Showing: 101 - 110 of 437 RESULTS
Mökkielämää

”Mihinkään ulos lähdetä!”

Herätessä mökin kattoon kuului sateen rummutus, ei ropina, vaan rummutus. Ja mökkipihan puiden oksat näyttivät siltä, että tuulee, tuulee kovasti. Ja oli hyvin pimeää, mikä ei tuntunut millään muuttuvan edes hämäräksi. Aamupalalla pohdiskeltiin, että eipä meillä ole mitään kiirettä ulos: ”Aikaisintaan sitten iltapäivällä jos kerran säätiedotuksen mukaan tyyntyy ja selkenee… ”

Ja eipä aikaakaan kun oltiin pihalla. Yhdeksän jälkeen oli jo vähän valoakin. Aateltiin vähän vaan käydä katselemassa pihapiiriä ja  tepastelemassa mökkitiellä. Ja puronrannassa! Hangasojaan on palannut pulputus ja solina, vettä on jopa paljon! Ilon asia on se! Syyskuun alun kuivan kauden jälkeen vedenpinta on noussut parikymmentä senttiä. Silti en rohjennut saunasta puroon pulahtaa.

 

Sadekuuroista piittaamatta hoksattiin pian jääneemme puuhailemaan kaikenlaista: Pehtoori rakensi liiterin pikkupuolen takaseinälle hyllyt – järjestys parani entisestään. Mie siivoilin pihaa, laittelin terasseille somistetta: lyhtyjä ja havuja etc. Kannoin saunalle vedet ja puita parin viikon lämmityksiä varten. Sen sellaista. Eikä rännäksi muuttunut sade oikeastaan edes haitannut – kolme tuntia touhuilua teki hyvän mielen ja toi väriä kasvoille.

Iltapäivän puolella, kun taivaalla näkyi jo pastellisävyjä ja sinitaivastakin, oli hyvä lähteä saunaan ja sen jälkeen vetäytyä sisälle. 🙂 

Nyt jo pakastuu, ja sää kuivaneekin. Aurinkoloma tästä näyttää tulevan. 🌤

Mökkielämää Niitä näitä

Mörönsyötiksi mökille

Eihän moni ehkä ymmärrä, miksi ihmeessä tänne tähän aikaan vuodesta ehdoin tahdoin hakeudutaan…  Noh, totta puhuen kun mökkireissua suunniteltiin ajatuksena oli, että täällä olisi jo ensilumen latu, ja kaamoksen valoa lumesta,… Noh, ei ole. On ihan mahdottoman pimeää, harmaata, märkää, ja melkein kylmääkin. Ja nyt ulkona on joku pieni myöhäissyksyn myrskykin. Ei haittaa.

Aamukahdeksan jälkeen lähdettiin  ajelemaan – eikä liikennettä todellakaan ollut häiriöksi asti!

Talvirajoitukset oli eilen ehditty vaihtaa, mikä hieman riepoi: 80 km/h tyhjillä, sulilla teillä oli vähän turhauttavaa. Silti hyvissä ajoin turvallisesti olimme perillä jo iltapäivän valoisaan aikaan.

Hangasojalla ei ole ketään, tai noh, Ylähangan huskymökillä ja nelostien varressa on, ympärivuotisia kun ovat, mutta muita mökkiläisiä ei näy. En ihmettele.

Me ollaan, aiotaan olla tovi.. katsotaan nyt. Hiihtämään tuskin pääsen, mutta tunturiiin kuiteski!  Ja kyllä tässä takkatulen ääressäkin viihdyn.

Onhan siinäkin tunturit ja mökkipuro!

Isovanhemmuus Mökkielämää Muistikuvia

Pikku-synttärit ja kaikenmoista tekemistä

”Ei saa laulaa, ei tarvi olla kynttilöitä, mutta kakku saa olla!” – näin totesi Eepi eilen kun kyselin, että vietettäisiinkö vähän hänen synttäreitään meillä tänään. Niin tehtiin. Ja toiveet toteutin.  Vaatimaton kakku, tai siis päältä lähinnä lumikasan näköinen (= marenkia ja kermavaahtoa), mutta sisältä aika tuhtia (valkosuklaalevy, kermaa, pakastemansikkasosetta), mutta mansikkalimpparilla kostutus tekikin kakusta yllättävän raikkaan.

Stumble Guys -kortteja muutama pakka ja uusi yöpuku ostettiinkin lahjaksi jo eilen kotimatkalla. Ja niinhän Eepi tuli tänään mini-synttäreilleen yöpuvussa! Pyjamabileet siis! 💖

~~~~~~~~~~~~~~

Päivän toinen teema on ollut valmistella mökille lähtöä, ja siinä ohessa käynnistää Saariselkä kuvissa -kalenterin myynti.

Laitoin aamusella Saariselkä-FB-ryhmään ilmoituksen, ja hyvin on myynti lähtenyt käyntiin. Vaikka yli puolet on jo tilattu (!) , on niitä vielä jäljellä ja mahdollisuus tilata.

Alla ja tässä linkki  tilaussivulle.

Ja oululaisille tiedoksi, että voin toimittaa kalenterit suoraan postiluukkuun, niin näin säästyy postimaksu (4,90 €).

 

Saariselkä-kalenteri

 

Lappi Mökkielämää

Mariankuru ja leppeä lämpö!

Torstaiko tänään? – Joka tapauksessa toinen kokonainen päivä, jolloin meillä on ´Amici´ seurana mökkielossa.

Brunssista selvisimme alle tunnissa ja kymmenen jälkeen olimme valmiita patikalle. Ystävät eivät oikein tienneet minne heidät olisimme viemässä, mutta melkein kymmenen kilometrin, melkein neljän tunnin tunturissa kulun ja olon jälkeen eivät olleet pahoillaan. Hyvä, hengittävä, reipas ja samaan aikaan levollinen patikka kohti Ahopäätä ja Mariankurua oli hyvä.

Edelleen aurinko puolellamme, ilonamme.

Kuvailin aika laiskasti.  Nautin matkalla olosta. Leppoisasta kulusta…

Ja niinhän siinä kävi, että olin kuvissa itsekin. Mikä on kyllä todella harvinaista. Ja heti ”jäin kiinni”: ammattilaiskuvaaja järkkärin kanssa luonnossa ja kuvat otetaankin kännykällä?

Noku! No kun otin videota. 🙂

 

 

 

Mökille palattua oli myöhäisen lounaan aika: Tuulensuojassa istuskelimme, olimme hiljaa, höpöttelimme ja nauroimme. Naurua on näinä päivinä ollut, nauru on hyväksi. Oi, että kuinka se onkaan hyväksi!

Huilinkia, rantasaunaa, sapuskan tekoa. Tuunasin ihan uudenlaisen jälkkärin!! Eikä ollut ollenkaan huono. Palaan asiaan resepteineen.

Ruokapöydästä istahdimme vielä toviksi sohvalle, paljon asiaa, maailmaa tehtiin taas vähän paremmaksi, nautimme lasilliset lahja-portviiniä ja taisimme vähän jo ajatella ensi vuoden ruskaretkeä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämäkin päivä. Nyt unille. Huomenna Ouluun …

Lappi Mökkielämää

Urupäällä

Minä vaan voisin – ties kuinka kauan – kuinka monena viikkona tai jopa kuukautena peräjälkeen kävellä tunturissa, luonnossa, kangasmetsissä, purojen ja vesien äärellä. Kävellä, kuvailla, miettiä, olla ajattelematta mitään, ajatella paljon. Yksinkin voisin, mutta tänään oli hyvä, kun meitä oli monta.

Ystävien kanssa lähdimme jo aamusella tunturiin. Urupäätä kohti ei vauhti ollut ykkösjuttu, ei kuvien määrä, ei mikään mitä voisi numerisesti laskea. Edes tuulen nopeus tai lämpöasteet eivät tuntuneet olevan tärkeitä juttuja. Patikka alkoi auringossa, päättyi sateen uhkaan, mutta vain uhkaan.

Paluumatkalla sightseeing Saariselän keskustassa ja liepeillä – meillekin uusia rakennusprojekteja nähtiin. Yllättävänkin paljon rakennetaan uutta.

Myöhäinen lounas mökkipihan pihapiirissä Tuulensuojassa. Ja viimeistään tänään tuli testattua sen käyttökelpoisuus – ja mikseipä viihtyisyyskin. +20 C:n lämmössä leppoisaa.

Päivän ”ohjelmaan” kuului rantasauna ja illallinen, korttipeliäkin (Muistatko)

Kuvasaalista on (taas) valtavasti: vain muutamia tähän. Ja heti alkuun mainio ”tilannekuva” ystävän kamerasta.

Tässä muutama otos yli sadan otoksen satsista.

 

 

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Bures boahtin, amici!

Tiistaiko? Vai perjantai? Ei sillä väliä. On aurinkoista, lämmintä. Aamusella hyvissä ajoin olimme Kiilopään juurella valmiina kapuamaan tunturiin …

Kohti Niilanpäätä.

Ekan kerran käyty melkein sama lenkki jo 2011  ja minä olen käynyt viimeksi huhtikuussa. Sää ja maisema aika lailla erilainen silloin ja tänään!

Ruska taitaa nyt olla hehkeimmässä loistossaan juuri nyt: 10.9. klo 12. 😀

Melkein kolmen tunnin patikan saimme tehdyksi. Melkein ruuhkaa oli patikkapolulla, mutta kapusimmekin tunturin laelle (Niilanpää 401 mpy), jossa lämmin mutta kova tuuli.

Edelleen ainutlaatuista ovat nämä säät.

 

~~~~~~~~~~~~~~

Bures boahtin. Saameksi, italiaksi. Tervetuloa, ystävät!

Juuri noin sekaisin se kuuluikin toivottaa illansuussa Oulusta tulleille ystäville. Ihan tällä kokoonpanolla ei ennen olla Hangasojalla oltukaan. Ja nytkin meistä puuttuu yksi. Yksi meidän kuuden hengen amici-poppoostamme, yksi jolle jouduimme jättämään hyvästit alkuvuodesta. Ikävä on. Mutta elämä jatkuu. Nyt me viidestään muistellaan ja tehdään muistoja. Tänään vielä vain mökillä, huomenna tunturiin.

Mökkielämää Muistikuvia

Uusilla poluilla tänäänkin

Uusi viikko, uudet jutut.

Koskapa muonavahvuus mökkielossamme vahvistuu huomenna kolmella hengellä, oli perusteltua täydentää ruoka- ja viinivarastojakin. Ja vähän järjestellä, tuuletella ja pestäkin.

Kävin aamupäivällä kylillä, Kuukkelissa, jossa oli väkeä kuin pääsiäisenä! Ja retkeilypolkujen ja latujen lähtöportilla tunkua kerrakseen. Kävin sen – taas – kuvaamassa. Tällä reissulla olen kuvannut kuin ”ennen”, joten teinpä päätöksen, että kyllä vielä yhden kerran Saariselkä kuvissa -kalenterin teen.

Kävimme lenkit tänään erillään, molemmat omilla tahoillaan lähimetsissä. Palasimme kumpikin ilman isompia saaliita. Mie lähdin pitkästä aikaa puron pohjoispuolelle kulkemaan; siellä on kuivempaa ja valoisampaa kuin täällä meidän puolella, joten vielä oli toiveita puolukoista ja sienistä. Turhia toiveita. Kaarnikoita sentään puolisen litraa.

Käveleskelin Ylä-Hangasojantielle ja sen ohikin. Olipa siellä kevään trombin vai sittenkin syöksyvirtauksen jälkeen metsässä aika pahannäköistä jälkeä. Kymmenittäin isoja petäjä kaatunut. Laonnut suorastaan.

Pienen, symppiksen lompolon tienoilla ei tuulen- tai myrskynkaatoja ollut.

Iltapäivän auringossa maalailin kiviäkin. Olisipa mukava laittaa kuvia kivoista pienistä kivitaloista. Ei tullut kivoja!! Tungen ne jonnekin turppaaseen puron penkereeseen. Ei ole minusta piirtäjäksi! Pitäydyn kuvaamisessa.

Mökkielämää Niitä näitä Ruoka ja viini

Leppoisa, lämmin lauantai

Sadetta? – Yöllä oli satanut, ja puolenpäivän molemmin puolin satoi. Ihan ihmeissään olimme. Mutta sade soi mahdollisuuden ja innoitukselle viikkosiivoukselle ja innosti vähän  leipomaankin. Huolimatta siitä, ettei metsissä edelleenkään ole sienen sientä (kävin tänäänkin vakkariapajia tsekkaamassa) tein sienipiirakan.

Taas kerran Valion ohjetta mukaillen. Kuivattuja (liotettuja) suppiksia, ruskeita herkkusieniä ja Västerbottenin juustoa laitoin täytteeksi, vähän tryffelijauhetta, joka ei kyllä sitten maistunut juurikaan. Joten: ensi kerralla myös tryffeliöljyä.

Ihan kelpo myöhäisen lounaan piirakka siitä tuli. Ja tuparipiirakka. Kutsuttiin ”Lähes naapuri” puron koillispuolelta Tuulensuojaan piirakalle ja kuohuvalle. Hangasojan historiaa ja mökkitienoon juttuja selvittelimme, bingoaikeita 🙂 (Panimolla on joka keskiviikko bingo ja tietovisa!) ja vinkkejä lähitienoon patikka- ja nähtävyyspaikoista vaihtelimme.

Uusi kranssikin on valmis. Tai noh, sellainen kuin tästä eka kerralla tuli. Mustikanvarvuthan kestävät talvea hyvinkin, – ehkä ensi kerralla enimmäkseen niitä.

Illansuussa purolla, jossa on jo taas vähän vettäkin, kahlaillen, kuvaillen, kulkien lämmössä, tyvenessä, kaikin puolin levossa.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Löysimme sateenkaarenpään!

Taruja ja satuja sateenkaaren päässä olevista kulta-aarteista on olemassa monissa kulttuureissa. Ne perustunevat germaanisiin kansanuskomuksiin, joista se on kantautunut myös Suomeen ja Pohjan perille.  Muinaiset keltit uskoivat, että sateenkaaren avulla löydetyt aarteet edustivat viisautta.

On selitetty, että tarinat sateenkaaren päässä olevasta kullasta saattavat olla peräisin ilmiön väreistä, sillä keltainen ja oranssi ovat siinä aika hallitsevia, vaikka ulkoreuna onkin punainen ja sisäreuna vihreänsininen.

Me ei oikeastaan edes etsitty sateenkaarenpäätä, semminkin kun ei ole ollut sadettakaan, mutta löydettiin kuitenkin Sateenkaarenpää ja siellä todellakin oli kultaa! Ja kiviä, korundeja, valtauksia, geologista tietoa ja mies, joka on jo 30 vuosikymmentä ollut paikan isäntä. Matkalla meidän mökiltä Saariselän keskustaan on matkaa seitsemisen kilometriä ja sen varrella on tienviitta, jossa lukee Sateenkaarenpääntie. Koskaan ei olla sinne ajeltu, ei pyörillä, ei autolla.

Tänään ajettiin, tien alkuun ja sitten jatkettiin kävellen tietämättä kuinka kauan pitäisi kulkea, että saapuisimme sateenkaarenpäähän. Vähän toistakilometriä kuljettiin. Käytiin katselemassa Laaniojan varrella oleva paikka, jossa oli parikin kultavaltausta ja isohko alue mökkeineen, talouskeittiöineen, kaikkineen selvästikin suunnattu turistiryhmille, -tarjolla kullanhuuhdontaelämyksiä siis! Ja se on ollut siellä jo pian kolme vuosikymmentä, eikä meillä ole ollut mitään tietoa.

Rohkenin mennä paikalla olleelta mieheltä kyselemään muutamia kiviin ja geologiaan liittyviä juttuja, joita olen yrittänyt selvittää netistä, mutta vähän on ollut epäselvää, mm. mitkä kivet lopulta ovatkaan granuliittia ja onko punainen väri kivien pinnassa todellakin rautaoksidia kuten luulin. Ja kannattihan se rohjeta!

Me saimme opastuksen, juttutuokion, kivien esittelyn, granuliittien tunnistamisen opetusta, kivien hionnan, kullanhuuhdonnan, tulivuorten liikeiden ja Lapin kultakenttien historian oppitunnin.

Sateenkaarenpäässä on sellaista. Olipa mahtava kohtaaminen!

Patikalle ehdimme sen jälkeen.

Tunturissa oli lämmintä, leppeän tuulista, … En edes yritä selittää, kun se jää kuitenkin vajaaksi. Ehkä muutama kuva antaa välähdyksen ruskasta, patikoinnin ilosta ja lämmöstä.

Lappi Liikkuminen Makrokuvaus Mökkielämää Valokuvaus

Laanilan kvartsikalliolla – ja Nellimin retken kuvat

On ollut aurinkoinen, epätodellisen kesäinen, lämmin syyskesän päivä, joka on vietetty ulkona, pikkupatikalla, mökkipihassa, metsäretkellä, Tuulensuojassa pitkälle iltapäivään ja saunan lämmitykseen asti.

Aamupäivällä lähdimme Laanilan kultareitille, jonne ”virallinen polku” lähtee nelostieltä ja joka on kävelty ja pyöräilty varmastikin kymmenen kertaa, ainakin. Mutta nyt mie halusin kulkea kultamaille ja nimenomaan Valkiankivenkalliolle eli Laanilan kvartsikalliolle meidän oman mökkipuron vartta seuraillen.

Nyt en ole enää varma, oliko sittenkään hyvä idea: näimme, kuinka kullankaivajat ovat myllänneet ’meidän’ puron rannat ja kristallisen pohjan. Aika karun näköistä oli jälki pitkällä matkalla. En halunnut edes kuvata moista.

Mutta Valkiankallionojan kohdalla ja kalliolla Canon sai taas olla taltioimassa paljon kaikkea hyvää ja kaunista.

Mie olen käynyt Kultareitin varrella olevalla kvartsikalliolla aiemminkin (2019 kuvailemassa kuvatoimistolle) mutta Pehtoori ei.

Siellä kyllä kannattaa ehdottomasti käydä: Kvartsikallio on laaja ja valkoinen!

Niinpä viivähdimme siellä hyvän tovin. Semminkin, kun mieheni järjesti minulle luentotilaisuudenkin.

Reitillä oleva retkiseurue halusi kuulla kultaryntäyksestä ja Kulta-Jaskasta, ja miehenihän se lupasi, että minä voin kertoa. No kerroin sitten mitä muistin. Pieni pala Lapin historiaa -kirjaa tehdessä näitä juttuja tiesin ja etsin, muistinkin, mutta enhän enää….  Kaikkea sitä.

 

Vielä paluu eiliseen Nellimin retkeen

Ja kun kerran eilen lupasin, niin nyt. Eilisen retkipäivän postaukseen liittyvät kuvat ja selityksiä niihin…

Jos kuvaupotus ei tässä postauksen yhteydessä aukea, klikkaudu kuviin tästä

”Kuvatekstit” = alla olevat tiedot olen poiminut Nellim-sivustolta.

Nellim

Nellim on inarinsaamelaisten kylä jonne tuli itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä suomalaisia savottatyöläisiä sekä myöhemmin Petsamon kolttasaamelaisia. Erä, asuttivat alkujaan inarinsaamelaiset ja 1920- ja 1930-luvuilla he saivat seuraa suomalaisista savottatyöläisistä ja Petsamon kolttasaamelaisista. Nykyisin eläväisessä erämaakyläksi kutsutussa taajamassa asuu alle 200 asukasta.

Uittoränni

Nellimin seudulla on ollut suuria savottoja 1930-luvulla (500 miestä parhaimmillaan) ja heti sodan jälkeen. Atif-metsäyhtiö rakennutti 1929 Keskimöjärven uittorännin matalien koskiosuuksien yli Nellimjärvelle, josta puut jatkoivat matkaansa Inarinjärvelle ja Paatsjokea myöten Jäämeren rannalla Norjan Elvenissä sijainneelle sahalle

Nellimin ortodoksinen kirkko

Nellimin ortodoksinen kirkko on pyhitetty pyhälle kolminaisuudelle ja Trifon Petsamolaiselle.
Kirkko on rakennettu vuonna 1987 alkujaan rukoushuoneeksi, ja vuotta myöhemmin metropoliitta Leo vihki sen kirkoksi. Kirkon suunnittelussa on käytetty esikuvana Petsamon yläluostarin kirkon vanhaa osaa. Eilen se ei ollut auki. Mutta hautausmaalle pääsimme. Se oli kuin Näätämön hautalehto pienoiskoossa. Pidin kovasti.

Tsarmitunturin erämaa-alue

Tsarmitunturin erämaa-alue on pienehkö tunturierämaa Venäjän rajan sekä Ivalosta lähtevien Nellimintien ja Raja-Joosepintien välissä. Sen ”profiili” on aivan erilainen kuin Saariselän tai UKK-puiston. Tunturien laet ovat puuston peitossa, paljakkaa, puutonta tunturinlakea ei ainakaan tielle näkynyt missään.

Rautaportti

Rautaportti on lahdelmassa sijaitseva n. 15 metrin korkuinen kallioseinämä ja se oli sotien aikaan (1939–1944) strategisesti tärkeä. Lahden molemmille puolille rakennettiin linnoituksia Jäämerelle johtavan tien puolustamiseksi. Alueella on vielä paljon toisen maailmansodan aikaisia rakennelmia.

Paatsjoki

Nellimin päätie kulkee kylän jälkeen aivan valtakunnan rajalla ja muutama kilometri Nellimin jälkeen on pitkä ja massiivinen silta Paatsjoen yli. Joki virtaa vapaana Venäjän puolelle.