Mökkielämää – Sivu 41 – Tuulestatemmattua

Opiskelijatytärtä tapaamaan

Säläpäivä. Mutta rauhoittumista merkitsi istahtaminen iltapäivällä ruokapöytään. Meillä oli minun herkkuruokaani: porolasagnea.

Tein sitä aika paljon. Yleensä sitä tehdessä teen ison annoksen, koska lähes aina on tarkoitus viedä sitä mökille. Niin nytkin.

Viikonlopuksi meillä on kutsu Hangasojalle; tytär kutsui. Hänkin kun aikoo tulla sinne. Tulee kaverinsa M:n kanssa. M. oli viime kesänäkin, ja ihastui ikihyväksi. Tyttären poikaystävällä on loma vasta elokuussa, joten tytöt tulevat nyt kaksin. Lentävät suoraan Helsingistä.

Tyttärellä on ihan ennätyspitkä kesäloma. Keväällä sanouduttuaan irti Almalta (mitä ei ole katunut päivääkään) luki reilut kaksi kuukautta pääsykokeisiin, jotka olivat toukokuun lopussa. Sen jälkeen on sitten tehnyt vain muutamia pieniä ”konsulttikeikkoja” ja muuten ollut. Mitä kyllä oikeastaan ihmettelen; ei ole Esikoinenkaan oikein ”oleilija”-tyyppi. Mutta hyvä kun on lomaillut.

Olikin luku-urakka aikamoinen: lukion pitkän matikan ja fysiikan kaikki kurssit. Matikan on lukenut ja kirjoittanut (E), mutta fysiikasta lukiossa oli vain pari pakollista kurssia, ja nyt keväällä luki kaikki kuusi vai seitsemän itsekseen.

Pääsykokeet olivat valtakunnalliset, yhteispääsykokeet, kaksipäiväiset. Matikkaa oli pyrkimässä pelkästään Helsingissä 27 luentosalillista! Fysiikasta en tiedä. Jo valmis pyrki pyrki Aalto-yliopistoon lukemaan tietotekniikkaa, niin kuin teki 800 muutakin. Eikä päässyt. Valituksi tuli vain 110 ja tyär jäi varasijalle 39. Siis vaikka tulisi peruutuksiakin niin ei pääse Aaltoon. Se, ettei ole ensikertalaisena pyrkimässä, on rasite, nykyisin on vain pieni kiintiö sellaisille, joilla on jo tutkinto. Mutta Helsingin Yliopistoon pääsi. Ja tietotekniikkaa sinnekin.

Itse sanoi jo pääsykokeen jälkeen, ettei taida pisteet riittää Aaltoon, ja samaan hengenvetoon totesi, ettei lukeminen ole mennyt hukkaan, sillä niitä tietoja tarvitaan sitten opiskellessa kuitenkin. Onpahan tullut kerrattua 10 vuoden takaisten kirjoitusten taidot ja tiedot. Kaikkinensa on oikein tyytyväinen tähänkin. Ja sitä kautta tietysti minäkin.

Ja pian nähdään. Ei olla nähtykään kuin Kreikassa!

Mökkiruokajuttuja

Teettekö ikinä tällaisia kasasalaatteja? Vähän kuin italiansalaattia, mutta ei kuitenkaan. Tämmöiset ovat meillä hyvin tavallisia mökkiviikon lopussa, samoin kuin kaikenmoiset tahnat leipien päälle ja mousset jälkkäriksi. Eli on kyse kaapintyhjennysruoista. Ota mitä sattuu olemaan. Niinkuin nyt tuossakin, pätkä kurkkua, puolikas paprika, aurinkokuivattujen tomaattien purkin pohjat, samoin hillosipulti, turkkilaista jukurttiakin oli vähän, sinappia taitaa olla vähän mukana, jne. Tämmöiseen päätyy joskus notskimakkara joka on jäänyt, omena tai juustonkannikka ja pähkinäpussin loppu.

Ajatuksena, ettei mitään jätetä kaappiin, eikä myöskään heitetä pois. Ja näiden tekemisessä – sidosaineena – on ovallista Creme Bonjour Cuisene. Meillä on nykyisin melkein aina purkki tilli-sitruunaa kaapissa, – se on mahdottoman hyvää paistetun ja savustetun kalan ”sinappina” ja tonnikalasalaatissa ja vaikka katkarapumössöä tehdessä.

Tässä on raudusta ja Cuisinesta Kuukkelin savupororieskalle tehty tahna, sekä Sallan kurkkua! Matkalla mökille kävimme taas Sodankylän Pohjantähti-K-kaupassa, jonka pihalla jo mainostettiin: ”NYT taas on Sallan kurkkua”. Ja minähän tietysti etsimään sitä HeVi-laareista. Ja kyllä olikin mainostamisen väärtiä.

Se on sellaista kesäkurpitsan kokoista, ei direktiivin mukaista, mehukasta ja melkein makeaa, silti raikasta kurkkua. Jos sattuu kohdalle, suosittelen.

Muutenkin mökkiruoka oli taas ”aina sitä samaa” – lohta ja hilloja.

Mutta mikäpäs niissä. 😉

Ja sitten Pehtoorin iloksi oli mukana myös raparperipiirakkaa. Minulla on pari vakkarireseptiä, joilla ne alkukesän pari raparperipiirakkaa yleensä teen, mutta kun olin taas aikeissa ennen möksälle lähtöä tehdä kookos-raparperipiiraan, Pehtoori esitti, ettenkö voisi tehdä pullataikinapohjaan ja sellaista kuin äitinsä tekee. Taitaa aika monella miehellä olla joku äitinsä kotiruoka tai leipomus, jota aina välillä kaipaa. Pehtoorilla yksi niistä on just tämä piirakka. Olen joskus vuosia, vuosia sitten sellaisen tehnyt, ja osasinpa vielä: mies oli tyytyväinen ja anoppikin tykkäsi kun olin sitä pojalleen leiponut. 😀

Sen juju on paitsi se pullataikinapohja, niin myös kuorrutus, joka kaadetaan puolivälissä paistamista sokeroitujen (+ pari rkl perunajauhoja) raparperipalojen päälle. Piirakkavuoalliseen laitoin kaksi kananmunaa, 1 dl sokeria, 1 dl kuohukermaa ja 1 tl vaniljasokeria, jotka siis sekoitetaan keskenään. Meheväähän siitä tulee.

Lappi Mökkielämää Muistikuvia Valokuvaus

Kesälomatorstai

Aamupesulla purolla, 10 tunnin yöunien jälkeen. Mitäs näette kuvassa? – Minä näen auringonvalon ja lämmön. Hangasojalla on tänään ollut kesä. Aurinkoa ja lämmintä, parhaimmillaan + 15 C. Halusin jo jonnekin ylös, liikkumaan muutenkin kuin hyötyliikkumaan. Siispä kohti Kiilopäätä.

Pitkospuilla ja portailla pitkiä pätkiä päällystetty reitti Kiilopään huipulle oli remontissa. Soralla ja kivellä koko reitti, mutta toki pääsimme huipulle. REitillä vielä lumensulamisvesien lampareita, pieniä kevätpurojakin.

Ja huipulla näkyvyys Sokostiin asti. Lumilaikkujakin vielä. (Alla oleva kuva oli tänään Ylen uutisten säätiedotuksessakin…)

Polkurempan takia päätimme palata alas toista reittiä: uusi polku kulkee pohjoisen/koillisen kautta. On vähän pitempi, ja kovin rakkainen. Siis paljon hitaampi, mutta toki kaunis sekin. Toiset vaan tepastelee käden selän takana … Minulla kamera ja uusi objektiivi… reppu jossa toinen obiska ja siksikin paljon varovampaa alaspäin meno. 😉

Iltapäiväksi paluu möksälle. Jossa lämmintä, aurinkoa, valoa, ei sääskiä. Pehtoori viihtyi sisällä, minä en millään. Ja jatkoin pari päivää vireillä ollutta ”kaarnalaiva racing” -puuhaani. Yksi tämän viikon kuvahaasteiden aiheista on ”liike”. Ja minä pöhkö olin keksinyt, että kuvaan kaarnalaivoja mökkipuron ”koskessa”. Ensimmäinen ongelma on ollut se, että olen hukannut puukkoni. Milläs vuolet kaarnalaivoja? – No muutaman kuitenkin tein, kokeilin ja hain Pehtoorin avuksi uittamaan.

Tämmöistäkin voi kuulkaa mökkihöperö puuhailla. 😀

Lisäksi paljon ”kuvituskuvia” … kuten tämäkin. Ensi viikolla taas Vastavaloon lähetettävää….

Lappi Mökkielämää

Lapin kesä ja mökkinaapuruus

Koko päivä ulkona. Huolimatta siitä, että lämmintä on ollut vain about + 4 C, ja tuntunut vielä kymmemmälle. Ja välillä – lyhyesti tosin – on satanut rakeita. Ei vettä kuitenkaan. Ihan vaan rakeita.

Aamupäivällä lähdimme Kutturantien varteen: ajatuksena täydentää korvasienisaalista. Yhden näin, mutta samaan aikaan olin äidin kanssa puhelimessa, joten en edes sitä poiminut. Vaihdoimme paikkaa. Aholammen tienvarteen auto, ja siitä metsään. Toinen tunti kului siellä metsässä kulkiessa, missä siinäkään ei mitään vikaa. Päinvastoin: kauniita mäntykankaita, ”erämaalampi” kuvattavana ja hyvä hengittää ja liikkua. Mutta ei korvasieniä. Ei sitä yhtäkään.

Eikä meillä nyt niin pakottavaa tarvetta ollut saada niitä sieniäkään enää lisää. Meillä kun oli eilen ”mökillekuljetus”! Pari, kolme litraa sieniä oli terassilla muovipussukassa ja jälkeenpäin tuli viesti: ”jos jaksat vielä keitellä…. ” – Jaksanko?

Tällaistakin voi bloggaaminen saada aikaiseksi. Olemme ”Lähes naapurin” kanssa tutustuneet blogini kautta. Molemmin puolin on oltu avuksi muutaman kerran ja tavattukin täällä Myötätuulessa, mutta että korvasieniä kassillinen! Erinomaisen iloisia olimme tästä ja todellakin jaksoin tänään ne ryöpätä ja pakastaa. Toivon mukaan nautimmekin niistä jossain välissä yhdessä.

Iltapäivä sitten mökin pihapiirissä: haravointia, hiekkaprojektia, kaarnalaivojen tekoa 😉 , liiteri- ja puuhommia, katajoiden perkausta, risusavottaa (onneksi ei enää ole metsäpalovaroitusta: yhteensä ainakin 20 kottikärryllistä risuja polteltu) ja rantasaunaa. Hyvä on kaupunkilaisen mökkipuuhissa olla. Mietin, että mitähän, jollei meillä olisi tätä paikkaa? Paljon puuttuisi. Tärkeä tämä on.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Mökkielämää nollarajalla

On ihan perjantai olo. Ehkäpä ”tehty työ, paras työ” -fiilis aiheuttaa sen. Tämän mökkireissun suunnitellut projektit on nyt tehty. Molemmat mökit ja rantasauna kuurnattu, perusteellisesti, pakkasessa on korvasieniä ja poskia kuumottaa ulkona olon jälkeen. Kuvaussaldo lauantai-iltaa lukuunottamatta kehnohko, mutta huomenna on aikaa kameran kanssa kulkemiseen. Nyt on hyvä. Mökissä on hyvä olla, tuoksuu raikkaalle ja lattia on kaunis.

Heräsimme kylmään aamuun, toki mökissä lämmin, mutta ulkona vain + 1 C ja oli satanut lunta!

Siis emme nauttineet aamiaista puronrannassa kelopöydän ääressä, vaan sisällä ja minä samalla sain sähköpostiin ilosanoman, että yksi kuvaustarjoukseni on hyväksytty. Yesh! Hyvä mielihän sellaisesta tulee. Kuin myös että sain kuvaus- ja kuvanmyyntiluvan yhdelle taideteokselle (ei mikään itsestäänselvyys),

Ja hyvä mieli siitä, että tyär jo ”varasi” viikonlopun tänne. Ja että meillä on ”kysyntää” Oulussakin. Apsu tulee yökylään viikonloppuna! Johan siinä aamulle paljon hyviä uutisia.

Ja sitten ei muuta kuin hommiin.

Tämä uudempi mökki, Myötätuuli, meidän kakkoskoti, jossa asutaan nykyään ainakin pari kuukautta vuodesta, oli paljon helpompi ja siistimpi siivottava kuin eilisen projektina ollut Tuulentupa. Enkä edes pessyt ikkunoita. Niinpä oli aikaa myös pihahommille. Kevättulva on tehnyt mökkitien päähän pieniä tuhojaan, mistä olen tietty pahoillani, semminkin kun olen maisemoinut sitä tienoota monta vuotta ja nyt vesi on vienyt kaiken. Argh! Näin isoja on nämä mökkiläisen ongelmat. 😉

Siis enpä sittenkään valita.

En valita, semminkin kun illalla tyveni, linnut alkoivat taas laulunsa. Ja mustikkakin kukkii, eikä yön pakkanen sitä häirinnyt. Myös hillankukkia on mökkipihassa.

Huomenna jo lämpimämpi, eikä pihaa enempää siivottavaa. 😉

Mökkielämää

Siivouspäivä

Taivas näyttää siltä, että minä hetkenä hyvänsä voi ryhtyä satamaan lunta, tai ainakin räntää. Vettä onkin ripsinyt pikkuisen pitkin päivää, eikä lämpöasteita ole ilmassa eikä purossa kuutta astetta enempää.

Mutta tämä sopi minulle oikein hyvin. Ei ollut mitään syytä jättää aiottua Tuulentuvan siivousta tekemättä. Ja mie tiesin, että sehän on ihan mukava projekti ja että toki siinä koko pitkä päivä vierähtää.

Siivosin kaiken, kaiken! Ikkunat, lattiat, seinät, kaapit, ovet, suihkukaapin, varaston. Kaiken. Edellisestä suursiivouksesta onkin jo kolme vuotta, joten oli korkea aika. Ja nyt on hyvä mieli, eikä tietoakaan mistään jännetupentulehduksesta.

Kyllä kelpaa pikkuperheen, tyttären kavereineen ja Team PP:n taas asustella pikkumökin puolella. Ja koirien. Pikkuperheellä on parhaimmillaan/pahimmoillaan ollut kolme koiraa täällä mukana, ja se kyllä tuntui ja tuoksui huushollissa.

Pehtoori jelppasi ja hakkasi matot ja petivaatteet, teki safkan ja lämmitti saunan. Ja kävi Ivalosta hakemassa lavuaariin jonkun uuden osan, jonka asensikin. Nyt ei enää vuoda.

Eikä tämä Lapin kesä tästä nyt näytä kummemmaksi muuttuvan, joten olisiko se huomenna sitten Myötätuulen vuoro? 😀

Lappi Mökkielämää Viini

Kulleroiden ja korvasienten aikaan

Kullerot. Nuo pohjoisen ihanat tienvarsikukat.

Ja minähän en keltaisista kukista pidä. Paitsi auringonkukista, narsisseista, tulilatvoista, ties mistä kaikista … ja kulleroista!

Eilen kotoa lähtiessä tienvarret olivat keltaisenaan voikukkia, sitten tupasvilloja, Simossa jo kulleroita, joita jatkui Sodankylän pohjoispuolelle asti, – enemmän kuin koskaan, ja sitten myös punaisia apiloita ja siankärsämöitä. Jossain välissä jo vähän koiranputkiakin. Kaikki etuajassa. Ja ainakin kulleroita enemmän kuin ikinä olen nähnyt. Ihan keltaisenaan tienpientareet varsinkin vesien lähellä.

Kulleroita poimin mökille tuotavaksi jo Peuran kahvitauon yhteydessä. Vähän ovat jo yli.

Mökkisunnuntaiaamuna kaurapuurokipposten äärellä pohdimme minne tänään suunnataan, mitä tehdään? – Juuri tämä on elämässäni nykyään, ja varsinkin täällä pohjoisessa, niin mukavaa, että aamulla voi päättää mitä tehdään. Noh, kun kerran oli luvannut tälle päivälle vielä aika sateetonta ja suhteellisen lämmintä (+ 10 – 15 C) säätä, niin päätimme yhdistää korvasienten etsinnän ja pienen patikoinnin. Siinä se aamupäivä meni.

Melkein kolmetuntinen tunturissa ja tuomisina muutama litra korvasieniä. Juuri niin kuin oli toivottukin. Jossain välissä satoi puolisen tuntia vettäkin, mutta minulla repusta viitta ja Pehtoorilla ”tarpeen mukaan vedenpitävät kamppeet”. Siis ei isompaa huolta sateesta. Mikä kylllä oli metsällekin ihan hyväksi. Kovin on täälläkin kuivaa. Mutta ei niin kuivaa, etteikö sieniä olisi, 😉 .

Iltapäivän aluksi päätimme ajella Kaunispäälle lounaskahville ja -kaakaolle. Vähän oli minulla kuvausodotuksia, mutta ainoa kelvollinen otos on pilvestä, joka näytti makaavan juuri meidän mökin päällä. No siinä se päivän makasi, satamatta.

Pihapiirissä ja vanhan mökin, Tuulentuvan, hyvin alustavassa siivouksessa (huomenna jatkuu), sekä sienien ryöppäyksessa kului iltapäivä. Korvasienten käsittelyssä menee enemmän aikaa kuin etsimisessä ja poimisessa. Mutta on se sen väärti.

Ja nuorison kanssa viesteillessä. Heitähän tietysti ikävä, ja hassu tunne oli se, kun Pieravaaran juurella metsässä yhtäkkiä kaipasin Maisaa. Maisasta oli nuoruusvuosinaan hyvää vauhtia tulossa erinomainen korvasienikoira ja hän piti minustakin aina huolta: haki mukaan laumaan. Tänään ei kukaan hakenut, ja niinhän taas kerran olin hieman ”sivussa”. No mutta suunnilleeen kartalla. Ja yhtämatkaa sitten palasimme möksälle.

Pitkän kaavan mukaan tein meille safkaa, punaviinipullonkin avasimme (uusi Valpolicella oli kyllä ihan erinomaisen hyvää. Sopi Agnus-fileiden ja korvasienikastikkkeen kanssa vähintäänkin erinomaisesti). Ja voin kyllä suositella melkein mille tahansa kesän (grilli)ruoalle. Juhannusviiniksi?

Tunturiin en tänään ottanut kameraa, ja kylläpä oli vaikeaa kulkea. Niinpä sitten puhelimen kameralla koetin ottaa kuvia (kaikki tämän postauksen kuvat järkkärillä, ei puhelimella) . Ja tein eka kertaa elämässäni (surkean) videon yhdistellen monia kännykuvia Ja lähetinpä sen sitten Instagram-tililleni. Ei ole mun juttu tuo,… Huomenna taas oikean kameran kanssa touhuissa, vasen käsi on jo liki särytön! Nyt purolle! Siellä paistaa aurinko!

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Mökkilomalle tupsahdettiin

– Minähän en mökille lähde jos sinne lupaa kylmää ja vettä!

Niinhän minä sanoin, ja Pehtoori oli ihan samaa mieltä.

Ja mitä näyttää säätiedotus?

Tänne me tänään kuitenkin hurautettiin. Kertoo mistä? – Oli vain jo päästävä tänne. Olemaan, liikkumaan ja tekemään.Ja täytyy nyt sitten vain ajatella, että ”sää on asenne- ja pukeutumiskysymys”. Eikä näissä arktisissa oloissa ole huolta itikoista, eikä harmita olla sisällä ikkunoiden ja seinähirsien pesupuuhissa. Sitä paitsi tänään on ollut mitä mukavin keli. Olimme perillä kolmen tienoilla, ja siitä saunaan asti (joskus yhdeksän aikoihin) on oltu ulkona.Tänään on kansallinen saunapäivä ja kansainvälinen ginipäivä. Ihan vaan näiden teemapäivien vuoksi oli sauna lämmiteltävä ja Napue-drinksut tehtävä. Ja satsattava myös kuvaamiseen: niistä ja monesta muusta tänään monta myyntikuvaa olen saanut aikaiseksi (tässä vielä viimeistelemättöminä).

Kovasti koetin olla käyttämättä vasenta kättä ja aika paljon pystyy tekemään sitenkin. Minä jäin pihapiiriin ja lähimetsään kun Pehtoori halusi lähteä iltalenkille, ja otti – onneksi – pussin ja puukon mukaan. Palasi parin tunnin päästä muutama korvasienikilo mukanaan. Jihuu. Juhannus ja joulu sekä kalaasit tältä osin turvattu!

Samaan aikaan toisaalta: minä ”koristelin” saunaa, ja muutakin kuvausrekvisiittaa (tulette vielä näkemään) ja niitä sieniäkin (löytämättä) hain metsästä. Saunakuvaa mietin jo eilen Oulun torilla ja etsin vihtoja, mutta ei niitä ollut.

Täällä ei ole koivussa vielä lehti ihan täysikokoinen, ja totta puhuen, en osaisi kunnon vihtaa tehdäkään. Yli puolivuosisataa sitten Perniön pappa yirtti minulle opettaa sen tekemistä Nurmijärven mökillä, ja myöhemmin isäkin, mutta enpä ole koskaan itse tehnyt. Osaatkos sinä? Kuinka moni Tuulestatemmatun tekijöistä osaa tehdä hyvän vihdan, jossa on kunnon vittaksista punottu varsi?

Tyydyin siis koristelemaan saunan muutoin.

Ja kuinka hyvälle se sauna tänäänkin tuntui. Ja kuinka hyvälle notskimakkara maistui. Ja puron solina kuulosti. Ihan on lomafiilis.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Aurinkoa, mutta vain pilvessä

Mitä kotityöt on mökillä? Mökkityöt? – Noh, joka tapauksessa niitä tänään, hyvin rajallisesti kylläkin. Pientä siivousta ja pyykkiä ja sen sellaista. Noita touhusin odotellessani, että rupeaisi paistamaan. Ei ruvennut. Lämpö nousi reilusti, ja pieniä pilkahduksia sinistä taivasta, mutta ei paistetta. Lähtäkkö mäkeen, ladulle vai tepastella tässä pikkuteillä. Lopulta päätin ajella Kiilopään juurelle, ja kavuta se huipulle. Nyt kun hiihtoloman vinkkelipatikan jälkeen tiesin sinne menevän myös talvireitin. Pehtoori lähti tepastelemaan tasaisella.

Enimmäkseen kuvat valkoista valkoisella. Hanki, jota riittää, on valkoista, ja taivas pilvessä aika lailla valkoinen.

Kiilopään huipulle päästyäni oli pieni päivänpaisteen hetki kohti Sokostia, ja maisemaan tuli sinisiäkin sävyjä. (Joita toki kuvankäsittelyllä tässä läppärillä vahvistin 😉 )

Saariselän korkeimmat tunturit ovat käymättä, vaatisi patikkaa yökunnissa, pari, kolmekin vuorokautta kuluisi, että tuonne yli 700 korkeiden tuntureiden luo ja laelle pääsisi. Enpä taida koskaan päästä. Liian huonokuntoinen ja mukavuudenhaluinen olen. Kaukaa käyn noita tuntureita aika ajoin ihailemassa, kuvaamassa.

Vaikka on pilvessä, on valoa paljon. Jotenkin koko ajan on vähän väärässä kellonajassa koska valon määrä on kovin eri kuin 500 kilmetriä etelämpänä. Aurinko nousee jo heti viiden jälkeen, laskee vasta yhdeksän jälkeen. Enemmän kuin puoli tuntia pidempi on päivä täällä kuin Oulussa ja yli tunnin pidempi kuin Helsingissä, toisaalta eipä täällä väliä, mitä se kello on. Ei mitään. 😉

Rantasaunaan ja ruokapöytään mennään kun siltä tuntuu, ei katsota kellosta.

Lappi Mökkielämää Viini

Tuotekuvausta muun ohessa ;)

Eikä ihan vähänkään epätodellinen olo.

Mikä maa, mikä vuodenaika? Miten lämmin, miten paljon lunta? – Lunta on paljon, lämmintä parhaimmillaan +10 C, tunturissa olemattoman vähän väkeä, koko päivän, vieläkin, sininen taivas, liikkumista ja auringossa oloa.

Meillähän on ollut kautta aikain kaksi talon ”omaa” viiniä: Lindeman´s ja Chateau Kangas. 😉 Nyt on Lindemansin australialaiselta viinitalolta tullut Suomenkin markkinoille pari uutuutta, joista tänään meillä maistelussa toinen, – kuohuva rose. Löysimme sen eilen Sodankylän Alkosta, jossa hinta oli 11,50 euroa. Hinta ja laatu vastaavat toisiaan. Kaksi samppanjarypälettä (Chardonnay ja Pinot noir) täydennettynä shirazilla, joten ei voi mennä ihan tolkuttoman pieleen. Eikä ole mennyt. Jos sokkkona olisin maistanut, en olisi roseeksi tunnistanut. Siitä huolimatta: tuoksu lupasi hedelmäisempäää kuin todellisuus oli, mutta kaikkinensa raikas, eikä niinkään huono.

Käytin ko. kuohuvaa myös tuotekuvauksiin, joita olin luvannut tehdä: ”Ota kuvia ulkona, suomalaista luontoa, lunta, tai jotain muuta ”eksoottista” ruoan ja juoman taustalla”. No tänään oli helppo järjestää …

Kuten sanottu, tuoksu lupasi enemmän kuin maku, tai sitten meillä viini oli liian kylmää. Ja ehkä ihmettelet lasia: kuohuvaa viinilasissa. Sitä kyllä kannattaa kokeilla. Juniori on asiasta ”saarnannut” eräänkin kerran, olenpa asiastra lukenutkin: hyvä viinilasi, paremman puutteeessa tavallinen valkkarilasi on usein samppanjalle tai kuohuviinille parempi kuin huilulasi. Tulee tuoksut, aromit ja kuplat paremmin esille. Kokeilehan joskus.

Otinpa sitten kuviini käyttöön myös ikioman design lapas-tarjottimeni ja Pehtoorin minulle (kotipihan koivuista) tekemät koivusydämet. Minun design-tuotokselleni on kyllä moneen kertaan hieman hymyilty, vaivihkaa säälien kehuttu, mutta kyllä se tänäänkin tehtävänsä täytti. Varsinkin kun olin löytänyt netistä sivuston joka myy kelokiekkoja aika huikeaan hintaan… Oikeesti! Minun tarjottimeni (hand-made, omin käsin sahattu ja suunnitteltu!!!) on kyllä tosi cool tuohon verrattuna…

Jotta näin kummallisia täällä tänään. Kävelyä, kulkemista, kuvaamista, kuohuvaa, … ja sitten savustuskauden avaus.

Savunieriää, parsaa ja hollandaisea, Voiko olla parempaa? Vaikea kuvitella.

Tiivistetysti: hyvä lauantai, ihan mahdottoman hyvä.