Minä vaan voisin – ties kuinka kauan – kuinka monena viikkona tai jopa kuukautena peräjälkeen kävellä tunturissa, luonnossa, kangasmetsissä, purojen ja vesien äärellä. Kävellä, kuvailla, miettiä, olla ajattelematta mitään, ajatella paljon. Yksinkin voisin, mutta tänään oli hyvä, kun meitä oli monta.
Ystävien kanssa lähdimme jo aamusella tunturiin. Urupäätä kohti ei vauhti ollut ykkösjuttu, ei kuvien määrä, ei mikään mitä voisi numerisesti laskea. Edes tuulen nopeus tai lämpöasteet eivät tuntuneet olevan tärkeitä juttuja. Patikka alkoi auringossa, päättyi sateen uhkaan, mutta vain uhkaan.
Paluumatkalla sightseeing Saariselän keskustassa ja liepeillä – meillekin uusia rakennusprojekteja nähtiin. Yllättävänkin paljon rakennetaan uutta.
Myöhäinen lounas mökkipihan pihapiirissä Tuulensuojassa. Ja viimeistään tänään tuli testattua sen käyttökelpoisuus – ja mikseipä viihtyisyyskin. +20 C:n lämmössä leppoisaa.
Päivän ”ohjelmaan” kuului rantasauna ja illallinen, korttipeliäkin (Muistatko)
Kuvasaalista on (taas) valtavasti: vain muutamia tähän. Ja heti alkuun mainio ”tilannekuva” ystävän kamerasta.
Tässä muutama otos yli sadan otoksen satsista.
