Sää kovin kesäinen. Kuin lahjaksi saatu lämpö. Päivä rullistelemassa, puutarhahommissa ja muutoinkin pihalla (luin loppuun Hiljaisten historian, olen kummissani). Vielä kun saataisiin samettinen elokuun ilta… Sellaisia ei tälle vuodelle ole paljon kohdalle osunut.
Auringossa "Tuhat loistavaa aurinkoa"
Helle. Se on ”antanut luvan” lukea koko päivän. Luin Khaled Hosseinin romaanin ”Tuhat loistavaa aurinkoa”, joka tuli kirjakerhosta ”vahingossa”. Tätä ennen Hemingwayn ”Kenelle kellot soivat” ja Oriana Fallacin ”Mies” ovat olleet minulle ne ”Suuret Pasifistiset Sotaromaanit”. Tämä Hosseinin Afganistanistaniin sijoittuva kahden naisen elämäntarina pääsee nyt niiden rinnalle. Kirja on raastava. Tarina hyvin kerrottu, mutta uskoisin että myös varsin todellisesti. Jättää minuun jäljen.
Tämmöisestä minä pidän!
Aamulla pitkä rullislenkki (muutoin aika täydellinen, mutta ilman iPodia!, joka kai jäi mökille), sitten aurinkoiselle torille, pihansiivoukseen ja Elmerin kesäkodin kuntoonlaittoon (konnuli silminnähden tyytyväinen kun pääsi vihdoin ulkoelämään). Savutaimenta ja aurinkoa iltapäivällä nautittavana. Lomalukemista (Pekka Mykkäsen Kiina-kirja, joka olisi kannattanut lukea ennen reissuun lähtöä, mutta joka on HYVIN hyvä lukea edes nyt) ja ruokakirjoista ideoita huomisiin kekkereihin: murmeli 78 v. ja 2 x Pekka päivällisellä, jonka olen luvannut kokkailla. Tein juuri pari kakkua ja muita esivalmisteluja… Ja nyt istun tässä sorvin ääressä niin kauan että Kiinan matkan kuvasivusto on vihdoin valmis.
Systemaattinen miksi!
Lauantaina on väitös: systemaattinen eksegetiikka ei ehkä ole se ala joka minua eniten kiinnostaa. Tutkimuksen arvostelultk:ssa kuitenkin olen. Ja nyt kirjaa kiireellä kahlatessa mietin, että miksi? Montakin asiaa tässä jutussa, joista mietin, että miksi?