Päivä on räntäsateista kävellen tehtyä kauppareissua lukuun ottamatta kulunut kuvia tehden ja kirjeenvaihtoa asiakkaan kanssa käyden. Kuukkelin kuvauspäivän kuvasaalis on vaatinut tuunaamista aika lailla.
Samalla kirjaa kuunnellessa päivä humahtanut …
Anni Kytömäen ”Mirabilis” on vienyt ajatukset kauas kotityöhuoneesta. Huolimatta siitä, että järkälemäisen kirjan lukee Sanna Majuri (= lemppareitani) ja että kirja on historiallinen seikkailu ja luonnonsuojelua hienosti manifestoiva, ja kieli tavattoman kaunista, rikasta ja paikoin liki runollista – kuten Kytömäellä yleensä – ja että kirjaan kuitenkin upposin, ei se mielestäni ole lähellekään sen veroinen, mitä Kytömäen Margarita tai Kivitasku ovat. Varmasti valtavan taustat
yön vaatinut kirja olisi mielestäni vaatinut vielä valtavasti myös tiivistämistä.
Toinen suurista ennakko-odotuksista huolimatta (tai juuri sen takia) pettymyksen aiheuttanut vastikään kuuntelemani kirja oli Melissa De Costan ”Toivoa versovat päivät”. Edellisen ”Suuren Romaanin” (Kaikki taivaan sini) jälkeen tämä oli aika ennalta-arvattava, vähän turhan ”pikkusievä” tai jotain. Ei missään tapauksessa huono, mutta …
Sama kokemus ”Toivoa versovat päivät” -kirjasta. Kaikki meni vähän liian nappiin. Kaunis tarina ja mukavaa luettavaa, mutta ei yllä mitenkään edeltävän kirjan mahtavuuteen.
Hyvin kiteytit, Katri!