Ruoka ja viini

Home Ruoka ja viini (Page 29)
Showing: 281 - 290 of 1 269 RESULTS
Reseptit Ruoka ja viini Viini

Sunnuntaina ruokapäivä

Aamulla oli jotenkin lohdutonta, kun sää oli kaikkea muuta kuin kesäinen, ei mitään suvisunnuntai-fiiliksiä. Toisaalta eipä ollut mitään, minkä sade olisi pilannut. Pihahommiakin tein tasan tarkkaan sen verran kuin oli pakko siivotakseni oravan vai harakan aiheuttamia tuohoja. Nyt jo toinen neilikkaruukku on revitty ja riepoteltu. Ei ole noita ennen ollut, enkä kyllä enää laitakkaan, kun jälki on tämän näköistä.

Niinpä vetäydyin tekemään ruokaa pitemmän kaavan mukaan, paljon kippoja ja kuppeja täyteen pieniä juttuja. Kesäsunnuntain viettoon ja kesälomien järkkäilyyn olin kutsunut Juniorin & R:n; neljän hengen (aikuis)päivälliselle tein alkuun burrataa (ennen kokeilematon resepti täällä. Hyvä ohje oli tämä, teen toistekin.) ja paahdettuja kirsikkatomaatteja.

Pääruoka koostui merenelävistä. Sain Kauppahallista M:lta paketin lumirapuja. – ”Kokeilehan mitä näistä voisi tehdä”. Olen etsinyt netin syövereistä ohjetta, mutta kun en oikein tiennyt, mitä pakastepaketissa oli sisällä, en osannut ohjetta valita. Otin paketin eilen sulamaan jääkaappiin ja tänään aamupäivällä totesin, että kyllä netistä saatu tieto ”lumiravut ovat kuin surimin ja kuningasravun välimuoto”, pitää paikkansa. Mutta mitä ihmettä niistä tekisin?

Paketissa on siis lumiravun sisus ja jalkojen sisus. Rapumössöä ja pillimäiset suikaleet ravun jaloista. Keitettynä ja perattuna onneksi.

Kun en muutakaan keksinyt tein ensin tomaattipohjaisen tahnan (oliiviöljyä, valkosipulia, sipulia, tomaattimursketta, ruohosipuli Crema Bonjouria, ja keittelin niitä puolisen tuntia ja annoin jäähtyä. Lisäsin joukkoon suolatun ja pippuroidun rapumassan. Massan päälle pariloin ravun jalat (oliiviöljyä ja suolaa, ripaus bbq-maustetta). Ja tällainen siitä tuli. Maalaisleivän kanssa ihan kelpo rapuruoka. Mahdollisuuksia parempaankin varmasti olisi. 🙂

Onneksi pöydässä oli lisäksi myös kampasimpukoita ja scampeja, eilistä risottoa. Ja jälkkäriksi mansikka-tiramisua. Hyvinhän me lopulta söimme. Ja joimmekin, nuoret toivat hienon italialaisen kuohuvan. Kaunis pullo, erinomainen viini.

Aikuisten sapuskaa. Tällä poppoolla sitä on aika harvoin, yleensä kun on myös pienet ovat pöydässä, ja mummilla menee siihen huomio. Silloin ruokalistakin on aika lailla toisin perustein laadittu. Mutta tänään tällaista.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Kohti keskikesän juhlaa

Haukiputaan kirkon tapulikahvila, kesän eka Turkansaaren retki vai korvapuustille Koitelinkoskelle? – Oli tarve vähän tavallista pidemmälle päivän pyöräretkelle. Mutta eihän sitten mihinkään näistä; vähän tätä luopumisen opettelua tänäänkin. Mutta sainpas sentään parikymmentä kilometriä liikuntaa aikaiseksi.

Kunhan kuljin, muutama pysähdys, pieniä hankintoja (huomiseksi).

Huomiseen liittyen jo tänään tein risottoa. Risotto kestää lämmitystä, eikä nyt ollut mikä tahansa risotto: eka kertaa ikinä tein korvasienirisottoa. Mihin me tatteja enää tarvitaan? – Tulipa hyvää. Tämän sadon sienistä, – nyt kun niitä ei tarvitse juhannuksen perhepäivälliselle säästellä, niin tein sienirisoton tänään. Ui jui, olipa hyvää.

Viininä oli jämät eilistä roseeta (Pipoli, minulle) ja Pehtoorille saman talon punaviini: Pipoli Aglianico – ei monillekaan niin tuttu rypäle, mutta ainakin tässä viinissä toimi hyvin pienen kassler-vartaan kanssa. Viini sopii juhannuksen grilliruoalle, myös makkaralle, possulle ja naudanlihalle varsin hyvä, ja on suht edullinen viini.

Näitä Pipoli-talon viinejä meillä on vuosien varrella ollut satunnaisesti, mutta nyt taas nämä löysin about kuukausi sitten, jolloin talon valkoviini (Alkon nuiva luonnehdinta ei minusta tee oikeutta viinille, siinä on myös syvyyttä, intensiteettiä, makua) tuli ostetuksi. Kolmen sarjasta (punaviini, roseeviini, valkoviini) juuri valkoinen miellyttää minua eniten. Sen ostettuani tilasin talon roseeta ja punaista (“Barolo of the South” – mutta pehmeämpi on kuin ”oikea” Barolo) muutaman pullollisen.

Siis ei muuta (suosittelen) kuin Alkon sivuille ja tilaamaan niin monta punaista, roseeta ja valkoista kuin juhannuksena tai vaikka mökkilomalla arvelet perheesi ja vieraidesi kanssa tarvitsevasi. Voit sitten kotikellarista/kaapista valita viinin/viinit ruoan ja ruokapöydässä istuvien määrän ja laadun mukaisesti – on sitten valittavana eri viineistä tykkääville. Kaikki nämä kolme ovat kelpo viinejä Etelä-Italiasta, Basilicatan maakunnasta, melkein saappan korosta. Varsinkin valkoinen on hyvä, kaikki ovat. Ja jolleivät kulu juhannuksena, on kotikäyttöön hyviä viinejä jemmassa. Kelpaavat toistekin.

Tilausvalikoiman käyttö on kätevää, ei tarvi jonotella, koluta hyllyjä, ja mökkitienoon Alkoonkin saa omia suosikkejaan, etc. Näiden minun aika vähien suositusten lisäksi voisin jakaa saman linkin kuin viime vuonna: linkki Juniorin duunissaan antamiin ”valtakunnallisiin” suosituksiin on täällä.

Juhannuksen juomavalikoimiin ”on pakko” suositella myös ”soft drinkkejä”, alkoholittomia kuohuvia, joita on ainakin meidän lähi-K-kaupassa: Mocktails!

Strawberry margarita on todella hyvää vaikka mökkinotskilla (kokemusta on), lantranttuna vaikka minkä kanssa, viiniäkin voi tällä ”kuplittaa” ja laimentaa. Hyvä monikäyttöinen tölkki.

Sarjassa on monia hyviä juomia, jotka maistunevat varsinkin jos juhannus on lämmin. Ja kyllä näistä saa kauniita alkoholittomia drinksuja (täälläkin niihin hyviä ohjeita) vaikka sateisiinkin kesäpäiviin.

 

[kuva: https://mocktails.fi/]

Italian Spritz maistuu vähän Aperolille, sellaisenaan, ja kuinka hyvää se onkaan sekoitettuna kuohuviinin tai juurikin sen Aperolin kanssa, tai näitä kaikkia edellisiä kolmea yhdessä. Lasiin jäitä, appelsiiniviipaleita ja aurinkoa taivaalle, ja kuin olisit Italiassa!

Meillä on huomenna vähän kuin juhannus-etkot. Aika pienellä poppoolla, mutta ehkä sitten sitäkin intensiivisemmät. Semminkin kun juhannuksena ollaan reissuissa, ei kotona eikä mökillä, vaan me lähdemme reissuun!! Ja ihan ulkomaille! Edellinen ulkomaan matka oli lokakuussa 2019, jolloin olimme kaksistaan Madeiran patikkareissulla – onhan sitä kaiholla muisteltu.

Nyt on taas ilo, uskallus ja mahdollisuus lähteä jonnekin muualle kuin Tampereelle (2020) tai  Kolille (2021). Arvaattekos, minne suuntaamme? Minne kolmen vuoden ulkomaanmaan matkatauon jälkeen ja millaiselle lomalle? Ehkä palkitsen parhaiten arvanneen. 🙂

Ruoka ja viini Viini

Näitä hetkiä tarvitaan

Kuinka moni on päässyt Suomessa ruokapöytään, jossa erinomaisesti savustettu lohi tarjoillaan kotipuutarhan sitruunoiden kera?

– Me ollaan, pari tuntia sitten istuimme ruokapöydässä tiukan viinihaastekisan jälkeen ja siellä (Oulunsalossa) oli tarjolla kotipihan (kasvihuoneen) sitruunoita. Ja paljon muuta.

Karhunlaukan kukilla (luonnollisesti kotipihalta) ”somistettua” salaattia, tsatsikia, tattimuhennosta, yrttikastiketta. – ja viinejä.

Ennen kaikkea tätä tarjoiltua hienoa illallista oli  ”The 17th BOTRYTIS CHALLENGE TASTING”. Viinikerhomme 17. maisteluhaaste oli tällä kertaa ”helppo” . Oli tunnistettava ´vain´ rypäle, maa ja alue. Ja hah! Helppo! 30-vuotinen yhteinen maistelukokemus kaikilla, eikä lähellekään maksimipisteitä kenelläkään. Mutta tällä kertaa tuntui sentään olevan mahdollisuuksia.

Noh. Pehtoori oli pronssilla, minä neljäs (osallistujia kahdeksan). Huonommin ja paremmin on tässä kisassa pärjätty. Mutta oli mikä parasta?  Nähdä ystäviä livenä, muistaa hienosti Ukrainaa, maistella uusia viinejä, nauraa, nauttia ruoasta, yhdessä, livenä.

Ja meille Pehtoorin kanssa vielä bonuksena, että emme edes reissulla joutuneet ennustetun vesisateen kastelemiksi, vaikka suuntaansa 20 kilometrin matkan pyöräilimmekin. Kesäillat on hyviä. Elämä on.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Caesar-salaattia ja muuta hyvää

Hellerajalla kelluva lämpöaaltoko se sai – taas – tekemään italialaisen oloista ruokaa. Paitsi että uunifetapasta on Suomessa kehitetty nettihitti ja Caesar-salaatti on meksikolais-italialainen. Mutta italialaiselta maistui ja näyttikin –  Italian lipun väreissä kotipiazzalla hyvää ja helppoa.

Ruokaa laittaessa ryhdyin miettimään tuota Caesar-salaatin alkuperää, ja muistelin, että siihen liittyy joku tarina… Ja eikun muutama kirja esille ja googlettamaan. Ja kas! Törmäsinpä yli 10 vuotta vanhaan kolumniin. Omaani! 😀

Caesar-salaatilla on parin vuoden päästä 100-vuotissynttärit. Caesar Cardiani, joka salaatin kehitti ja joka jätti nimensä salaatille, kokosi salaatin näistä aineksista: roomansalaattilehtiä, valkosipulia, leipäpaloja ja parmesan juustoa, limeä, keitettyjä kananmunia, oliiviöljyä, Worcestershire kastiketta, ja hänen veljensä Alejandro lisäsi reseptiikkaan anjoviksen.

Minä tein tänään hyvin riisutun version: jääsalaattia, romainea ja rucolaa, parmesaania ja krutoneita, ei keitettyjä kananmunia. Ja sitten se kastike! Sehän se on tämän salaatin ”The Thing”. Ohjeeni on mukaeltu versio, ja sen taustalla on Marko Koskisen ”Passione”-keittokirjassa oleva ”parmesaanidressing”. Mun versio siitä on tämmöinen

Parmesaanidressing
(caesar-salaattiin,
ja monelle muullekin alkuruoalle)

2 kananmunaa
1 tl dijoninsinappia
2 tl vaaleaa balsamicoa
( tai 2 tl limemehua)
½ tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
2 rkl parmesaaniraastetta
3 dl rypsiöljyä
1 anjovisfilee

Mittaa kaikki muut ainekset paitsi öljy, balsamico ja/tai limemehu astiaan ja sekoita sauvavatkaimella.
Kun kastike on kuohkeaa, melkein vaahtoa, lisää loput aineet hiljalleen, ohuena nauhana.
Kastike säilyy viileässä useamman päivän, viikonkin.

Bon appetit! 

Historiaa Niitä näitä Oulu Reseptit Ruoka ja viini Viini

Kesäherkkuja

Viikonlopun kotikeittiöstä muutama vinkki…

Etiketti-lehden reseptiä pohjana käyttäen ja mukaillen tein meille eilen tällaista herkkua. Grillattua perunasalaattia ja parsaa prosciuttoon käärittynä. Tuo perunasalaatti on varmasti myös esim. savukalan kanssa oivallista. Nyt ostin ruotsalaisia, pienen pieniä varhaisperunoita, jotka tässä toimivat ihan hyvin, mutta voisinpa suositella vaikka juhannuspöytään tätä – kotimaisista uusista potuista tulee varmaan vielä parempaa.

Grillattu perunasalaatti

    • 600 g perunaa (kiinteä) tai varhaisperunaa
    • 2 punasipulia
    • 2 rkl oliiviöljyä
    • 1 tl suolaa
    • 1/2 tl mustapippuria rouhittuna
    • 200 g fetajuustoa
    • 1/2 ruukkua basilikaa
    • seesaminsiemeniä paahdettuna
      (rucolaa)

Kastike: 

    • 2 rkl oliiviöljyä
    • 2 rkl balsamiviinietikkaa
    • 2 rkl vaahterasiirappia
    • 1 chili

Pese perunat huolella. Keitä perunoita 10 minuuttia kuorineen miedosti suolatussa vedessä. Leikkaa lohkoiksi ja siirrä kulhoon.
Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi perunoiden joukkoon. Mittaa päälle oliiviöljy, suola ja rouhittu mustapippuri.
Grillaa perunat ja sipulit kypsiksi.
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.
Siirrä perunat ja sipulit takaisin kulhoon ja sekoita valtaosa kastikkeesta kypsien perunoiden joukkoon, kun ne ovat vielä kuumia.
Koristele salaatti basilikanlehdillä ja paahdetuilla seesaminsiemenillä. Valuta päälle loput kastikkeesta.

Parsat kuorin ohuelti, tarkoituksellisen huolimattomasti, ja kiedoin jokaisen ympärille pitkittäin puoliksi leikatun prosciuttoviipaleen. Laiton parsat vuokaan ja yhtä aikaa perunasalaatin kanssa uuniin (n. 10 min, +230 C).

Lauantainakin meillä uunigrillissä valmistettua kesäruokaa. Aasia marketista (Asemaa vastapäätä) hain pakastejättirapuja (16 € iso pussi, josta puolet riitti meille kahdelle). Tein niille marinadin: Sweet Chili Sauce (tällä kertaa uusi versio Black – sekin Aasia marketista), 2 valkosipulin kynttä, 1 pieni punainen chili, oliiviöljyä, 1 tl ruokokidesokeria sekä suolaa). Neljän tunnin marinoinin jälkeen valutin marinadin pois ja kumosin ravut leivinpaperille. Uuniin 230 – 240 C ja 5 – 10 minuuttia.

Lisänä pinaattia, salaattia ja rustiikkia leipää. Sekä viiniä.

NYT on löytynyt todella hyvä rose-viini, jossa on makua ja on nimenomaan ruokaviini, ei mikään terassien lipittelyrosee. Roseessahan on yleensä parasta väri, mutta tämä on kyllä hailakka. Ja rosehaan on tavallisemmin suht edullista. Tämä ei ole. Ja minusta rose on usein ihan ”turha viini”, mutta tältäkin osin tämä viini on poikkeus. Tämä ei ole turha. Saksalaiselta laaturieslingeistään tunnetulta Rheingaun alueelta tulee melkein parikymppiä maksava, hailakka, mutta todella hyvä R3 Rheingau Rosé.

Viime kevään rose-viinipostaukseni suositukset pitävät edelleen, joten kannattaa tulevien viikonloppujen ruoka/roseviinejä miettiessä tsekata postaukseni.

Tänäänkin olisi voinut lasillisen tuota nauttia, tai ehkä rosesamppanja olisi sopinut vielä paremmin päivän iloiseen teemaan liittyen.

Mutta tänään on myös se Oulun suurpalon 200-vuotismuistopäivä, josta kirjoittelinkin viime viikolla. Tänään oli palon jälkeen jälleenrakennetussa Engelin suunnittelemassa kirkossa aiheeseen liittyvä esitelmätilaisuus, jossa kävinkin ja mennessä kuvasin kirkon komean sisäänkäynnin. ”Engelin keltainen klassismi”, ilta-auringon valo ja juuri lehdet saaneet koivut; tuli enemmän mielleyhtymiä suvivirteen kuin kaupungin tuhonneeseen paloon. Hyvä näin.

 

~~~~~~~~~~~~

PS. Mystinen soitin kaipaa vielä arvuutteluja… Huomenna arvonta.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Melkein kuin olisi kesä

Olenhan muistanut kehua ja kiittää Oulun pyörätieverkostoa. Tänään – kun paistoi ja oli jo aika lämminkin – muistin taas olla erityisen kiitolllinen siitä. Parinkympin jälkeen oli käännyttävä kohti kotia, vaikka hyvän kirjan (Bonnie Garmuson ”Kaikki on kemiaa”), parissa olisi voinut polkea vielä vaikka mutkin Haukiputaalle.

Mutta! Eihän kirjaa tarvinnut keskeyttää kotipihalle tullessakaan: työn touhu siellä imaisi mukaansa. Kattoremontin tekijät ja Pehtoori terassilaudoituksen parissa olivat hyvänä esimerkkinä jatkaa liikkeessä, joten niinhän sitten päätin meidän ”mutterimajan”, pihapiirin Huvilan, kuurnata kesäkäyttöön kelvolliseksi. Siinäpä se lämmin, liki tuuleton, täysin itikaton iltapäivä vierähti. Vähän sellainen vapaapäivän fiilis on ollut.

Jossain välissä piipahdin lähikaupassa: en muista, olisinko koskaan ennen kassleria ostanut. Tänään ostin. Halpaa ja hyvää. Ei mitään dieettisafkaa, mutta helpolla hyvää. Ja kesän merkkinä tomaattisalaatti: kulhon pohjalle 2 rkl balsamicoa, ½ – 1 dl oliiviöljyä, pippuria, suolaa, sokeria, kevätsipulin varsia ja basilikaa. Sekoita nämä ja lisää joukkoon rasiallinen puolitettuja kirsikkatomaatteja. Jos grillissä on – kuten meillä tänään – halloumia ja pakastimessa yrttivoinappeja, niin helppo kesäruoka on valmis.

Perhechatissa taas aktiivista. Töitä ja kuvia, lomia ja reissuja, ruokaa ja muuta höpötystä.

Kaiken kaikkiaan melkein kesälle tuntuu…

Isovanhemmuus Reseptit Ruoka ja viini

Herkkua mielelle ja vatsalle

Ei voi väittää että olisi ollut puuduttava päivä. Ei todellakaan.

Aamu alkoi brunssilla. Kaksi pientä istahtivat heti aamuseitsemän jälkeen keittiön pöydän ääreen, ja söivät mieluusti pikku, pikku kipolliset mansikkahakkelusta, ja katselivat vähän inhon sekaisin tuntein papan kaurapuurokulhollista. Hönö-leipä sopivine päällyksineen, kaakao (jota ei saa muualla kuin mummin luona?), hedelmät ja pikkuinen pullanpala olivat riittävä energialataus kun lähdettiin ”koulun pihalle” = Toppilan koulun (meidän lasten yläaste) pihalla on hienoin leikkipuisto ikinä. Sieltä sitten Valkeaan, pieni humputtelukierros (liukuportaat ja Kivisydän ovat maalaislapsille melkein kuin Lintsi!) ja takaisin mummilaan.

Melkein kesäksihän sää repesi, ja oltiinkin koko päivä pihalla. Paljon puuhaa, kesäromppeiden/lelujen esille ottamista, kasvimaalla, Huvilassa lounas, pallopelejä, aurinkoa, naurua… Kaikkea pientä, joka olikin iso ilo. Ja sitten jo isin töistä pääsyä odotellessa meni alkuiltapäivä. Lähtivät sitten kotiin, ja mie lupasin tehdä hampurilaissapuskan illansuuksi.

Tein tykötapeet, coleslaw´n tänään, hillotun punasipulin jo eilen, ja ennen kaikkea kävin eilen pyörälenkiltä palatessa hakemassa Torin Lihamestarilta hampurilaispihvit, juuston ja sämpylät. Tänään Pehtoori & poika grillasivat ja avot! johan oli gourmetia!

Eikä siinä vielä kaikki. Eilen ehtoolla, melkein yön puolella tein jälkkkäriksi sitruunapiirakan. Vanha resepti, jota tuunasin. Kannatti. Olennaista on että lisäsin mukaan kokonaisen sitruunan mehun. Tuli siten raikkaampi ja mehukkaampi. Mansikoitakin meillä oli (lapset erityisesti niistä innoissaan), lisäksi tuhtia kermavaahtoa.

 

 

Toscanalainen sitruunapiirakka

Pohja

200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g sokeria
2 munaa
100 g voita

Täyte

5 dl lämmitettyä maitoa
3 keltuaista
100 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu

tomusokeria

Tee ensin täyte: laita (teflon)kattilaan keltuaiset, sokeri ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna hiljalleen ja lisää jauhot ja maitoa. Sekoittele koko ajan ja keitä kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että kastike sakenee. Jätä jäähtymään ja tee taikina. Sekoita kuivat aineet, ja sekoita niihin voi nokareina, lisää lopuksi munat yksitellen. Lisää lopuksi yhden sitruunan puristettu mehu. 

Ota puolet taikinasta ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Kaada jäähtynyt täyte pohjan päälle ja kauli lopputaikinasta kansi kakulle. Paista noin 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Koristele snack-sitruunoilla ja mansikoilla, tarjoa vispikermavaahdon kanssa.

Kun lapset, Juniori & R. olivat lähteneet ja me olimme siivoilleet pihapiirin ja keittiön, päätimme lähteä pienelle pyörälenkille. Toppilan promenadin varrelle on avattu pop-up -jäätelökioski sekä ulkoilmabaari. Sinnehän me sykkelöimme digestiiveille – camparisoda on ihan pelkkä vatsalääke. 🙂 Ja patiokausi tuli avattua. Siisti mukava baarimiljöö oli tuo. EIkä meiltä oli kuin muutama kilometri. Ei ehkä jää ainoaksi kerraksi tälle kesälle…

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Mukavia makuja, mukava päivä

Tänään vegepäivä, mikä ei kyllä tarkoita mitään kevyttä salaatin puputtamista, sillä juusto tekee pastasta niin tuhdin, että mistään kevytkeittiöstä ei nyt ole kyse. Minusta kyllä tuntuu nykyisin yleisemminkin, että mun henk.koht. ruokaympyrässä juustolla on poikkeuksellisen, jopa luvattoman suuri lohko. Ei päivää ilman juustoa, muodossa tai toisessa. Tänään juustona pecorino, joka on lempparijuustoni numero kaksi, ykkönen on Appenzeller.

Klassikkopasta cacio e pepe (juustoa ja pippuria), mustapippuripasta, on hyvä arkiruoka, jota tulee tehtyä tosi harvoin. Tänään kuitenkin, mutta vähän tuunattuna. Paahdetut porkkanat sopivat tähän oikein hyvin – lempeä pasta on tämä. Tein oheen version Caprin salaatista (ja siihenkin juustoa!), mikä olisi Italiassa melkoinen moka. Salaattia ja pastaa samalle lautaselle – proibito!

Cacio e pepe – spaghetti paahdetuilla porkkanoilla
(ohje täältä)

Pasta
350 g spagettia
2 tl mustapippuria myllystä
4 rkl voita
noin 3 dl pastan keitinvettä
250 g pecorinoa tai parmesaania raastettuna

Paahdetut porkkanat
400 g pikkuporkkanoita
2 rkl oliiviöljyä
2 oksaa rosmariinia
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä

Tarjoiluun
pecorinoa tai parmesaania lastuina

– Valmistele ensin porkkanat. Raaputa tai kuori ne puhtaiksi.
– Paista porkkanat pannulla öljyssä rosmariinin kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Pidä lämpimänä.
– Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
– Paahda pippuria kuivalla, kuumalla pannulla noin minuutti. Lisää voi ja anna sen sulaa.
– Valuta pasta. Ota keitinvesi talteen.
– Lisää kauhallinen keitinvettä pastan kanssa pannulle. Lisää juustoraaste muutamassa osassa sekoittaen, kunnes siitä muodostuu kastike. Lisää sen verran vettä, että pasta on kosteaa.
– Nosta pasta lautasille. Viimeistele porkkanoilla, mustapippurilla ja juustoraasteella.

Lounas oli huomattavasti kevyempi: tämän kesän ensimmäinen pyörälenkki Kempeleeseen – vaikka oli (eka kertaa aika lämmin, yli + 10 C) oli ihan tolkuton vastatuuli.  Ilman sähköavitusta en kyllä olisi sinne asti polkenutkaan, – palatessa sitten tuuli- ja lihasvoimalla helposti. Mutta siis: Zeppelinin Robert´s Coffeessa tuli viime syyskesällä, kahvikiellon aikana, opittua näille jääteelasillisille. Inkivääri-mango-jäätee sitruunaviipaleiden ja mintun kera on hyvää, vielä enemmän pidän hibiscus (kiinanruusu?)verigreippi-jääteestä.

Muutoin päivä kulunutkin kirjoitellen, lueskellen.

Ja katsellen Huvila & Huussia. Olen löytänyt sen (ja Suomen kaunein kesämökki-ohjelman) vasta tänä vuonna, ja olen ihan koukussa. Että on hyväntuulista tekemisen meininkiä.

Reseptit Ruoka ja viini

Juhlapäivä etukäteen

Eurooppa-päivä on Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä, jota vietetään 9. toukokuuta Schumanin julistuksen vuosipäivänä. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti Pariisissa vuonna 1950 pitämässään puheessa Euroopalle uudenlaista poliittista yhteistyötä, joka tekisi Euroopan kansakuntien väliset sodat mahdottomiksi. Tästä yhteistyöstä on vuosikymmenten mittaan muotoutunut nykyinen Euroopan unioni.

On ollut aika mukava, että oma syntymäpäivä on samalla ”Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivä”. Päivä on myös natsi-Saksan kukistumisen merkkipäivä, – siis juhlan aihetta lisää. Mutta se on ollut ja on venäläisen nationalismin riemujuhlan päivä, karnevaali, joka varsinkin tänä vuonna, juuri nyt, näyttäytyy pelottavana, uhkana, sodanjulistuksen päivänä. Tänä vuonna, nyt, Euroopan tilanteen näin ollessa, ei ole pienintäkään halua juhlia 9.5. yhtään mitään.

Siksikin on ollut mukava viettää synttäripäivää tänään. Pehtoorilla on siis ollut taas monta päivää kestänyt valmistelu juhlan järjestämiseksi: reseptihaku, ainesten hankkiminen, samppanjan valinta … ei ihme, että monta aamua on mies herännyt kovin varhain. 😀

Ja taas kerran niin hienon päivällisen olen saanut nauttia, ja erinomainen oli samppanjakin. Alkuruokana oli päärynä-sinihomejuustokeitto, pääruokana itse savustettua (luonnon, ei kasvatettua) taimenta ja peruna-parsasalaattia ja jälkkäriksi mangolassia, johon keittiömestari olisi halunnut lisätä suklaarouhetta, mutta minä en missään tapauksessa. Se oli mun makuun just hyvä noin.

Ja – tälläkin kertaa – koko reseptiikka Valion sivuilta. Niiden nimeen keittiomestari vannoo: ovat tarpeeksi yksiselitteiset, tarkat mitat etc. insinöörin tekemisen tavalle.

Tietysti ois ollut mukava jos jälkikasvua olisi ollut mukana, mutta aina ei voi. Ja todella heille suon yhteisen lomaviikonlopun vieton Helsinki – Järvenpää -huudeilla. Meidät on kyllä pidetty virtuaalisesti mukana koko ajan.

Ja tiedänpä, ainakin toivon, että yhdessä vietetään juhlaa keskikesällä.

Rotissöörit Ruoka ja viini Vanhemmuus

Juhlamuistoja

Takaumia viikonlopun juhlahetkistä.

Paistinkääntäjien kapituli (installointi ja dinner sekä lopuksi tanssia TT Big Bandin musisoidessa) oli tällä kertaa poikkeuksellinen sikäli että sinne saivat tulla myös muuta kuin rotissöörit. Näin oli päätetty jotta salaseuranakin pidetyn järjestön imagoa saataisiin vastaamaan paremmin todellisuutta. Ja myös siksi, että saataisiin uusia, nuoria tai edes ”vähemmän vanhoja” mukaan toimintaan. Kaikkiaan Lasaretin isossa Aurora-salissa oli 130 juhlijaa paikalla. Ja tällä kertaa tunsin läsnäolleista vähemmän kuin puolet. Siis ”ulkopuolisia” oli saatu mukaan hienosti.

Kyllähän näissä kapituleissa on vähän pönötystäkin, perinteet, ritariksi lyönti, vala, liput ja vaakunat juontavat juurensa järjestön perustamisvuosisadalle, keskiaikaisiin kiltoihin ja ammattikuntien tunnusmerkkeihin. Tämä oli ensimmäinen kapituli, jossa – juurikin tiettäväksi tekemisen takia – kerrottiin erilaisten käätyjen värien merkityksestä, vaakunan symboliikasta etc. Ja sitä taisivat kaikki – myös me pitkään mukana olleet – arvostaa. Koska installoitavia oli vähän (tämä oli vain pieni paikalliskapituli, jollaisia tänä vuonna järjestetään ympäri Suomen, koska koronan vuoksi on satoja jäseneksi hyväksyttyjä ja/tai käätyjen arvonvaihtajia, koska suurkapitulit (n. 500 osallistujaa kerran kesässä) ei ole voitu järjestää. Tämä pieni kotoinen, leppoisa, kaukana pömpöösistä ollut juhla oli mukava ja lämminhenkinen, tuttavallinen ja herkullinen!! Gastromisesti hienosti hoidettu. Ja minut palkattu valokuvaajaksi.

Alkuun oli amuse bouche jossa lusikallinen kieltä. Olipa herkullinen suupala alkuun. Sitten tuli hiillostettua siikaa, pikkelöytyä retiisiä ja savusmetanaa. Yhdessä oivallinen alkuruoka. Seuraavana liemiruoka; syvällä lautasella oli pieni tuulihattu, jossa oli fermentoitua omenaa, savusipulia ja mitähän vielä. Hyviä makuja ja siihen kaadettiin kuuma paahdetusta sipulista tehty liemi. Jo tuoksu toi hyvän olon. 🙂 Sitten seurasi ihan uudenlainen väliruoka. Joka sai paljon kiitosta: lautasella kaksi pientä palaa mallasleipää, sen päällä paahdettua voita ja suolakiteitä ja sen kanssa tarjottiin Sonnisaaren lager-olutta desin verran. Oluesta viis, mutta se leipä ja voi! Kinuskinen häivähdys, en osaa kuvailla, mutta muutama muukin puhui ”taivaan mannasta”. Pääruokana haudutettua poronniskaa rosmariini-rommikastikkeella ja juuripersiljamousse vai vaahtoko se oli. Jälkkärissä mantelia, marjoja, krokanttia. Ja niin kaunis.

Lopuksi on vielä kerrottava, mitä tapahtui ihan aluksi. Minä sain mitalin! En ole koskaan saanut mitään mitalia mistään. Kansakoulun hiihtokilpailun viidennestä sijasta saamani hopealusikka ja Hyvän opettajan -kiertopalkinto yliopistovuosina ovat tähän asti olleet ainoat palkinnot/kunnianosoitukset (tms.) mutta nyt minulla on pronssimitali. Kauniita sanoja vouti lausui rotissööritouhuistani; 10 vuotta pressen hommia myös aika lailla uudistaen niitä, valtakunnallisestikin järjestön valokuvaajana monessa jutussa ja monessa mukana tekemässä milloin mitäkin yhteiseksi hyväksi. En voi väittää, etteikö ilahduttanut tämä!

Myös eilen oli juhla. Juuri tänä viikonloppuna Tyär ja J. tulivat junalla Ouluun ja lähtevät vuokrapakulla torstaina takaisin Järvenpäähän uuteen kotiinsa. Tulivat hakemaan J:n kotikotoa äitinsä kunnostaman vanhan ruokapöydän ja tuolit sekä J:n terassikalusteet. Lisäksi molemmilla on Oulussa kaikenmoista kampetta, joka ei ole pieneen yksiöön mahtunut. Ja J:n isä on kunnostanut jotkut vanhat ”kauppapyörät”  heille mukaan, kun maantiepyörillä ei kotoa lähijunan asemalle, kuntikselle tai kauppaan voi mennä (varkaiden pelko, ja erikoiskengät etc.); nyt saavat täältä mukaan myös ”lähiöpyörät”. Olen siitä kovin iloinen, sillä Esikoinen harkitsi vakavasti hankkivansa moottoripotkulaudan, mutta nyt ei onneksi tarvitse turvattoman oloista menopeliä hankkia.

Muuttokuorman haku ajoittui tälle viikonlopulle, kun Tyär sai viime viikolla gradunsa valmiiksi ja hyväksytyksi, ja on nyt sitten tuplamaisteri (kauppatieteen maisteri ja nyt filosofian maisteri (pääaineena tietojenkäsittelytiede). Sitä juhlittiin koko eilen ilta. Iloinen ja ylpeä olen.

Juniori ja Miniä olivat mukana juhlassa, ja siinä me kuudestaan kuusi tuntia istuskeltiin ruoan ääressä, nautittiin parsarittoa, grilliherkkuja, zabaione-freddoa, macaronseja ja samppanjaa. Kaksikin pullollista sitä, ja tietysti vielä punaviiniä. Höpötettiin ja naurettiin. Suunniteltiin jo juhannuksen viettoakin yhdessä.