuksia, eivät huonoja, jos kohta kuukauden päästä vielä parempia…) sipulia – korvasieniä harkitsin, mutta luotan että mökkiviikolla kesäkuussa löydämme niitä itse Ahopään rinteiltä. Ja sitten ostamaan M:lta (kalaliike Pekuri) kalaa: tänään kalakauppaan oli uinut ensimmäinen Perämeren lohi! Toipilas-Pehtoori grillasi ja minä tein oheen vielä tsatsikia ja ”hernepyreepalleroita”.

Olen vuosikymmenien varrella tehnyt jos jonkinlaisilla aineksilla, jukurteilla ja mausteilla tsatsikia ja tänään vielä yksi uusi kokeilu. Jugurttina Lidlin Milbona ”Greek Style Yogurt, Creamy”. Tulipa aidon oloista: eri lailla kiiltävää ja pehmeää kuin turkkilaisesta, Bulgarian tai Valion kreikkalaisesta jugurtista. Hyväähän se niistäkin tulee, mutta kannattaa kokeilla. Tämänkin jukurtin valutin ensin, puolisen tuntia, samoin raastetun kurkun. Lähtee turha neste pois.

Varaslähtö kesään meillä kuitenkin. Hyytävästä säästä huolimatta.

Päivään on kuulunut edellen paljon perhe-whatsappia sekä muuta sähköpostia. Ihan kuvauksiin liittyviäkin. Ja iltapäivällä Juniori kävi potrettikuvauksissa: tarvitsee töihin esittelykuvan, ja kylläpä on ollut säätämistä. Ei meillä vaan töissä ollut mahdollista valita ja säätää, millaiset kuvat nettisivuille laitettiin. Enkä tiedä, kiinnostikokaan niin kovasti. 😉

Touhujen taustalla olen kuunnellut Kaari Utrion elämäkertaa, ei omaelämäkerta, vaan Anna-Liisa Haavikon kirjoittama. Uskonette, että minua kiinnostaa kovastikin. Ja kyllä, ehkä vähän yllättäen, myös yllättää ja kiehtoo. En ole koskaan ollut mikään hänen kirjojensa ehdoton fani, aika monia olen kuitenkin lukenut, mutta nyt näen hänet eri valossa, – rohkeana. Olen kerran tavannutkin hänet, hakenut Oulussa lentokentältä yliopistolle – puolen tunnin perusteella hän oli erilainen kuin elämäkerran perusteella. Tulin tänään miettineeksi, että olen tavannut hyvin vähän ihmisiä, joista on kirjoitettu elämäkerta tai jotka ovat itse kirjoittaneet muistelmansa: onkohan se aina niin, että elämäkerta ja pikainen tapaaminen ovat aika kaukana toisistaan? – Varmastikin.

Tähän teemaan palannen huomenissa. 🙂

Ruoka ja viini Viini

Roseeviini, oranssiviini, rieslingrosee – mitä näitä nyt on?

Rieslingrosee – valkkarirosee?

Viime kesänä kotoilevien ja mökkeilevien suomalaisten viiniharrastajien/nauttijoiden ”hitiksi” nousivat rieslingroseet, joiden syntyprosessin käynnisti suomalainen Master of Wine Tuomas Meriluoto. Hän kertoo MTV:n haastattelussa näin:

– Ajatus rieslingrosee -viinin kehittämisestä syntyi kuten monet timanttiset ideat, vahingossa. Istuimme Etelä-Saksassa Pfalzin viinialueella kotiaan ja viinitilaansa pitävän viinintekijän Axel Neiss’in puutarhassa. Lasissani oli vielä maistelun jäljiltä tilkka pinot noir -punaviiniä, kun isäntämme kaatoi sinne lounasviiniksi valittua kuivaa rieslingiä.

Maku oli hyvä, ja tämän sattuman jälkeen Neiss´in viinitilalla ryhdyttiin kehittelemään riesling- ja pinot noir -yhdistelmäviiniä. Niinpä viime kesänä Alkossakin oli myynnissä juuri (saksalaisen Weingutt Neiss’in) That’s Neiss Pink Riesling ja lisäksi chileläinen Torres Digno Riesling Rosé.

Nyt Alkossa on jo useampikin rieslingrosee , täällä vielä muutama.

Roseeviini – puna- vai valkoviiniä vai jotain ihan muuta?

Entäs perinteiset roseet? Roseet ovat punaviinirypäleistä tehtyjä viinejä – rypäleiden punaiset kuoret ovat saaneet antaa vain hetken makua ja väriä viiniin. Roseeviinin etiketissä voi olla myös jokin seuraavista: blush, blanc de pinot noir, cabernet blanc, chiaretto, clairet, clarete, pink, rosado, rosato, vin gris, white zinfandel, weissherbst, rotling, schillerwein. Ne ovat selkeästi kesäviinejä, nekin. Ja niiden suosio on Suomessa parin viime vuoden aikana noussut hyvinkin paljon.

Meidänkin piazzalla ja mökkiterassilla niitä on varsinkin kesäisten kasvisruokien tai vaaleiden kalaruokien kanssa nautittu, mutta silloin ”ulkoviinilliset” syyt ovat olleet viinivalinnan takana: roseet ovat niin kauniita, kesäisiä ja vähän sellainen, miksipä ei pari kertaa kesässä roseetakin. Torresin ikiaikaisesti Alkon listoilla olleen cabernet sauvignon -roseen lisäksi olen tykästynyt Ca´Bottan roseeviiniin, jota ei Suomesta ole saanut kuin monta kesää sitten lyhyen ajan. Haaparannasta sitä joskus toin, Italiassa sitä on nautittu ja nyt sitä on meillä täällä taas!

Toissaviikolla tilasin Viinikellari.comin kautta laatikollisen kesäviinejä toimitettuna suoraan kotiovelle. Neljä pinkkiä/roseeta ja pari samppanjaa.

Keskellä on perinteiset punaviiniroseet Zenato ja Villa Wolf, jotka löytyvät myös Alkon hyllyiltä ja ne on testattu ja hyviksi havaittu, varsinkin Zenato, mutta oikeassa reunassa on yksi näitä uusia pinkkiriesling-viinejä, huom. H2O -merkintä.

Ja sitten vielä oranssiakin viiniä?

Niitäkin on muutama testattu. Ne on (minusta) hinta-laatusuhteeltaan aika tyyriitä, ja luulenpa, että ne pitäisi osata ihan tarkkaan täsmätä ruoalle, jotta maku pääsisi oikeuksiinsa. Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tämäkin harvinaisuus.

Ja tässä linkki tuoreeseen artikkeliin, jossa meidän Junioria on haastateltu. Kertoo jutussa, missä ja miten oranssiviinejä valmistetaan, myös ruokasuosituksia löytyy. Artikkeli on täällä: Oranssiviinit

Onkos näistä kokemuksia? Tai mikä on kesän paras viini? Mitäs suosittelet kokeiltavaksi? – Virtuaalivinkkejä tännekin päin, kiitos! 🙂

Isovanhemmuus Niitä näitä Ravintolat

Juhlaa koko päivä

Aamulla klo 7.30 (Whatsapp ääniviesti:)

– Mummii-i, tuu mummi!
– Mummi tulee ihan pian. Just oon lähdössä.
– Okei!

Ja 10 minuutin päästä (toisaalla = isänsä keittiössä) kaksi pientä kyselee ja toivoo, mitä tänään tehtäisiin, mihin mentäisiin, mitä syötäisiin, … Ja molemmat olivat heti sillä kannalla, että mennään kirjastoon, kun sinne nyt pääsee! Sitä ennen käytiin kyllä Prismasta ostamassa molemmille uudet crocsit tms. Ja pihalelutkin tuli luvatuksi. Olipa ilo katsella ja kuunnella, kuinka isompia kinuamatta lelunsa valitsivat. Ei mahdottomia toiveita, ei riitaa siitä, kumpi saa mitäkin.

Kaupasta sitten kirjastoon, missä mummia sykähdytti se ilo, joka molemmilla pienillä oli, kun ptikästä aikaa kirjastoon päästiin. Apsu sanoi monta kertaa, että hyvä kun nyt. Uusia Apo Apposiakin löytyi, ja Eevis olisi lainannut repullisen kirjoja, vaikka kuinka monta prinsessakirjaa, vaikka kuinka monta maurikunnasta, vaikka kuinka monta eläinkirjaa. Eka kertaa sai itse käyttää ”lainauskonetta”. Ilo sekin.

Ja mummille ilo, kun ”kirjastotäti” tuli tervehtimään. Ei ollut täti, oli entinen opiskelijani. Viimeisten duunivuosieni yksi eniten piipahdelleista. Kun kävi tänään heippaamassa, olin iloinen, että hän oli saanut alan töitä. Että juuri hän. Kovasti uskoin näin käyvän, hän itse ei ehkä niinkään. ”Omien” heippaaminen aina lämmittää open ja ohjaajan mieltä.

Ja sitten pienten kanssa ajelimme Rantapeltoon, meidän kotipiazzalle. Parituntinen oli aikaa kastella kukkia, sekä kastella Eeviksen pöksyt, sukat ja pihalle levitetty matto. Oli aikaa lukea, syödä ja höpöttää. Eevis höpöttää ihan omiaan, Apsu yrittää välillä tulkata, ei hänkään osaa, taas kuljetaan pihalla, pelataan, istutaan auringossa. Kysyn vaan, mitä muuta sitä väliperjantaina tarvisikaan?

Kun lapset jo alkuiltapäivästä isänsä kanssa lähtivät kotiin, minä lähdin sykkelöimään ja ”äkikseltään” hakemaan Ideaparkista mainoksessa näkemäni pellavapaitapuseron (- 20 %). Ja sittenhän se repesi koko ostorumba. Siellä olikin joku ”kesän aloitus hula-baloo”, joten kotiin palatessa pyörän tarakallani oli monta nyssykkää. Luhta-Outletissa oli joku merkillinen tyhjennys-, alennus-, polkuhintamyynti: ostin yhteensä neljä!!! t-paitaa ja (urheilu)pooloa ja kaksi paksua froteepyyhettä = yhteensä 78 euroa! ja Finnmarin myymälästä neljä kaunista vihreää kaitaliinaa pihapöydille yhteensä 12 euroa. Ihan pelkkää säästöä koko reissu! Pieni poikkeus 😀 hillittömään säästöilyyni olivat uudet kevyet kesätennarit/lenkkarit. Skechers´n kengät olen jo kerran käyttänyt puhki, ihan vaan viidessä vuodessa ”tyhjiksi”, tänään ostin uudet. Eivätkä olleet mitkään edulliset (tällaiset), mutta omissani on jotian kultahippusia ja omani ovat mustat, ja niin hyvät!!. Kohti kesää niilläkin.

Ja kun oli ruoka-aika, mies ehdotti. että mennään Nallikariin syömään! Ehdottomasti mentiin!! Pyöräilimme sinne, emmekä suinkaan olleet ainoat, jotka perjantain illansuussa, aika hyvässä lämmössä, olivat päättäneet lähteä ravintolaan syömään. Nyt kun se on mahdollista. Nyt kun on kesä ovella, korona ainakin toviksi häipymässä taka-alalle… Nyt kun oli uudet kengät ja T-paita. 🙂

Ja ruoka oli hyvää.

Pehtoorilla rautua, minulla rapuja ja ranskalaisia. Elämä on. Välillä juhlaa koko päivä!

Niitä näitä Viini

Radiosta ja striimattuna musiikkia

Katselin juuri striimin: Radion Novan aamun Aki ja Minna juhlivat ohjelman 5-vuotista taivalta tunnin verran striimattuna. Kuuntelen Novan aamua satunnaisen epäsäännöllisesti. Kaiken kaikkiaan kuuntelen nykyisin radiota vähemmän kuin aiemmin – koska äänikirjat. Viikonloppuisin kuuntelen Novaa, kun laitan pitkän kaavan mukaan ruokaa ja koska viikonlopun toimittajista ja heidän tyylistään tykkään. Arkisin ruoka-aikanamme (kolmen molemmin puolin) toimituksessa on tyypit, joista varsinkaan maskuliinista en pidä, en hänen äänestään, enkä monista jutuistaankaan, joten joko kuuntelen kirjaa tai en mitään. Mutta aamuisin Minna ja Aki ovat usein mukana aamupäivän puuhissani.

Eilisen Master Chef´n voittaneen Minna Kuukan Instaakin seuraan. Olen iloinen, että juuri hän sai ansaitsemansa voiton. Ruoanlaittajana ja aamutoimittajana Kuukka on mukavasti vakaa ja luottavainen, nopeasti hoksaava, sarkasminsa ja sanojen käyttönsä on sujuvaa ja älykästä ilman snobbailua tai itsensä tyrkyttämistä.

Radio tuo viikonpäivät kotiin, tai siis asettaa päivät paikalleen viikossa. On arkipäivien ohjelmat ja aiheet, ja sitten viikonloppuisin erit. Viimeisen vuoden aikana, kun on ollut vain vähän sellaisia asioita, jotka ”ajoittavat” ja kellottavat päiviä, niin radio on ollut hyvä keino olla jotenkinkaan tekemisessä ulkopuolisen maailman kanssa, olla edes vähän ajan hermolla tai kartalla viikonpäivien kanssa.

Näin ollen: ei ihme, että hankkiuduin juhla-striimin äärelle. Mihin vaikutti myös se, että siellä oli ”livemusiikkia” nimenomaan sellaisilta artisteilta, joiden (uudesta) musiikista tykkään just nyt: Ellinoora, Erin ja Samu Haber. Haberin soolouran toinen hittibiisi ”Täältä tullaan” on harmiton rallatus, kohti kesää, kohti pandemian jälkeistä elämää, hullun huoleton sanoitus ja melodia = just sopiva nyt. Ei silti, olen ”aina” tykännyt Haberin ja Sunrise Avenuen musiikista. Ja hänen äänestään: myös kun hän itse luki omaelämäkertansa. Sen jälkeen jopa tilasin Samu Haberin nimikkoviinin (samoin kuin Lauri Tähkän). Jälkimmäinen on minusta parempi, viini siis. 🙂 Hesarin arvio noista täällä.

Myös Erinillä on kaunis ääni, ja hänenkin soolouran uusimmat biisit miellyttävät. Ja Ellinoora. Tykkään! Dinosauriksii!

Kevyttä musikkia, sitäkin tarvitaan.

Niitä näitä Oulun etniset ravintolat Ravintolat Reseptit Ruoka ja viini

Uusia kokemuksia

Prologi

Eilisessäkin Master Chef´n semifinaalissa Anna Perho kovasti innostuneena kertoi vietnamilaisen ruoan maukkaudesta, mitä Tomi Björck hyvillä mielin hymisteli ja mielipiteellään mukaili. Eikä tämä ollut ensimmäisen jakso, jossa näin kävi. Vietnamissa ei ole tullut käytyä, eikä sen keittiöön muutenkaan tutustuttua, joten olenkin jäänyt pohtimaan, mitenhän se poikkeaa muista aasialaisista keittiöistä, joista on kokemusta sekä paikan päällä, suomalaisissa ravintoloissa että kotikeittiössä. Mutta vietnamilainen keittiö?

Prologi 2

Tiedän, että monilla oa tapana valtiollisten ja kunnallistenkin vaalien aikana, kansalaisvelvoitteen suorittamisen jälkeen käydä kahvilassa tai kotona serveerata ”vaalikahvit”. Ja kirkonmenojen jälkeen on Suomen maaseudulla kautta aikain tarjoiltu kirkkokahveja, joko kotona tai kirkolla. Katolisissa maissa – ainakin Italiassa – on varsinkin erityisten kirkkopyhien aikana tapana aamupäivämessun jälkeen mennä paikalliseen trattoriaan lounaalle koko suvun tai ainakin perheen kesken.

Rokotelounas

Tänään minulla ja Pehtoorilla oli ilo päästä Oulu-halliin rokotukselle: Pfizerin Comirnaty (~Pfizerin kehittämä mRNA-rokote, jonka kauppanimi on Comirnaty) on nyt vasemmassa käsivarressa, mikä kyllä vähän tuntuukin. Oulu-hallissa homma hoitui, eikä siellä turhia tupuloitu tai hosuttu. Hyvin oli järjestetty. Siinä kun istuskeltiin varttitunti pistoksen jälkeen – kuuntelemassa live-hammond-musiikkia, jota rokotettujen viihdyttämiseksi tänään oli tarjolla (siellä on kuulemma jatkuvasti vapaaehtoisia musiikkiharrastajia musisoimassa), etsiskelin puhelimella, olisiko Oulussa yhtään vietnamilaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa. Voitaisiin mennä ”rokotelounaalle” johonkin aasialaiseen. (Kökkö ajatukseni: Aasiasta tulleen koronan vastaiskuksi saadun rokotteen jälkeen voitaisiin mennä ja ”laittaa pistekin” aasialaisissa merkeissä. Tiedän: tosi kökkö juttu, 😀 mutta kuitenkin.)

Hämmästyksekseni Oulussa on kuin onkin ”vietnamilainen” ravintola Hoa Phuong. On ollut jo pian 20 vuotta, olen pyöräillyt usein ohikin, mutta enpä ole hoksannut, että se on nimenomaan vietnamilainen. No sinne siis!

Tosi siisti, tosi kiinalaisen näköinen, paljon muovikukkia, hieno akvaario, mielettömät verhot, oikea!! jukeboxi, jossa näytti olevan Jamppa Tuomista ja Paula Koivuniemejä päällimmäisinä ehdolla.

Buffetkin on. Lounasbuffan hinta on tasan 11 €. Siinä oli kevätkääryleitä (pienen pieniä), possua osterikastikkeessa, härkää chilissä, kanaa ja kasviksia hapanimelässä soosissa, riisiä (myös paistettuna), mutta ei nuudeleita – mietin, että mitenhän tässä nyt näkyy se vietnamilainen keittiö? – Ehkä se oli makkarapalaset ja lihapullat, joita myös oli tarjolla. 🙂 En tiedä, oltiinko huonoon aikaan (lounasaika jo vähän ohi? klo 14) mutta makkara ja tarjolla olleen kahvin/teen kanssa ollut Marianne-Domino olivat kaikkein maukkaimpia juttuja. Ruoka oli aika mautonta, ei huonoa, mutta ei siinä kyllä ollut juuri makuakaan. Mutta siisteys ja ”aito”, huikea kitsi-sisustus nostivat rokotelounaan arvosanaa, joka ei kyllä hääppöinen ole sittenkään. 😀 Nälkä kuitenkin lähti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ruoasta puheenollen, ja jos vaikka kaipaat vappuviikonloppuun suolaisen piirakan ohjetta! Taas kerran, viime- vai toissaviikolla, löysin Soppa 365 -reseptisivuilta ohjeen, joka sai kokeilemaan. Tällaisia suolaisia piirakoita harrastelin aika paljon meidän keittiössä ensimmäisten 10 – 20 vuoden aikana. Ne taisivat olla vähän ”maan tapa” tai ainakin yleisiä vegetaristien ja opiskelijoiden kokkailuissa ja sitten myös lasten juhlissa, tai paremminkin niillä lasten synttäreillä, joissa oli aikuiset, kummit, kaimat, mummut ja papat käymässä. En itse ole voileipäkakkujen ystävä, joten en ole niitä juuri koskaan edes opetellut tekemään.

Mutta tässä, kuten ohjeen nimikin jo kertoo!

ITKETTÄVÄN IHANA SIPULIPIIRAKKA

1 (380 g) pyöreä piirakkapohja suolaisille piirakoille (pakaste)
700 g sipuleita
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 ruukku tuoretta timjamia

Päälle

2 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
2 tl hunajaa
½ tl mustapippuria
300 g juustoraastetta (esim. Västerbottenia tai muuta voimakasta juustoa)

(Minä laitoin puolet punaleima-emmentaalia ja puolet Aura-murua)

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voi isolla paistinpannulla ja lisää oliiviöljy. Pehmennä sipulia pannulla noin viisi minuuttia. Lisää suolaa ja sokeria ja jatka paistamista keskilämmöllä noin 30 minuuttia, kunnes sipulit ovat kauniin ruskeita ja karamellisoituneita. Hienonna timjami joukkoon.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Sekoita kerma, munat, hunaja, mustapippuri ja puolet juustoraasteesta keskenään.
Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä sipulit päälle. Kaada päälle kermaseos ja ripottele loput juustoraasteet pinnalle. Laita uuniin noin 35 minuutiksi, kunnes pinnasta tulee kullanruskea.

Kyllä tämä oli ihanaa. Ainoa mikä itkettää, niin se että eihän tämä mikään keveä keväteväs ole. Mutta eihän sitä tarvitse lautasen kokoisia palasia nauttiakaan. Hyvä salaatti (jäävuorisalaattia, cantaloupemelonia, tomaattia, kurkkua, hillosipuleita) oheen niin onhan hyvä lounas tai vappupiknikille pakattava eväs. Kylmänäkin tosi, tosi hyvää.