Jos ruokavaliossani on jotain, mitä syön nimenomaan sen takia, että tiedän (tai ainakin uskon 🙂 ) sen olevan terveellistä, ovat appelsiinit. Ja nimenomaan tammi-helmikuun veriappelsiinit.
No ja salaatit, tai siis, että teen aina meille salaatin ruoalle. Aina. Vuodenajan ja pääruoan mukaan salaatin ainesosat vaihtelevat, mutta yleensä aina jotain vihersalaattia (ja rucolaa) alle, ja sitten päälle milloin mitäkin kasvista, vihannesta, hedelmää, – usein myös jotain juustoa (feta, mozzarella, raastettu pecorino, raejuustoa), ja joskus, jos on kalaruokaa niin kananmunia. Ajatuksena on, että tämä edesauttaa ruokavalion pysymistä monipuolisena. Ja saahan siinä samalla kuituja ja vitamiineja ja ties mitä antioksidantteja. Sitä paitsi tykkään salaateista. Pehtoorille ja muille satunnaisemmin ruokapöydässämme viipyville salaattikulho sopii myös vallan mainiosti.
Mutta täsmävitamiinit hankin veriappelsiineista (ja D-vitamiinit pillereistä).
Veriappelsiineissa (ihan sama, onko ne vain vähän punertavia vai eivät, ovatko isoja tai pieniä, Taroccoja tai muita) on kaksi kertaa niin paljon C-vitamiineja kuin tavis appelsiineissa. Siis yksi pieni appelsiini täyttää päivän tarpeen. On vahinko, ettei C-vitamiini varastoidu, minulla olisi tälle vuodelle varastoa jo nyt ainakin pääsiäiseen asti. Ja veriappelsiinisesonki on vasta puolessa.
Kaliumin tarpeen turvaamiseksi minulla on oikein reseptikin (sydämen rytmihäiriöön, eteisvärinään, lisälyöntisyyteen pitäisi kuulemma auttaa), mutta olen kyllä koettanut pitää kaliumini viitearvoissa ruokavaliolla: entistä tarkemmin huolehdin siitä, että lohta on ainakin kerran viikossa. Ja onhan sitä, ja jotain muuta kalaa jonain toisena päivänä, jollei kolmantenakin.
Silmänruokaa ja toki makuakin on herneenversoissa. Eka kertaa olen ”viljellyt” niitä sisätiloissa. Liotin muutaman desin kuivattuja herneitä, laitoin pariin kukkapurkkiin pari senttiä yrttimultaa pohjalle, idätin liotettuja siemeniä pimeässä ja kelmun alla pari päivää, ja sitten kelmu veks ja purkit ikkunalaudalle. Tässä tulos viikon päästä. Tuosta riittää sopan tai salaatin päälle monena päivänä. On niissä ainakin kuitua ja proteiinia, mutta ennen kaikkea ne ovat mukava pieni saareke keittiössä. 😀
Ruoasta puheenollen: perjantai-iltaan asti on vielä mahdollisuus osallistua arvontaan ja kertoa, onko joku tai jotkut blogin ruokajutut tuoneet iloa ja hyviä makuja sinunkin ruokapöytääsi?
Reseptien kokoamispostaus ja osallistuminen arvontaan on täällä.