Showing: 61 - 70 of 437 RESULTS
Isovanhemmuus Lappi Mökkielämää

Inarin retki ja kaikille jotain uutta

Mummin ohjelmatoimisto? Vähän siltä on oma touhuamiseni tuntunut, mutta … Eipä ole mökkiseurueella ollut valittamista.

Eilen meillä oli ”kokopäiväretki”. Lähdettiin aamubrunssin jälkeen kohti pohjoista. Ivalon kautta, Karhunpesäkivelle. Sää ei tehnyt Inarinjärven rantatielle oikeutta, mutta ehkä kuusi- ja kymmenvuotias eivät olleet harmaasta säästä kovinkaan pahoillaan. Varsinkaan kun pesäkivi oli aika jännä! Molemmat mönkivät sisälle: ”eikä mua pelota yhtään”!

Pesäkiven kahvilassa(kin) etsittiin saamen lippuja. Olihan (pöhkö) mummi järjestänyt kilpailun siitä, että kumpi lapsista löytää enemmän saamen lippuja ja kumpi näkee enemmän poroja tienvarsilla tai missä tahansa. Eikö me kaikki olla lapsuutemme automatkoilla bongailtu punaisia autoja tai saabeja tai asuntovaunuja tai jotain? No joka tapauksessa: tulihan siitä pientä keskustelua, kumpi näki tai ei nähnyt poroja. Loppusuoralla kilpailu tilanteessa 35–33 oli liki äänekäs!

Palkintojen jako suoritettiin illansuussa mökillä, saunan jälkeen, ennen ruokaa, ja lopulta kaikki olimme tyytyväisiä päivän antiin.

Ette voi tietää kuinka paljon lapsiin uppoaa poronkäristystä ja pottuvoita! Voin kertoa, että paljon!

Karhun pesäkiven jälkeen matkamme jatkui kohti Inaria ja siellä tietysti Jäniskoski. Kuten kaikille muillekin ”vieraillemme”, oli se lapsillekin iso elämys. Riippusilta ON jännä. Kerta toisensa jälkeen siitä liki lumoudun!  Sieltä Siidaan. Taas. Muistoja. Ja taas: tämä museo ansaitsee olla vuoden 2024 ”eurooppalainen museo”.

Marraskuussa kävimme siellä systerin ja miehensä kanssa, viehätyimme ja opimme. Eilen lasten kanssa eri näkökulma: hekin [vuosikausia mummin kanssa museoissa kulkeneet] tykkäsivät. Molemmat omalla tavallaan; kiinnostuksen kohteet erilaiset, mutta molemmille paljon! [ja luonnollisesti minulle muistoja, ikävää ja muistoja entisten päälle.]

Museokortti, jonka vakaa ja vankkumaton käyttäjä olen ollut ´aina´, ei pelittänytkään kuten piti, ja siitähän on muksuilla riittänyt riemua. Joka tapauksessa pääsimme museoon, ja tokihan me viihdyimme, katselimme, juttelimme, ihmettelimme, ihastelimme.

Paluumatkalla Ivalossa vielä monta rastia: juhannukseksi ja toki ensi viikoksikin kaikkea tarpeellista ja ilahduttavaakin.

Ja tänään, tänä kylmän juhannusviikon torstaina viiden hengen porukkamme jakaantui: Juniori & poika Kiilopään frisbee-radalle, Pehtoori mökkipuuhissa ja me Eepin kanssa lähdimme Laanilaan tepastelemaan, Savotta-Kahvilaan hakemaan kampanisuja, joita ei löytynyt, Saariselän leikkipuistoon ja sitten kokooonnuimme kaikki viisi Kaunispään Huipulle. Munkit! – ainakin osalle porukasta. Taas yhtäkkiä: osaanhan olla hetkessä. Eikä tartte muuta.

Ja mikä parasta: lapset olivat saaneet isänsä pohtimaan ajatusta siitä, etteivät sittenkään vielä huomenna lähtisi takaisin Ouluun, vaan vietettäisiin juhannusaatto yhdessä täällä. En pahastunut moisesta. Työleirimme ehtii alkaa päivän ´myöhässä´.

Isovanhemmuus Mökkielämää

Muistoja talletettavaksi

Mökkielo Hangasojalla on ollut vaiherikasta. On koettu monia uusia yhteisiä juttuja, tekemisiä muksujen kanssa. Kuljettu Aurora-polulla, käyty Kaunispään Huipulla munkeilla, kummituskämpällä, minigolfissa toteamassa, että suvussa on kilpailuhenkisyyttä kolmannessa ja neljännessä polvessa yllin kyllin. Oleiltu Tuulensuojassa, uudella notskipaikalla, todettu se oivalliseksi, purolla tehty kauneuspatoja, purettu ne, tehty uusia, uitettu toinen toistataan hienompia, itse tehtyjä laivoja…

Eikä minun illansuussa kovinkaan monta kymmentä senttiä per löydetty korvasieni tarvinnut luvata, jotta molemmat lapset lähtivät oikeasti innolla metsään, lähimmälle mahdolliselle apajapaikalle. Näin siitä huolimatta, että ainakin kolmen kilometrin lenkin kerroin olevan edessä. Ilta-auringossa sinne eilen tepastelimme ja kun muutama sieni löydettiin, oli sienestysseurani hyvinkin innokasta kulkemaan, oppimaan ja löytämään lisää. Ja oikeasti oppivatkin!

Maailman ja omat murheet unohtuivat minulta ihan täysin. Moninkertaista iloa ja valoa päivissäni.

Tänään aamupäivällä kävimme koko porukalla Urupäällä, Eepi osin isänsä hartioilla, mutta tunturissa kuitenkin. Eihän täällä mikään helle ole, mutta sateetonta ja itikatonta. Siis hyvä viettää paljon aikaa ulkona. Ja mehän olemme viettäneet.

Ja lounas!! Juniori ilmoitti jo päiviä sitten, että tänään on hänen kokkausvuoronsa, siis minulla vapaata keittiöstä! En valittanut. Ei lounasruoaksi mitään makkaranpaistoa saatikka savuporoleipiä, vaan mortadellaa, buffalaa, lombardian leipää, marinoitua tomaattisalaattia. Uuuuu… Ja lapsille oli huolella tehtyjä hodareita.

Hangasojan pulputtaessa, sopivan lämpimästi pukeutuneina, lomalaisina, syvään hengitellen… Elämä on!!

Ja ihan huippua. Huiputusreissu, joka säilyköön mielessäni, sydämessäni kauan. Olimme tänään kaksistaan pojanpojan kanssa pikku patikalla: Kiilopään huiputus oli hänellä toiveena, – jo kymmenvuotias on usein maininnut, että haluaa tunturiin, korkealle, huiputtamaan jonkun tunturin ja aamupäivän Urupää ei ollut hänestä tarpeeksi, joten …

Samaan aikaan kun Juniori ja Eepi jäivät mökille valmistelemaan iltaruokaa [salviabroileria!] ja kun minun köksäilyvapaani jatkui, he jäivät  lämmittelemään saunaa ja viettämään isä-tytär-aikaa ja Pehtoori lähti korvasienimetsälle [juhannuksen muhennos on varma, – huolella valmistaen aiotaan edelleen korvasienistä juhlapäivinä nauttia], me lähdimme A:n kanssa kohti Kiilopään parkkipaikkaa ja sitten kohti huippua. Ehkä on vaikea muiden ajatella, kuinka hyvä hetki, hyvä patikka se olikaan. Mumminelämää. Parempaa en tiedä.

 

Isovanhemmuus Mökkielämää Niitä näitä

Muksut mökillä

Kuinka tätä päivää, tai jo eilistä, olenkaan odottanut.

Siitä on aikaa, kun mökille on Juniorin ja lasten kanssa päästy. Nyt päästiin. Kaikenlaisia muuttuvia tekijöitä on aiemmin ollut, mutta nyt!

Teimme matkan rauhallisesti. Eilen aamulla lähdettiin aurinkoisesta Oulusta, poikkeuksellisen paljon ´pit stoppeja´ (Peuran Esso´, jossa Lokki Joonatan EI ollutkaan paikalla, Rollossa French & Burgerissa (”taivallista ruokaa” totesi Apsu) ja vielä Porttipahdassa Cafe Hariannassa jätskillä). Lappi näytti lupaavalta, muksut jaksoivat matkan oikeinkin hyvin.

Saavuimme itikattomalle Hangasojalle neljän aikoihn, ja jo kolmen tunnin jälkeen lapset olivat – hihkuen – ehtineet käydä purolla, noin kymmenen kertaa, tehdä ensimmäiset kaarnalaivat, ruokkia lintuja, kurkata kellariin, olla lämmittämässä saunaa, kokeilla saamelaisten rumpua, kuunnella lintuäänikirjaa, syödä herkkuja, haastaa pelaamaan yatsia, järjestää tikkakisan, nähdä oravan, ihmetellä liiteriä, heitellä kiviä puroon, kokeilla ainakin viisi kertaa veden lämpötilaa, – ja sanoa, tai paremminkin huudahtaa/huutaa ”Mummiiiiiii”.

Myös iskä ja pappa pääsivät jakamaan lasten iloa, saunomaan ja syömään yhdessä: notskimakkara oli ilo ja riemu. Saatikka vaahtokarkkien paistaminen. Ja kuinka tärkeitä omat kuksat ja (A:lle) puukko olivatkaan. Ihan eränkävijöitähän nämä!

Tein kaikkeni ollakseni hetkessä, – niinkuin koko päivän tänäänkin.

Kaunispään munkeilla kävimme, uusi Kuukkeli ja sen Kesport ja tilpehöörikauppakin käytiin aamupäivän sadekuurojen aikana katsomassa. Kierreltiin kylällä ja aika hyvin lapset muistivat tutut jutut parin vuoden takaisen edellisen reissun jälkeen…

Tänään ehkä paras hetkeni oli, kun jossain välissä tullessani takaisin pihalle, kahdesta eri suunnasta kuului ”Tuu mummi tänne!”

Onnen päivä on ollut!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Kauden loppuhuipennus

Se on puolimaraton! Tai vähän ylikin = 24 km.

Hiihdin aurinkoisessa aamupäivän pikkupakkasessa Piispanojan ja Rumakurun kautta Luulammelle.

Olen nyt niin hiihtäjää, niin hiihtäjää.

Rumakurulle (kuvassa) olen toki tänäkin talvena sivakoinut, useinkin, mutta siitä on matkaa Luulammelle vielä viisi kilomeriä. Patikoitu sinne on melkein joka kesä ja maastopyörillä ajeltu, mutta että murtsikalla!

Kun oli niin hieno keli ja aika varma tuntuma, että Luulammella on latukahvila auki, päätin jatkaa. Nousuja mutta mukavia laskujakin matkalla on. Ja onneksi maja oli auki: en tiiä, miten olisin ilman kahvia ja pullaa jaksanut takaisin,  huom. Rumakurulta paluumatkan nousut! Minullahan ei tietenkään ollut mukana mitään juotavaa, ei energiapatukkaa, ei suklaata, ei smoothieta.

Tai no olisin jaksanut, mutta … parempi että oli vähän luomudopingia. Näin hiihdosta jäi hyvä mieli ja olo.

Liikkuminen Mökkielämää

Lankalauantai mökissä – ja ulkona

Lankalauantai.

Pakkasyön jälkeen aika varhain aamulla ulos: Pehtoori (liukastelemaan) talvikävelypoluille, mutta minä en luopunut hiihdosta. Onneksi en.

Pehtoori kohtasi ketunkin lähimetsässä.

Eilen ja toissapäivänä (vesi)sade ja toisaalta lämpö ja auringonpaiste pehmensivät ladut, joten pari päivää on tepasteltu kylillä ja pihapiirissä tehty kevättä. Pieni ajatus mäkeen menemisestä kyllä heräsi, kun kuljettiin hisseillä: eilen siellä oli ”retro”-päivä. Vanhat laskettelukamppeet mukana, päällä olisi saanut hisslipun puoleen hintaan ja muita ”veteraanilaskijoita” näytti olevan liikkeellä ja rinteet huippukunnossa! Nyt on jo kolmas vuosi kun en ole rinteeseen mennyt. Jokohan vuosikymmeniä liki intohimoisena jatkunut laskettuluharrastus on minulta ohi? – Vielä en kamppeita kierrätykseen vie; ehkä ensi vuonna nostalgia-rinnepäivä?

Mutta tänään: ilolla vietin aikaa Sivakkaojan, Kiilopään ja Kakslauttasen huudeilla. Hiihdellen ja nautiskellen 15 kilometrin verran. Verraten lyhyen hiihtokauden kilometritavoite (600 km) on jo lähellä täyttymistään. Ja mikä tärkeintä: hiihto tekee hyvää monin tavoin.

 

Saunottu ja syöty hyvin. Eilen (ja tänään) muflonia! Villilammasta eka kertaa elämässä. Palaan asiaan, reseptien ja kommenttien kera.

Kylillä olisi paljonkin tapahtumia, tekemistä, konsertteja (mm. Petri Laaksonen kappelissa), rotissööritapahtumia, Vaskoolihiihto, Mehtäbaarin lettutarjoukset, Vaskisoittajat (joissa tuttu vuosikymmenien takaa) Kuukkelissa, ja mitä me teemme? Pidämme takkatulta, tehdään (= minä teen) tuntitolkulla ruokaa, istuskellaan ruokapöydässä, minä neulon, Pehtoori tekee ristikkoja, valmistelen hautajaisia, saunotaan, suunnitellaan – vaihteeksi – pihapiiriin vähän remppaa kesäksi, minä mietin, paljon, viesteillään jälkikasvun ja ystävien kanssa, yritetään nukkua, katsellaan telkkaria.

Joskopa huomenna jo jotain mökkihöperöilyn ylittävää?

Aurinkoista ja makoisaa pääsiäistä!

Mökkielämää

Illan valo

Aamun tiheä tuisku sai hanget taas samettisiksi ja peitti tuulisten päivien roskaiset jäljet. Iltapäivällä paistoi siniseltä taivaalta ja mittarissa oli jo lämpöasteitakin. Aamupäivän apeus hiipui iltapäivällä tunturissa ja mökkipihassa.

Lunta on reilusti yli puoli metriä, virallinen lukema on kai 80 cm.  Sillä kestää kävellä, ilman lumikenkiäkin.

Illan valo on kaunis. Niin ulkona kuin sisälläkin. Ja täällä Napapiirin pohjoispuolella sitä jo riittää aamuihin ja pitkälle iltaan. Siinä on jotain melkein maagista. Lempeä valo. Illan valo.

Tämä mökkimme viettää tällä viikolla täysi-ikäisyysjuhlia. 18 vuotta sitten pääsiäisenä nukuttiin eka kertaa täällä. Ehkä me vietämme pienet juhlat sen kunniaksi vaikka lauantaina.

Historiaa Mökkielämää

Laskeuduttiin laskiaissunnuntaina

Aamupäivällä kotimatkalla pois Lapin talven ihmemaasta, vielä eilisen auringonpaisteen pistämänä ja ladulla olleena, Lappiin – sen luontoon ja rauhaan – taas kerran hurahtaneena ja mökkikuplaan humplahtaneena havahduin siihen tosiasiaan, että helmikuu on joka tapauksessa nyt selätetty. Helpostihan se meni. Ainakin tänä vuonna, jolloin puolet sai viettää mökillä.

Surkeassa, loskaisessa, liukkaassa säässä palatessa annoin mielelläni Pehtoorille ajohukin koko matkalle. Neuloin, surffailin, luin uutisia – mieletön, mieletön maailma!  Ja sitten viesteilin suuntaan jos toiseenkin.

Ja lähettelin laskiaissunnuntaikortteja.

Kuvat ovat mökkipuron rannasta. Yli satavuotiaan kelkan kyydissä Roope-nalle, ja pikku nalle (ehkä se on Roi?) . Roope-nallella on Tiu-neule, jonka alunperin neuloin Miniälle. Tulinpahan huovuttaneeksi heppaneuleen nallelle sopivaksi ja jämälangoista tein myös tyynyn vanhaan kelkkaan.

 

Kelkka on lähtöisin Albergasta (Leppävaara) 1800-luvun lopulta. Ostin sen Oulun kauppahallin pop-up antiikkikaupasta (Minnan antiikki) joululahjaksi itselleni viime jouluna.

Leppoisaa laskiaista, ”pitkiä pellavia, hienoa hamppua”! 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*Mitä pidemmälle laskettiin, sen parempi tuleva sato olisi!
Syksyllä naiset kehräsivät ja muokkasivat pellavia, hamppuja ja villoja, ja sitten laskiaisen aikoihin alettiin kutoa kankaita.
Laskiaisen koko huuto kuului: ’Pitkiä pellavia, hienoa hamppua, nauriita kuin lautasia ja lanttuja kuin nurkanpäivät!’.

 

Lappi Mökkielämää

Rauha tunturissa

Punatulkku lauleskeli ja käpytikka naputti jossain puronrannassa, kun lähdin mökkipihasta. Muutoin täysin hiljaista.

Ajelin autolla Laanilan parkkiin, olin iloinen, kun sää ja keli näyttivät suosivan kaksiviikoisen mökkielon viimeistä hiihtopäivää. Ehkei tänään sadakaan lunta, ei vettä, ei räntää, – voisiko jopa paistaa?

Savottakahvilan nurkalta lähdin samalle reitille kuin eilenkin. Eilen totesin tämän hyväksi, sopivaksi, miksenpä siis heti toistamiseen. Niin hyväksi, kauniiksi ja komeaksi olin reitin eilen aatellut, että tänään otin Canonin mukaan. Ja eka kertaa hiihtämään lähtiessä puin myös kameravaljaat päälle.

Kannattihan se: järkkäri kulki mukana melkein huomaamatta. Tosin välillä kamera rinnuksilla ”hyytyi” ~ automaattitarkennus jäätyi, vaikka pakkasta ei ollut kuin puolenkymmentä astetta. Manuaalisti kuitenkin onneksi pelitti!

Ja ennen kuin pääsin Piispanojan taukotuvalle, aurinko jo paistoi siniseltä taivaalta.

Jo siellä tupisin, huudahtelin ääneen: ”Oi, että”, ”Kuinka voikaan olla näin kaunista?” Niinhän siinä kävi, että vietin ladulla reilun parituntisen. Nimenomaan enemmänkin vietin kuin hiihdin/kuntoilin. Reilut 13 kilometriä pelkkää liikkumisen iloa, hiljaisuutta.

Rauhaa, mielenrauhaa, maailmanrauhaa. Lapin luonto, aurinko, tarpeeksi aikaa,mahdollisuuksia ja terveyttä. Sini-valkoinen maisema, korkea sinitaivas, valkoiset, kimmeltävät hanget. Melkein tuntui, että kaikki hyvin.

Eihän se mikään vaellus ollut, eikä ”verenmaku suussa” -hiihto.

Lauantaina keskipäivällä hiljalleen hiihdellen, paljon kuvaillen. Kiitos taas mökkimaisemat, Lapin luonto, Saariselän ladut.

Päivän latu/kuvaretki täällä (50 kuvaa) : https://pic.fi/VH2R4APJKG