Showing: 231 - 240 of 1 276 RESULTS
Historiaa Ruoka ja viini

Pajunkissojen aikaan

Pajunkissat

Tiedättehän, että pajunkissoille ei kannata maljakkoon laittaa vettä. Tai aluksi kannattaa. Siis vain silloin kun tuo niitä ulkoa ja pajunkissat ovat vasta ”kuoriutumisvaiheessa”, niin silloin kannattaa oksiin leikata imupinta ja laittaa ne veteen, mutta heti kun kukintopallero on esillä, vesi pois maljakosta.

Näin kukkimisprosessi [tuskin on oikea sana, mutta tiedätte, mitä tarkoitan] pysähtyy, eivätkä heteet ja emit tule näkyviin, vaan pallerot säilyttävät pehmeän karvapinnan.

Pajunvitsat liittyvät tietysti  pääsiäiseen ja virpomisperinteeseen. Nimenomaan palmusunnuntaihin, sillä silloinhan Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa teki tietä heittelemällä palmunlehviä hänen edelleen. Suomessa palmusunnuntain muistojuhlassa palmunlehvät on korvattu pajunoksilla.

Täällä on jo tänään vähän pääsiäistunnelmissa oltu muutenkin.

Rahkapullia

Leivoin aamusella pääsiäispullia = rahkapullia, jollaisia äiti lapsuuskodissa leipoi. Hän teki kyllä useimmiten piirakkana, rahkapiirakkaa rusinoilla ja pullataikinapohjalle. Tykkäsin siitä tosi paljon. Silloin juuri nuo pullat ja piirakat taisivat olla ainoa muoto, jossa rahkaa meillä käytettiin. Kunnes sitten keskikoulun viidennellä pääsin köksäntunneille ja siellä opin tekemään hedelmärahkaa (banaaneja ja tölkkimandariineja). Ui-jui. Vieläkin tykkään siitä. 😀

Tänään rahkapullien täytteenä oli sekä sitruunarahkaa että cappuccinorahkaa. Pakkasin pullia ja pääsiäiskukan koriin kun käytiin Jäälin mummulussa anopin luona.

Tein peruspullataikinan vähän tavallista voisemmaksi, ja sitten vasta nostatuksen jälkeen lasinpohjalla kuoppa pullaan, ja siihen täyte.

Sitruunatäyte

½ prk sitruunarahkaa
2 tl vaniljasokeria
1 rkl hienoa sokeria
loraus kermaa
1 kananmuna

Cappuccinotäyte muutoin sama, mutta rahkana Arlan cappucinorahka. Valion Irish Cream & Coffee olisi ollut ehkä vielä parempi, siinä on vahvempi kahvinmaku. Mutta molempi parempi.  Hyvin maistui.

 

Pääsiäistä varten kauppalappu

Tässä joku päivä sanoin, etten ryhdy vanhojen postausten ”nostoon”, mutta kyllä minä sentään voin vinkata vanhoihin postauksiin, jos on jotain ajankohtaista jaettavaa. 😀 Luulen, että ehkä muutkin kuin minä jo suunnittelevat pääsiäisen ruokatarjoiluja, niin tiedoksi, että paljon hyviä ehdotuksia, linkkejä ja reseptejä löytyy muutaman vuoden takaisesta postauksestani: Pääsiäisruokia meiltä ja muualta.

Ja mielelläni otan kyllä vastaan vinkkejä tännekin päin! Varsinkin sellaisia kahden hengen kokkailuihin ja tarjoiluihin sopivia.

Meillä on nyt viikonloppuna ”pikkupääsiäinen”. Kaukana ne ajat, jolloin minäkin vielä pidin kevätpaastoja ja/tai vietin yksinäistä retriittiä (ja kirjoituslomaa) Hangasojan pääsiäisviikon alun hiljaisuudessa… Tänään olen tehnyt pääsiäisaarteen etsintää varten kartan ja aarrepolun rasteja suunnitellut.  ♥ ♥ Huomista Lihamestarin puodissa ja Kauppahallissa käyntiä varten on kauppalaput jo tehty.

Ruoka ja viini Viini

Kestiystävyys – vuodesta toiseen

Kestiystävyys. Kuulin sanan ehkä ensimmäistä kertaa joskus opiskeluaikanani latinan lehtorin, sittemmin kollegan ja tavallaan myös kestiystävän, sanomana. Kysyin jo silloin, mitä hän sillä tarkoittaa? – Että pidetään yhteisiä kestejä, toinen toistemme luona. Kestien järjestämisen syy voi olla mikä hyvänsä. Yleensä kuulemma ihan yksinkertaisesti ”vain” ystävyys.

Tänään me olemme nauttineet kestiystävyydestä. Me kolme historioitsijaa (fem.) puoliskoinemme olemme olleet kestisystäviä jostain 80-luvun lopulta asti. Tänään tuli todistettua, että sellainen keventää kuormaa, aiheuttaa kylläisen olon, saa puhumaan paljosta, nauramaan, miettimään tätä hetkeä, ajankulua, odottamaan seuraavaa kertaa.

Illan teemana oli 70-luku, merkityksellinen kattaus, syntymäpäivä, elämän jatkuminen …

Kaikki oli hyvää.

Ja jälkkäri, palaan vielä siihen: Polka panna cotta! Oi että. Hieno ja raikas piste iin päälle. Tai siis loppuhuipennus.

 

Kaiken keskustelun, syömisen ja höpöttelyn ohessa pääsimme myös nauttimaan yli 20-vuotiaasta Barolosta. Tämä on ollut meillä viinikaapissamme ”päivähoidossa”, illan isännän isältään vuosikausia sitten saama barolo, jolle oli tänään aika! Tänään se oli oranssin-ruskea, kirkas, siinä oli klassinen punaviinin hyvä tuoksu. Keräsin kommentteja ystäviltä: ei napsu, ei töki, lempeä, tumman marjan tuoksu, luonnetta, erilainen… Se miltei hyväili makunystyröitä. Ei tarvittu edes ruokaa sen oheen, maistui sellaisenaan aika ainutlaatuiselta.

Hyvä päivä tänään. Ja päivät kuluvatkin niiiiin nopeaa…

Ruoka ja viini

Dionysian aikaan

 

Kevään juhla. Dionysia!

Dionysis-jumalan, vuosituhansia sitten vietetyn juhlan, omanlainen toisinto vietetty tänään. Juhlan nimi on  Dionysia.

Oulun viininystävät kokoontuivat Lääninhallitustalossa.

Ei moitteita. Oi, että.

Harrastuneisuus on hyväksi.  Ehkäpä kuvia ja tunnelmia huomenissa.

Tässä menu! Ei valittamista siltäkään osin.

 

MENU

  • Crème Ninon
    • talon leipää
  • Paistettua sorsanrintaa, kirsikkakastike
    • maalaislohkoperunat, paahdettua mustajuurta
  • Juustolajitelma
  • Kahvi/tee, makea pala

Nyt levolle.

 

Reseptit Ruoka ja viini

Uusia makuja

Gourmet-omppu Yello

Nyt kun veriappelsiineja ei enää hevi-tiskeissä ole, olen löytänyt uuden herkun! Yello-omenat Italiasta. Jo pakkauskin kertoo, että eivät ole mitään Pirkka-omppuja, ei Golden  Delicious, ei Idared vaan ihan gourmet-hedelmä!

Tästä vois varmaan tehdä jotain ”artesaanijälkkäriä”, mutta minulle maistuvat ihan sellaisenaan. Ovat mehukkaita, rapeita (voiko omenat olla rapeita?), sopivasti, ihan pikkuisen vain, makeita. Vähän sellaisia kuin Pink Lady -omenat mutta vielä vähän tyyriimpiä (melkein euron kappale). Mutta mitenkäs se menikään: ”Omena päivässä pitää lääkärin loitolla”, joten aika halpa sairausvakuutus kuitenkin. 😀

Lehtikaalista ruokaisa salaatti

Lehtikaalihan on sellainen jokaisen tasapainoisesta, terveellisestä ruokavaliosta huolehtivan must-juttu. Eikös sitä kuuluisi aamua, iltaa smoothieina nautiskella ja tunkea kaikkiin mahdollisiin kasvisruokiin. Lehtikaalisipsit on meillä se tykätyin versio tästä vieläkin jonkinlaista buumia elävästä kaalista.

Ei taida ihan viraalihittiresepti olla se, jonka minä näin tässä joku viikko sitten Insta-stooreilla, keloissa, jossakin… En ole löytänyt sitä uudelleen, mutta olen tehnyt pari versiota omalla tavallani.

Revi lehtikaali pieneksi silpuksi, ruodit laitoin ”laskiin”, niitähän voisi käyttää sosekeittoihin tms., mutta tunnustan, että nyt en ole käyttänyt. Laita kulhon pohjalle  purkillinen tai puolikas (riippuu tietysti siitä kuinka monelle olet salaattia tekemässä, lounassalaatiksi vai vain lisäkkeeksi) Valion kermaviilidippiä (Ranch), ruokalusikallinen oliiviöljyä, vähän mustapippurirouhetta ja sekoita. Lisää joukkoon kurkkuhakkelusta, tomaattia, esim. omenaa ja/tai avocadoa, cantaloupea tai mitä nyt keksitkään ja mikä sen kertaiseen tarjoiluun tuntuisi sopivalta. Sekoita uudestaan. Anna muhia jääkaapissa ainakin puolisen tuntia. Yhden kerran tein niin ison satsin että siitä jäi seuraavallekin päivälle, ja ihan hyvin maistui vielä silloinkin. Lehtikaalin hieman hapan ominaismaku kysyyntyy mukavasti!

Slurp – kahvia kotiin

Kolmas aika uusi juttu meidän keittiössä on Slurp! Saimme lapsilta joululahjaksi ”Vuoden kahvit”. Joka toinen viikko meille tulee postissa A4-kokoinen pahvinen 400 gramman  kirjepaketti. Joka kerta siinä on kahvia. Ja aina erilaista. Tuoretta, erilaisilla paahtoasteilla, meille sopivalla jauhatuskarkeudella (pannukahvi), erilaisia vivahteita (tryffeli- ja kaakaohäivähdys oli edellisellä jaksolla, ja tähän mennessä se on ollut parasta). Vain yksi on ollut sellainen, josta emme erityisesti pitäneet, mutta kyllä sekin paketti kului.

Kerrassaan mainio lahjaidea, eikö?

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Vanhemmuus

Yhdenlaiset lapsenjuhlat

Siitä on pian 32 vuotta, kun olin OYSin osastolla 11, jonka huoneen numero seitsemän viereisellä pedillä (tosin jouduimme päiväksi käytävällekin, oli näet keväruuhkaa) oli tuore äiti, joka oli ensimmäisensä edellisenä yönä synnyttänyt, kuten minäkin toiseni.

Muutamana päivänä jutellessamme huomasin hänen olevan kovin hädissään maailman tilanteesta: pankkikriisi, luisuminen lamaan ja työttömyyteen, öljykriisi ja Persianlahden sota, nimenomaan tuo sota … Hän (minua vuosia nuorempi) kyseli, eikö minulla ole ollut huoli ja murhe, kun ”tällaiseen maailmaan uusia lapsia synnytämme, miten tulevat vauvamme ikinä pärjäämään? Joutuvat pienet poikamme sotaan, ei tulevaisuutta, … ”

Juuri silloin olin vähiten ikinä huolissani siitä, miten vastikään (vallan nopeasti!) maailman tupsahtanut Juniori tulee maailman menossa pärjäämään. Mikä kriisi, mikä sota? – Hei, meillä on kaksi tervettä poikaa sylissämme, ei mitään hätää, eikä huolta enää nyt!

Niin on 32 vuotta kulunut. Eivät ole olleet vuodet vailla huolta Juniorin elämänmenosta, eivät vailla huolta maailmanmenosta (tosin juuri tänään taas vähän valoa siltäkin osin! Ollaan jo ihan Naton kynnyksellä ja naapurissa pidätysmääräys!), mutta enimmäkseen kuitenkin vain kiitollisuutta.

Vaikka toisin oli lääkäri aikanaan sanonut, me saimme kuitenkin lapsen ja sitten vielä tämän toisenkin, jonka synttäreiden etkoja on tänään vietetty.

Juniori ja R. sekä tietysti muksut olivat juhlapäivällisellä. Oikeastaan koko päivän puuhailin asian eteen jotain, mutta silti ei niin hyviä makuja kuin olin tavoitellut. Apsu oli ainoa, joka rohkeni ilmoittaa, että kakussa ”päällinen suklaakuorrutus oli hyvää, muuten ei”. Olen samaa mieltä. Perinteinen, meidän perheen klassikko, kaikki suuret juhlat kruunannut ´Italialainen suklaakakku´ ei ollut sellainen kuin pitäisi (ja hyvänen aika, minähän olen tehnyt tämän oikeasti ainakin sata kertaa, tai noh, viisikymmnetä). Mutta menihän se tänäänkin.

Menussa ei ole kirjattuna meidän ´amuse-bouche´ tai siis: poppareita (lastenjuhlathan nämä!), sipsejä (mummi, miksi näitä, nämä ei oo hyviä! – mutta olivat synttärisankarin lemppareita), home-made (tölkistä kotona paistettuja) croissanteja kutunjuustotäytteellä – aika hyviä franciacortan kanssa! 🙂 Lapset tykkäsivät paljon – ihan ilman kuohuviiniä.  Lapsista on mukavaa kippistellä cokiksella ja pipsapossulimpparilla muovisista pikarilaseista. Edelleen kieltäydyn ostamasta skumppapulloon pakattua muumimehua. Lapsille limpparia kun ovat vielä lapsia; skumppaa tai edes sen näköistä sitten, kun ovat paljon vanhempia. Mutta juhlalasit voi silti olla. Juhlaa kaikille!

Pitkään punnitsin, mitä punaviiniä karitsanfileille. Kahdesta vaihtoehdosta päädyimme tähän. Nyt kun se ainokainen on viinikaapista tyhjennetty, lienee hankittava uusi kypsymään. Se ON hyvä punaviini. Australialainen Saperavi ei ole ihan tavallinen valinta. Ehkä tilaan sen jo pääsiäiseksi – sopii varmasti lampaallekin. Ja stout-kastike! Tein vasta toista kertaa. Todellakaan en ole oluiden, saatikka stout-oluiden tuntija, mutta pullollisen sellaista olin kastiketta varten ostanut.

Ja olinpa yllättänyt, että tämän maku oli ihan hyvää sellaisenaan. Näin siitä huolimatta, että minähän en olutta nykyisin juo, satunnaisesti saatan kulauksen maistaa. Nyt maistoin: ei mitään vastenmielistä.  Karitsanfileetä stout-kastikkeessa reseptini on täällä. Lisäyksenä tuohon vanhaan postaukseen (jossa kuvat taas kerran tolkuttoman pimeitä!!!) että kannattaa pyyhkiä liha huolellisesti marinadista, sillä muutoin vain kiehuvat pannulla.

Nyt on juhlittu. Ja kevät tuo lisää juhlia – ilman maskeja ja koronarajoituksia. Nautitaanpa niistä kaikista!

 

Niitä näitä Ruoka ja viini

Aasialaista lauantaina

Nyt on vaikea tietää, mistä aloittaisi. Valitettavasti taitaa tulla vain vanhan kertausta: Aasia-market ja kahden hengen lauantaipäivällinen.

Jotain uutta sentään. Ulkoilujen ja erinäisten siivousten (ja pyykkikoneen hajoamisen!!) jälkeen paljon aikaa ja iloa kokkailuun. Ilmoitin jo eilen, etten halua mitään perinteistä, ei ainaista salaattia ja kimpaletta lihaa tai kalaa.

Joten ajelinpa Aasia-markettiin – hakemaan scampeja. Mukaan tarttui myös dumplingeseja. Sekä katka- että broilertäytteisiä.

Pikapikaa sulatin kolmanneksen scampi-pussillisesta (kilon pussi 16 €) ja ladoin höyrytyskehikoihin dumplingseja (hinta noin 16 € kilo. Tänään käytimme noin 1/3 pussillisesta. Siis verrattain edullista.)

Scampit marinadiin  ja muita valmisteluja.

Varsinkin scampien kanssa uusi ”löytö” – vegaanimajoneesi vailla vertaa!

Satu Koivistoa joku teistä blogini lukijoista suositteli seurattavaksi: ja sitten minähän seuraan, ja sieltä löytyi tämä 5/5 majoneesi. Majoneesia ilman kananmunia, ilman hillitöntä vatkaamista, ilman kaupasta ostettua normituotetta!! Lämpimästi suosittelen kokeilemaan!

Ja viimeksi viinivinkki! Todella hyvä Grauburgunder, – siis sama rypäle kuin on Italiassa Pinot Grigio. Ainakin tänään se sopi ruoan kanssa erinomaisesti: Brogsitter 

 

Tämäkin lauantai jo illassa. Hyvä lauantai.

Lappi Mökkielämää Ravintolat Ruoka ja viini

Vellinsärpimällä, Fienossa ja Cunkin kanssa maailmalla

Mökkipihassa myrskyää. Tuntureilla myrskyää. On kova myrsky. Ilmatieteen laitoksen mukaan 13 m/s, puuskissa 22 m/s. Puut ovat vaarallisen näköisesti kallellaan, hieman huolissani tarkastelin mökkipihan puita: eihän ole kaatumisuhan alaisia? Hanget ovat kyllä jo nyt täynnä roskaa, oksien kappaleita… Onneksi ei tarvetta lähteä minnekään.

Aamupäivällä fön-tuuli oli leppeä ja lempeä, menomatkalla myötäinenkin. Ja viikon paras keli. Luistoa oli. Hyvin kulki.

Tänään hiihtelin liki tasaisella, Luttojoen rantaa myötäillen Saariselän hiihtoportilta Vellinsärpimälle. Ei ollut velliä, pieni purkki tuoremehua oli riittävä eväs. Päivätuvassa joku oli sytyttänyt piisinkin, tuoksu jo mieluinen ja mukava tuntureiden katveessa talvisessa aamupäivässä.

Ja sitten taas huomioita ”latumuodista”: italialaisnaisten toppaminihameiden lisäksi on todettava, että islantilaisneuleita on muutamia tunturissa näkynyt, enkä tänään ollut suinkaan ollut ainoana riddari ylläni!  Niinpä vain nuorehkon pariskunnan kanssa ladulle lähtenyt bichon frisee (tms.) oli puettu kauniiseen punavalkoiseen koirariddariin! Minä ja koirat! Noh, koiraladun nimellähän tuo Luttojoenvarren latu kulkeekin. Mutta hyvä oli hiihdellä.

Tänä vuonna hiihto ei ole ollut niin hyvä olkapäävaivan kuntouttaja kuin viime vuonna, ja aika lailla jumissa on koko yläselkä. MUTTA! Minun (ja oikeastaan koko perheen) ”oma” hyvä, vuosikymmenen ajan luottohierojana ollut L. on lopettanut vastaanottonsa Saariselällä. Oli siis hakeuduttava Kylpylä Aurora Spa -hoitolaan. Noh, ei huono, mutta monopoliasema näkyy myös hinnoissa!! Huoh!

Tälle päivälle oli suunniteltu ja sovittu myös ulkona syöminen. Ei ollut yhtäkään syytä, miksei oltaisi menty Fienoon. Oikeasti ehkä paras pizza ikinä! Oli minulla kyllä nälkäkin! Mutta joka tapauksessa perfetto! Sitä paitsi siellä on mukava tunnelma.

Ei viimeisten neljän mökkireissun aikana olla syöty ulkona missään muualla kuin Fienossa. Miksi olisikaan!

Ja nyt vuorossa illan leffa tai yksi jakso brittisarjaa nimeltä: Cunk on Earth. (Kiitos ES vinkistä!)

Lainaus Hesarin sivulta:

Cunk on Earth (2022), jota voi nyt seurata Netflixillä. Sen edessä tuntee välillä halua itkeä, mutta useammin kuitenkin naurattaa kovasti; niin yllättävä, absurdi ja terävä se on.

Cunk on Earthin genre on mockumentary eli muka-dokumentti, ja se parodioi perinteisiä valistusohjelmia, joissa vakava Sir David Attenborough tai Simon Schama kulkee ulkona, heiluttaa ilmeikkäästi käsiään ja puhuu sivilisaatiosta. Välillä keskustellaan asiantuntijoiden kanssa museoissa tai tutkijankammioissa.

Bloggailu Lappi Mökkielämää Valokuvaus Viini

Juhlaa ladulla ja mökillä

Hieman alkaa jo itseänikin epäilyttää, että onko latukuvien loputon sarja enää mielekästä, mielenkiintoista, tarpeellista täällä blogissa. Mutta juttuhan on niin, että perustelen kameran raahaamista hiihtolenkille mukaan a) sillä, että kuvaaminen on mitä mainioin tekosyy pysähtyä ylämäessä hengähtämään 😀 ja b) sillä, että ”pitäähän blogiin saada kuvia”. Kalenterikuvien kerääminen kun ei taida enää olla syy Canonin kuljettamiseen jokaikiseen tunturin rinteeseen ja kurunpohjaan.

Noh, joka tapauksessa. Tänään vuorossa Iisakkipään huiputus hiihdellen.

Niistä Saariselän varsin tiheän latuverkon taipaleista, jotka minä olen hiihtänyt, taitaa juuri tuo Iisakkipään lenkki olla kaikkein vaikuttavin. Alkumatka kulkee metsän läpi, kapeissa notkelmissa, vähän pimeissä kurunpätkissä ja osaksi aika tymäkästi nousten.

Muutama kilometri on pelkkää nousua! Ja mikä ilo onkaan kun on mukana kamera! On ”pakko” pysähtyä kuvaamaan.

Laskussa Iisakkipäältä kohti Kiilopäätä aurinko sai ympärilleen komean halon. Toki olen kuvankäsittelyllä sitä korostanut.

Mutta kaikkinensa hienot maisemat olivat. Pyhimyskehä kuvan vasemman reunan tunturin yllä!

Neljänladunristeyksestä alkaa hulppea laskeutuminen Hirvaskuruun. Tällaisella pakkaskelillä laskukin on hiihdettävä, mutta vauhdilla se alamäkeen sujuu.

Ja toinen kohokohta päivässä tietysti ruoka. Sunnuntaina vähän parempaa…

Tämän päivän menussa oli metsästäjän leike (Hangasojan viimeiset haaparouskut kastikkeeseen), juuripersiljaa parmesaanilla ja mantelijauheella, pikkelöityä punasipulia ja salaattia.

Viini nautittiin ennen ja jälkeen ruoan. Se kun ei ollut mitään pihviviiniä. Sain sen lahjaksi Juniorilta ja R:lta. Olivat tilanneet sen kiitokseksi minulle Saariselän Alkoon, josta kävimme sen eilisellä kauppareissulla hakemassa. Viini paljastui Alsacen Cremantiksi: Mure! Erinomainen, samppanjan veroinen, parempi kuin moni halpis samppanja. Aromia, makua, intensiivinen, pitkä jälkimaku.

Ja kun eilen mentiin kauppaan, minun oli huolehdittava, että on henkkarit mukana. Muistattehan tämän, kuinka olen ollut pahoillani, ettei minulta ikinä ole kysytty papereita. Ja eilen kysyttiin! Siitäkin iloitsin perhechatissa, kun kiittelin nuoria lahjasta. Mikä sitten sai ”tilaisuudessa” läsnäolleen Pehtoorin sepittämään Whatsappiin tarinan, joka (luvallaan) on tässä julkaistava:

Juhlava tilaisuus, Lapin Kansan toimittaja teki haastattelun ja kuvaaja tallensi tapahtuman. Saariselän VPK:n torvisoittokunta soitti fanfaarin ja isänmaallisia lauluja! Antero Kuukkelista piti unohtumattoman puheen henkkareiden kysymisen tärkeydestä ja toivotti vielä äipälle hyvää vointia sekä ojensi samalla kunniakirjan, jossa luvattiin +-2% alennuksen kaikista Kuukkelin leivonnaisista ja Sandelssin oluesta! Tilaisuus oli mieleenpainuva ja monen silmäkulmassa näin kyyneleen.🍾💐

 

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Sokkomaistelu, Talvikylä

Palatakseni vielä eiliseen …

Eilisen sokkomaistelutestin (ja illallisen) viinit

Taas kerran tuli todettua, että viinien maailma on loputtoman oppimisen matka. Selvästikin rypäle-teema on oikeastaan aina hyvä vaihtoehto, jollei muuta keksi.  Albariño-rypäle on toisessa kotimaassaan, Portugalissa Albarinho, ja sitä käytetään mm. Vinho verde -viineissä. Espanjassa rypäle on Luoteis-Espanjan Rias Baixas-alueella, ja se on vähän muotirypälekin tällä hetkellä, ja olen sitä suosinut äyriäisruokien yhteydessä aika useinkin. Halusin oppia siitä lisää, siksi se maisteluun.

Ja sitten pariksi toinen espanjalainen. Espanjan ehkä tunnetuin rypäle on tempranillo. Sitä on kerhossamme vuosikymmenien aikana maisteteltu aika monet kerrat. Ja en taida olla ainoa, joka luuli sen tunnistavansa sekä tuoksusta että mausta. Eilisessä sokkomaistelussa kukaan ei sitä tunnistanut! Espanjalaisille olin valinnut verrokeiksi australialaisen ja argentiinalaisen tempranillo-rypäleestä tehnyt viinit. Viinit tunnistettiin ”jotenkin samantyyppisiksi”, aika pian arvuuteltiin, että kaikki neljä ovat samasta rypäleestä (huom. Cune on sekoiteviini). Kiitettävään arvosanaan ei yksikään viini ei päässyt, mutta sekä kallis espanjalainen ja kohtuuhintainen argentiinalainen pääsivät samoihin pisteisiin.

Kaikki viinit tilasin Alkon verkkokaupan kautta, ja kun ne tiistaina olivat Välivainiolta noudettavissa kyselin Juniorilta, josko hänellä kuluneella viikolla olisi siellä myymäläpäivä, jotta voisi roudata (kun on aina joskus tehnytkin) viinilaatikon meille. Pehtooria en voinut valtuuttaa hakemaan, koska halusin pitää hänellekin maistelun teeman piilossa. Mutta eihän Juniori ollut tietenkään paikalla – tuntuu että tekee nykyään enemmän etäpäivinä koulutuksia tai kulkee koulutuksissa tai kouluttamassa kuin on ”tiskin takana”, joten oli sitten itse käytävä testattavat hakemassa. Löysin asiasta hyvänkin puolen: kerrankin minulta kysyttäsiin Alkossa henkkarit. Vaikka sitten vasta tässä iässä! Ja kuinkas sitten kävikään: paikalla ollut miesmyyjä nosti laatikon varastohyllyltä ja juuri kun olin jo ajokorttia hänelle näyttämässä totesi: ”Näyttääpä nimi niin tutulta, että tunnistan ihan ilman henkilöllisyystodistusta”. Siis tunsi minut työkaverinsa äidiksi, joten se siitä toiveesta, että kysyttäis henkkarit!

Kaikesta huolimatta… olipa taas kerran mukavaa, opettavaista, herkullista.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja päivä oli muutenkin varsin antoisa: melkein läpsystä muksut ja viiniystävät vaihtuivat. Aamupäivä kului Eeviksen ja Apsun kanssa legojen (ja mummilla kutimen) kanssa lattialla rakennellen. Hienot uimahallit syntyivät ja samalla monta kirjoneulekerrosta 🙂 Lounaan jälkeen lähdettiin lumipyryiseen ulkoilmaan Nallikarin Talvikylään, ja mummikin pääsi (tuli vaadituksi kaveriksi 🙂 ) poron ja ponin kyytiin, labyrinttiin, karuselliin, – tuubimäessä pappa sai olla vetovoimana.

Antoisa, monen ilon, hyvän mielen laskiaisviikonloppu takana. Nyt kohti paastoa ja pääsiäistä?

Ruoka ja viini

Tämä lauantai –

Jossain välissä illan kuluessa pakotin itseni ajattelemaan, että miltäis nyt tuntuu? – Suosittelen kokeilemaan moista pysähdystä!

Yhtäkkiä kesken kaiken: hyvältä tuntuu.

Söimme hyvin, keskuskelimme aika paljon, – ei niin helppoja aiheita, jatkoimme taas mauista. Taas juttelimme. Nauroimme, aika paljon. Oli hyvä ja helppoa nauraa. Jaoimme kokemuksia matkoista ja viineistä. Kunhan höpöttellimme.

Siis oli hyvä illansuu, mukavasti venynyt ilta. Mikseipä?! Ruoka, viini ja seura mitä mainioimmat! Elämä on!

Albariño ja tempranillo olivat opittavina, testattavina. Testasimme, opimme, paikoin ilahduimme kovin, paikoin emme.

Menu oli tällainen:

HELMIKUINEN MENU

Blinit

Siianmätimoussea
Poromoussea
Haaparouskusalaattia
Suolakurkkuja ja hunajaa
Sipulia ja smetanaa

Tomaattisalaattia

Porovorscmackia
Puikulamuusia
Kaarnikkahyytelöä
Suolakurkkuja ja smetanaa

Fredrikan torttuja
Mantelitryffeleitä ja lakritsia

Entäs viinit, jotka olivat kuitenkin aika tärkeä syy kokoontua! Kolme Albanioa ja neljä tempranilloa! Vastoin odototuksia, eipä ollut helppo setti.

Ja huomenna julkaisen tulokset!