Showing: 111 - 120 of 437 RESULTS
Lappi Mökkielämää Niitä näitä

”Mökkiseuturetkellä”

On kotiseuturetkiä, on ryhmämatkojen ”kokopäiväretkiä”, on turistiretkiä. Meillä oli tänään ”mökkiseuturetki”.

Päätimme lähteä autolla ”jonnekin”. Koko pitkä päivä oltiin reissun päällä. Kävimme uusissa ja tutuissa paikoissa. Ajelimme ja kävelimme, jopa pientä patikan tuntuakin välillä. Kameran muistikortilla on yli 200 kuvaa, mikä kertonee siitä, että kohdalle on sattunut jotain mielenkiintoista, kaunista, ennennäkemätöntä, asioita, joihin haluaa palata ja jotka haluaa muistaa.

Palauduimme vasta illalla, nälkäisinä. Lounas jäi fetapiirakkapalaan (joka oli kyllä hyvää) ja kakkuviipaleeseen, lakkalimppariin ja kahviin Ilonkassa, joten palattua on mennyt kokatessa ja syödessä. Kuvasaaliin purku ja tarkempi ”matkakertomus” jääköön huomiseen.

 

Reitillämme oli monta rastia, ja toinen seurasi toista ”intuitiivisesti, ex tempore, vahingossa”, mitään ei ollut tarkkaan suunniteltu.

Laanilassa etsittiin S-ryhmän kämppää (löytyi), koska olimme sen saaneet tehtäväksemme, ajeltiin Viskitie tsekkaamassa uudisrakennuksia, käytiin ”hisseillä” koska tiesin siellä oleva tupasvilloja, sitten Iiskonlompolon rannalle kiertelemään ja ihmettelemään veden vähyyttä sielläkin, – ja sitten kohti pohjoista.

Pitkään aikaan ei olla ajeltu Magneettimäen museotietä. Nyt käytiin siellä, – myös tepastelemassa.

Jatkettiin kohti Ivaloa, ja koskapa olen monta kertaan sinne mennessä miettinyt, millaista on Auskottivaaralla, mitä sen tien varressa on, käännyimme sinne. Siellähän olikin hevostallit ja husky-farmi, Laplands Hotelsin resort, muutamia mökkejä, isojakin, soratietä pitkästi, paljon kauniita tunturi-Lapin maisemia ja rautaoksidin peittämiä kiviä.

Vähän ennen Ivaloa on tänä vuonna avattu uusi Ilonka farm & cafe.

Sellainen sympaattinen pieni elämysfarmi, jossa isossa kodassa nautimme lounaan (ks. ed.), saimme kuulla, mitä kaikkea kiinnostavaa tilalla on, josko me saisimme muksut joskus sinne mukaamme: olen varma, että Eepi riemastuisi huskeista, lampaista, ankoista ja kanoista.

Päätimme jatkaa ohi Ivalon Nellimiin. Siellä (42 km Ivalosta kohti itärajaa) ei olla koskaan ennen käyty. Aiottu on usein. Tänään kävimme, ja kannattihan se! Todellakin. Erinomaisen hyvää tietä ajeltiin, tajuamatta ollenkaan kuinka ”korkealle” nousimmekaan. Mietittiin, että Suomi pitkä maa, jossa on niin paljon erilaista.

Nellimissä oli monta mielenkiintoista kohdetta, ihan nähtävyyksiä. Historiaa ja kulttuuria: Paatsjoki, pitkä, säilynyt uittoränni, Nellimin ortodoksinen kirkko ja minulle tärkeä kohde hautausmaa, Rautaportti, kylän raitti ja uuvahtanut hotelli sekä Tsarmitunturin erämaa-alueen maisemat, joihin (tällä kertaa) tutustuimme vain ohi ajaen.

Kun jatkosodan sotatoimet tasan 80 vuotta sitten päättyivät, Suomi allekirjoitti aseleposopimuksen, jossa se velvoitettiin ajamaan Saksan sotavoimat Lapista. 10 päivää myöhemmin alkoi Lapin sota, jossa yhteenottaja ja kahakoita, ei varsinaisia taisteluita,  oli myös Nellimissä. Niillä alueilla tänään kävimme. Nykyisen Venäjän rajan pinnassa olleilla saksalaisten leirialueilla kuljimme.

Paluumatkalla hoitelimme kauppa-asiat Ivalossa: ensi viikolla on toiveita saada ystäviä vieraaksi, joten kellariin ruokatarpeita valmiiksi.

Toisin kuin tavallista, annan periksi, jätän postauksen vajaaksi ja huomenna aamulla on aikaa ja energiaa purkaa ja editoida kuvasaalis, kertoa lisää… Levollisia unia…

 

EDIT 5.9.2024: Nellimin retken kuvat ja kuvatekstit ovat TÄÄLLÄ 

Lappi Mökkielämää

Aurinkoinen maanantai mökillä

Ruskan sanotaan (mm. Pehtoori sanoo) alkavan 10.9. klo 12. Mie en olisi ihan noin tarkka ajankohdan kanssa. Toki riippuu, mitkä ovat kriteerit ruskalle. Nämä varvut ovat minusta jo ihan selkeitä merkkejä ruskan alkamisesta.

Vielä me on keksitty kaikenmoista pihapuuhaakin täällä. Pehtoori toki valmisteli tätä jo kotona, tänään sitten salvosten tekoon ja viitat paikalleen. Minähän se olen meillä joka mielellään antaa nimiä paikoille, juhlille, esineille, lasten pehmoleluille, ruokalajeille, — pojanpoika on lopen kyllästynyt mummin ”nimeämisiin”, mutta nyt se en ollutkaan minä, joka mökkipihan halusi ”viitoittaa”.

Ihan ok, vaikka minä en kyllä riemastunut tuosta ”Spa extrasta”; mutta niin vain sellaisen uskalsi ukkeli laittaa. Rantasauna olisi oma ihana itsenänsä ilman nimeämistäkin. Tänäänkin se oli tietysti lämmitettävä. Puroon en rohjennut, varsinkaan kun pulahduspaikalla ei ole kunnolla vettäkään.

Metsäretkellä etsiskelimme tietysti tatteja, ehkä matsutakejakin, kangassienetkin olisivat kelvanneet. Mutta ei ainuttakaan. Ei yhtäkään, ei minkäänlaisia. Joten oli keiteltävä Syrjäsen One pot ”Sieni-kesäkurpitsarisotto” pakkasesta löytyvistä, viimevuotisesta punikkitateista. Ihan kelpo ruoka tuli näinkin. Eli viime viikolla ostamani uusi keittokirja on korkattu. Aurinkoisella terassilla porojen kulkiessa mökkitiellä oli risotosta mukava illansuussa nauttia.

Ei metsässä kyllä ollut kaarnikoitakaan, ei mustikoita, aurinkoisilla paikoilla, mättäillä sentään vähän puolukoita, mutta eivät vielä kovin isoja nekään.

Porot ovat ihan selvästi ottaneet asiakseen toimia minun maisemointiprojekteissani apuna; luomu-nurmen”leikkaajia” on parikin. Vasa kyllä säikähti pahan kerran, kun tulin dokumentoimaan puuhiaan.

Lappi Mökkielämää

Mistä ollaan pois?

Ensimmäinen syyskuuta. Syyskuu on hyvä kuukausi. Useimmiten. Ja uskon, että tästäkin tulee hyvä.

Ei ole vielä syksy. Tänään on ollut hyvä esimerkki siitä, kuinka Lapissa on kahdeksan vuodenaikaa. Tänään on syyskesä. Ja me saamme olla siinä. Ylen artikkelissa todettiin Lapin kesän olleen ennätyksellisen lämmin. Siltä on tuntunut ja tuntuu vieläkin.

Tänään tullessa kunhan tie rannikolta Keminmaan jälkeen kääntyi kohti sisämaata ja Rovaniemeä, alkoi sade hellittää, Tervolassa jo paistoi. Syvänvihreät, sellaiset ”kypsät” metsätaipaleet vilahtelivat ohi. Uusi asfaltti melkein Rolloon asti, liikennettä olematttoman vähän, joten olipa todella mukava ajella. Rovaniemen jälkeen Pehtoorin vuoro siirtyä ratin taakse.  Vuotson jälkeen keltainen lisääntyi maisemassa. Koko päivän on paistanut, metsässä riddari oli ihan liikaa.

Syyskesän sunnuntaina heräsin joskus viiden jälkeen, joten helposti oltiin mökkipihassa pian puolenpäivän jälkeen. Melkein kuin olisi saatu yksi lisäpäivä.  Meillä ei ehkä ole koskaan ollut näin lyhyttä (2 vkoa + 2 pv) taukoa täältä poissaolosta.

Meidän aihki ja pihakoivu ovat syksylläkin upea pari.

Pohjoisen (vanhoilla, vanhahkoilla 😉 ) ihmisillä on usein tapana kysyä tavatessaan uusia tuttavuuksia ”Mistäs sie olet pois?”, millä tarkoitetaan, ”mistä olet kotoisin” tai ”mikä on syntymäpaikkasi”? Tänään tuntuu, että minulta/meiltä voi kohta Oulussa kysyä, mistä olen pois? – Hangasoja tuntuu aina vain enemmän kotipaikalta. Tänä vuonna ollaan pian oltu enemmän mökillä kuin koskaan ennen: nyt jo 54 vrk tämän vuoden puolella.

Pari syyskesän, ruskan viikkoa aiotaan olla. Oikeasti myös ”olla”.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Buorre matki

Purot ja porot jäivät taas pohjoiseen

Aamuvarhain lähdimme mökiltä kotimatkalle: Buorre matki. Kymmenen päivän mökkileirijakso taas ohi. Aina liian nopeasti.

 

Mutta nyt lähtöä helpotti kun oli jo päätetty, että tullaan pian uudelleen: ”ruskalle”. Vaikka ruska oli kyllä jo nyt hyvällä alulla, mikä ei suinkaan johdu viilenevistä säistä, saatikka pakkasöistä, vaan kuivuudesta, puron pinta on alhaisin koskaan. Sodankylään asti oli pitkiä pätkiä tienvarren koivuja keltaisena.

Ensi kerralla opetellaan taas luppoilemaan, sillä nyt saatiin kaikki aiotut hommat tehdyksi, joten voidaan vain retkeillä tai makoilla mökissä. No ehkä ei ihan sellaista osata, mutta yritetään olla enemmän jouten, – siis vietetään luppoaikaa. Sellaisessa merkityksessä, mitä sillä nykyisin pohjoisessa Suomessa käsitetään.

Luppo ja joutilaisuus  – Miten liittyvät yhteen

Luppo tarkoittaa naavaa muistuttavaa, etenkin kuusissa kasvavaa jäkälää, murteissa myös kuusen naavaa (joka sekin kuuluu jäkäliin).

Luppoajalla on tarkoitettu aivan konkreettisesti aikaa, jolloin porojen on täytynyt turvautua lupon syöntiin. Näin on ollut esimerkiksi kovan hangen aikaan kevättalvisin, kun porot eivät ole saaneet kaivettua maasta jäkälää.

Porojen luppoaika on ollut mallina myös ihmisten luppoajalle. Sanaa näytettäisiin alkuaan käytetyn siitä ajasta, jonka tukkijätkät ym. tilapäistöitä tehneet joutuivat olemaan ilman työtä. Sinä aikana he joutuivat porojen tapaan turvautumaan vähäisempään ravintoon, kun ei ollut rahaa, millä hankkia parempaa.  Luppoaikaa pidettiin siis hyvin kielteisenä ja huolia tuovana asiana.

Vuosikymmenten mittaan luppoaika näyttäisi saaneen myönteistä sävyä. Elintason nousu on vaikuttanut siihen, että väliaikainen joutilaisuus voi nykyisin olla toisinaan jopa tavoiteltava asia.

Lainaus Kotuksen sivulta 

 

 

Lappi Mökkielämää

Jäähyväispäivä luonnossa

Tänään on Italiassa Ferragosto-juhlapäivä. Koko Italia on vapaalla ja juhlii. Oulussa on Taiteiden Yö ja Haipakka, jossa mm. 75 metriä pitkä yhteinen ruokapöytä keskellä kaupunkia, lisäksi kaupungissa on kansainväliset markkinat ja täällä Saariselällä ”Jänkhällä jytisee” -tapahtuma, jossa paljon ohjelmaa, tänään mm. Anssi Kela ja Olli Halonen.

Entäs Hangasojalla? – Meillä on ollut ihan oma ”juhlapäivä”, jonka olennaisinta antia on ollut luonto, tunturit ja jänkhä. Tänään kuvailin pääsiasiassa kaikkea pientä. Siellä minä metsässä ja purojen reunoilla, tunturien katveessa ja soiden reunoilla Canonin (ja toki Pehtoorinkin) kanssa kuljin aika lailla ”matalalla”.

Sää on edelleen kesäinen ja lämmin (iltaviideltä syödessämme terassilla kuten koko liki kaksiviikkoisen oli + 25 C), mutta metsässä on jo paljon syksyisiä värejä. Saapa nähdä, vievätkö nämä lämpimät, sateettomat päivät puista lehdet ennen varsinaisen ruskan alkua. Purot, lampareet ja soiden reunat ovat jo hyvin kuivia.

Koko päivän oli taas sellainen tuuli, jota meillä ei koskaan ole kaupungissa. Raikas, lempeä, – ja voiko tuulla valoisasti? – Minusta tuntuu, että voi.

Tuulenkaatojen vanhoja kelottuneita kantoja kuvailin myös. Niistä ei taida kalenterikuviin olla, mutta voisi niistä jonkun kollaasin tehdä.

Lehtivihreä pakenee…

Nyt alkaa tämänkertainen, oikein monipuolinen, antoisa mökkirupeama olla ohitse. Auto ja peräkärry on jo pakattu, kaikki ”alasajettu”. Tänä yönä en edes yritä nähdä revontulia, kuten toissailtana sinnittelin puolille öin. Mitään merkittävää ei näkynyt, mutta tulipahan neulottua yksi hiha – ties kenen joululahjaneuleeseen – valmiiksi.

Tänään hyvissä ajoin unille, huomenna hyvissä ajoin tien päälle. On lähdettävä, että voi palata.

Mökkielämää

Tuulensuoja

Luppo

Iltapäivän hetkessä, tunturituulen yltäessä pihalle leppeänä, auringon paistaessa, aika raukeana puronrannalla silmät kiinni istuskellen mietin ja äänenkin sanoin:
– Kuka voisi kellot seisauttaa… 🎵

Ja mitä toteaa mieheni?
– Ei muuta kuin laitat Garminin tuohon kelopöydälle, niin minä voin napauttaa klapilla!

Just!

Tuulensuojaan

Tänään (taas kerran täällä ollessa) mielessä soi myös Dannyn Tuulensuojaan Youtube

Tuulensuojaan, tuulensuojaanpois kiireistäin nyt vihdoin näintuulensuojaan, tuulensuojaanmä paikan sain, kauas huolistainposti tuskin tietä tuntee,summerit ei soi ja pahat kieletmiestä täällä haavoittaa ei voi,tuulensuojaan

Tänään valmistui meidän uusi puronrannan ”näköalatasanne”, notskipaikka, tulistelupaikka, patio. Aamupäivä vielä kaksin maalailtiin, sitten möbleerattiin ja minä siivosin ja vähän ”sisustinkin”.

Oli aika viettää Tuulensuojan käyttöönottojuhlaa. Mökkinaapurit tulivat sopivasti piipahtamaan ja katselemaan aikaansaannostamme. Jotta yleisömenestys oli tällä tapahtumalla. 😀

Ja kuinka sää onkaan meitä suosinut koko projektin ajan. Kunnolla lämmin, ja samalla vilvoittava tuuli.

Huomenna tunturiin, – tai sitten vain mökkeillään. Luppoillaan. Ei mitään kesken tällä hetkellä.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Juhlapäivänä tekemistä – ja kakkua!

Sellaisina pilvisinä päivinä kuin tänään, on ollut hyvä sittenkin pestä ikkunat ja luututa lattiat. Ai, että on hyvä mieli kun sain tehdyksi. Yllättäen suorittaja-minä riemastui tänään siivouspuuhista. Koska hanslaakaria ei miehen työmaalla tänään paljonkaan tarvittu, päätin hoidella sisähommia. Huomenna taas ulos, ehkä tunturiinkin!

Vähän yllättäen tänään on ollut aika pilvistä, jopa muutama sadekuuro havaittiin. Aikeista huolimatta jäi oma metsäretkikin tekemättä, mutta ei haittaa. Vielä on mökkieloa monta päivää jäljellä, joten ehdin kyllä.

Tänään on puuhastelujen ohessa vietetty Pehtoorin synttäreitä. Kahden hengen pilheissä paljon whatsapp-viesteilyä perheen ja ystävien kanssa, ja hyvin syömistä kaiken siivoamisen ja rakentamisen ohessa ja välissä.

Perinteisesti ”synttärikakkuna” on ollut pullapohjaan leivottu mustikkapiirakka, mutta eihän se nyt näillä metsän tai kaupan antimilla onnistunut, joten – kerran vielä tälle kesälle – limoncello-tiramisu tuunattuna pensasmustikoilla. Kelpasi se tämäkin. Ja luulenpa, että se on huomenna vielä parempaa. Onneksi on luvassa jälkkärille hangasojalaista seuraakin, jottei jää ihan meidän varaan tuon syöminen.

Nyt jo ilta-aurinko, viikko kulunut nopeasti, onneksi on toinen jäljellä. Ainakin melkein, ehkä.

Mökkielämää

Mitäs me hirsirakentajat!

Olen huolissani ilmastonmuutoksesta ja luonnon diversiteetin säilymisestä tai siis sen kaventumisesta, mutta nyt on kyllä sanottava, että kuluneella ja tulevallakin viikolla ihan itsekkäistä ja hetkessä elämisen syystä olen nauttinut täysin siemauksin, syvään hengittäen, kaikkia maailman luonnonvoimia ja ties mitä kiittäen näistä aurinkoisista, ei liian kuumista, lempeätuulisista päivistä, leppeistä illoista, lämpimästä purovedestä, ötököttömästä olosta.

Aamulla seitsemältä rannassa, jossa purossa vettä on kyllä huolestuttavan vähän, mutta niin on kuulemma Tenossakin, joten ei ole paikallinen ongelma, paistaa aurinko ja on hyvä hengittää. On jo aika lämmin (+ 18 C). On kesälauantai mökillä.

Heti aamusella saimme pihaan tukkikuorman! Notskipaikan kakkosvaiheen valmis, vain kokoamista ja rakentamista vaativa puutavarakuorma, tuli tänään kuten oli toivottukin. Timpuri ja vaimonsa – ja Pehtoori – purkivat kuorman, minä keittelin aamukahvit, laittelin nisut pöytään ja tuokio juteltiin. Paikallisten kanssa on hyvä vaihtaa juttuja…

Meidän oli vielä käytävä Ivalossa täydentämässä rakennustarpeita, ja samalla ruokakauppa, sillä on hyvä syy laittaa vähän parempaa pöytään parina seuraavana päivänä. Eikä Pikku-Kuukkelin tarjonta kaikilta osin vastaa toiveitani.

Puolelta päivin aloitimme hirsirakentamisen! Olipa ihan mukava, helpoksi oli tehty hirsiseinän kokoaminen. Pidin huolen ”raksan” siisteydestä, järjestyksestä ja olin avittamassa hirsikertojen nostossa. Ihan on ammattilaisolo nyt! 😄 Pehroorillahan tämmöiset hommat aika lailla hanskassa, joten yhteistyöllä homma hoitui yllättävänkin nopeasti. Kymmenen hirsikertaa on nyt nostettu, eikä niitä enempää tulekaan. Katosta vielä rakennellaan…

Tämänkin kanssa vähän niin kuin kaiken muunkin: ”On hyvä nauttia matkalla olosta, eikä vain varrota perille pääsyä”. Jo tekeminen on mukavaa. Tämä ainakin, ja ainakin tänään.

Hangasojalla kaikki hyvin.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Luulammelle aamupäivällä

Koko pohjoisen puoli on kohta tuntureilla täytetty. Suuria maanharjoja on toisensa takana siniseen äärettömyyteen saakka. Katsot kohti koillista ja itää — koko maan ääri on tuntureista rakennettu. Korkeita köyryjä on paiskittu vierekkäin ja päällekkäin niin pitkälti kuin silmä kantaa. Maan mustiin uumeniin ne on perustettu, Manalan vierikallioihin, mutta sinisinä ne nousevat taivaan sineen taikka valkoisina piiloutuvat pilvenkumuraan. Etpä aina tiedä, tunturiko vai pilvi, tunturin takaa kohoava pilvenjönkkykö vai pilvistä katsova tunturinharja.

(Samuli Paulaharju, Sompio, 1939)

Patikka Luulammelle on tehty usein. Se on yksi lempireiteistäni, varsinkin menomatka ”jyrkemmän kautta”. Aika iso osa 11 kilometrin rengasreitistä on granuliittia, kivenmurikoita kaiken kokoisia. Hieman ikävää taivallettavaa sikäli, että on koko ajan katsottava mihin astuu.

 

 

Mutta onpahan hyvä syy kulkea hiljalleen, pysähdellen, hengitellen syvään. Tuolla tuntee olevansa tunturi-Lapissa, juuri siellä mistä Samuli Paulaharju kirjoitti. Se on vaikuttavaa. Lapin hulluus pahenee noilla poluilla, tuntureiden kupeilla.

Luulammen kahvila oli auki, joten lounaskahvit siellä. Inarinjärven siikaleipänen oli hyvä.

Sen jälkeen hyvä jatkaa paluumatkalle. Tunturituuli piti ilman raikkaana, eikkä reilusti yli 20 asteen lämpö haitannut patikointia. Kaikki oli hyvin. Kaikki.

 

 

 

 

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Lopultakin – Iisakkipäälle ja uusiakin polkuja

Aamupalalla.

P(ehtoori): Tänään siis tunturiin. Oliko ajatuksia minne?
M(inä): Haluaisin korkealle ja vettä. Tyventä vedenpintaa, tai noh, liplattava tunturipurokin kelpaa…
P: Helppohan tuo! Korkealle ja tyven järvenpinta samalla patikalla. Täällähän on paljonkin sellaisia kohteita. 😂
M: No, kunhan tunturiin.
P: Iisakkipäälle, ja sieltä sinne taakse kuruun, ja sitten paluumatkalle etsitään polku, jota ei oo kartassa?
M: Siis Pääsiäiskuruun ja sieltä jotain randomreittiä takaisin. Ei oikein innosta.
P: No mihin?
M: Haluaisin pitkästä aikaa Pyhä-Nattaselle.
P: Eikös Sompionjärventie ole edelleen rospuuttokunnossa? Liki ajokelvoton.
M: No on kai se. 🙁  Aittajärvillä ois nyt kaunista. Tosin ei ehkä vilvoittavaa tuulta, eikä tuntureita. Mutta ois varmasti hienoa.
p: No ei. Ja se on aika kaukana. Ajeltava autolla kauasa. Vellinsärpimälle?
M: Vastahan me käytiin. Enkä jaksa niin pitkää nyt.
P: Kiilopäältä sen tuttu reitti toisin päin.
M: Hmmm… Eiku Mariankurulle. Eiku ei. Olen käynyt siellä vuoden aikana ainakin puolenkymmentä kertaa ja hiihtänytkin ohi. Se on kyllä hieno, … No mutta ei.
P: Jos sittenkin se Iisakkipää – Pääsiäiskuru.
M: Ihan hyvä idea. Sinne siis.

Ja sinne mentiin. Ei mitään kilpajuoksua, helppoa tepastelua, vilvoittava tuuli tunturissa, lämmintä, eikä edes paarmoja, joita täällä tähän aikaan vuodesta helteen sattuessa on usein kiusaksi asti, jopa tunturissa, jossa harvoin sääsket ovat haittona. Tänään ei ollut haittona mitään.

 

Kolmisen tuntia kuljettiin, mikä sitten alkoi jo tuntuakin – varsinkin koska oli aika lämmintäkin. Mökin mittari näytti + 26 C iltapäivällä,  kun terassilla grillailtiin ja syötiin.

 

LINKKI  PATIKKAPOLULTA

http://pic.fi/UFXZW2PMH7

KOOTTUJEN KUVIEN  VIDEOON
(avautuminen kestänee tovin)