Ruoka ja viini – Sivu 35 – Tuulestatemmattua

LappItalia uuteen käyttöön

Syksyllä 2007 ryhdyin kokoamaan toista keittokirjaani ja LappItalia -à la Carte ilmestyi sopivasti jouluksi, ja sen pieni painos oli vuodessa loppuunmyyty.

Se on yksi parhaista tekemistäni (keitto)kirjoista.

Nykyisin kyllä kuvat (ja erityisesti niiden pielessä oleva valkotasapaino) häiritsevät, mutta kyllä kai noillakin kuvilla ruokahalu edes vähän herää.

Ideana kirjassa oli yhdistää lappilainen ja italialainen keittiö. Siihenhän nimikin viittaa; järjestin töissä ja tuttavapiirissä (sähköpostitse) sekä blogissa kilpailun nimen keksimiseksi ja silloisen italian kielen jatkokurssikaverin ehdottama nimi valikoitui kirjan nimeksi.

Kirjassa on melkein sata reseptiä, joiden taustalla on minun ”ruoanlaittofilosofiani” tai se, että en osaa enkä tykkää pipertää. Hyvä resepti on mielestäni sellainen, että sen noudattaminen ei ole ihan turhan tarkkaa. Ainesten vaihtelu ja uusien mausteiden ja yrttien kokeilu saattaa synnyttää ikimuistoisen makuelämyksen; näin ruuista tulee ´omia´. Moni kirjan resepteistä on jatkuvasti käytössä, ja moniahan olen tänne blogiinkin kirjannut.

Nyt kun tässä on vähän pakosta joutunut säätelemään ruokavaliotaan, niin kaivoin kirjan esille katsellen, josko siellä olisi unohtuneita ruokia, jotka nyt maistuisivat. Ajattelin, että sitä mukaa kun näitä kokeilen, postailen myös tänne blogiin. Ehkä vähän muokaten ja soveltaen vanhoja ohjeita.

Ensimmäiseksi valikoitui ihana leipäboston! En ole pitkään aikaan sitä tehnyt, mutta eilen. Sen reseptiä en ole tänne aiemmin kirjoitellutkaan. Se on erinomainen lisä esimerkiksi kasvisosekeittojen yhteyteen tai vaikka perjantai-illan juustolautasen oheen. On kohtuullisen tuhtia leipää, ja siinä on rasvaa siinä määrin, että on vielä toisena ja kolmantenakin päivänä mehukasta ja makoisaa!

Pestoboston (2kpl)

4 dl maitoa
2 dl kermaa
1 pala hiivaa
2 kananmunaa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
6 dl hiivaleipäjauhoja
8 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
150 g pehmeää voita
4 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta timjamia
1 dl pestokastiketta
parmesaaniraastetta

Liota hiiva kädenlämpöiseen maito-kermaseokseen.
Sekoita joukkoon kananmunat (jätä vähän voitelua varten).
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten nesteeseen.
Lisää lopuksi loraus oliiviöljyä. Kohota taikina.

Sekoita täytteen aineet keskenään.
Vaivaa taikina toistamiseen.
Ota siitä palanen ja kauli kahden irtopohjavuoan
pohjalle sopivat pohjapalaset.
Voitele vuoka kevyesti öljyllä.
Kauli lopputaikina levyksi (tai kahdeksi).

Levitä täyte levy(i)lle ja rullaa.

Leikkaa rullasta 16–20 palaa ja laita ne pystyyn
vuokaan. Kohota ja voitele lopulla munalla ja
ripottele pinnalle juusto.
MUISTA laittaa vuokien alle folio,
josta olet nostanut reunat ylös,
jottei rasva valu uunin pohjalle
ja saa aikaiseksi palohälytystä.
Ks. eilinen postaus!

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Täytettähän voi varioida vaikka miten: esimerkiksi sienimuhennoksen jämät voisi olla hyvä tähän. Tai savulohta, tilliä ja voita sekaisin ja sitten vain rullailemaan bostoniin. Mitä muuta, mikä maistuisi? Kokeilehan ja kerro vinkkisi.

Eilisen järkyttävän räntäsateen jälkeen saatiin tänään hyvitystä: oli aurinkoinen, tyyni sää, ja kolmen päivän tauon jälkeen pääsin vihdoin pyöräilemään kunnolla.

Poikkimaantien sillalta näkymä kohti Oulujoen alajuoksua, – taas tässä kohtaa kaupunkiruska hehkui liekeissä. Ja joki ihan rasvatyyni, mikä on todella harvinaista.

Lämykällä (Lämsänjärvi) uimaranta jo tyhjä, eikä edes lintuja rikkomassa tyventä peilipintaa.

Reseptit Ruoka ja viini

Syksyn kirkkautta ja keiton raikkautta

Kuulaan kirkas, tyven syysaamu kun ennen kahdeksaa pyöräilin kaupunkia kohti. Virholla oli vartin yli, ja T. sai tehdä taikojaan ja dadaa! Kahden tunnin jälkeen hiukseni olivat kiiltävät, lievästi ja oikeaan suuntaan taipuisat, ne ovat lyhyehköön malliin leikatut ja niissä on hienostuneita 🙂 vaaleanharmaita raitoja. Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Iltapäivällä toinen lenkki Kontinkankaalle, jossa tänään viivähdin vain puolisen tuntia, joten aikaa piperrellä ruokaa oli reilusti. Kurpitsoiden satokausi on aluillaan, joten oli soppapäivä tänään. Paahdettu kurpitsakeitto lienee minulle nyt vähän turhan tuhtia, joten tein lempeän raikkaan myskikurpitsakeiton, jossa on kuitenkin sadonkorjuuajan täyteläisyyttä.

Raikas, lempeä ja täyteläinen myskikurpitsakeitto

- 600 g paloiteltua kurpitsaa
- 1 sipuli
- 1 peruna
- 1-2 pientä kotimaista omenaa
- 1 rkl öljyä
- 8 dl vettä
- 2 rkl kasvisfondia
- 1 rkl fariinisokeria (tai canesokeria)
- 2 rkl sitruunamehua
- 2 dl ruokakermaa
- suolaa
- pippuria

Pinnalle

- 1 kuutioitu omena
- 1 rkl voita
- 0,5 tl currya

Kuumenna öljy kattilassa. Lisää sipulisilppu, paloiteltu peruna, kurpitsapalat ja paloitellut omenat. Kuumenna pari minuuttia sekoitellen. Lisää vesi, kasvisliemikuutiot ja fariinisokeri. Keitä hiljalleen parikymmentä minuuttia.

Soseuta kurpitsakeitto, ja lisää sitten kerma ja sitruunamehu, kuumenna ja mausta suolalla ja pippurilla.

Paista pieniä omenapaloja hetki currylla maustetussa voissa ja lusikoi keittoannosten pinnalle.

Omenapalojen lisäksi käytin Swartzwaldin kinkkusiivuja uunissa grillivastuksen alla muutama minuutin niin, että rapeutuvat – sen jälkeen leikkasin ne pikkupaloiksi, joten Pehtoori sai soppaansa vähän lisää proteiinia pitkän puutarhapäivän päätteeksi. Aiemmin mainostamani HK:n prosciutto pekoni sopisi tähänkin hyvin. Myös paahdettua sipulirouhetta kokeilimme, mutta ei toiminut. Omput toimivat tosi hyvin, eikä curry peittänyt kurpitsakeiton makua.

Jälkkäriksi söimme kokonaisen ananaksen puoliksi. Vähän lahjaksi saatua kyröläistä toffeekastiketta ananaspalojen päälle, eikä muuta tarvittu. Kevyttä ja makeaa. Nyt myös ananakset on mehukkaita ja hyviä. Viimeistään nyt kannattaa hankkia ananaspora. Se lisää tämän hyvän ja halvan hedelmän käyttöä paljon. Me like!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Keittiöhommia

Intiaanikesästä voidaan ehkä puhua, ainakin suomalaisesta intiaanikesän versiosta.

Aamupäivällä vitkuttelin lähtöä ulos, ja siinä odotellessa tein tiikerikakun. Milloinhan viimeksi? – En ole oikein kuivakakkujen ystävä, muutenkin välttelen ”turhaa” leipomista. Turhaa siten, että tulee sitten syötyä makeaa jos sitä on kaapissa. 🙂 No ihan vaan meitä varten tätäkään en leiponut.

Raidoitus siten kuin meillä lapsuudenkodissa oli tapana: äiti teki aina vain yhden leveän raidan. Teki siten, että kaakaoraitaa, suklaista tummaa, oli yhtä paljon kuin vaaleaa. Ja ainoa oikea kaakao tiikerikakkuun on Ögönkaakao, jota entiseen maailmanaikaan sai vain Haaparannasta. Ja nimenomaan tällaisissa tölkeissä sitä meillä oli. Nythän se on Fazerin ”alla”, mutta hyvä tuote edelleen.

Pyörälenkiltä en olisi malttanut kotiutuakaan. Oli melko tyven, sää niin ihanan lämmin ja leppeä, kaupunki ja sen laitamat aika tyhjät, pyöräteillä hyvin tilaa, hyvä kirja kuuntelussa, ei mitään kiirettä mihinkään…

Jos eilen oli hyvää ”La Cucina Italiana” -tyylistä sapuskaa, niin oli tänäänkin. Tattirisotto. Ihan perinteinen, ainoa ero tavalliseen, että parmesan oli markkinoilta ostettua, melkein makeaa 24 kk kypsynyttä herkkua. Ja viininä alkoholiton rose (ei kuvassa), jollaista puoli pullollista oli jäänyt kaappiin … Näistä huolimatta tai niiden ansiosta oikein kelpo risottoa oli. Lisäksi Pehtoorille paistelin uunissa HK:n Prosciutto pekonia, ja toimintani saa kiitosta: sopi kuulemma erinomaisen hyvin risoton kanssa.

Oli meillä vielä hunaja-meloni-parmankinkku-salaattikin, joten hyvin Italian ikävää tuli helpotettua ja levollista, aurinkoista sunnuntaita vietettyä.

Kuvaan piti rotissööri-essu tällätä mukaan, sillä koko viikonlopun olen somesta saanut seurata/joutunut seuraamaan, kun ruokaystävät, monet oululaiset paistinkääntäjät ovat viettäneet Turussa kapitulia. Kymmenen kertaa mekin niissä pilheissä on oltu mukana, mutta tänä vuonna asiat vähän toisin, ja vielä me kapituliin joku kerta pääsemme ja lähdemme.

Eilisen kesäkurpitsapastan reseptin vohkin Harri Syrjäsen Instasta. Hänellä on siellä menossa OnePot Pasta -projekti. Yhden kattilan pastaruokaa… Juniori vinkkasi tästä, ja kyllä kannattaa ottaa seurantaan.

”Creamy” kesäkurpitsa🥒 sitruuna🍋 OnePot Pasta🍝

2 pientä kesäkurpitsaa
300g pastaa
1 mieto chili
1 sitruuna
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen mintunlehtiä
2 dl kermaa
0,5 dl oliiviöljyä
9 dl mietoa kasvislientä
1 dl raastettua parmesania
suolaa, mustapippuria myllystä

Leikkaa punasipuli ¼ renkaiksi. Pilko chili ja valkosipuli. Leikkaa yksi kesäkurpitsa lohkoiksi. Raasta toinen kesäkurpitsa ja purista käsin ylimääräinen neste pois. Revi mintunlehdet, jotta eteeriset öljyt tulevat esiin. Laita kasariin puolet oliiviöljystä ja lisää punasipuli, kesäkurpitsalohkot ja chili. Kuullota muutama minuutti ja ota lautaselle sivuun. Lisää kasariin loppu oliiviöljy sekä raastettu ja puristettu kesäkurpitsa ja valkosipuli. Freesaa miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes rakenne muuttuu kermaisen pehmeäksi. Lisää kasvisliemi ja kerma. Kiehauta ja lisää pasta. Keitä hiljaa hymyillen noin 12 min. Lisää joukkoon kesäkurpitsa, punasipuli ja chili. Raasta sitruunankuori ja purista mehut siitä. Raasta parmesania mukaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vielä mintunlehdet ja sekoita. Keitä vielä muutama minuutti, kunnes pasta on kypsää.

Nyt nauttimaan TTK:n alkamisesta.

Muistikuvia Niitä näitä Ruoka ja viini

Kuvia ja makuja

Nyt lähti asiakkaalle kuvapaketti. Olen niin iloinen, että saan olla kuvatoimittajana ihan merkittävälle(/merkittäville) oululaisille tahoille. Olkoonkin, että pyhäpäivän pyhittäminen jäi nyt väliin. Mutta pyhittelen sitten huomenissa.

Vaikka iso osa päivästä kulunut koneella, kävin sentään välillä muutaman kymmenen kilometriä polkemassa – ja kastumassa yllättävässä sadekuurossa. Samalla lisäkuvia projektiin. Nyt olen kyllä kilometreissä jäljessä viime ja toissa vuoden pyöräilykilometreissä, mutta enhän minä häviä kuin itselleni ja koetan kestää sen. Sentään reilut 2500 km jo nyt. 🙂

Tänään testissä kuvankäsittelijän viini (aika hyvän chinese broileri-safkan oheen avasimme Adoben (Photoshop ja Lightroom, kuvankäsittelyohjelmani, ovat nekin Adobe) chardonnayn. Ei suuria tunteita, mutta aurinkoisena hetkenä, kaksin päivällistäessämme sopi ihan hyvin.

Kiinalaisen satay-broilerin, eilisen kukkakaalimuusin, paistetun nuudelin ja runsaan fetasalaatin kanssa pelitti vallan mainiosti.

Jälkkärinä nautimme mustikkapiirakkaa. Pehtoorille sellaisen leipasin, – taas kerran uusi resepti kokeilussa. Mascarpone oli tämän piirakan juju. Ei huono. Reseptin löysin Soppa365-sivustolta. JOS teen toiste, ehkä, niin sitten laittelen täytteeseen yhden kananmunan vähemmän, yhden desin tai puoli sokeria enemmän. Jonkinlaista kiinteyttä jäin nyt tällä reseptillä kaipaamaan.

Tiedättekös mitä huomenna aattelin tehdä? – Menen ja ostan itselleni jotain. Jotain ihan turhaa. Vain mulle. Oman. Mun. Ikioman. Vaikka tarpeettoman. Tuhlaan. Ihan mitä vaan. Kunhan on mieleinen. 🙂

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Ulkoilma ja hyvä ruoka tekevät hyvää

Aamulla oli päästävä merenrannalle. Eikä Nallikari taaskaan pettänyt. Tovi siellä teki hyvää. Sitten matka jatkui.

Kaupungin kautta, Rotuaarilla kohtaaminen oikeasti vanhan valokuvaajan kanssa. Olimme anonyymejä, tunnistimme yhteisen harrastuksemme, tunnustauduimme ikuisiksi canonisteiksi, ja sähköpyöräilijöiksi, sekä Oulusta tykkääjiksi ja uuden oppijiksi. Melkein harmittaa, etten ehdottanut treffejä. Meillä riittäisi oppimista ja juttua. Kuitenkin luovuin ja jatkoin matkaa…

Vielä muutamia projektin täydennyskuvia, ja sitten Oulujokivarteen kulkemaan äänikirjan avittamana. Kesäaamu. Tuntui hyvälle.

Iltapäivällä äidin luona sairaalassa tavallista pidempään, pitkään juteltiin. Paljon mietittävää, koskettavaa, muistettavaa, ymmärtämistä vaativaa, elettävää, opittavaa sielläkin.

Tänäänkin meillä oli Pehtoorin kanssa kahden hengen herkullinen sapuska. Eilistä wasabimajoneesia hyödynsin tänään scampivartaiden ohessa, kuvasta puuttuu pala savulohta. Sekin sopi tähän settiin. Kukkakaalimuusia en ollut pitkään aikaan tehnytkään. Nyt siihen innosti kirja (Anne B. Radgen Berliininpoppelit-kirjassa vol. 6 sitä tehdään pariinkin otteeseen,) ja kun nyt on sen paras aika… Näyttää riisipuurolta kanelin kera, mutta ei sentään ole mitään sinne päinkään. On vielä parempaa!

Kukkakaalimuusi

1 iso kukkakaali
suolaa
jätä vähän keitinvettä loppuvaiheen säätöön….
30 – 50 g voita
1 dl kuohukermaa
muskottipähkinää

Tee kuten perunamuusi. (Keitä kukkis suolavedessä kypsäksi, soseuta sauvasekoittimella, lisää joukkoon voi, ehkä keitinvettä, desi kermaa, lopuksi maun mukaan muskottipähkinää. Kuumenna uudelleen. On hyvää. Ihan herkkua. Kestää lämmittämisen seuraavana päivänä.)

EIlisessä postauksessa on pankomarinoitujen ahvenfileiden ja wasabimajoneesi ohje. Klikkaudu sinne.

Oulu Ruoka ja viini

Arkikin on juhlaa

Onhan taas suotu kaunis, kesäinen perjantai. Kolmastoista päivä. Pikkuveljen 60-vuotispäivä. 60! Herää kysymys, kuinka vanha minä olen, jos nuorempi sisarus on jo noin vanha! 😀 Myös hyvällä ystävällä tänään tasavuosisynttärit. Ikääntymistä on tänään ollut pohdittava muutoinkin. Tänäänkin. Päivin, öin.

Tosin enin juhlinta, jota tänään on tullut harrastetuksi koskee Oulua. Oulun juhlaviikot saivat minut liikkeelle kameroiden kanssa myös tänään. Aamupäivällä ja vielä illalla kävin Pehtoorin kanssa pyöräillen kaupungilla katsomassa Kotiseutumarkkinoita, vielä Design-torilla, ja sitten Rotuaarille Sounds of Oulu -tapahtumaan.

Pitkän kierroksen ja 50 kuvan jälkeen istahdettiin Puistolan patiolle nauttimaan Campari Sodat. Oli lämmin, Teekkaritorvet soittivat, ihmisiä kulki ohitse, ravintola täynnä, kaduilla kesäisiä kulkijoita. Melkein kuin ulkomailla, melkein kuin ei koronaa olisikaan, melkein kuin kaikki olisi muutenkin kaikin puolin kuten ennenkin. Melkein.

Kuva-asioiden ohessa ehdin kokkailla. Toki vain kalapuikkoja. Mutta eivät kyllä olleet mitään ”vain”. Pehtoori meinasi, että aika monta astetta parempia kuin ne, joita joskus jossain lounasruokalassa muisti syöneensä. Jostain syystä en ole koskaan tainnut kotona tavallisia kokeillakaan. Tai ehkä silloin kun lapset olivat pieniä. Mutta kun meillä on tämä ”kytkös” suoraan Kauppahallin tuoreen kalan tiskiin, niin kovin harvoin tulee mitään puolivalmiita kalatuotteita kokeiltua. Tänään siis pankojauhoilla paneroituja ahvenfileitä miedon wasabimajoneesin ja uusien perunoiden kera. Vaatii vähän tuunaamista, mutta se kyllä maksaa vaivan. Koetan huomenissa muokkailla tähän reseptin.

Pankokuorrutetut ahvenfileet ja wasabimajoneesi

(ohje rotissööripiknikin satoa: chef Antille kiitokset!)

400 g ahvenfileitä
1 l vettä
1/2 dl merisuolaa

1 dl vehnäjauhoa
2 kpl kananmunia
2 dl pankojauhoa
1 1/2 dl majoneesia
2 tl wasabitahnaa

rypsiöljyä

LIota ahvenfileitä kiehautetussa ja jäähdytetyssä suolavedessä puolisen tuntia (tai ripottele suolaa kalan pintaan ennen panerointia).

Sekoita kunnon majoneesiin wasabi.

Paneroi ahvenet: pyörittele fileet tai niiden puolikkaat (kalapuikot) vehnäjauhossa. Sitten kananmunassa, ja lopuksi pankojauhossa. Jätä odottamaan paistamista.

Paista reilussa rypsiöljyssä kauniin ruskeaksi, käännä, pari minuuttia puoleltaan. Nosta fileet pannulta talouspaperin päälle kuivumaan ja pidä ne lämpimänä.

Tarjoile wasabimajoneesin ja salaatin tai perunoiden tai leivän kera. Tai kukkakaalimuusin keralla.

Muistikuvia Reseptit

Roolien ja paikkojen vaihtoa

Nyt vilisee silmissä. Aamusta asti olen perannut eilisen hääkuvauksen satoa. Alussa oli 600 kuvaa, joista deletoin heti 100 aika sutjakasti ja sitten alkoi tarkempi syynääminen. Jäljellä on 250 otosta, joita olen sitten jo editoinut, säätänyt ja vielä osan pistänyt poistoon. Tavoitteena saada 150 kelvollista kuvaa huomeniltaan mennessä hääparille. Heillä ei ole niin kiire kuvien kanssa, mutta minulla on. 😀

Päivällä pois koneelta muutaman tunnin: taukoa ja ulkoilmaa, kun pyörällä kävin äidin kanssa kahvittelemassa ja höpöttämässä. Kotiin palauduttuani pääsin valmiiseen ruokapöytään! Pehtoori on tänään ollut ylin keittiömestari, kokki, apukokki, tiskaaja ja ties mitä kaikkea. Lupasi näihin hommiin, kun Tyär tuli eilen Hangasojalta, reilun kuukauden mökkielon jälkeen, takaisin tänne etelään. Lanssipaikka kohti Helsinkiä on Oulussa reilun viikon ajan. Ei ihan läpsystä vaihtoa tällä kertaa, sillä meillä toive ja aie lähteä kohti mökkieloa vasta/heti kun saan nuo em. kuvajutut kondikseen.

Ja mitäs Pehtoori olikaan köksäillyt? Kreikkalaista Perämeren lohta! Joku ristiriitako muka? – Ihan hyvin maistui Perämeren lohi valmistettuna kreikkalaisittain. Kreikkalainen uunilohi on ollut Pehtoorin bravuuri jo vuosikymmeniä, nyt pitkästä aikaa ja eika kertaa Perämeren lohesta. Hyvää oli. Ja uusi juttu oli unkarilainen perunasalaatti. Kertakaikkisen hyvää. Kylmät perunat viipaleiksi, ne sekoitettaan kastikkeeseen, jossa on bulgarianjukurttia, sinappia, paprikajauhetta, makeaa sipulia, viinietikkaa, suolaa. Sopii varmaan lihallekin.

Ja jälkkäriksi pullataikinapohjaan leivottua mustikkapiirakkaa. Sehän on suunilleen parasta mitä Pehtoori tietää, ja kun vaimo ei sellaista ole saanut aikaiseksi, niin tekipä itse.Minun ei siis edelleenkään tarvitse leipoa kun kerran osaa itse. 😀

Ruoka ja viini

Rotissöörit on!

Oulun rotissöörien 11. piknik on nautittu.

Satoihan se. Mutta eihän se hetkeäkään haitannut meidän ylivertaisen hienon illan tunnelmaa. Teemana oli meri. Oi, että.

Kaikki 34 paikalla ollutta olivat tehneet osansa – ja mehän nautimme. Vaikea muistaa, milloin viimeksi ja missä olisi syöty niin hyvin kuin tänään. Ja juotukin!

Ja parastahan oli nähdä, kohdata kaikkia! Kuulla puheensorinaa, nähdä maskittomia hymyjä, vaihtaa kuulumisia, nauraa ja syödä yhdessä!

Myötätuulihattuni humplahtivat muiden jälkkäreiden ohessa ihan hyvin…. 🙂

Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini

Erilainen ”kesäkeitto” ja hellehommia

Soosin Ramenliemi purkki on ollut jääkaapissa koko kesän. Nyt oli just sopiva päivä eka kertaa ikinä tehdä ”aito” japanilainen nuudelikeitto, ramen-keitto. Soosin nettisivuilla on parikin ramen-keitto-reseptiä, joita soveltelin. Tein niistä raaka-aineista, mitä olin muistanut/sattunut kaupasta hankkimaan.

Ramen-keittoa kesällä

250 g broilersuikaleita
1 pkt ruskeita herkkusieniä
1 purjo
2 kananmunaa
1 punainen chili
korianteria
soijaa
umamia

ramennuudeleita

1 l:n prk Soosin Ramenlientä (käytin vain puolet ja pakastin loput)

Paista broilersuikaleet rypsiöljyssä, mausta soijalla ja umamilla.
Keitä kananmunat, kuori ja puolita.
Viipaloi ja paista rypsiöljyssä ruskeat herkkusienet,
suikaloitu purjo ja puolet chilistä. Mausta suolalla ja soijalla.
Keitä nuudelit. Lisää ripaus suolaa.
Kuumenna liemi.

Lisää liemeen broiler, purjo, herkkusienet.
Asettele kulhon pohjalle ramen-nuudelit, päälle liemi tykötarpeineen,
ja lopuksi kananmuna, chiliviipaleet ja korianteri.

Ymmärtääkseni tämä oikeaoppisesti syödään käyttäen puikkoja, ja liemi ryystetään – kuuluvasti kuten japanilaisiin hyviin pöytätapoihin kuuluu – kulhosta. Me nautimme ihan lusikoiden. 🙂 Varmasti teen toistekin.

Kotipihalla muutenkin kuin syöden. Aamupäivällä siivoilin vähän pihanurkkia, kukkapurkkeja, yrttipenkkejä, Huvilaa.

Ei ollut ollenkaan hyvä idea jättää lenkki iltapäiväksi: varsinkaan kun sillä reissulla oli ajeltava myös keskustan läpi. Olipa kanssakulkijoilla vauhtia ja siten kaikille vaarallisia tilanteita. Viikonlopun Qstockin takia pyöräteitä on suljettu, patosilta on muuten remontissa, joten kevytliikenne pakkaantuu Pikisaaren ja Hietasaaren reitille ja päivän helteessä kulkijoita oli ihan mahdottomasti. Ja viikon Oulunkin katukuvassa ovat olleet vuokrattavat Lime-sähköpotkulaudat. Melekosta on meno!

Ilta onkin sitten mennyt turvallisesti koneella kuvia editoidessa. Dead-line ensimmäiselle isolle kuvapaketille on ylihuomenna. …

Ravintolat Ruoka ja viini

Makumuistoja eiliseltä

Palatakseni vielä eiliseen Uleåborg-kokemukseen.

Kuten kerran kesässä tapana on, me käymme Uleåborgin aurinkoisella, rannassa olevalla terassilla syömässä pitkän kaavan mukaan. Tälläkin kertaa molemmille kesämenu, jossa on viisi ruokalajia. Ja kuten nykyisin lähes aina, jos mahdollista, viinivalinnat otetaan sen mukaan, mitä ravintolassa ammattilaiset suosittelevat. Viinipaketti menun oheen oli eilenkin hyvä. Uleåborgissa on kyllä perinteisesti ollut hyvin meidän makumaailmaa syleilevä viinilista, mutta kun! Miksipä emme uskoisi, että ravintoloitsijat ovat huolella hyviä makupareja viinin ja ruoan välille etsineet ja löytäneet.

Alkuruoan ”Savusiika-fenkolisalaatti ja wasabikastike” sai oheen roseen, jossa oli makua! Savusiialle häivähdyksellä wasabia kastikkeessa oli hyvä yhdistelmä rapean, ei liian lakritsaisen fenkolin kanssa. Ehkä on koetettava edes rustiikkinen versio tästä tehdä.

Niin ihanan lämpimän eturuoan ”sherrykermaan muhennettuja korvasieniä, timjamipastaa” kanssa tarjottu piemontelainen chardonnay oli ehkä vähän yllättävä valinta, mutta sehän siihen sopi makoisasti.

Pääruokana ollut karitsankare ja sen ohessa sitruunamarinoituja varhaisperunoita, hillottuja luumutomaatteja, hernepyreetä ja tummaa oliivi-basilikakastiketta ei ollut minun makuuni paras mahdollinen, kuten kaikki muu. Ehkä ”vain” parempaa keskitasoa. Sitruunaperunat ehkä olisivat sopineet kalaruoalle ja valkoviinille, punaviininä me ollaan karitsan kanssa tykätty (ehkä ”ei niin oikeaoppisesti”) tuhdimmista viineistä. Mutta eipä tästäkään jäänyt kuin luut lautaselle, ja taas kerran kastike oli tärkein elementti.

Pääruoan jälkeen ”Sorbettia a´la Bellini” – paksua, täytetläistä, raikasta mangosorbettia ja sai viinikseen ja ”kastikkeekseen” – kuten Bellinissä kuuluukin – samppanjaa (Beaumont des Crayères Grande Réserve).

Mansikkastruudeli, mintulla maustettua vaniljakastiketta hyväksi lopuksi. Miksen minä ole keksinyt maustaa ja raikastaa vaniljakastiketta mintulla! Nyt kun yrttipenkissäni on sitä monta pientä puskaa. No opinpahan tämänkin. Minä joka tykkään laitella minttua vähän joka ruokaan. 🙂

Hyvin syöminen on niin hyvää!

Tänään sitten paluu arkeen ja arkisempiin ruokiin. Aamupäivä kuvien esitointia, taas torille ja Rotuaarille kuvaamaan, pyöräillen ties missä ja kotipihalle aurinkoon lukemaan ja soittelemaan tyttärelle. Ei huono päivä tänäänkään.