Ja Koilliskairassa vain paistaa. Paistaa siniseltä taivaalta. Emme valita. Emme todellakaan.
Ulkona monta monituista tuntia. Minulla siitä iso osa kului lumikenkäillessä, ja poikkeuksellisen vähän kuvaillessa. Sitten Apsun kanssa pihan tunneleissa, saunaa lämmitellessä. Pehtoori & poika tiputtelivat lumia katoilta. Sellaista leppoisaa oloa.
Melkein Rönkönlammelle asti tarvoin. Ja monta pienempää kieppiä. Ja hyvänen aika, kuinka minulla onkaan huomenna reidet kipeät!! 😀
Ei ole täällä vielä oikein kestohankia, joten umplahtimisilta ei voi välttyä. Vaikka periaatteessa en tykkää ohi reittien ajelevista moottorikelkoista niin tänään en pahastunut tampatuista pohjista. 😀 Kenkäillessä pääsee lähemmäs kuvattavia maisemia ja puita kuin ladulla hiihdellessä. Eikä sauvat ole kuvaajan riesana.
Tänään nuoripari kävi kaupassa ja laittoi kolmen ruokalajin päivällisen, ja luonnollisesti Juniori tarjosi meille alkuun samppanjan. Oheen Miniä oli tehnyt katkarapu-alkupaloja. Toimivat erinomaisesti yhdessä. Pääruoaksi oli viikonlopun paistin lopusta Juniorin säveltämää bolognesea, josta tulikin lopulta ihan hurjan maukas burgundinpata. Ja jälkkäriksi banoffeeta.
Onneksi oli sentään jokunen kalorinkulutustunti ja ”lounakseton” päivä takana.
Päivät kuluvat, liian nopeasti taas kerran. Illat ”loppuvat” aina aika lyhyeen, kun Apsun nukkumaanmenon aikaan (kahdeksan kieppeissä) pikkuperhe siirtyy toiseen mökkiin. Eipä tule sitten meilläkään riekuttua kovin myöhään. Eikä jaksaisikaan.