Tämänvuotinen Helmet-lukuhaasteen  50 kohdasta ainakin tusina on nyt tullut luetuksi.

Tammikuun kirjoissa on  neljä elämäkertaa, edelleen mun lempparilukemista, feelgoodia (poikkeuksellisen paljon) ja parikin aasialaisen kirjailijan teosta. Tässäpä arvioita, tähti parhaille, ja suluissa mihin haasteen kohtaan kirja sopii.

Toshikazu Kawaguchi,  Ennen kuin kahvi jäähtyy  (2 Kirjassa tehdään taikoja) 
Kirjan esittelyssä lukee näin: ” … kulttimaineeseen noussut esikoisteos on tunteikas, eriskummallinen, arvoituksellinen ja persoonallinen romaani, joka lämmittää lukijan sydäntä kuin kupillinen vastakeitettyä kahvia.”    Tuon alun päälauseen voin allekirjoittaa, mutta sivulauseesta en ole samaa mieltä. Painottaisin sanaa eriskummallinen. Ehkä en ollut oikeassa vireessä tätä kuunnellessani.

Amanda Vaara, Villa Venla -sarja (6 kirjaa) (17 Kirjassa  (kirjoissa) on ärsyttävä henkilöhahmo)
(Aiemmin olen lukenut sarjan ensimmäisen kirjan ”Pientä fiksausta vailla”)  ja nyt tammikuussa sitten kuusi seuraavaa ) Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja, Routavaurioita, Omalla tontilla. Nämä ovat kevyttä, helppolukuista, eläväistä, tapahtumarikasta feelgood -osastoa. Kirjailija Niina Hakalahden alter ego tai pseudonyymi Amanda Vaara kirjoittaa suomalaisesta elämänmenosta kuljettaen mukana aika isoa henkilögalleriaa, mutta kaikki ”tyypit” ovat tunnistettavia, aika mainioita stereotyyppejä. Jotenkin tulee mieleen telkkarisarja Ex-Onnelliset tai Kämppikset.  Ja koko sarjan majatalonpitäjä Venlan ex-mies on t-o-d-e-l-l-a ärsyttävä.  Siis olen kuudella kirjalla tämän kohdan hoitanut perusteellisesti.

Serang Chung, Sisunin maailma  (10 Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna) 
Etelä-Koreaan sijoittuva sukusaaga, jossa parasta oli maan elämänmenosta ja historiasta saatava tieto, mutta korealaisten nimien kanssa on vaikea pysyä mukana, ainakin kun kirjan kuuntelee, eikä itse lue nimiä.

Santa Montefiore, Italialainen tyttö Brooklynissa (7 Kirjassa rakastutaan)
Tämä oli juuri sellainen kuin nimi antaa olettaa. Ei missään tapauksessa huono sarjassaan.

Camilla Davidsson, Pikkuinen unelmien kaksio ⭐️⭐️⭐️⭐️ (50 Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä)
Nuori nainen, kympintytöksi voisin melkein ilkeästi nimitellä, etsii itseään. Ja löytääkin, mutta ei aivan helposti. Juonenkäänteet eivät olleet aivan ennalta-arvattavia. Oli  oikein hyvä ladulla kuunneltava … 

Timo J. Tuikka, Vitutuksen voima ⭐️⭐️⭐️⭐️ (4 Kirjassa on presidentti)
Suomalaisen katkeruuden historia – ja voima! Tytär tätä suositteli historioitsija-äidilleen. Vähän varauksellisesti suhtauduin. Enkä vähiten nimen takia. Nimi onkin kustannustoimittajan ehdotus; ehkä se on myyvämpi kuin katkeruuden historia. Historia on tässä kirjassa hallussa, onhan Timo J. Tuikka väitellyt Kekkosesta ja Suomen sisäpolitiikasta. Myös urheiluhistoria tuntuu olevan hanskassa. Siinä ja siinä onko tämä paikoin vähän tekohauska, mutta ei pysyy kuitenkin hyvän pakinoinnin puolella.

Katriina Järvinen, Ruben Stiller, Siltä väliltä ⭐️⭐️⭐️⭐️ (25 Kirjassa vietetään juhlapyhää Hanukkah, Bar mistva)
Stiller on ärsyttävä ja ei ole. Tämän kirjan jälkeen käsitykseni hänestä muuttui hyvin paljon, ymmärrän ja pidän enemmän. Suomen juutalaisesta väestöstä opin jotain. Katriina Järvisen kirjoittamana tämä oli hyvä elämäkerta. 

Raila Kinnunen, Esko Salminen, Elämä Eskona & Toinen näytös  ⭐️⭐️⭐️ (24 Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin)
Salminen olisi ansainnut jotenkin paremman elämäkerran. Mutta ehkä hän itse vaikutti/halusi, että tästä tuli tällainen. 

Orhan Pamuk, Punatukkainen nainen
⭐️⭐️⭐️ (28 Kirjailija on Välimeren maasta)
Pip Williams, Kadonneiden sanojen kirja ⭐️⭐️⭐️ (26 Kirjan nimessä on sana kirja)

Heini Junkkaala, Pirkko Saisio – Sopimaton ⭐️⭐️⭐️⭐️ (46 Kirjan kannen pääväri on musta)
Tässä sama juttu kuin Stillerin kirjassa: elämäkerran kirjoittaja tuntee henkilökohtaisesti henkilön, on jopa ystävä, eikä silti glorifioi kohdettaan, ainakin vaikuttaa hyvin rehelliseltä. Kirja on järkäle, ja parisataa sivua olisi ehkä voinut karsia… Suomalainen teatterimaailma Salmisen ja Saision elämäkertojen lukemisen myötä on nyt paljon tutumpi. Kaksi hyvin eri näkökulmaa!

Jake Nyman, Monen vuoden jälkeen. Radiomiehen muistelmat  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ (1 Kirjan nimessä on erisnimi)
Olen ”aina” tykännyt Jake Nymanista, Sävellahjasta, Onnen päivästä, Muistojen bulevardista, parista kirjastaan… Tämän kirjan jälkeen tykkään vielä enemmän. Rehellinen, silottelematon ja koskettavakin, hyvin kirjoitettu. Ja onneksi hän lukee kirjan itse. Viimeistään se nosti tähtien lukumäärän viiteen. 

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.