Mökkielämää

Aurinko paistoi mökin ikkunasta kun ensimmäisen kerran silmät sain auki… ja yöunia vain riittää. Kuinkahan kauan sitä jaksaa nukkua yhdeksän-kymmenen tunnin unia, tuntuvat ihan mielettömän pitkiltä, tarpeellisilta. Kuinka paljon minulla oikein on univajetta!?

Seurailtiin pojan pakkaamista, auton imurointia, jonkinlaista mökin siivoamistakin, lähtöä. Puolelta päivin lähti kohti kotia, aikoi ajella Kemijärven ja Ranuan kautta, – nuorella miehellä vielä intoa kierrellä. Lähdimme kyydillään Kutturan tielle, josta alkaa Laanilan kultareitin maastoreitti: olemme kerran menneet sen toisin päin pyörillä, nyt kävelimme.

Aurinko paistoi, hiljaisilla mäntykankailla, metsäautoteitä kävellen oli hienoa. Sellaiselta kuin Lapissa parhaimmallaan on. Sunnuntailta tuntuikin. Hiljaista, puhdasta, kaunista, edelleen itikatonta … ei kylläkään tuntureiden huiputusta, sikäli vähemmän vaativaa patikointia, mutta liikkumista kuitenkin.

Kuivakurussa oli tuttujakin. Kullankaivajien leirissä tapasimme J:n ja E:n. ja J. näytti meille valtauksen tai siis paikan, mistä minun Länsituulen väreeni on löytynyt. 🙂 Hippu pääsi siis käymään löytösijoillaan… Huom. kaivannon reunalla sileäksi hioutuneet seinämät.. ne kuulemma ovat merkki vesimassojen virtaamisesta, hippujen kulkeutuminen pohjalle mahdollista.. ja tässä kvartsijuonteessa on ollut enemmältikin hippuja..

Ihan lähellä on myö Kulta-Jaskan mökki, josta kerroin viime kesänä (klik, klik). Ja lähelle on mökkinaapurimme ja muutaman muun asianharrastajan toimesta viime syksynä laitettu muistotaulu. Se on paikalla josta on löytynyt isomus Aleksi (klikkaa kuva isommaksi, näet tarinan).

Iltapäivän kruunasi rantasauna. Luonnollisesti.

Puoleltapäivin tuli sitten Magga traktorin ja lumilingon kanssa, olin pihalla pikkulingon kanssa minäkin.

Magga: – Moro! On tullu lunta! Mitenkäs sie tuon tien oot tänne päässy? Eilenkö tulit?
Meitsi: Eilen tulin. Just ja just pääsin. Oli melkonen keli tulla.
– Oliko se pakko eilen lähtiä ajamaan? Semmosseen kelliin… Oulusta asti. Tulikkos sie yksin?
– Olihan se kurja keli. Ku mie aattelin, ettei oo rekkoja jos pyhänä ajelen, ja kun minulla on tässä pääsiäisen alla tämä oma retriittini. Yksin saan olla muutaman päivän kun tulen ennen muita.
– Jaaha. Siehän oot Railin tytär? Mie oon tainnu kysyä ennenki, mutta ku oot niin samannäkönen…
– Oonhan mie. Niinhän ne monet sannoo, sieki oot sanonu ennenki.
– Ja eilen piti tulla. Tänne lummeen. Mie kyllä jo oon tarpeekseni tästä saanu. Ei oo ollu vuosikymmeniin näin paljo.

Siinä rupatellessamme minua rupesi yhtäkkiä hymyilyttämään. Yhtäkkiä siinä pyryssä tuli mieleen, miltä Magga näyttäisi sellaisessa arabimiesten kaavussa ja huivi päässä; semmoisessa kuin esimerkiksi oli meidän dyynirallin (vajaa kolme viikkoa siitä vasta on??!!) kuskeilla? (klikkaile) Mitä jos Lapin mies kääntyy yhtäkkiä muslimiksi? Onko lumitöissäkin oltava pitkä kaapu päällä? Tarkenisiko? En puhunut ajatusteni harharetkistä Maggalle mitään, me vain toivottelimme hyvät pääsiäiset ja hommat tahoillamme jatkuivat.

Magga käynnisti traktorinsa, minä oman lingon. Olen ollut täällä vuorokauden ja koko ajan on satanut. Yölläkin oli tullut lunta varmasti kymmenen senttiä lisää. Päivän on ollut melkein kymmenen astetta pakkasta, ja pyryttänyt. Ei ollut edes kiusausta lähteä mäkeen.

Aamupäivän luin ahkerasti – pääsykokeisiin. Aivan: pääsykokeisiin, historian pääsykokeisiin. Niinpä. Ei, en aio pyrkiä, vaan on minun vuoroni olla pääsykokeen tarkastaja tänä vuonna. Enkä ole pääsykoekirjaa (Pohjoismaiden historia) aiemmin lukenut, joten nyt on luettava. Kysymykset ja mallivastauksetkin ajattelin samaan syssyyn täällä sorvata, – jos suinkin lumitöiltä 😉 ehdin.

Iltapäivän olen tehnyt lumitöitä. Vaikka jo eilen illallakin niitä toistatuntia puskin, on tällekin päivälle riittänyt hyötyliikuntaa: lingolla, kolalla, lapiolla, harjalla.

Purolle asti tein. Itse asiassa ei paljon puuttunut, että kääntäessäni raskasta linkoa, olin vilahtaa selälleni puroon. Jää ei varmaan olisi kantanut 🙂 Jää oli kyllä kuitenkin rikottava; saunalle vedet vielä kannettava. Sinne kohta lähden…

Kylilläkin ehdin äsken käväistä – tie kun oli siis jo auki. Lehden ja leipää hakemassa ja varaamassa kylpylästä huomiseksi hierojan. Huomenna ehkä menen mäkeen, ehkä en.

Ja ensi yönä aion nukkua: viime yönä paljon painajaisia, liikenteestä, kouluajoista, monia kummallisia ja olkavartta särki kovasti. Eikä silti unta kuutta pidempään riittänyt.

Nyt lopetan valittamisen ja lähden saunaan. Lumityöt sinne kun on tehty 🙂

Kuivakurun kultamailla patikoimassa

Lumitöissä