Showing: 11 - 20 of 144 RESULTS
Luettua Oulu

Paikoilleen unohtunut talvi

”… parasta ennen päiväyksen jälkeen paikolleen unohtunut talvi”.

Parhaillaan kuuntelussa olevassa kirjassa oli tuollainen: ”paikoilleen unohtunut talvi!” Niin hieno ilmaus: juuri sellaista on tänään täällä ollut.

Otsikkokuva on lempparipyörälenkkini kääntöpaikalta Oulujokivarresta. Siitä on ollut täällä kymmeniä kuvia, mm. tässä kollaasissa.

Nyt maisema todella ankea, mutta kyllä tämä tästä.

Kirja, josta lainaus on, ei ole ainoastaan tuon erinomaisen luonnehdinnan vuoksi hyvä, vaan se on monin tavoin koskettava ja ajattelemaan pistävä. Elina Hirvosen ”Rakkauksien lokikirja” on fragmentaarinen olematta sirpaleinen silppu, tunnelmaltaan vaihtuva, dokumentaarinen ja jutusteleva, vakava ja melkein lörpöttelevä. Haluamattaan tulee miettineeksi, kuinka paljon siitä on ”totta”, autofiktiivistä ja/vai/tai tarinallista, kirjailijan sepittämää.

Silti kirja on vakuuttava, viisas, ja todellakin ”lokikirja”.  Tuo lainaamani kohta ei todellakaan ole ainoa, jossa pysähdyin, kelasin takaisin ja kuuntelin uudestaan (ennen tällaisen kohdan tullessa vastaan, se alleviivattiin ja tehtiin sivun nurkkaan viikkaus. Nyt kelataan takaisin ja opetellaan ulkoa.).

Hieman kalseahkosta säästä huolimatta olin siis kuitenkin ulkona. Liikkumisen ja kirjojen lisäksi muuta hyvää tässäkin päivässä olivat hyvä ruoka ja kutominen. Tekeillä oleva neule on toiveena saada mukaan ensi viikonlopun reissulle, joten tikuttamista on vielä. 🙂

Luettua Niitä näitä

Helmet lukuhaaste 2024 valmis!

Lukuhaaste valmistui jo maaliskuun puolella, mutta nyt vasta sain kootuksi listan. Vähän muuttelin aiemmin valitsemiani kohtia. Ja taisin nyt vähän muuttaa arvostelujakin. Joka tapauksessa tähdittelin vaikuttavimpia, – ja on todettava, että se, että olen kuunnellut/lukenut kirjan loppuun asti, on jo merkki siitä, että kirja on vähintään kolmen tähden väärti. Laitan tähän listaan muutamia kommentteja (tällä värillä) kirjoihin, joita en ole aiemmin suositellut, mutta jotka olisivat sen ansainneet tai muuten vaatineet selityksen.

Listassani on kymmenen kirjaa, joita EN olisi valinnut tai kuunnellut ilman haastetta. Tämä haaste ja vinkit ovat taas kerran tehneet lukuharrastukselle hyvää. Olen etsinyt uudenlaisia ja uusista aiheista kirjoja.

Kuten tavallista lukemistossani on paljon historiallisia romaaneja ja biografioita. Tällä kertaa poikkeuksellisen vähän tietokirjoja, ja poikkeuksellisen monta (yhteen kohtaan (17) jopa kuusi kirjaa Villa Venla -sarjasta) feelgood-genren kirjoja.

 

1 Kirjan niessä on erisnimi
Heini Junkkaala
Pirkko Saisio – Sopimaton ⭐️⭐️⭐️ ⭐️
2 Kirjassa tehdään taikoja
Toshikazu Kawaguchi
Ennen kuin kahvi jäähtyy
3 Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja
Anthony Doerr
Kaikki se valo, jota emme näe ⭐️⭐️⭐️⭐️
4 Kirjassa on presidentti
Karo Hämäläinen, Alexander Stubb
Alex
Jotenkin oli pakko tämä kuunnella. Nyt tiedän presidentistämme enemmän. En kommentoi enempää. 
5 Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny nimessäsi
Benjamin Ferencz
Viimeiset sanat
6 Kirjan tapahtumat ovat 1920-luvulla
Eeva Joenpelto
Vetää kaikista ovista
7 Kirjassa rakastutaan
Santa Montefiore
Italialainen tyttö Brooklynissa
8 Kirjan nimessä on perheenjäsen
Jenni Kokander
Äidit palaavat aina
9 Kirjassa joku karkaa
Johanna Elomaa
Prinsessan pako ⭐️⭐️⭐️⭐️
10 Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna
Serang Chung
Sisunin maailma
11 Kirja nimessä on joko ilma, vesi, maa tai tuli
Petri Tamminen
Piiloutujan maa ⭐️⭐️⭐️ ⭐️
Tamminen ei petä. Hänen jokainen kirjoittamansa lause on mietitty. Ja tämä näkökulma! Piiloutujat! Minulle aika tuntematon maailma. Mutta siksikin kannatti.
12 Lasten runokirja
Laura Ruohonen
Allakka, pullakka
Riemullinen, rallattava, iloinen, älykäs lasten runokirja, johon todellakaan en olisi ilman haastetta tarttunut. 

13 Tapahtumapaikka on suljettu
Mélissa Da Costa
Kaikki taivaan sini ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
14 Kirjassa harrastetaan
Tuija Kauppinen
Joutilaita kilometrejä ⭐️⭐️⭐️ ⭐️
Yli vuoden kestänyt polkupyörämatka läpi Etelä-Amerikan. Erilainen matkakirja. Hyvä kirja. 
15 Vähintään kolme tekijää
Enni Mustonen,
Anna-Liisa & Carl Mesterton, Jussi-Pekka Aukia
Ruotsin vallan iltarusko
16 Kirjassa on valokuvia
Sakari Siltala
Korkea peli – Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä ⭐️⭐️⭐️⭐️
17 Kirjassa (kirjoissa) on ärsyttävä henkilöhahmo
Amanda Vaara,
Villa Venla -sarja (6 kirjaa)
18 Kannessa tai nimessä on koru
Philip Ellis
Rakkautta ja muita vedätyksiä
19 Suomi mainittu
Mikael Niemi
Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä
20 Pieni kustantaja (Icasos)
Tatu Kokko
Heinäkuun päivä ⭐️⭐️⭐️ ⭐️
 

21 Kirjasta on tehty TV-sarja
Emily St. John Mandel
Asema 11

22 Kirjailijan suosittelema
Juha Hurme
Tiu tai tilhi
Tämä pitäisi oikeastaan lukea kirjana. Tässä on paljon mielenkiintoista Suomen kulttuuri- ja kirjallisuushistoriaa. Hurmeen itsensä lukemana tästä saa paljon irti, mutta toisaalta: välillä ärsyyntyy, välillä nauttii. Ajan kanssa kirja kirjana ehkä pitäisin tästä hyvinkin paljon. 
23 Suomalainen dekkari
Matti Rönkä
Uskottu mies
24 Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin
Raila Kinnunen, Esko Salminen,
Elämä Eskona & Toinen näytös
25 Kirjassa vietetään juhlapyhää (Hanukkah, Bar mistva)
Katriina Järvinen
Ruben Stiller, Siltä väliltä ⭐️⭐️⭐️⭐️
26 Kirjan nimessä on sana kirja
Pip Williams
Kadonneiden sanojen kirja
27 Kirja kertoo jälleenrakentamisesta
Tina Harnesk
Lumeenkylväjät ⭐️⭐️⭐️ ⭐️
Ehdottomasti hyvä kirja kuunneltavaksi Lapin hangilla hiihdellessä. Ja muutenkin. Kannattaa kuunnella.
28 Kirjailija on Välimeren maasta
Orhan Pamuk
Punatukkainen nainen
29 Kirjassa valehdellaan
Timo T. Tuikka
Vitutuksen voima
30 Kirjassa ei ole nimettyjä lukuja
Katarina Widholm
Viaton sydän lyö
31 Kirjassa on vammainen henkilö
Gianna Solla
Ystävyyden oppimäärä ⭐️⭐️⭐️ ⭐️
Tätä suosittelen. Ehkä jotain Ferrantea… Ja lukijana Antti Virmavirta!  
32 Pienen kielen (tanska) kirja
Ane Riel
Tiima ⭐️⭐️⭐️⭐️
”Lämmin ja sydäntä raastava tarina vanhenemisesta, yksinäisyydestä sekä kaiken kestävästä rakkaudesta.”   TÄMÄ!!! 
33 Kirjassa muutetaan maalle
Jenna Kostet
Punainen noita ⭐️⭐️⭐️⭐️
34 Kirjan nimessä on käsky
Axel Schulman
Unohda minut
35 Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
Paula Havaste
Kymmenen onnen Anna
36 Kirjailija on maahanmuuttaja
Nura Farah
Lumimaa
37 Kirja herättää voimakkaita tunteita
Sirpa Kähkönen
Mustat morsiamet
38 Kirjan kannessa on kädet
Minna Canth
Kodista pois
39 Kirjassa on bi- tai panseksuaali
Erja Tulasalo
Oranssi puutarha ⭐️⭐️⭐️⭐️
40 Kirjassa on todella kuuma tai kylmä
Sanmao
Tarinoita Saharasta 
⭐️⭐️⭐️⭐️
41 Kirjassa syntyy lapsi
Johanna Annola
Valkenee kaukainen ranta ⭐️⭐️⭐️⭐️
42 Kirjan nimessä on alaotsikko
Kari Enqvist
Tulivuoren varjossa – Löytöretkellä identiteettiä etsimässä
⭐️⭐️⭐️⭐️
43 Kirjalla ei ole päähenkilöä
Joonas Konstig
Hyvät naiset ja herrat ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämän kirjan äitini olisi ostanut meille kaikille kolmelle lapselle joululahjaksi. Tämä on aika hauska ”käytöksen kultainen kirja”. Paljon hauskempi ja ajankohtaisempi kuin se kirja, joka me saatiin joululahjaksi. 😀 
44 Naisen kirjoittama tietokirja
Varpu Tavi
Viisaus on vanhoissa naisissa
45 Kirjassa pelataan
Jaakko Suominen
Pajatsosta pöytätennikseen
46 Kirjan kannen pääväri on musta
Jake Nyman
Monen vuoden jälkeen, Radiomiehen muistelmat ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
47 Kaksi kirjaa, joilla on sama kääntäjä (Kristiina Riikala)
Elizabeth Strout
Nimeni on Lucy Burton
48 Kaksi kirjaa, joilla on sama kääntäjä (Kristiina Rikman)
Claire Keegan
Kasvatti ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
49 Julkaistu 2024
Joel Haahtela
Marijan rakkaus
50 Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Camilla Davidsson
Pikkuinen unelmien kaksio ⭐️⭐️⭐️⭐️
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kirjaa kuunnellen tänäänkin hiihtämässä. Ei pelkkää latuilua tai retkihiihtoa, vaan oikeinkin sujuvaa ja luistavaa hiihtoa. Ehkä paras keli viikkoon ja pari tuntia tunturin ladulla puolipilveisessä säässä sujui ilolla.
Luettua

Helmet-lukuhaaste 2024 vol. 2

”Luokittelen kaikki lukijat kahteen ryhmään: heihin, jotka lukevat muistaakseen ja heihin, jotka lukevat unohtaakseen.”  Näin toteaa William Lyon Phelps. Minä kuulun kyllä molempiin ryhmiin.

Helmi-maaliskuussa Bookbeatin listoilta on tullut valituksi hyvin monenlaisia kirjoja, ja todella monia sellaisia, joita en olisi edes aloittanut ilman lukuhaastetta. Ja onneksi haaste on saanut etsimään itselle ”uudenlaisia” kirjoja.  Näiden 21 kirjan joukossa on aika montakin sellaista. (Aiemmin tähän haasteeseen luetut täällä.)

Nyt puuttuu ainakin tusinan verran haasteen 50 kirjasta. Olisiko vinkkiä esim. seuraaviin kohtiin: 14 Kirjassa harrastetaan, 29 Kirjassa valehdellaan, 31 Kirjassa on vammainen henkilö, 15 Kirjalla on vähintään kolme tekijää, 34 Kirjan nimessä on käsky, 45 Kirjassa pelataan…

Tässä lista viime viikkoina luetuista. Kaikki kannatti lukea, – erityisesti tykkäämäni olen tähdittänyt.

Philip Ellis
18 Kannessa tai nimessä on koru
Rakkautta ja muita vedätyksiä
Yhden sortin veijaritarina. Ja kannen kuvassa on sormus, joten haastekohta tällä kuitattu.

Emily St. John Mandel
13 Tapahtumapaikka on suljettu
Asema 11
En pidä dystopioista, en ole tainnut paria enempää koskaan aloittaakaan. En ole ihan varma, lasketaanko tätä sellaiseksi. Mutta joka tapauksessa maailmanlopunmeininkiä tässä on. Ja on tässä paljon hyvääkin, inhimillisyyttä ja toisista välittämisen hyviä hetkiä, mutta  … Dystopiat ei oo mun juttu.

Sanmao
40 Kirjassa on todella kuuma tai kylmä
Tarinoita Saharasta  ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämä on ensimmäinen taiwanilaisesta alkuteoksesta suomeksi käännetty kirja, ja kertoo espanjalaisen miehen ja taiwanilaisen naisen elämästä Saharassa. Siinä on ”tarinoita”, mutta se ei ole fiktiota, kuin ehkä paikoitellen. Pidin tästä. Aika paljonkin. Se kertoi elämästä. Se oli pätkä elämäkertaa.

Nura Farah
36 Kirjailija on maahanmuuttaja
Lumimaa

Joel Haahtela
49 Julkaistu 2024
Marijan rakkaus
Haahtelaa luen mielelläni, mutta on minulle liian filosofinen, liian intertekstuaalinen, liian jotain. Silti pidin.

Katarina Widholm
30 Kirjassa ei ole nimettyjä lukuja
Viaton sydän lyö

Sakari Siltala
16 Kirjassa on valokuvia
Korkea peli – Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tietofinlandia-ehdokkaana oleva järkele Ahlströmista kiinnosti. 

Jenna Kostet
33 Kirjassa muutetaan maalle
Punainen noita ⭐️⭐️⭐️⭐️
Noitavainoja oli Suomessa 1600-luvulla. Tämä kirja kertoo niistäkin, mutta myös paljon muusta tuon ajan ihmisten elämässä ja maailmankuvasta. Kirja on fiktiota, mutta perustuu 1600-luvulla eläneen Valpuri Kinnin vaiheisiin. Käräjäpöytäkirjoista ja muista lähteistä on ollut mahdollista saada Valpurin omia ajatuksia kirjaan.

Erja Tulasalo
39 Kirjassa on bi- tai panseksuaali
Oranssi puutarha ⭐️⭐️⭐️⭐️
”Väkevä esikoisromaani uskonnollisen yhteisön muotteihin kelpaamattomasta nuoresta naisesta.” <- Kirjan esittelyteksti . Tämä on herkkä, hyvin todentuntuinen kertomus. Kaunista kieltä.

Elizabeth Strout
48 Kaksi kirjaa joilla on sama kääntäjä (Kristiina Riikala)
Nimeni on Lucy Burton

Claire Keegan
49 Kaksi kirjaa joilla on sama kääntäjä (Kristiina Rikman)
Kasvatti ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämä todella viehättävä, surullinenkin pieni kirja.

Kari Enqvist
42 Kirjan nimessä on alaotsikko
Tulivuoren varjossa – Löytöretkellä identiteettiä etsimässä ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tästä olen jo kirjoitellutkin

Mikael Niemi
19 Suomi mainittu
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
En oikein tiedä miksi tämän otin kuunteluun. Tämä luettiin aikanaan sen ilmestyessä, ja silloin se oli ”iha älyttömän hyvä ja hauska”. Nyt se ei ollut. Ehkä se 90-luvulla oli niin uudenlaista kirjallisuutta.

Eeva Joenpelto
6 Kirjan tapahtumat ovat 1920-luvulla
Vetää kaikista ovista
Taisi olla elämäni ensimmäinen Joenpelto. Taisi olla myös viimeinen. Ei tämä huono, mutta ihan liian pitkä, jotenkin ilkeäkin? Laila Hirvisaari on enemmän mieleeni – jos on ”pakko” lukea tämän genren kirjoja.

Johanna Annola
41 Kirjassa syntyy lapsi
Valkenee kaukainen ranta ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämäkin on historiallinen romaani. Ja tästä pidin kovasti.

Johanna Elomaa
9  Kirjassa joku karkaa
Prinsessan pako  ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kirja oli pari vuotta sitten ilmestyessään varsinainen ”hitti”, lehdissäkin siitä kirjoiteltiin, mutta jätinpä kuuntelematta. Dubain prinsessan pako suomalaisen ystävänsä kanssa olikin paljon enemmän tietokirja kuin olin osannut odottaa. Kerran on käyty Dubaissa, se oli ihan hyvä reissu, – mutta eipä ole ollut tarvetta lähteä toistamiseen ja tämän kirjan jälkeen en varmasti lähde.

Varpu Tavi
44 Naisen kirjoittama tietokirja
Viisaus on vanhoissa naisissa
Kirjassa on monia viisaita vanhoja naisia.

Jenni Kokander
8 Kirjan nimessä on perheenjäsen
Äidit palaavat aina 
Kokanderin toinenkin dekkari oli hyvä. 

Tatu Kokko
20 Pieni kustantaja (Icasos)
Heinäkuun päivä
Tämä oli mukava kirja.

Mélissa Da Costa
5 Kirjailijan nimikirjaimia (MDC) ei esiinny nimessäsi
Kaikki taivaan sini ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämä kirja kosketti (kuuntelin tammikuun lopussa), viihdytti, sai unohtamaan ja muistamaan. Jos sanon, että tämä oli hieno lukuromaani, se ei anna oikeutta kirjalle. Vaikka oli se sitäkin.

Marja-Leena Tiainen
35 Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
Sydänystäväni Kirsti

Anthony Doerr
3 Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja
Kaikki se valo jota emme näe ⭐️⭐️⭐️⭐️
En (enää) lue/kuuntele mielelläni sotakirjoja. Tämä oli kuitenkin erilainen. Ja pystyin hyvin laittamaan kuulokkeet muutaman kerran äänettömiksi, niin oli vain tehtävä: väkivaltaa en katso, en lue, en kuuntele. Kun kerran voi valita, niin en. Eikä tässä sitä olekaan kuin parissa kohtaa. Tässä oli paljon kaunista ja hyvää. 

Sirpa Kähkönen
37 Kirja herättää voimakkaita tunteita
Mustat morsiamet

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

Lappi Luettua Mökkielämää

Onninjälki, Etna ja korvasienipiiras

Onninjälki

Tänään ladulla. Ladulla huolimatta siitä, että päivä oli pilvinen, harmaa. Mutta keli olikin hyvä; hyvä luisto, eikä lipsunut, vaikka melkein puolet lenkistä oli ylämäkeä.  Kävin Rumakurulla (vai  Rumallakurulla?) ja lenkin puolivälissä on pätkä, joka on latukartassa merkitty nimellä Onninjälki. Kiinnostaisi tietää,  mistä nimi Onninjälki-nimi juontuu? Kuka Onni tai mikä onni on tänne jättänyt jälkensä ja nimensä? Laittelin kyselyn Saariselkä-FB-ryhmäänkin.

Täällä meidän mökin tienoillakin, jopa pihapiirissä, on vaikuttanut yksi paikallinen Onni. Toimitti äidin aikana tänne puita, pilkkoikin, vaikka äiti kyllä itsekin niitä hakkasi. Olisiko kyseessä sama Onni?

Onninjäljellä on aika tasaista, ja  jo latupätkän nimi saa hyvälle tuulelle.

Etna

Ympärillä oleva luonto ei vienyt tänään kaikkea huomiota, joten Kari Enqvistin kirja ”Tulivuoren varjossa. Löytöretkellä identiteettiä etsimässä” tuli hiihdellessä kuunneltua aika keskittyneenä loppuun. Kustantajan sivulla todetaan: ”Hän (Enqvist) yhdistää henkilökohtaiset kokemuksensa aikakautemme suuriin linjoihin tavalla, joka saa lukijan uppoutumaan tekstiin ja pohtimaan omaa paikkaansa maailmassa.” No, kyllä noinkin käy, mutta kirja on myös Enqvistin elämäkerta, – aika mainiolla tavalla kirjaan upotettu ja kirja on myös ”omaa maailmanaikaa” analysoiva ja sen vaikutusta yksilön (siis myös omiinikin) ratkaisuihin ja arvomaailmaa selittävä. Aluksi kirja on vähän sekavan oloinen, kaikkiaan siinä on paljon anekdootteja, historian yksittäisiä tapahtumia, Lahdesta maailmalle muuttaneen Enqvistin identiteetin muotoutumista ja muuttumista, italialaisen maailmankuvan analyysiä… Oikeastaan ei sittenkään sekavaa ja annoin pisteet 5/5.

Kahden jälkeen olin mökillä, jossa odotti Pehtoorin lämmittämä sauna.

Korvasienipiiras 

Tein meille sapuskaksi piirakan. Se oli vallan hyvää. Onneksi ohessa oli Silvoplee-salaattia ja jälkkäriksi vielä omatekemää tiikerijätskiä, johon palaan myöhemmin, joten emme ihan kaikkea nälkäämme tappaneet pelkästään varsin kalorisella ja raskaalla piirakalla. Tosin oli siinä yksi keventävä ainesosakin! Pohjaan tuli perunamuusijauhetta, minkä ansiosta pohja ei ollut pelkkää voita ja jauhoja. Perusohje Valion sivuilta: Korvasienipiiras.

Luettua

Helmet-lukuhaaste 2024 vol. I

Tämänvuotinen Helmet-lukuhaasteen  50 kohdasta ainakin tusina on nyt tullut luetuksi.

Tammikuun kirjoissa on  neljä elämäkertaa, edelleen mun lempparilukemista, feelgoodia (poikkeuksellisen paljon) ja parikin aasialaisen kirjailijan teosta. Tässäpä arvioita, tähti parhaille, ja suluissa mihin haasteen kohtaan kirja sopii.

Toshikazu Kawaguchi,  Ennen kuin kahvi jäähtyy  (2 Kirjassa tehdään taikoja) 
Kirjan esittelyssä lukee näin: ” … kulttimaineeseen noussut esikoisteos on tunteikas, eriskummallinen, arvoituksellinen ja persoonallinen romaani, joka lämmittää lukijan sydäntä kuin kupillinen vastakeitettyä kahvia.”    Tuon alun päälauseen voin allekirjoittaa, mutta sivulauseesta en ole samaa mieltä. Painottaisin sanaa eriskummallinen. Ehkä en ollut oikeassa vireessä tätä kuunnellessani.

Amanda Vaara, Villa Venla -sarja (6 kirjaa) (17 Kirjassa  (kirjoissa) on ärsyttävä henkilöhahmo)
(Aiemmin olen lukenut sarjan ensimmäisen kirjan ”Pientä fiksausta vailla”)  ja nyt tammikuussa sitten kuusi seuraavaa ) Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja, Routavaurioita, Omalla tontilla. Nämä ovat kevyttä, helppolukuista, eläväistä, tapahtumarikasta feelgood -osastoa. Kirjailija Niina Hakalahden alter ego tai pseudonyymi Amanda Vaara kirjoittaa suomalaisesta elämänmenosta kuljettaen mukana aika isoa henkilögalleriaa, mutta kaikki ”tyypit” ovat tunnistettavia, aika mainioita stereotyyppejä. Jotenkin tulee mieleen telkkarisarja Ex-Onnelliset tai Kämppikset.  Ja koko sarjan majatalonpitäjä Venlan ex-mies on t-o-d-e-l-l-a ärsyttävä.  Siis olen kuudella kirjalla tämän kohdan hoitanut perusteellisesti.

Serang Chung, Sisunin maailma  (10 Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna) 
Etelä-Koreaan sijoittuva sukusaaga, jossa parasta oli maan elämänmenosta ja historiasta saatava tieto, mutta korealaisten nimien kanssa on vaikea pysyä mukana, ainakin kun kirjan kuuntelee, eikä itse lue nimiä.

Santa Montefiore, Italialainen tyttö Brooklynissa (7 Kirjassa rakastutaan)
Tämä oli juuri sellainen kuin nimi antaa olettaa. Ei missään tapauksessa huono sarjassaan.

Camilla Davidsson, Pikkuinen unelmien kaksio ⭐️⭐️⭐️⭐️ (50 Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä)
Nuori nainen, kympintytöksi voisin melkein ilkeästi nimitellä, etsii itseään. Ja löytääkin, mutta ei aivan helposti. Juonenkäänteet eivät olleet aivan ennalta-arvattavia. Oli  oikein hyvä ladulla kuunneltava … 

Timo J. Tuikka, Vitutuksen voima ⭐️⭐️⭐️⭐️ (4 Kirjassa on presidentti)
Suomalaisen katkeruuden historia – ja voima! Tytär tätä suositteli historioitsija-äidilleen. Vähän varauksellisesti suhtauduin. Enkä vähiten nimen takia. Nimi onkin kustannustoimittajan ehdotus; ehkä se on myyvämpi kuin katkeruuden historia. Historia on tässä kirjassa hallussa, onhan Timo J. Tuikka väitellyt Kekkosesta ja Suomen sisäpolitiikasta. Myös urheiluhistoria tuntuu olevan hanskassa. Siinä ja siinä onko tämä paikoin vähän tekohauska, mutta ei pysyy kuitenkin hyvän pakinoinnin puolella.

Katriina Järvinen, Ruben Stiller, Siltä väliltä ⭐️⭐️⭐️⭐️ (25 Kirjassa vietetään juhlapyhää Hanukkah, Bar mistva)
Stiller on ärsyttävä ja ei ole. Tämän kirjan jälkeen käsitykseni hänestä muuttui hyvin paljon, ymmärrän ja pidän enemmän. Suomen juutalaisesta väestöstä opin jotain. Katriina Järvisen kirjoittamana tämä oli hyvä elämäkerta. 

Raila Kinnunen, Esko Salminen, Elämä Eskona & Toinen näytös  ⭐️⭐️⭐️ (24 Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin)
Salminen olisi ansainnut jotenkin paremman elämäkerran. Mutta ehkä hän itse vaikutti/halusi, että tästä tuli tällainen. 

Orhan Pamuk, Punatukkainen nainen
⭐️⭐️⭐️ (28 Kirjailija on Välimeren maasta)
Pip Williams, Kadonneiden sanojen kirja ⭐️⭐️⭐️ (26 Kirjan nimessä on sana kirja)

Heini Junkkaala, Pirkko Saisio – Sopimaton ⭐️⭐️⭐️⭐️ (46 Kirjan kannen pääväri on musta)
Tässä sama juttu kuin Stillerin kirjassa: elämäkerran kirjoittaja tuntee henkilökohtaisesti henkilön, on jopa ystävä, eikä silti glorifioi kohdettaan, ainakin vaikuttaa hyvin rehelliseltä. Kirja on järkäle, ja parisataa sivua olisi ehkä voinut karsia… Suomalainen teatterimaailma Salmisen ja Saision elämäkertojen lukemisen myötä on nyt paljon tutumpi. Kaksi hyvin eri näkökulmaa!

Jake Nyman, Monen vuoden jälkeen. Radiomiehen muistelmat  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ (1 Kirjan nimessä on erisnimi)
Olen ”aina” tykännyt Jake Nymanista, Sävellahjasta, Onnen päivästä, Muistojen bulevardista, parista kirjastaan… Tämän kirjan jälkeen tykkään vielä enemmän. Rehellinen, silottelematon ja koskettavakin, hyvin kirjoitettu. Ja onneksi hän lukee kirjan itse. Viimeistään se nosti tähtien lukumäärän viiteen. 

Luettua

Pari kirjaa viikossa – loppuvuoden 2023 kirjat

Elokuun alusta vuoden vaihteeseen tällaiset kirjat kuuntelussa.

En ole näistä tehnyt itselleni muistiinpanoja, joistakin noista olen kirjoitellut ”matkan varrella” tänne blogiin, ja nyt listan parhaat ovat saaneet tähtiä. Ja kaikki ovat olleet lukemisen arvoisia. Sellaiset, jotka eivät ensimmäisten 50 sivun aikana ole minua vakuuttaneet, olen poistanut kuuntelulistalta. Näin ollen listassa on ”vain hyviä kirjoja”.

Nyt aika vähän tietokirjoja, entiseen tapaan sentään elämäkertoja ja historiaa… Ja historiallisia romaaneja (jopa Hirvisaarta – elämä Karjalassa vieläkin houkuttaa lukemaan, Ja Utrioltakin yksi!! – Ehkä yksi hänen parhaistaan ikinä!).  Palkittuja (Sirpa Kähkönen), kohuttaja (Miki Liukkonen), keskustelua aikaansaaneita (Kinnunen – Rytisalo koulumaailmasta) ja Keltaisen kirjaston ”klassikkoja jo syntyessään” (Jöel Dicker). Ja paljon ihan vaan hyvää tai erinomaista ”lukuromaani”-ainesta (Irlantilainen maalaislääkäri, Shakkimatti tai Pohjoisessa kahvi on juotu mustana).

  • Patrik Svensson, Ankeriaan testamentti
  • Sirpa Kähkönen, 36 uurnaa  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Laila Hirvisaari, Kesän korkea taivas
  • Iida Turpeinen, Elolliset ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Siri Østli, Uusien alkujen joulukalenteri
  • Patrick Taylor, Irlantilainen maalaislääkäri ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Laila Hirvisaari, Siniset Viipurin illat
  • Ann-Christin Antell, Loviisan joulu 
  • Juha Matias Lehtonen, Sairaan kaunis
  • S. J. Bennett, Mitä majesteettisin murha ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Anu Kolmonen, Partisaanivalssi 
  • Antti Järvi, Minne katosi Antti Järvi? ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Richard Osman, Viimeinen pirulainen
  • Anni Saastamoinen, Sirkka
  • Tiina Mahlamäki, Neuloosi ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Shelley Read, Minne virta kuljettaa
  • Ali Hazelwood, Shakkimatti ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Satu Rämö, Jakob 
  • Kaari Utrio, Vendela ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Claire Keegan, Nämä pienet asiat 
  • Jeff Kinney, Neropatin päiväkirja: Helppo nakki
  • Jake Nyman, Oi niitä autoja ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • AnnaMarjut Hjelt, Maarit Leskelä-Kärki, Hilkka OKsama-Valtonen,
    Helmi Krohnin ihmeellinen elämä
  • Anna Kortelainen, Kulkija
  • Minna Lindgren, Sävelsinkö
  • Ulla-Maija Paavilainen, Katarina West, Päivät jotka sain
  • Petri Tamminen, Urheilijaelämäkerta 
  • Laila Hirvisaari, Kylä järvien sylissä ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Petri Tamminen, Helena Juntunen, Joskus liikaa, aina liian vähän ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Aino Huilaja, Jerry Ylkänen, Paluumatkalla 
  • Susan Abulhawa, Jeninin aamut ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Jenny Colgan, Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua
  • Ella-Maria Nutti, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Aino Juusola, Taakka vai turva? 
  • Rauli Virtanen, Täällä Rauli Virtanen
  • Virpi Hämeen-Anttila, Sarastus 
  • Raili Mikkanen, Haluan näytellä! Tuusulanjärven Ruth Sibelius 
  • Miki Liukkonen, Vierastila ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Satu Saarinen, Annikin sota ja rauha ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Veera Jääskeläinen, Rouva diktaattori 
  • Ilari Aalto, Elina Helkala, Vuosi keskiajan Suomessa  ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Maritta Lintunen, Sata auringonkiertoa
  • Janne Saarikivi, Rakkaat sanat ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Joël Dicker, Baltimoren sukuhaaran tragedia ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Joël Dicker, Alaska Sandersin tapaus ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Maijastina Kahlos, Taikakirja
  • Oksana Vasjakina, Haava
  • Tommi Kinnunen, Minna Rytisalo, Huokauksia luokasta ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Jennette McCurdy, Onneksi äitini kuoli ⭐️⭐️⭐️⭐️
  • Anu Vähäaho, En voi sua unhoittaa poies
  • Tommi Saarela, Pave Maijanen – Elämän nälkä
  • Anu Aspiala, Kimono kireällä
  • Vera Vala, Sisilialainen puolustus
  • Sarah Bradford, Diana
  • Glendy Vanderah, Missä metsä kohtaa tähdet

 

Tällä hetkellä Bookbeatin tilastoni näyttää tältä. Jos noihin lukuihin lisää ne parikymmentä kirjaa, jotka olen lukenut paperisina, niin 600 kirjan raja alkaa olla täynnä.

Kertoo siitä, että olen tullut täysin riippuvaiseksi äänikirjoista. Telkkaria, radiota, podcasteja, suoratoistoa, aikakauslehtiä en juuri enää katso, lue, selaile. Ja tämä ei ole minulle suorittamista, ei ainakaan enää. Päinvastoin olen koettanut muutaman kerran lähteä lenkille tai istuskella takkatulen ääressä neuloen ILMAN kirjaa. No osaanhan minä, mutta on helpompaa kuunnella kirjaa kuin omia ajatuksia. 🙂

Taas kerran lupaan itselleni, että kirjoittelen lukukokemuksista tiuhemmin kuin nyt olen tehnyt, vaikka muiden juttujen oheen, tai sitten taas pidän huolellisesti lukupäiväkirjaa. Ainakin itseäni varten sellaista tarvitsen. Ja ehkäpä joku tuon yllä olevan listani (tähditetyistä) kirjoista päätyy jonkun blogilukijan kuuntelu- tai lukulistalle.

Niin, ja minä otan erittäin mielelläni vastaan lukuvinkkejä. Varsinkin jos on vielä sellaisia, jotka sopivat meneillään olevaan Helmet-lukuhaasteeseen.

Liikkuminen Luettua

Ladulla ja luettua

Tuuleton pakkanen (- 10 C), pehmeä, äänetön lumi, auttavasti kunnostettu lähilatu! Hiihtokausi on avattu. Varovaisesti, ilolla. Jos väittäisin että oli pelkkää liikkumisen riemua niin eihän se pitäisi paikkaansa. Niinpä toteankin, että olen vain tavattoman hyvilläni, että nyt jo ladulle pääsee,- kausi kuukautta aiemmin käyntiin kuin viime vuonna. Pyöräilykauden lopun ja hiihtokauden alun välissä ei ollut kuin pikkuisen reipas kuukausi, josta siitäkin pari viikkoa kului Andalusiassa ja koronassa, joten tilanne puolet parempi kuin viime vuonna.

Jotta tulisi sitten myös hiihdettyä, kirjaan tavoitteeni tähän: kun julkisesti sanon, että  hiihdän vaikka vain kilometrin enemmän kuin viime vuonna (635 km), niin olen sitten tavoitteessani. Pääsiäinen on ensi vuonna pari viikkoa aiemmin kuin nyt kuluneena vuonna, mikä voi merkitä kauden lyhenemistä sieltä päästä. Tai entä jos mennäänkin möksälle taas vasta huhtikuun puolivälissä piittaamatta siitä milloin on pääsiäinen. Noh, en ala mitään noita vielä huolehtimaan. Hiihtelen aina kun on mahdollista ja aina kun se tuntuu hyvälle. Ei siis mitään veren maku suussa suorittamista. Mutta tavoitteita on hyvä asettaa. 😀

Toinen mainitsemisen arvoinen asia tälle päivälle oli ”päivän kirja”. Eilen aloitin, äsken lahjoja paketoidessa kuuntelin loppuun: Tieto-Finlandian voittanut Antti Järvi toteaa kirjansa lopuksi, ettei kirjansa ”Minne katosi Antti Järvi?” ole historiantutkimus. No ei se olekaan, mutta on siinä paljon sellaisia ansioita, joita voisi historiantutkimukseksikin väittää.

”Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä” on valtavan työn vaatinut teos. Kirjassa on monta tasoa, monta näkökulmaa, se polveilee isoisoisän elämänvaiheista Venäjän/Neuvostoliiton valtiohistoriaan, Suomen poliittisesta historiasta kirjoittajan henkilökohtaisiin valintoihin – olematta kuitenkaan sekava.

Päinvastoin kirja on melkein jännittävä salapoliisiromaani, jossa historian tapahtumat ja ajankuva on taustoitettu hyvin ja huolella. Kirjan antia ovat pohdinnat siitä, miten ja miksi oma sukuhistorian selvittäminen on tärkeää, miten, mitä ja kenelle niistä voi ja on oikeutettua kirjoittaa. Pari vuotta sitten minäkin näitä mietin kovasti, vaikka äidin elämän ja siitä pienen biografian kirjoittaminen ja julkaisu olivatkin monin tavoin täysin erilainen ja paljon vaatimattomampi prosessi.

Mutta Antti Järven kirja isoisoisästään Antti Järvestä on hyvä kirja lukea. Se on jopa pelottavan ajankohtainenkin.

Luettua

Pakkasta lokakuussa – kirja kosketti

Pakkasaamuna keittiön ikkunasta näkyy valoa, – melkein kuin olisi lumi maassa valaisevana, mutta ei sentään vielä. Onkin ollut yöllä – taas – niin paljon pakkasta, että kaikki on valkoisessa pakkashuurussa. Sekin valaisee. Ollaan syksyn ja talven rajalla, on enemmän kylmää kuin lämmintä, valoakin enemmän kuin hämärää tai pimeää. On siis vielä syksy.

Vitkuttelin lähtöä ulos, toisin kuin tapanani on, lähdin vasta joskus pitkälti iltapäivän puolella. Eikä tänään edes palellut, toisin kuin suunnilleen kaikkina muina päivinä kuluneella viikolla.

Tänään positiivista on ollut monien (kolme on MONTA) mainostamatta tulleen Saariselkä-kalenterin tilausta. Siksikin positiivista, että tänään olen viimeistellyt kalenteria, joka lähtee painoon ihan lähipäivinä. Luulenpa, että joudutte vielä näkemään mainontaa tilaukseen liittyen.

Mainitsemisen arvoista on myös lukukokemus:

Tänään iltapäivän lenkillä sain päätökseen ”Jeninin aamut”.   Minulla menee kauan, että tämän kirjan unohtaisin. Se teki historian todeksi, koskettavaksi. Kukaan ei saisi unohtaa. Kaunis, kauhea, koskettava, – kronikka, sukukirja, sotakirja, rakkausromaani. Kaiken kaikkiaan vaikuttava. Ja kirjan kieli hyvin kaunista. Kun tämä julkaistiin viime helmikuussa, se ei tuntunut ollenkaan minulle tarpeelliselle kirjalle, mutta se mitä nyt tapahtuu Gazan alueella, Israelissa, mitä siellä on vuosikymmenien aika tapahtunut.

 

”Jeninin aamut kertoo palestiinalaisten ja israelilaisten välisen konfliktin juurista ja historiasta yhden palestiinalaissuvun kautta.”

 

Äideille ja tyttärille, naisille ja lapsille, pojille ja isille, sotilaille ja siviileille. Kirjan väkivalta on sillä tasolla, etten jätä kesken, kirjassa on niin paljon faktoja, alkuperäislähteitä, että uskon ja vakuutun. Kirjan kieli on niin kaunista, että jo sen takia… Vaikka luku kerrallaan.

 

Minulla on hämärä muistikuva, että olisin lukiossa, ehkä preleissä kirjoittanut aineen/esseevastauksen aiheesta ”Israelin valtion synty”. Nyt kirjoittaisin sen eri tavoin. Todellakin kirjoittaisin eri tavoin.

PS. toissailtainen kysely on vielä avoinna. Huomenna summaan sen tuloksia. Jo tähän asti minulle uutta tietoa…

Luettua

Äidit ja tyttäret – sodat ja rauhat

Tämän tavallisen syyskuun tiistain kulku on ollut hyvinkin tavallinen, pl. että kävimme Pehtoorin ehdotuksesta kaupungissa Golden Flowerissa lounaalla. Muutoin siis pyöräilyä, hyvin rajallisesti kotitöitä ja aika lailla kuvahommia. Kaikki nämä kulkivat taustalla, huomaamatta, koskapa kuuntelin melkein yhdellä kertaa Satu Saarisen kirjan, Annikin sota ja rauha.

Eilen julkaistu historiallinen elämäkerta kemiläisen Annikin elämästä kiinnosti monestakin syystä.

Tällä kertaa kiinnostukseni sota-ajan elämäkertaan ei koskenut evakkoja tai kotirintaman tai arjen historiaa eri vuosisadoilla (vastikään kuuntelin ”Vuosi keskiajan Suomessa”, joka sekin oli minusta hyvä), vaan kirjan keskiössä oli suomalaisen naisen rakkaus saksalaiseen mieheen ja sen myötä lähteminen syksyllä 1944, aivan jatkosodan loppuvaiheessa, ennen Lapin sodan alkua, kohti Saksaa.

Aihepiiriä olen sivunnut omissakin tutkimuksissani, seurakunta- ja kuntahistorioissa. Juuri Keminmaan historian yhteydessä olen haastatellutkin saksalaisten kanssa yhteistyössä olleita suomalaisia, ja kollega-ystävä väitteli aikanaan aiheesta, mutta Saarisen kirjan hyvinkin henkilökohtainen lähestymistapa, mikrohistoriallinen näkökulma ja oman äidinäidin ja äidin tarina vievät minutkin entistä lähemmäs ihmisiä, naisia ja lapsia sodassa.

Minua kiinnosti Saarisen kirja myös sen henkilökohtaisuuden takia: keskustelimmekin hänen kanssaan tästä teemasta muutaman tovin viime vuoden tammikuussa. Silloin minä – kuten hänkin omastaan – kirjoitin äidistäni kirjaa. Silloin me emme kylläkään olleet ”elämäkertakirjailijoina” saman pöydän ääressä, – olimme suunnittelemassa äitini siunaustilaisuutta, sillä juuri Satu S. siunasi minun äitini haudan lepoon.

Kulttuurihistorioitsijana (FT) ja teologina, naisena, äitinä, tyttärenä ja tyttärentyttärenä Saarisen näkökulma – kirjoittaessaan isoäitinsä ”Saksan mutkasta” – on tunteiden, lapsuuden, naisten ja mentaaliteettien historiassa. Nämä näkökulmat eivät enää ole pitkään aikaan olleet outoja tai harvinaisia edes sota-ajan tapahtumia koskettelevissa biografioissa tai tieteellisissä tutkimuksissa, eivät edes sotahistorian tutkimuksissa, mutta eivät ne vielä mitään valtavirtaa ole. Ja juuri kirjan henkilökohtaisuus tekee kirjasta mielenkiintoisen ja hyvinkin antoisan. Se on sitä paitsi kirjoitettu hyvin.

Kirjan pohdiskeleva päättely saa lukijan pohtimaan 23-vuotiaan Annikin ja hänen vanhempiensakin valintoja ja ajatuksia, suhtautumista tapahtumiin. Aika usein Saarinen tehdessään päätelmiä toteaa, ”uskon, että Annikki …”, ”haluan ajatella, että …”,  ”tunnen, että valoisana ja eteenpäin katsovana ihmisenä Annikki…”  Näinhän tieteellisissä julkaisuissa ”ei saisi” argumentoida, mutta lopultakin tässä kirjassa juuri näin kirjoittaminen, historiallisen tiedonmurusten ja faktojen ja varsinkin tunteista tietämisen vähyyden vuoksi, on hyvä, hienovaraista, herkkää ja rehellistä näin tehdä. Minä puolestani ´uskon´, ´haluan ajatella´ ja ´tunnen´, että kirjailija on tutkija, jolla on myös tunneälyä.

Erityisen paljon pidin niistä kohdista, joista Annikin Saksassa syntyneen tyttären tytär Satu S. pohtii sitä, miten ”mennyt meissä” näkyy, miten se ohuina ja joskus hyvinkin vahvoina säkeinä vaikuttaa meihin ja näkyy meissä. Sitähän me historioitsijat teemme ”aina” 🙂 : pohdimme mennyttä meissä. Ja sitä minä tein hyvin paljon kirjoittaessani äidin evakkomatkasta. En juurikaan kirjoittanut niitä pohdintojani äidin kirjaan, jonkin verran tänne blogiin kylläkin. Ja minähän kirjoittelin äidistä vain hyvin pienelle piirille.

Saarisen tapa kirjoittaa auki tutkimusprosessia (muutenkin kuin lähdeviittauksin) tekee tästä, kuten niin monista muistakin elämäkertatutkimuksista, kiehtovan. Ehkä paras ja aikanaan minuun hyvin vahvan vaikutuksen tehnyt esimerkki tästä tavasta on taidehistorioitsija Anna Kortelaisen ”Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina”. Se on edelleen hyvä kirja!

Niin kuin on Annikin sota ja rauhakin.

Luettua Niitä näitä

Neljän kuukauden kirjat

Kesä on lukemisen aikaa, oikeastaan vielä enemmän kuin joulun aika tai syysillat. Varsinkin ennen, koulu- ja opiskeluaikoina, luin kesäisin aika paljon ja ”ruuhkavuosinakin” kesiin kuului dekkareita ja joku järkelemäinen historiallinen romaani tai pari.

Tämä ja neljä edellistä kesää ovat olleet äänikirjojen kesiä. Sähköpyörä ja äänikirjat tulivat elämääni kevätkesällä 2019, ja sen jälkeen on kilometrejä ja äänikirjoja kulunut. Yhdessä ja erikseen.

Hieman olin yllättynyt, kun tässä joku päivä sitten katsoin BookBeat -äänikirjapalvelusta oman lukutilastoni. Yllätyin siitä, että tänä vuonna olen kuunnellut jo lähes sata kirjaa, näin huolimatta siitä, että olen jättänyt monia, monia kesken, ja siitä, että puolenkymmentä kirjaa on nytkin kesken.

Sen jälkeen kun maaliskuun lopussa sain tämänvuotisen Helmet-lukuhaasteen valmiiksi, en ole tänne blogiin muutamia satunnaisia mainintoja lukuunottamatta kirjannut mitään kommentteja tai suosituksia lukemistani kirjoista, joten melkein puolensataa kirjaa on vailla mitään mainesanoja tai moitteita, ylöskirjaamista edes itseäni varten en ole tehnyt.

Joten tässä alla lista huhti-heinäkuun aikana kuunnelluista.

Järjestys on ”takaperoinen”, siis tuon Raija Orasen kirjan sain loppuun tänään aamupäivän pyörälenkillä.

Kaikki luetellut ovat olleet ainakin niin hyviä, että ne kannatti/halusin/jaksoin kuunnella loppuun. Poikkeuksellisen vähän mitään tietokirjoja, ei edes historiallisia romaaneja, ei elämäkertoja. Aika vähän mitään vakavaa, monta hyvää lukuromaania, muutama ”outo” valinta = Pikku naisia ja Tuomari Müller!

 

 

 

Raija Oranen, Minä, Armi Maria R. ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Olipa räväkkä. Sekä Armi Ratia että tämä kirja. Biofiktio? – sekö tämä kirjallisuuden laji on? No, joka tapauksessa Oranen sen hallitsee.

Heikki Hietala, Hotelli Tulagi ⭐️⭐️⭐️⭐️

Heikki Hietala, Tuhkat ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Minulle ihan tuntematon kirjailija. Pidin tästä arto-paasilinnamaisia -fiboja tuoneesta kirjasta, seikkailu- ja kasvutarinasta niinkin paljon, että kuuntelin heti perään tuon Hotelli Tulagin. Molemmat oikein sujuvaa viihdettä, jossa vähän ajateltavaakin mukana.

Soraya Kabe, Italialainen tytär

Leila Tuure, Tuulentuojat ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Suomalaisen yhteiskunnan murros ja teollisuusyhteisön historiaa… Ei täysin arvattava. 

Kati Saonegin – Niina Kivilä, Hillasuolla kaikki on toisin ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Tässä ensin paljon luonnossa liikkumisen ja ystävyyden merkityksestä, loppuosassa paljon painavaa, hienosti sanoitettua sanottavaa lapsettomuudesta, mielenterveydestä, luurangoista kaapeissa. Jotenkin hyvin vahva kirja. 

John Irving, Viimeinen yö Twisted Riverillä ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Irvingin kirjat (esim. Garpin maailma ja Kaikki isäni hotellit) olivat 90-luvulla vaikuttavia lukuelämyksiä. Jotain nostalgiaa taisin kaivata kun tämän aloitin. En tykästynyt niin paljon kuin odotin. Tarina tämä on. Melkein saaga. Ja AIVAN liian pitkä. Mutta silti. Irvingissä on jotain. 

Annie Ernaux, Äidistä

Ia Genberg, Yksityiskohdat ⭐️⭐️⭐️⭐️

Minna Rytisalo, Jenny Hill ⭐️⭐️⭐️⭐️

Taylor Jenkins Reid, Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä

Holly Jackson, Kilttityttö, julma kosto

Caroline Säfstrand, Villien unelmien viinitarha

Eleonore Holmgren, Viimeinen kesä ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Tämä ei ollutkaan niin ennalta-arvattava kun aluksi tuntui. Aika lämminhenkinen, sellainen aurinkoisten päivien hyvä lukuromaani. 

Rosa Liksom, Reitari  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
– Jo toinen (evakkokirja Väylä on se ensimmäinen) Liksomin kirja, josta tykkäsin ihan hurjan paljon. Enkä vähiten siksi, että äänikirjan lukee Anna Saxman, joka osaa meän kielen, itälapin murteen. Reidar Säreistöniemen elämästä osin fiktiivinen teos. 

Eeva Joenpelto, Tuomari Müller, hieno mies ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Tässäkin (vrt. Irving ja Alcott)  joku nostalgiakaipuu: kirja sattui silmiin, etsiessäni kuunneltavaa, ja todellakaan Joenpelto ei ole se jota etsin, mutta kirjan nimi sai jonkun kellon soimaan: sain tuon kirjan joululahjaksi 1994 ja muistelin että se on hieno kirja, kuten tuomari Mullerkin. No nyt 20 vuotta myöhemmin kirjalla ehkä enemmän muistoarvoa. 🙂 

Frida Skybäck, Kirjahyllyn salaisuus

Adela Pajunen – Marko Leppänen, Suomalainen metsäkylpy

Herra Ylppö, 101 elämänohjetta

Henry Aflecht, Henkka Aflecht – rikollisesta miljonääriksi ⭐️⭐️⭐️⭐️

Jenni Haukio, Sinun tähtesi täällä ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
– Tämän olen jo aiemmin kehunut. Edelleen olen samaa mieltä

Kenji Fujimoto, Diktaattorin keittiömestari ⭐️⭐️⭐️⭐️

Liane Moriarty, Kolme toivetta

Lucinda Riley, Harry Whittaker Atlas, Papa Saltin tarina
– Olihan se tämä ”ratkaisuosa” Seitsemän sisaruksen tarinasta luettava. Oikeastaan olin jo ennen tätä kyllästynyt koko sarjaan, jonka valtaisasta sivumäärästä huolimatta olin kuunnellut. Vähän övereiltä alkoivat monet juonenkäänteet tuntua. Mutta melkoisen kokonaisuuden sarja kuitenkin muodostaa.

Louisa May Alcott, Pikku naisia 2

Seija Paasonen, Naiset jotka maalasivat taivaan ⭐️⭐️⭐️⭐️
– Tämän jälkeen olen ottanut kymmeniä jollen satoja kuvia pilvistä. 

Valérie Perrin, Vettä kukille ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
– Kaunis ja karukin, koskettava, ajatteluttava, hymyilemäänkin saava. Ja miljöönä hautausmaa. Ehdottomasti suosittelen. 

Katri Syvärinen, Äitihaava – tyttären raskas perintö

Louisa May Alcott, Pikku naisia 1

Hila Blum, Kuinka rakastaa tytärtään

Nina Rousu, Joko ollaan perillä?

Kate Morton, Takaisin kotiin

Helena Kaartinen, Arvioitu lentoaika ⭐️⭐️⭐️⭐️

Anneli Vainio, Kotini on linnani

Kate Morton, Hylätty puutarha

Karoliina Niskanen, Muamo ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
– Yksi parhaista, jollei paras, evakkokirja, jonka olen lukenut/kuunnellut. Tämä on niin kaunis kirja: naisista, äideistä, mummoista, anopeista. Kirja Karjalasta ja sodasta. Sen kieli on kaunista ja kuljettavaa. Luulen, että kuuntelen tämän aika pian uudelleen. Tämä jätti jäljen moneksi päiväksi. En halunnut sen jälkeen vähään aikaan mitään muuta… 

Enni Mustonen, Kasvattitytär

Elina Hirvonen, Katri Helena ⭐️⭐️⭐️⭐️

Kati Tervo, Tyttö joka olin

Jojo Moyes, Lainakengissä

Satu Jaatinen, Puoli valtakuntaa

Holly Jackson, Kiltin tytön murhaopas ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
– Ihan uudenlainen dekkari. 

Pirjo Tuominen, Kaarina Hannuntytär

Joel Haahtela, Yö Whistlerin maalauksessa ⭐️⭐️⭐️⭐️

Jukka Aalho, Revontulten joki

Kate Morton, Talo järven rannalla

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

Kesään kuuluvat kirjat,
elokuuhun auringonkukat.

Aurinkoisia päiviä,
hyviä lukuhetkiä toivottelen.

Minullekin voisi vinkata
hyviä kirjoja….