Ruoka ja viini – Sivu 105 – Tuulestatemmattua

Blogiuudistuksesta – ja kakkuohjeen kyselyä

Voisin jo tässä vaiheessa (kun hommasta ei kerran näytä valmista, eikä mieluista vielä tulevan) kertoa, mitä kaikkea tässä jo ainakin viisi kertaa mainitsemassani blogirempassa on tapahtunut. Kuten olette huomanneetkin, on tuosta yläpuolelta tuo linkkivalikko-”nauha” siirretty otsikko/bannerikuvan yläpuolelle. Tarkoitus on modifioida sitä vielä…

Mutta niissä linkeissä tai siis niiden takana on nyt uutta: sellaista helppokäyttöisyyttä on tullut lisää. Painike ”tänään” palauttaa nyt suoraan viimeisimpään postaukseen. Jos harhailet blogissa jossain vanhoissa teksteissä, niin siitä voit palata takaisin uusimpaan juttuun ilman mitään väliklikkailuja. Sitten Galleria-linkin takaa aukeaa edelleen ”vanha” kuvagalleriani, joka on sekin jo pian vaihtumassa, mutta olennaista on, että silläkin sivulla on nyt kommentointimahdollisuus, mitä ennen ei ole ollut.

Kuvien katsomisesta puheen ollen: hieno juttu on se, että nyt kuten ennenkin, kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla, mutta nyt toimintoa on petrattu siten, että voit siirtyä saman postauksen kuvasta toiseen kuvan reunassa olevien nuolien avulla (ks. alla oleva kuva). Siitä on iloa erityisesti silloin kun on joku kuvasarja samasta aiheesta. Esimerkiksi meksikolaisella hautausmaalla ottamani kuvat on mukava selata peräkkäin, kuvat isoina, ja nyt entistä nopeammin aukeavina.

Kokeile vaikka KLIKS

Eikös vain ollutkin mukava toiminto? Ja se toimii nyt kaikissa postauksissa.

Mitäs muuta uutta? Ai niin, tuosta ylävalikosta pääsee nyt suoraa www-sivuilleni, joissa on matkaraportit (Etelä-Afrikka, Katalonia, Kiina (2), New York, Malta, Milano ja Madrid, Italia ja paljon muita! Ja www-linkin kautta nettikeittokirjoihini ja nettireseptikansioihin. Työsivullenikin sieltä pääsee, – tosin sekin odottaa päivittämistään, taidan tehdä vasta parin viikon päästä. 😉 Ehkä laitan vielä matka-, työ- ja ruokasivuille erikseen suorat linkit, mutta nyt siis kätevästi ylhäältä suoraan noillekin sivuille.

Ja kaikki tämä vain teitä sivuillani surffailijoita varten, per favor!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Mitenkähän on, voisitko postitella kommenttilaatikkoon parhaan kakkusi/piirakkasi ohjeen? Tai laita linkki johonkin reseptisivuun/ruokablogin ohjeeseen, jonka olet löytänyt, testannut ja hyväksi havainnut.

Olisi hakusessa jonku mukavan kokeiltavan ohje. Lauantaina kun on Juniorin ja J:nsä tuparit (ja vähän kuin myöhästyneet kihlajaisetkin) niin haluaisin tehdä jonkun uuden jutun, enkä aina noita omia vanhoja. Näiden pilheiden teemana ei ole mitään Meksikoa tai Italiaa, vaan ihan lappilaisella menulla mennään. Täydennettynä ihan tavallisilla suomalaisilla pitopäytäherkuilla, eikä sortimentteja ole kovinkaan montaa. Mutta jollekin ikihyvälle kakulle olisi nyt paikka.

Vaihtarina voisin laittaa tähän yhden vanhan suosikkini. Ulla Svenskin ensimmäisestä kirjasta Omena-mantelipiiras, jonka ohje oli jo vuoden 2008 joulureseptieni joukossa.

Omena-mantelipiiras

2 kananmunaa
1½dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1 dl sulatettua voita
1 dl mantelirouhetta
3 omenaa

Päälle
150 g mantelimassaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
1 rkl mantelilikööriä
70 g mantelilastuja (1 pss)
Vaahdota munat ja sokeri. Lisää kuivat aineet ja maito vuorotellen. Lopuksi sula voi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Asettele kuoritut ja viipaloidut omenat taikinan päälle. Vuoka uuniin (200 C, n. 20 min.) Jäähdytä pohja. Kauli mantelimassa ohueksi pyöreäksi levyksi ja nosta piiraan päälle.
Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja mantelilikööri keskenään. Levitä seos mantelimassan päälle. Paahda mantelilastut kuivalla pannulla ja ripottele pinnalle. Tomusokeri viimeistelee piiraan juhlavan näköiseksi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten tällainen uutislinkki: Jyväskylän yliopistossa luovutaan historian valintakokeesta. Minulla olisi tähän painava sanani sanottavana. En sano. Miksipä sanoisin? 🙂

Niitä näitä Ruoka ja viini

Äyriäiskurssilla

Tänään oli paistinkääntäjien äyriäiskurssi. Meitä oli parikymmentä Oparin keittiössä; puolet ammattilaisia, puolet amatöörejä ja olihan mukava ja makoisa päivä. Olen avannut ostereita!! Monikossa: avasin kaksi. 😉 Siitä huolimatta eivät ole minun ykkösherkkujani. Mutta tänään oli niin paljon muuta erinomaisen hyvää… Ja pääsin ryhmään, joka teki hummerikeittoa!

Nyt osaan tehdä hummerista ruokaa. Olen tainnut tehdä ennenkin,
mutta nyt on taustalla ammattilaisten antama oppi!

Mitä muuta oli menussa ? Tässäpä menu kommentaarein:

Ihan ensimmäiseksi niitä tuoreita ostereita jääpedillä… sitten se hummerikeitto.

Höyrytettyjä partaveitsisimpukoita
(joiden kanssa tarjotussa aiolissa oli tilkka pernodia – kummallisen hyvää!)

Kampasimpukoita Landesin tapaan (yksi parhaista ruoista!)

Sinisimpukoita a´la Henna
(uijui, olivatpas hyviä, ennen kokemattomia, aasialainen mausteisuus (chili-sahrami) tekivät hyvää!)

Paahdettuja merirapuja ja yrttivoita (nyt osaan tehdä niitäkin jos joskus olemme Barcelonassa
tai muualla maailmalla, jossa niitä näkee halleissa myytävän!)

Gratinoituja hietasimpukoita suukkoina

Täytettyä mustekalaa Jannen tapaan (tämä oli ylivertaisen hyvää! Paras mielestäni!)

Lautasellinen äyriäisiä!

Ja pitäähän olla jälkiruokaa…!!

Omena-paahtovanukas (siis jumalaista omena-creme brûleetä)
Jäätelöä glukoosisiirapilla höystettynä (tästä minä vielä kerron teille)

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla…

Ja kaikkien näiden teossa, nauttimisessa ja pitkän äyriäislounaan jälkeen
ammattikoulun keittiön siivoamisessa, mukavaa seuraa.
Pehtoori tietysti. Ja muita. Harrastukset ovat hyväksi.
Ruokaharrastukset varsinkin. 😉

Bloggailu Ruoka ja viini

Ruokabloggaajaksi ei ole

Tiesitkö että Suomessa on 3000 ruokablogia! Kolmetuhatta! Gloria-lehti on taas järjestänyt äänestyksen suosituimmasta ruokablogista, muitakin sarjoja on. Hienoa blogeja on taas ehdolla:

http://www.gloria.fi/artikkeli/osallistu/gloria_blog_awards/paras_ruokablogi

Ja minun bloginihan ei kuulu niihin, ei ruokablogeihin saatikka ehdollaoleviin. Tämä kun ei ole ruokablogi. Eikä tämä ole historiablogi, eikä todellakaan nykyisin niin muodikas muotiblogi. Ei matkablogi, ei vanhemmuus- tai muu ihmissuhdeblogi. Tämä ei ole oikein mikään. Tai on: on tämä merkillinen sekasotku minun elämääni, tai osaa siitä. Ja ottamiani kuvia. Eikä tämä ei ole niin kovin hienokaan. Mutta ei se haittaa: minulle tämä on hyvä, ja olen kovin otettu teistä kaikista kolmestasadasta päivittäisestä kävijästä. Ja sitä paitsi tämä satunnainen sekamelska on jo matkalla kohti edes näennäistä järjestystä. Muutoksia on jo pinnan alla….

Mutta sitä ennen vähän ruokablogien kaltaista postausta. Eli ohje. Söimme päivällä (lauantaiksi aika varhain, oli jo nälkä, sillä aamulla varhain pitkähkö lenkki. Ai että teki pitkästä aikaa hyvää). … Mutta siis se ruoka?!

Kuhaa muna-piparjuurikastikkeella ja palsternakkaa. Ohje on Safkaa-kirjasta. Vain vähän säätelin.

kuhafile/syöjä
suolaa ja valkopippuria
korppujauhoja
voita
oliiviöljyä

KASTIKE (neljälle)

2 kovaksikeitettyä kananmunaa
50 g voita
½ dl sitruunan mehua
1½ rkl piparjuuritahnaa
ruohosipulia
1 tl suolaa

Mausta kuhafilee suolalla ja valkopippurilla, kääntele korppujauhoissa.

Kuumenna paistinpannu, sulata siinä voi, lisää oliiviöljy. Kun seos vaahtoaa, laita kalapalat pannuun. Paista kypsiksi (2 – 4 minuuttia).

Kastiketta varten painele kananmuna haarukalla hakkelukseksi. Sulata voi, lisää hakkelus ja sitten sitruunamehu kattilaan. Mausta piparjuurella, ruohosipulilla ja suolalla.

Hyvää oli.

Tässä on pakko kertoa yksi ruokaohjejuttu. Viime helmikuussa olimme Oulun keittiömestareiden järjestämässä Tervaporvareiden herkkupöytä tapahtumassa, jossa oli shottina aika jumalaista hummerikeittoa. Olen sitten kysellyt ohjeen perään muutamalta keittiömestaritutultani, ja tänään sitten ohjeen kehittäjä minulle sen lähetti (kiitos S. !!). Ja kun ammattilainen kirjoittaa ohjeen, on se osattava lukea ja sitä soveltaa. 😉

Pitkän liemiainesluettelon jälkeen lukee: ”Freesaa, liekitä ja keitä (45 min)”. Sitten tehdään liemestä keitto ja ohjeistus menee näin: ”Keitä lientä hetki. Lisää loput aineet ja keitä niin että jää 7 l”. [kyllä 7 litraa!, sanoinhan, että on kyse ammattilaisannoksesta ;)]. ”Suurusta, suolaa ja siivilöi”.

Siinä mitään turhia lörpötellä.

Ja minähän kyllä aion kokeilla. Ehkä en ihan seitsemän litran annosta tee, mutta litran edes. 🙂

Niitä näitä Ruoka ja viini

Ruokapäivä

Tänään enemmän puhetta ruoasta, kuin sen tekemistä tai nauttimista. Joskin sekä lounas että iltapala (iso ruoka!) on nautittu.

Jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa olin merenrannassa, jokivarressa.

Ei niin hirvittävän lämmintä, mutta kaunista.

Suoraan ajelin sitten Lasarettiin, jossa koko aamupäivän yhteen asti seminaaria ja sitten erinomainen päivän teemaan sopiva lounas. Olisi kannattanut monen muunkin tulla. Erityisen vaikuttunut olin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen puheenvuorosta ”Terveellinen ja turvallinen ruoka EU:n näkökulmasta”. Palaan varmati siihen täällä joskus. Ja ei voinut kuin ihailla puhumisen ammattilaisen esiintymistä. Jo ammatillisesti ja tutkimuksellisesti kiinnosti seuraavakin aihe ”Pohjoisen maut ja identiteetti”, josta puhui ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä (Helsingin yliopisto). Siihenkin varmasti palaan… 😉

Ravintolakoulu Perhosta oli puhumassa ruokakulttuuriviestinnän maisteri (tuo olisi aika hieno pesti!) Jarmo Åke. Hänen puheenvuoronsa jälkeen kuiskasin vieruskaveri A:lle että parin vuoden päästä taidan pyrkiä Perhoon! Kestävän gastronomian koulutus kuulosti minun jutulta.

Seminaaripäivän jälkeen on vaikea olla syömättä marjoja. Alan olla vakuuttunut siitä, että sosiaalisesti, kulttuurisesti, geeniperimän vuoksi, terveysvaikutusten takia ja suunnilleen mistä tahansa syystä suomalaisia marjoja kannattaa syödä desi päivässä.

Illalla oli vielä voutineuvoston kokous, jossa vahvistettiin voudin vaihdos. Ja voutikunnan 30-vuotisjuhlien suunnittelua! Eikä ollut mikään paperinmakuinen kokous, vaan ”jalkauduimme” ensin pitämään kokousta Jumpruun (mitä muistoja se paikka tuokaan!) ja sitten iltapalalle Kauppuriin. Me paistinkääntäjät istuimme hampurilaisilla ja ymmärsin, miksi Juniori on ko. paikkaa moneen kertaan kehunut. Olisiko ollut elämäni paras – ja pitkään aikaan ensimmäinen – hampurilainen? Ja se oli erinomaisen hyvä!

Ja siitähän piti vielä sanoa, että kaupungilta takaisin polkiessa, lämmintä oli edelleen + 16 C!! Ihan ainutlaatuisen ihanaa!

Niitä näitä Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Kauppahallissa iltapalalla, ja töissä uudet opiskelijat

Kävimme pehtoorin kanssa illansuussa Kauppahallissa. Siellä oli mukavia pieniä maistiaisia. Arctic flavours -päiviin liittyviä tietoiskuja. Siellä oli tuttuja. Hassua että jossain oululaisessa ruokatapahtumassa tapaan tuttuja.

Kukkakaali-pannacotta ja karisiika olivat mukava yhdistelmä.

Tyrni-valkosuklaaherkut vielä parempia.

Hallissa söin pienen annoksen rössypottuakin. Olisko ollut kouluvuosien jälkeen ensimmäinen kerta? Se on niitä harvoja ruokia, joita en syö, saatikka että tekisin. Se on oululainen perinneruoka, johon tulee perunoita, veripalttua ja siankylkeä. Minä en ollut koskaan lapsuudenkodissani sitä syönyt, ja kun menin kouluun, olin ihan ihmeissäni moisesta keitosta. Eikä se koulun keitto ollut ehkä lajinsa parasta antia. Se oli juuri niitä ”kouluruoka-jota-itkin-ja-söin”, ”söin-kun-oli-pakko” -ruokia. Pehtoori on saanut äitinsä tekemänä parempaa ja nyt sitten joskus käy Kauppahallin kahvilassa sitä lounaaksi nauttimassa, minä en suin surminkaan. Mutta tänään söin sellaisen desin kipollisen. Eikä se nyt mitään pahaa ollut. Ehei. Soppa mikä soppa. Itse asiassa ihan hyvää keittoa. 🙂

Kauppahallin Juustokuu-puoti on vaihtanut pitäjäänsä, mutta edelleen siitä löytyi muutama mukava juustokimpale kotiin ostettavaksi. Siellä oli sitä Valdeon-sinihomejuustoa, jota oli Tampereen kapitulin lounasruoan jälkkärissä: ostettiin palanen ja äsken nautimme sen sunnuntailta jääneiden kylmien uuniomenoiden kanssa. Ei huono! Ja kalaakin M:lta ostettiin. Huomisen ruoka-ainekset ovat valmiina.

Hyvä niin, sillä voipi olla vähän hoppu päivä. Vähän ajattelin, että jos hyvin käy, voin huomenillalla lähteä maratonille. Siis vielä voisitte esittää kuvaushaasteita. Olisi mukava kun esittäisitte. ks. täältä

Tänäänkin meinasi olla vähän hoppu: opiskelijat todella ovat täyttäneet käytävät ja luentosalit. Me otimme tänään vastaan fuksit: 42 uutta historian opiskelijaa. Me henkilökunta esittäydyimme, ja opiskelemaan päässeet pienet (nämä on syntyneet pääosin 1993, viisi vm. 1994 ja muutama edellisiä vuosikertoja) esittäytyivät. Reipas vuosikurssi näyttäisi olevan. Persoonia, nuoresta iästään huolimatta.

Motivaatiot lähteä lukemaan historiaa vaihtelivat: ”en päässy muualle”, ”olen sukuni viimeinen toivo” (suvun edeltävät jotka olivat (korkea)kouluopinnot aloittaneet, olivat keskeyttäneet tai heidät oli potkittu pois opinahjoistaan tai muuten hämärissä oloissa jättäneet opintonsa kesken), ”isoisän mustanpörssinkauppa sotavuosina herätti historiakiinnostuksen”, poikkeuksellisen usealla oli kiinnostus antiikkiin, ja kun jo kyselin, jotta miksi, selvisi, että monet antiikin maailmaan sijoitetut supersankarielokuvat olivat kiinnostuksen taustalla, monella oli ”vain yleinen uteliaisuus”, ”kiinnostus kansainvälisistä asioista”, ”ajatus siitä, että historia on paras mahdollinen aine kirjoittamiseen vaadittavaan yleissivistykseen …”

Ajatella – ja herra varjelkoon, onneksi! – yksikään ei sanonut, että haluaisin valmistua ammattiin, jossa tienaa paljon.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ai niin, pehtoorista on tullut tänään isoeno. Meidän ensimmäinen kummilapsi sai tänään pojan. 😉 Suvun ”neljäs sukupolvi” on alussa.

Ruoka ja viini

Sadonkorjuuajan perjantairuoka

Perjantaina on hyvä tulla kotiin. Istahtaa toviksi. Hiljalleen aloitella ruoanlaitto.

Kevättalvella kun minulla oli vaiheessa yhtäaikaa meksikolainen keittiö ja mielenhäiriö nimeltä karppaus, löysin netistä (Karkkipäivä-blogista) tortilla-ohjeen, jonka mukaan olemme jo monta kertaa nauttineet näistä. Tänään tehdyt olivat parhaita ikinä: sadonkorjuukauden tuore luomukukkakaali on ihan eri juttu kuin talvinen tiukkaan kelmuun kääritty markettivihannes. Maku on eri. Se on. Olivat hurjan hyviä. Ja ohje menee näin (puolikas annos riitti meille):

400 g raastettua kukkakaalia
3-4 kananmunaa (koosta riippuen)
6 dl juustoraastetta

(reseptistä tulee n. 6 tortillalettua)

Raasta kukkakaali ja sekoita raaste, munat ja juusto kulhossa “taikinaksi”. Muodosta mössöstä ohuita tortillalettuja uunipellille. Kaksi saa mahtumaan kerralla aika hyvin. Laita pellille kaksi leivinpaperia. Paista lettuja uunissa 225 asteessa 10 minuuttia, ja käännä ne sitten heilauttamalla päällimmäinen leivinpaperi ylösalaisin.

Lisukkeethan voi valita ihan mielensä mukaan. Tänään oli kanttarelleja (teflon-pannulla hakkelus kuivaksi ja sitten sekaan Creme Bonjour kanttarellituorejuusto, lyhyt haudutus ja se on siinä) ja rapeaa pekonia, sekä aiolia (tunnustan: purkista). Voisihan joistakin nyannsseista valittaa, mutta en sitä tee. Oli hyvää.

Eikä Rheingaun sekt yhtään vähentänyt nautintoa. Harva kuohuva on niin ”tervettä” kuin Barth, Rheingausta (http://www.alko.fi/tuotteet/513537/) Kuivaa, pienikuplaista, mineraalista, siinä on häivähdys paahtoleipää (mikä on minulle varma merkki hyvästä kuohuvasta/samppanjasta). Olisipa sitä lasissa vielä. ..

Mitäs mieltä olette uudesta bannerikuvasta? Pitääkö bannerikuvasta lisäkseni joku muu? 🙂

Niitä näitä Ruoka ja viini

Tampereen kapitulin makumaailmassa

Tampereen kapituli-iltoina postaukseni ovat olleet kovin lyhyet, niin nyt sitten koko raportti Tamperradasta eli San Sebastian Tampereella.

Yli neljäsataa paistinkääntäjää kokintakeissa aurinkoisessa perjantai-illassa Keskustorilla.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

(seurueen miehet pitivät tehtävänään huolehtia;
että minustakin on joku kuva, mitä ei kyllä yleensä tapahdu,
enkä niin välitäkkään… :))

Tämä oli samalla meidän 30-vuotishääpäiväviikonloppu (tiistaina varsinaisesti) ja näin vakavina juhlaviikonloppua aloittelimme :).

Tuttujen tervehtimistä, halauksia, kuvia, kuohuviiniäkin jostain järjestyi.

Meille kerrottiin San Sebastianin Tamporrada-perinteestä, josta idea tähän kapitulin oli saatu. Kun kello lähestyi kahdeksaa, alkoi marssi kohti Tampereen kauppahallia.

Lainaus Paistinkääntäjien tiedotteesta;
450 osallistujan näyttävä kokoontuminen kokintakeissaan Tampereen keskustorille ennen Dinner Amicalia sai kansallista huomiota MTV3 kymmenen uutisissa. Katso tapahtuma uutisointi Katsomo-palvelusta. Uutinen alkaa kohdasta 00.15

Tampereesta San Sebastian, kokkitakit kaikille, marssi Kauppahalliin, baskikeittiön herkut — kerrassaan hieno idea, josta ei voi muuta kuin onnitella tamperelaisia. (Eskerrik asko, Tampere!)

Ensimmäisenä kauppahallin ovella oli viikonlopun ehkä suurin herkku: ibericopossua. ”Tunnetaan maailman hienoimpana ilmakuivattuna kinkkuna. Valmistus kestää 36 kuukautta. Porsaat laiduntavat vapaasti tammilehdoissa ja syövät luonnonvaraisia kasveja sekä tammenterhoja.” Se OLI HYVÄÄ. Sen maku oli monikerroksinen, siinä oli melkein suklaan makua lopussa. Se ei ollut sillä lailla nitkuvaa kuin prosciutto. Sitä soisi saavansa joskus toistekin.

Sitten seurasi pintxos-kattauksia kolme: Pintxos frios, clientes ja postres – 4 kylmää, 4 lämmintä ja 3 jälkiruokapintxosta. Eivätkä ne olleet mitään pieniä suupaloja. Eivätkä ehkä ihan sellaisia kuin minä ja moni muukin oli odottanut pintxoseista.

Entäs viinit? Oli punaisia, ja sitten punaisia. Siis vain punaisia. Se toinen, jonka piti olla valkoista, oli hyvää. Oli kylläkin tarjolla myös Zapiain-siideriä Asturiasta; maistelimme senkin, mutta pitäydyimme sittenkin punaviinissä; semminkin kun sitä parempaa sattui meille enemmältikin.

Diner Amicalin kantavana ideana on tavata ruokatuttuja, ja niin me teimme. Monia nähdään vain kerran vuodessa, – juurikin kapitulissa. Ja aina tulee tutustuttua uusiin samanhenkisiin. Oululaisiakin uusia käätyjen saajia puolenkymmentä aveceineen. Ja lisäksi oli ilo tavata tamperelaisia puolituttuja vuosien takaa, ja ilo nähdä, että järjestöön hekin olivat kutsutut. Ja Oulusta Tampereelle muuttaneet (palanneet) paistinkääntäjät olivat iloksemme mukana uuden kotikaupunkinsa kapitulissa. Oli ilo nähdä.

Me olimme yhdentoista aikoihin nauttineet tarpeeksi ruoasta ja hyvästä seurasta, joten oli aika lähteä hotellille. Lämpimässä illassa käveltiin ja hoksattiin, että kaupungissa ollut toinen iso tapahtuma – Blockfest (räppifestari) oli tuonut kaupunkiin myös hieman toisin pukeutuneita.

Lauantain aamupäiväksi olin varannut itselleni kampaajan: jännitystä ilmassa. Viime vuotisen kokemuksen jälkeen hieman epäilytti, mutta nyt tiedän, että GloHair´n Hannaan turvaudun toistekin jos Tampereella vielä joskus kampaajaa tarvitsen.

Ja olikin jo aika lounaalle. Valittavana oli ollut Ilveksen Ball Room, jonka menussa pääruokana oli Pielisen kuhaa tai Salud, jossa pääruokana karitsan karetta. Olin valinnut Saludin: onneksi! Karitsa oli hyvää, mutta eturuokana ollut kala-äyriäiskeitto (huom. tarjoilutapa, keitto saatiin höyryävän kuumana kaikkien lautasille, vaikka meitä lounastajia oli yli 200) oli taivaallisen hyvää. Maku monikerroksinen, täyteläinen ja sattumina ollut kampasimpukka ja kalamarit (?) olivat juuri oikein kypsennetty. Eivät olleet sitkeitä. Muy bien! Alkuamunen – pieni suolainen (pintxos sekin) oli jotenkin kovin tuttu. LappItalia-opuksessani (s. 26) on parmankinkkurullien ohje, joka on harrastajaversio tästä keittiömestareiden tarjoamasta ”tikkarista”.

Se, miltä ruoka näyttää, on tärkeä osa myös maussa.
Tässä kaunis ulkonäkö ja ruoan herkullisuus vastasivat ja täydensivät toisiaan.

Ja vaikka lounaan jälkiruoka kuulostaa raskaalta joulujälkkäriltä (Valdeón-sinihomejuustolla täytettyä punaviinipäärynää) ei se sitä ollut. Tuoreen sadon päärynät ja ikihyvä juusto muodostivat – vastoin odotuksia – raikkaan ja silti täyteläisen kokonaisuuden. Hmmm. Ja jälleen erinomaista pöytäseuraa. 🙂

Lounaan jälkeen piipahdimme hotellissa (oli saatava korkkarit pois jaloista!!) ja lähdimme käveleskelemään loppukesän lauantaihin, Tampere tarjosi säidenkin puolesta upean viikonlopun. Löysimme nuorisolle tuliaiset, ja löysimme myös aurinkoisen samppanjabaarin ulkopöydät, joissa lasilliset nautimme. Pienet unoset hotellissa, iltapuku ja smokki ylle ja eikun Grand Dînerille. Tampereen yliopistoon mahtui 450 paistinkääntäjää pitkän, ison illallisen äärelle.

Menu jatkui pohjoisespanjalaiselle keittiölle uskollisena. Hieman ihmettelimme kahta lihaista pääruokaa, mutta niistä ensimmäinen eli maitovasikanposket olivat ihan ylivertaisen hyviä, liha pehmeää, kypsää, merkillisesti luonnollista 😉 ja Torresin Celeste sopi sille makupariksi niin hyvin, että makunystyrät olivat mielihyvästä sikkurassa. Jälkiruoassa taas saimme uuden tuttavuuden: appelsiinihilloke (kastike?) jossa cointreau (olikohan siinä sitä?) ja muutama suolakide antoivat mukavan ripauksen yllätystä. Suussa makoisa yllätys.

Jossain vaiheessa pehtoori huomautti, että olin puheliaalla tuulella. Perustelin vilkassanaisuuttani sillä, että Pressen kuuluu tehdä asioita tiettäväksi: pöydässämme uudet jäsenet on hyvä tutustuttaa toisiinsa. 😀 Minä voutineuvoston jäsenenä ja Vice-Chargée de Pressenä minään turhanpanttina ole! Että vähempikin pulputtaminen olisi riittänyt? No ehkäpä. 😉

Yöruoan ja -kerhon jätimme väliin. Puolilta öin unten maille, mistä aamulla toisiamme kehuimme. Aamu kaunis, Tampere hiljainen ja Näsijärvi tyyni.

Kevyen aamiaisen jälkeen lähdimme aamulenkille; käveltiin Tampereen kauniissa keskustassa tunteroinen.

Puolelta päivin lähti juna. Hieman uupunutta oli matkaseurueemme. Mutta ei estänyt, päinvastoin ehkä edistikin, naurua ja juttua…

Nyt kotona. Nyt kun kalaasit on vietetty, mökkireissu tehty ja kapituli nautittu, ovat kesän reissut takana ja on hyvä uppoutua töihin oikein kunnolla.

PS 1. Se mikä Tampereen kapitulissa, teeman lisäksi – ja ehkä siitä johtuen -, oli aiemmista viidestä kokemastani poikkeavaa ja mikä minua viehätti ja minkä merkille panin, oli ”Selviytymisoppaan” (= meille kaikille jaettu vihkonen, jossa oli ”kaikki tarpeellinen kapitulissa viihtymiseksi”) perusteellisuus. Siinä oli paljon tietoa raaka-aineista, tuottajista, historiastakin ;), kuvat ihmisistä, jotka olivat menuiden takana, ”Lyhyt johdatus espanjalaiseen keittiöön” etc.. Iso plussa oppaasta.

PS 2. Asianosaisille tiedoksi, että Oulun voutikunnan kuvasivulle laittelen huomenna, viimeistään tiistaina PALJON lisää kuvia.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Tamperrada

Täällä ollaan, Keskellä Tamperetta. Ilveksen 18. kerros ja kaikki hyvin.

Kolmelta juna oli perillä. Meitä oli 19 oululaista paistinkääntäjää aveceineen samassa vaunussa. Ja ruokajuhlaviikonloppu aloitetttiin junaeväillä: Huovisen rasvarieska ja Antellin pikkuleivokset siirsivät herkullisesti nälkää … Mukavia juttuja oli porukalla ja vähän ehdin käsikirjoituksia lueskellakin.

Majoituttuamme läksinmme kaupungille. Keittiöelämää-putiikissa oli tietysti käytävä. Balsamicoa ja lautasliinoja. Käveleskelyn ohessa kävimme parissa paikassa testaamassa Pintxoseja. Ne onbaskimaan tapaksia, pieniä alkupaloja, sormiruokaa.

Kymmenen tamperelaista ravintolaa tarjoaa pintxoseja kahden euron hintaan. http://www.tamperrada.fi/

Vinoteca Piemonte ja Huber tarjosivat mukavia pikkuhyviä. Ja Huber kyllä vei meidän pisteet tässä paikallisten kisassa. Ankanmaksavaahto! Osaiskohan sitä tehdä itse. Pitänee harjoitella.

Iltapuoliseitsemältä oli ryhdyttävä pukemaan kokintakkia ylle ja lähdettävä Keskustorille. Oli Diner Amicalin aika.

http://www.rotisseurs.fi/kapitulit/tampereen-suurkapituli-2013/tamperrada-ohjelma/

Siitä kerron huomenna tai sunnuntaina. Nyt nukkumaan. Huomenna paljon juhlaa jaksettavana. 😉

Koko Tamperrada-viikonlopun kertomus täällä KLIKS

Meksiko Niitä näitä Ruoka ja viini

Kalaaseista ja niiden tarjoiluista vielä

Palatakseni vielä kalaaseihin. Meidän kesän suurin ruokajuhlahan oli viime lauantaina, ja teemana – väistämättä – Meksiko. Kutsuun kirjoitin:

”Tänä vuonna mariachi-musiikki soi, chiliä ja salsaa on vähintäänkin riittävästi, tequila virtaa ja sombrerot lentelevät! – sikäli kun teillä sellaisia on! Pukukoodissahan voisi olla jotain latinoa …”

Sombreroja ei näkynyt, mutta häivähdyksiä latinosta oli pukeutumisessa…

Ja mariachi-musiikki todellakin soi: toin Meksikosta ceedeellisen. Mutta kun meistä neljästätoista lähti ääntä niin paljon, ei cd sitten pyörinyt kuin kertaalleen. Tässä pieni näyte. Kyllä sitä vähän aikaa kuuntelee… 😉

Kattauksesta on sanottava: plaseeraus”kortit” olivat hienoimmat ikinä! Keksin idean Playa del Carmenin viimeisenä iltana kun olimme kävelyllä ennen illallista, laiskasti etsien ehkä jotain kotiin vietävää, istahdimme helteisessä illassa proseccolle, katselimme matkamuistokrääsäputiikkeja, hopeakorukauppoja, teimme näyteikkunaostoksia, pehtoori viehättyi kovasti tästä. Ei sitten ostanut… 😀

Ja sitten tämän kaupan nurkalla se oli: katukauppias, joka teki rannenauhoja. Rannenauhoja joihin oli ommeltu nimi. JA YESH, siinä se oli idea! Tilattiin 14 rannenauhaa ystävien nimillä ja illallisen jälkeen kävin ne hakemassa:

Siispä jokaiselle kalaasivieraalle oli omalla nimellä varustettu ”All inclusive-ranneke”!

Menu oli paljolti sama kuin esikoisen valmistujaisissa heinäkuun alkupuolella… mutta nyt muunneltuna buffeesta päivälliseksi.

Kesän paras salsa syötiin viime lauantaina. Siinä olin soveltanut italialaista salsaohjettani, monterreylaisen Paun ohjetta ja suunnilleen näin se meni (annos tosin nelinkertaisena)

Salsa Rantapellossa

2½ dl tomaatteja pieninä palasina (kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä, kuori ne ja ota kanta ja siemenet pois)
1 kesäsipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl rypsiöljyä
½ dl valkoviinietikkaa
2–3 tl hunajaa
2 rkl silputtua tuoretta korianteria
suolaa, mustapippurirouhetta

Pamixilla sekaisin, mutta sattumia saa jäädä.

Guacamolenkin (koko kesän käyttämäni resepti täällä) laitoin tällä kertaa ihan sileäksi. Avocadot olivat kesän parhaita, ja soseeni sai mainesanat, joilla elän pitkään (”Ei edes kuubalaissyntyisen monet kerrat tekemä guacamole ole ollut näin hyvää!”).

Kalaasit Meksiko-teemalla-9

Oikeastaan kaikkia edellisissä kesteissä käytettyjä reseptejä vähän tuunasin, ja kyllä me pehtoorin kanssa olimme sitä mieltä, että tuunaaminen oli kannattanut. Cajun-lohi muuttui gourmet-versioksi: ohjeen pohjan löysin ”Kaikki äitini reseptit” -nimisestä blogista.

Ensin pitää tehdä Cajun-mausteseos

Cajun -mausteseos
2 rkl juustokuminan (=jeeran) siemeniä
2 rkl korinterin siemeniä
2 rkl fenkolin siemeniä
2 rkl (savu)paprikaa (sweet)
21 rkl kuivattua oreganoa
1 tl cayenne pippuria
½ tl valkopippuria

Lämmittele juustokuminaa, korianteria ja fenkolia miedolla lämmöllä pannulla pari minuuttia tai kunnes siemenet innostuvat pomppimaan ja mausteseoksesta leviää hurmaava tuoksu. Ota pois tulelta. Kaada siemenet isoon mortteliin ja hiero hienoksi. Sekoita joukkoon muut mausteet.

Cajun -maustettu lohi

Cajun mausteseosta
700g lohifilettä

2 rkl Maldon-suolaa
tarjoiluun rucolapeti

Siisti fileestä mahdolliset ruodot, poista harmaa rasva ja nahka. Leikkaa file suorakaiteen muotoiseksi. Hiero Maldon-suola pintaan ja kääri lohipala tiiviiseen kelmuun ja laita yöksi jääkaappiin.

Pyyhi suola lohen pinnasta talouspaperilla, ja lohifilee koosta riippuen tangoiksi. Levitä reilusti cajunmausteseosta isolle lautaselle ja kierittele lohitangot yksi kerrallaan mausteessa.
Paista lohitankoja yksi kerrallaan semi-kuumalla (7/9 tai 4/6), pidellen lohitankoa ehkä, noin 15 sekuntia) jokaiselle neljästä kyljestään. Mausteet saavat palaa kiinni pintaan, mutta lohi ei saa tietenkään kypsyä läpikotaisin.

Kiedo paistetut tangot taas tiukkaan muovikelmuun ja aseta maustumaan viileään muutamaksi tunniksi. Tarjolle vietäessä leikkaa lohet suupaloiksi. Asettele palat rucolapedille.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Riso mexicana? Si! Chiliriisiä, tavallista, yrttiseoksella maustettua riisiä = Meksikon lipun värit!

Pääruokana oli Meksikon kansallisruoka: Mole Poblano. Kalkkunaa suklaakastikkeessa. Hmmm… Ei ole minun ykkösherkkuani. Mutta mielenkiintoista, ja uskokaa tai älkää, moni vieraista piti siitä aidosti. Eivät kai muuten lisää olisi ottaneet. Semminkin kun olisi ollut muutakin syötävää. Mm. aikaa monta erilaista hyvää jälkiruokaa. Tämä on juuri se ruoka, jonka kastikkeen ainekset olivat jo viime perjantaina kuvassa …. KLIKS Jos joku haluaisi kokeilla ja tarvitsee reseptin, niin kommenttilootaan vain viesti… kirjoittelen joku päivä.

Ruoka ja viini

Ruusujen aika

Jos eilen ja vielä tänäänkin pihaa siivotessa tulinkin hiljaa mielessäni tupisseeksi, että koivut sotkevat, niin kyllä niistä kuitenkin on enemmän iloa kuin tupinaa… Elokuun helteinen sunnuntai sai värit syviksi, alkukesän hempeys on pihalla vaihtunut vahvoihin, täyteläisiin väreihin ja varjoihin. Pehtoorin uusima ruusupenkkikin on täydessä kukassa.

Helle elokuussa tuntuu minusta aina sellaiselta bonukselta, erikoishyvältä. Niin tänäänkin.

Koivun varjo vihreällä nurmella on hyvin kaunis, eikö? (klikkaa ihmeessä alakuva isommaksi – valon ja varjon vuorottelu näkyy paremmin) Siinä vihreällä sametilla ”avojalakasin” kävin aina välillä kävelemässä, ja yritin säilöä sen tunnun talvella jostain muistin sopukoista esiin kaivettavaksi… 🙂

Vasta illansuussa syötiin. Hiili-grillimakkaraa oli tarjolla, ja nuorillehan se maistui, kuin meillekin tietysti. Tein parit salaatit niiden oheen, ja sitten kehittelin, kokeilin uuden täytettyjen tomaattien ohjeen (ja kaipasin italialaisia tomaatteja!! Kuinka niitä kaipasinkaan!).

Maissi-juusto-tomaatit (6 isoa)

Leikkaa tomaateista lakki pois, koverra sisus. Käännä ylösalaisin ja anna kuivahtaa hetki. Tee sillä aikaa täyte: sekoita keskenään säilykepurkista maissia ja pussista Koskenlaskija Voimakas -juustoa (uusi raasteena myytävä versio), molempia yhtä paljon. Murskaa joukkoon 1 – 2 valkosipulin kynttä ja myllystä aika reilusti mustapippuria ja vähän suolaa.

Sekoita keskenään pari ruokalusikallista korppujauhoja ja 1 tl sokeria. [tomaattiruoassa pitää mielestäni aina olla vähän sokeria].

Sitten käännä tomaatit takaisin ”kupiksi” ja ripottele korppujauho-sokeriseos tomaattien pohjalle. Täytä tomaatit, ja ripottele lopuksi pinnalle korppujauhoja. Pistä uuniin ( 200 C) 20 minuutiksi. Anna levätä hetki ennen tarjolle viemistä. Hyviä olivat.