Tuulestatemmattua taas virstanpylväällä

Tuulestatemmattua on ja pysyy – myös seuraajien arjessa?

Siltä ainakin vaikuttaa, sillä teini-ikään yltäneessä (13½ v.) blogissa on nyt noin 1 330 600 käyntiä! Ja kolmen viikon päästä täällä on yli 5 000 artikkelia. Nyt 4 984 artikkelia.

Se on sellainen etappi, että on aika (taas) hieman kirjoittaa aiheesta, bloggailusta ja sen tuomista iloista, tehdä lukijakysely ja kiittääkin!

Ja tietysti on arvontakin, kuten niin monta kertaa ennenkin näiden virstanpylväiden kohdalla.

Blogin kommentointi

Blogissani on ennen tätä postausta yhteensä 13031 kommenttia. Niistä 5170 on minun (vastaus)kommentteja ja melkein 8000 kommenttia teiltä, hyvät seuraajat! Aika paljon, eikö? Minulla on omassa maailmassani, sanastossani, nimitys ”blogituttu”. Sellaisiksi ovat tulleet ahkerat kommentoijat ja pitkään mukana kulkeneet lukijat.

Kommentoijissa on sellaisia, jotka ovat juttujani seuranneet iät, ajat ja he kommentoivat satunnaisen säännöllisesti. Kaikkien 13½ vuoden bloggausvuoden tilasto kertoo, että kymmenen kommentoijan kommenttien määrä on yli sata. He ovat Katri (622), Jarin (596), Satu (191), Katri H. (174), Kati (162), Irma (+ wondersbykaari = 156), Anneli (130), Koivu (127), Toini (113), Lähes naapuri (108). (EDIT: 24.5. aamulla) Ja Marja! Tarkistuslaskennan jälkeen sijalle seitsemän nousee Marja (154). Siis yli sata kommenttia on kirjoittanut 11 blogin seuraajaa. 

Mistään tilastoista en löydä kuinka paljon eri kommentoijia on ollut, mutta varmaan lähelle sata. Vuorovaikutteisuus on ilo; minulla jokaisesta kommentista vahvistuu se tunne, etten vaan itsekseni täällä iltaisin keskimäärin tunteroista käytä suoltaakseni ’jotain’ jonnekin tuntemattomaan bittiavaruuteen, vaan että höpinäni menevät jonnekin, nimenomaan jollekin, jollekin tutulle.

Blogini on  yhteisö

Näiden kymmenen joukosta Kati Kittilästä, Anneli Salosta ja Toini Kymenlaaksosta sekä Satu Kouvolasta ovat sellaisia, joiden kanssa emme ole koskaan tavanneet, mutta jotka minä jotenkin koen tuntevani. Olisi kyllä ilo tavatakin. Katrin, Jarinin ja Lähes naapurin kanssa on tutustuttu ja tavattu livenäkin, mihin blogilla on ollut ratkaiseva vaikutus – ilman blogia kohtaamisia ei ehkä olisi ollutkaan, emme olisi koskaan tutustuneet paremmin.

Blogini myötä olen saanut myös muutamia sähköposteja lukijoilta. Ne kaikki ”yksityiset” yhteydenotot ja ”lukijoiksi tunnustautumiset” 🙂 ovat ilahduttaneet kovasti! Kiitos vielä niistäkin!

Ja iso ilo ja tässä touhussa pysymisen kannustin ja edellytys, on ollut se, että minua ja blogiani on kohdeltu hyvin. Täällä ei ole ollut mitään ilkeyksiä, ei katkeruutta, ei mollaamista, ei elämänmenoni, mielipiteitteni, kuvieni tai tekstieni halveksuntaa tai asiatonta kommentointia. Toki – myös – kriittinen kommentointi on hyväksi, kommentointi ja keskustelu on tavoitekin. Ja todellakin: kaikenmoinen perusteltu palaute on aina hyväksi. Toisaalta enhän minä provosoikkaan, enhän? Koetan olla perusteetta arvostelematta ja arvottamatta muiden tekemisiä.

Olen saanut täällä paljon tsemppiä ja myötäelämistä niin kivoissa kuin kipeissäkin vaiheissa vuosieni varrella. Kuluneena koronavuonna blogini on ollut jonkinlainen ikkuna muuhun maailmaan. Olen saanut kommunikoida edes johonkin suuntaan. Syvimpien tuntojeni kirjaaminen tänne on ollut lopultakin aika vähäistä, mutta myös eheyttävää ja olen voinut laittaa omia ajatuksiani järjestykseen.

Blogini on (vähän) myös Muistikuvia-yritykseni markkinointikanava, vaikka eihän tämä ole sellainen yritysblogi, joka monella muulla valokuvaajalla on. Sen sijaan Instagram-tilini on ”mainoskanava”, mutta kyllä blogin kauttakin on jotain kuvausjuttuja tullut. Ainakin kalenteri- ja korttitilauksia. 🙂 Kiitos niistäkin.

Tuulestatemmattua ja minä

Ne eivät ole sama asia. Eihän blogissani oikeastaan koskaan ole mitään ihan ”tuulesta temmattua”. Kaikki mitä täällä on, on ”totta”. En vääristele asioita paremmiksi, en kerro epätotuuksia, en vähättele tai suurentele, mutta onhan se niin, että eihän täällä ole ”koko totuus ja vain totuus”. Tälläkin viikolla on tapahtunut jotain minun elämänmenossani koskettavaa, sekä satuttavaa että ilahduttavaa, jota en tänne vuodata.Ei ole mitään syytä sellaiselle. Emme lopultakaan ole ihan yhtä, minä ja blogini. Aika harva meistä on se, mikä näkyy kaikille ulospäin. Mutta eikös sekin ole osa meitä?

Vähän täälläkin ehkä näkyy se ”pieni kansanvalistaja” joka minussa elää: historiaa, perinteitä, Oulua, Lappia, matkoja, ruokaa ja viinejä – ainakin niistä yritän kertoa, saada levitettyä tietoa ja tuntemusta. Jakaa omia hyviä kokemuksia, iloksi ja koettavaksi muillekin.

Blogielämä jatkuu

Nyt blogi ei ole kriisissä, tällä hetkellä en aio, en osaa, vaikka välillä haluaisinkin, lopettaa päivittäistä kirjaamista. Ja kun kerran suorittaja ja mittaaja olen, niin olisipa ilo jos tänä vuonna blogissa käynnit ylittäisivät 130 000 rajan. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, että kaikkien aikojen kakkossija on tulossa, mutta sehän on teistä kiinni, hyvät blogissani piipahtelijat! 🙂

Kysely ja arvonta

Olen taas tehnyt jonkinlaisen lukijakyselyn. Näinhän kaikki varteenotettavat mediat tekevät? 😀 Kyselyyn voi vastata nimettömänä, ja kovasti toivon kaikkien osallistuvan, mutta ne, jotka vielä ”kuittaavat” kommenttikentässä vastanneensa, ovat mukana arvonnassa. (nimimerkki riittää hyvin)

Sain viime viikolla yhden kuvaprojektin yhteydessä valita kolme pokkaria ja lisäksi tuli Tuomas Kyrön kirja ”En juhli”, jotka päätin laittaa jakoon, arvontapalkinnoiksi. Arvon viikon päästä (su 30.5.) kaikkien kyselyyn vastanneiden ja kommentteihin kuitanneiden kesken 2 + 2 kirjaa.

 

Tässä kysely – vastaaminen on nopeaa ja helppoa. Myös kaikenlainen suora sanallinen palaute on tervetullutta. (reija at satokangas.fi)

Pian 5000 postausta tehneenä en kadu mitään. 😀 Jatketaan, hyvät blogiystävät ja -tutut!

 

27 kommenttia artikkeliin ”Tuulestatemmattua taas virstanpylväällä”

  1. Oho! En olisi uskonut, että olen noin kärjessä. 🙂 Viime aikoina olen ollut laiskempi kommentoinnissa, mutta jokaikinen postaus on luettu, ja melkein kaikkiin kilpailuihin yms. osallistuttu!

    Vastaa
    • Olet kärjessä: matkat, viini, ruokakin sekä kilpailut ovat sinun ”erikoisalaasi” tällä foorumilla. Tai ainakin minä tunnen sinut sellaisena, että niissä meidän elämämme ”tangeeraavat” eniten.

      Ja edelleen olemme Pehtoorin kanssa tyytyväisiä siihen antiin, jonka sinun Wienin tuntemuksesi meidän WIenin joulutorimatkamme onnistumiseen, hotellivalintaa myöten, toi. Kartta on luonnollisesti vielä tallessa. Luulenpa, että jos samalle matkalle tai samaan opettajanhuoneeseen sattuisimme, ei olisi mitään vaikeuksia löytää yhteisiä puheenaiheita ja kompata muutenkin.

      Vastaa
  2. Lämmin kiitos myös täältä lukijan ja seuraajan puolelta ….. jaksat uskollisesti vastata minunkin joskus ”pöljiin” kommentteihini jokainen kerta ! Minä ainakin aion seurata monipuolista blogiasi, sen hienoja tekstejä ja upeita kuvia niin kauan kuin henki pihisee (tietokoneen käyttö onnistuu), Kiitos !!

    Vastaa
    • ”Pöljiin” kommentteihin? – Minä en ole kyllä mitään pöljää huomannut. Myötäelämisesi on ollut ilo. Ja se että kommentoit. Tekee tästä lopulta aika yksinäisestä puuhasta mielekästä, kun tietää että ruudun takana joku reagoi. Jatketaan molemmin puolin.

      Vastaa
  3. Jos en päivittäin käy, niin mielessä olet usein. Ja sitten pidän pienen lukutuokion kanssasi. Uskomatonta, mitä saa aikaan kun tekee 🙂 Blogisi monipuolisuus on valttia, oikea tietolaarikin. Ei tarvitse laittaa minua arvontaan, tulen sitten joskus jotakin hakemaan. Tai tulet tuomaan : D

    Vastaa
    • Kiitos, samoin, Amerikan serkku. Minäkin käyn sinun blogissani satunnaisesti, luen enemmän yhdellä kertaa. Ja esivanhempiemme kirjeitä tietysti etsin. Kiitos, – niistäkin.

      Vastaa
  4. Hei, ainoa blogi, jota pitää päivittäin kurkata. Monipuolisia juttuja ja paljon olen oppinutkin. Kuvat hienoja! Kiitos kaunis, jatka vaan samaan malliin, mukana pysytään 🙂

    Vastaa
    • Mukava kun kurkkailet. Hyvä kuulla että juttuni vaikuttavat monipuolisilta: viime aikoina, tänä vuonna, on tuntunut, että aika puuduttavaa postaukseni on ollut. Mutta kyllä tästä taas vilkastutaan.

      Vastaa
  5. Yöllinen tervehdys! Vastasin vähän totuuden vastaisesti, että käyn joka päivä lukemassa blogiasi. Joskus, kuten eilen. käy niin, että olen iltavuorossa ja kotiin palattua on jotain tekemistä (eilen tyttärentytär kävi hakemassa raparperia) enkä enää jaksa avata konetta. Toisaalta sitten kun olen nukkunut (välillä liian vähän) enkä saa heti unta, niin tänne minä piipahdan. Nautin siitä arjenkuvasta,, jonka annat. Lisäksi useana päivänä ihailen (kadehdinkin?) energisyyttäsi, järjestelmällisyyttäsi ja monipuolisuuttasi. Ihanaa kevättä ja tosiaan olisi mielenkiintoista tavata!

    Vastaa
    • Pitää vielä aamuaivoilla palata etenkin tuohon ”kadehdinkin?” kohtaan. Olen toki tähän ikään ja elämänkokemukseen mennessä ymmärtänyt sen, että me kaikki kuljemme omaa tahtiamme. Välillä toinen kiihdyttää ja toisella on hitaampi hetkonen. Itselläni taitaa nykyisin olla niitä hitaita hetkiä paljon enemmän kuin aiemmin, eikä se oikeastaan haittaa (välillä kismittää).
      Ennen elämää tahditti niin moni asia, että välillä tuntui ahtaalta olla siinä pyörteessä, nyt ajatus on toinen ja välillä mietti, että miksei nykyinen minäni voinut kertoa 25-40 vuotiaalle Annelille, että nauti näistä(kin) hetkistä. Eimerkki: Muistan elävästi, miten lasten ollessa pieniä (ikää ehkä 5, 4 ja 1), ollessani vessassa tuli jollekin taikka kaikille jotain asiaa. Tuolloin mietin ”voi &#¤%& KUN JOSKUS SAISI KÄYDÄ RAUHASSA VESASSA” …..nooo nyt olen saanut käydä jo usean vuoden ajan…. Terveisiä taas!

      Vastaa
      • Kyllä on niin samoja tuntoja. Enää ei niin paljon haittaa vaikka ei paljon ehdikään.

        Eiköhän meille kaikille käy niin, että ruuhkavuosina vain harvoin hoksasi pysähtyä nauttimaan juuri siitä hetkestä. Tai ainakaan sitä ei tullut ”tallentaneeksi”. Nyt hyvät hetkoset ovat läsnä, ja/tai ne hoksaa helpommin. Arki on hyvää, ja siitä osaa nauttia. Pidetään tämä. 🙂

        Vastaa
  6. Kiitos kun Reija kirjoitat! Blogiasi on ilo seurata, se on elämänmakuinen ja todella monipuolinen. Kyselyyn vastasin vähän liian nopsaan enkä ole varma täppäsinkö ruokapostauksien inspiroivan, mutta sen ne kyllä tekee. Muitakin yhteisiä mielenkiinnon aiheita on niin paljon, joista huomaan innostuvani ja ajattelevani, että voitaispa tästäkin jutella lisää ihan kasvokkain. Kiitos sinulle ja ihanaa kesän odotusta!

    Vastaa
    • Varmaan juuri se että on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, samaistumismahdollisuuksia, on ratkaiseva tekijä sille, että moni jaksaa näitä juttujani päivittäin käydä kurkkaamassa, haluaa päivästä, jopa vuodesta, toiseen seurata.

      Onpa ilo kun innostut, ja olisipa metka kun joskus kohdattaisiinkin! 🙂

      Vastaa
  7. Siitä on kauan kun luin Kalevasta ruokaohjeita ja löysin blogin. Siitä asti olen seurannut melkeinpä päivittäin,,Näinä aikoina se on ollut ikkuna maailmaan.
    Hienot kuvat,matkat,ruoka,juomat,arki ja juhla. Lapset,lastenlapset. Niin moni juttu koskettaa. Ystävältä tunnut,

    Vastaa
    • Voi kiitos, ja tiedätkös, sinä olet juuri yksi niistä ”blogitutuista”, joiden tunnen kuuluvan mun yhteisöön, ainakin kuvittelen sinua tuntevani. Varmaankin Insta-seuraaminen on tehnyt tutummaksi. Mukava jos blogini on ”ikkuna maailmaan”. Aika kapea näkökulma kylläkin. 🙂

      Tuosta Kalevan ruokajutusta onkin kyllä kauan. Olisiko ollut jopa LappItalian julkistamisen aikoihin (2007). Sinnikkäästi olet pysynyt ”linjoilla”.

      Vastaa
  8. Kiitos blogistasi Reija. Löysin blogisi muutama viikko sitten kun etsin netistä tietoja Kiilopäästä. Sen jälkeen olenkin ollut jokapäiväinen lukija.
    Ihailen taitoasi kirjoittaa ja kuvata matkoja, ruokajuttuja, liikuntaa, elämän arkea ja juhlaa; minulta mielenkiintoisasti kirjoittamisen taito puuttuu.
    Lea

    Vastaa
    • Jee, uusi seuraaja! Tervetuloa ja toivottavasti alun innostuksen jälkeen et pety päivittäisiin postauksiini. Jos Kiilopään kautta tänne löysit, niin niitä maisemia ja Lappi-fiilistelyjä kyllä on tiedossa lisääkin, aika piankin.

      Kirjoittaminen on minulla repsahtanut, mutta ryhtiliike sen suhteen on menossa. 😀

      Vastaa
  9. Hieno virstanpylvästiivistys. Eilen jäi postaus lukematta, kun kotiuduin kaverilta vasta kahden maissa yöllä. Harvoin jää blogisi tsekkaus väliin. Täällä ollaan edelleen

    Vastaa
  10. Tätä blogia olen seurannut pidempään kuin mitään muuta blogia. Toisinaan menee viikkoja tai kuukausia, että en edes koko blogia, sitten on näitä hiljaisempia aikoja muussa elämässä, jolloin käyn usein täällä. Taisin eilen lukea päivityksen hieman ennen nukahtamista, sillä näin unta, että tapasimme oikeasti 😀

    Vastaa
    • Toivottavasti unesi ei ollut painajainen. 🙂

      Onhan teitä yliopistoaikojen tuttuja, kollegoja ja opiskelijoita, jotka vielä täällä piipahtavat ja viesteilevät. Mikä on tietysti mahdottoman mieluista minulle!

      Vastaa
  11. Onneksi Olkoon blogisi lähes pissisikään tulon johdosta. Pisti vain silmään tekemäsi laskelma julkaisujen määrästä: . . ”kolmen viikon päästä täällä on yli 4500 artikkelia. Nyt 4984 artikkelia” . .?? Tuossa täytyy olla, -ainakin minun (heppoisilla) laskutaidoilla jokin virhe, mutta mitä välii . . ?

    Vastaa
    • Kiitos, Jarin! Mukanaolosta ja aktiivisesta blogiseuraamisesta ja -kommentoinnista. Ja korjaamisesta! En ymmärrä mitä olen ajatellut noita lukuja katsellessa ja niitä tänne kirjoittaessani ! SIIS: parin viikon päästä tulee 5000 postausta, ei 4500. Korjaan tekstiinkin.

      Vastaa
  12. Kiitos blogista.
    Luen päivittäin ja aika monesti perheelle vielä raportoin juttuja. Viimeksi intoilin siitä pehtoorin painepesurijutusta, että ne sammaleet lähtee.. minä kun tavallisella painepesurilla ruiskutan, niin sotken samalla seinät ja ikkunat.. no, itsepähän putsaan sitten nekin.
    Ruokaa en itse laita (leipominen on mun juttu), mutta sujuvasti luen jutut niistäkin. Keittiöön kyllä näistäkin ”raportoin”.
    Reissuistasi on mukava lukea ja jotain vinkkejäkin olen korvantaakse laittanut. Varsinkin nyt tilanteesta johtuen on kotimaankohteisiin monta ideaa tallessa ensi kesää varten. Ja ne kesän kierrokset, joista tunnistettavaa tulee, ovat koukuttaneet minut täysin.
    Mökiltä raportoinnit aiheuttavat meillä syviä huokaisuja – jonain päivänä mekin taas ylöspäin suunnistamme.

    Vastaa
    • AK, sinä ehkä oletkin blogini kilpailujen ahkerin osallistuja. Sadun lisäksi. Ehkä tänä kesänikin voisin kesäkuvakisan järjestää: uudella pyörällä kun pääsen aika kauas kotikulmilta. 🙂

      Ja kunhan saan puutarhapostausta aikaiseksi yritän muistaa laittaa kuvan meidän pihakiveyksistä kuvan!

      Tiedossa kiinnostavia juttuja. Ja mökkijuttuja on myös luvassa.

      Vastaa
  13. Kiitos kovasti näistä sinun kirjoituksista!Löysin blogisi aikoinaan jonkun ruokaohjeen kautta ja tämähän on todella mukavampaa kuin pelkkiä ruokaohjeita tarjoavat.Eihän se elämä pelkkää syömistä voi olla,vaikka se mukavaa onkin.Kiitos myös Oulun ravintolavinkeistä,jotain on testattu jo.Hyvää kesää ja raikkaita pyöräilykilometrejä!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.