Ilahtuneena yöllä sataneesta lumesta ja pikkupakkasesta lähdimme tyttären kanssa aamulenkille, – – tumma, mutta kuitenkin valkea aamu.

Vaikka Tuiran kirkon ovella juuri kirkonmenojen aikaan olimmekin, heittäydyimme enemmän panteismin kuin kristinuskon pariin. Kaupunkiluontokin voi olla kaunis.

Kuin tuulihattuja tarjottimella? — Lasaretinväylä jäätyy kauniisti.

Palattuamme tytär lähti sukuloimaan, ja minä siirryin keittiöön. Tapaninpäiväksi oli meidän joulumenussa ”rääppiäisiä” = poroa ja mangalitzaa, tykötarpeita ja salaattia. Ja sitten tietysti: ei enää joulumakaronia niin kuin lasten ollessa pieniä, vaan sushia. Joulusushia! Tämmöiseksi se on maailma mennyt. Mutta kyllä se maistui.

Pikkuperheen vanhemmat lähtivät kavereilleen tapaninpäiväntervehdyskäynnille Eevis mukanaan ja Apsu jäi meidän iloksemme, kummitädin (ja mummin) kans pelaamaan. Takkatulen ääressä pelattiin ja oltiin. Leppoisaa…

Joulu alkaa olla lopuillaan, hyvillä mielin.

Joulupäivän ilta. Kunhan eilinen Eeviksen nimipäivä – ja ai niin, jouluaattokin!! – saatiin juhlituksi, elämänmeno kävi levollisemmaksi.

Joulut ovat niin erilaisia, ja se erilaisuus ei niinkään riipu säästä, ei jouluhartauden/joulukirkon tunnelmasta, ei tarjolla olleista jouluherkuista, ei musiikista, ei saaduista tai annetuista lahjoista., vaan se riippuu siitä, kenen kanssa joulua vietät. Se riippuu siitä, millä mielellä itse olet.

Meillä on ollut ihan pienen pieni pakkanen, onneksi lunta maassa, hyvä ulkoilukeli, jouluhartaus oli kahdesta läsnäolleesta (2/4) tunnelmallisin ja ajatuksellisin ikinä, ja me kaikki neljä tykkäsimme. Runoja, joissa oli ajatus, Kai Chydeniuksen musiikkiin sovitettuna. Pyhän Tuomaan kappelissa olimme eilen iltapäivällä…

Ja sitten kotiin palattua tunnelman vaihdos aikuisten joulutunnelmasta, hartaudesta kotijouluun, lapsiperheen pariin. Pikkuperheen ja tyttären lisäksi sisareni oli mukana aaton vietossamme. Ja kun meillä ollaan, niin ruokapöydän ääressä kului pitkä tovi. Alun perinteisten suolakalojen, mätimoussen ja puikuloiden jälkeen aika hoksauttaa Apsua, että meilläkin (kuten toisessa mummOlassa jo aiemmin päivällä) on käynyt joulupukki ja jättänyt paljon lahjoja.

Ja voi sitä nelivuotiaan riemua! Tämä joulu taisi olla Apsulle juuri se ”The Joulu”. Usko satumaailmaan ja ilo kovista, lelupaketeista juuri nyt se kaikkein suurin. Ja kuinka hän ”uhrautuikaan”: Ai, Eevikselle? Minä voin avata!”

Ja sitten paluu ruokapöytään. Minäkin maltoin siirtyä ruoan ääreen. Totta puhuen, minusta on ihana saada lahjoja. Minusta on mahdottoman mielusta antaa niitä, mutta kyllä minusta on ihana niitä saadakin! Pehtoori teki ennen joulua  kaikkien osapuolien (pl. minä 😉 ) kanssa diilin, ettei lahjoja hankita, mutta minä en tehnyt. Ja sainkin kaikkea mielusta! Ehkä on hieman noloa todeta, että olen todella iloinen kylpytakista, pyörän satulalaukusta, kuvausrekvisiitasta,  — siis lahjoista. Minulle joulu on myös lahjoja! Paljolti annettuja, mutta myös saatuja. 😉

Kun pikkuperhe ennen yhdeksää teki lähtöä, me neljä jäimme höpöttelemään, myöhään jouluyöhön. Ei kirjoja, ei DVD-leffoja, ei suklaata, ei enää ruokaa, vähän viiniä, ja paljon höpöttelyä .. ja hyvää oloa.

Joulupäivän aamuna pieni pakkanen, mistä olimme iloisia. Kunhan väsynyt opiskelija heräsi levänneenä ja Pehtoori oli saanut Juniorin auton pestyksi, lähdimme tyttären kanssa viemään kulkupelin Pateniemeen ja palasimme kävellen. Reilun tunnin aikana ehdimme paljon jutella, ja olla iloisia hapesta!

Illansuussa kun pikku perhe taas saapui oli pelejä, ruokaa (EI jouluruokaa, vaan mangalitzaa ja tattirisottoa, – nam, palaan asiaan…), yhdessä olohuoneen lattialla, ja Eeviksestä on tullut mummin tyttö! Niin hyvälle tuntuu se. Höpötystä, Juniori joulusesongin jälkeen torkkui, me muut pelasimme, juttelimme ja päätimme jatkaa samalla tavoin huomenna…. 😉

Niin, ja hei! Meillä sataa lunta, kaunista kimmeltävää pakkaslunta! Onhan hyvä!

”Hei kuule, Hyvää Joulua!”, ”Kuuleppa: hyvää joulua!”, ”Mummi, hyvää joulua!”

Eilen meitä oli kaikkiaan kahdeksan joulupöydän ympärillä (+ vauva vuoroin jonkun sylissä, syömässä tai nukkumassa) ja aina välillä, yhtäkkiä, kesken kaiken, ihan omissa ajatuksissaan, Apsu toivotti kaikille ”Hyvää joulua”. Ja mehän uskoimme: hyvää joulua oli ympärillä, olemassa, siinä hetkessä ja vielä nytkin.

Oli nauravainen, levollinen, herkullinen, hyvä jouluaatto.

Jouluun kuuluu tänä vuonna paljon perinteistä, mutta myös jotain uutta. Uutta  mm. oranssi viini ja punainen suklaa. Meillehän joulu on myös ruokajuhla.

Ennen kaikkea perhejuhla. Ja sitä nyt on.

Ollaan jo joulun huippuhetket eletty, nyt vain leppoisa, rauhallinen olo.

Joulu on tullut jo. Joululta tuntuu, levollinen mukava lauantai.

Ja miten kaunis on kotipiha, ja koko Oulu. Todellakin meillä on nyt ihana, puhdas, pehmeä valkea joulu.

En ihan ehtinyt aamulenkiltä kotiin ennen kuin hillitön lumimyräkkä alkoi. Mutta ei se haitannut. Ehdin kuitenkin kotiin ennen kuin tyär tuli. Lento oli myöhässä, mutta turvallisesti Oulussa.

Päivä on mennyt keittiössä, puuhastellen huomiseksi kaikenlaista. Ja sitten ilta tyttären kuulumisia kuunnellen. Syötiinkin jo tänäänkin aika hyvin.Pehtoori tehnyt lumitöitä. Ja sitten taas oltu keittiössä.

Ja sitten tietysti olen laittanut Festan valmiiksi.

Joulumusiikki soi, kiitos tähän astisista kommenteista, vielä muutama tunti aikaa osallistua. Arvonta on huomenna. …  Ja huomenna avautuu Joulukalenterin viimeinen luukku. Huomiseen, ystävät. On joulu!

Koko päivän kaupungilla. Keskipäivällä menin kampaajalle huilaamaan pariksi tunniksi, ja sitten homma jatkui. Muutamaa pientä lahjaa tai lahjan osaa lukuunottamatta kaikki on hankittu. Eikä edes iskenyt paha paniikki, vasta neljän aikoihin alkoi olla niin paljon väkeä, jotta mietin, että jättäisinkö sittenkin kesken, mutta urheasti jonotin kirjakaupassakin.

Käykö teillä koskaan niin, että paitsi että ostatte itsellenne lahjoja niin ostatte jollekin toiselle sellaista, mikä olisikin itselle mieluista. Minulle on nyt tänä vuonna käynyt nuo molemmat. Tilasin jo aika päiviä sitten tähän työhuoneeseeni uuden maton. Ihanan pehmeän, vaalean, ryhdikkään, lämpimän maton. Samanlaisen kuin keväällä takkahuoneeseen, mutta nyt kapea malli. Ja tänään, kun meillä oli käynyt S. tekemässä joulusiivouksen, laitoin lahjani jo lattialle. Siitä tulee hyvä mieli. Siististä, jouluisesta kodista tulee.

Sitten ostin Apsulle Mauri Kunnaksen ”Suomen historian”. Että pikkuisen turhan aikaisin, että 2½-vuotias, olkoonkin Koiramäki- ja Herra Hakkarais -fani, ei vielä oikein ole kypsä mummin Suomen historia luennalle ja luennolle? – No voihan se olla noinkin, ja ehkä siis jätänkin kirjan paketoimatta, – hyvähän se on olla odottamassa ja hyvä varmistaa että kirja on olemassa jos vaikka ehtii painos loppua ennen kuin Apsu on kiinnostunut. Että ei ehkä ole myöhemminkään kiinnostunut? Noh, katsotaan. 😀 Kirja on kuitenkin hankittu. Ja juuri Apsulle on sitten kyllä myös ”varapaketit” hankittuna.

Mutta kaikkinensa kaupunkireissulla tuli niin ikävä Stockaa. Ja sen Herkkua. Tosin tänä vuonna Valkean herkussa oli jotain sellaista sesonkiruokaa, josta jo hieman innostuinkin (mm. lauantaiset vinokkaat). Vaikka keskusta on kaikkinensa aika vaatimaton, on siellä yksi uusi komistus! Tai siis kunnostettu Vanhan Apteekin talo.

PS. Eiliseen viinisuosituspostaukseen (Juniorin painavan suosituksen jälkeen) lisätty myös yksi olut. Sekin on kauppalapussa. Jos testaat sitä tai mitä tahansa muuta niin kerrohan, mitä mieltä olet. Myös jollei suositus ollut mielestäsi hyvä.

Tälle päivälle oli paljon vaihtoehtoja ja paljon tekemistä. Niinpä heti aamukuuden jälkeen (ressi? – en tunnusta!!) herättyäni ryhdyin miettimään, mitä teen ja mitä jätän tekemättä.

Lenkille? – Ohi!
Savulohi-joulutorttuja (joita Juniori oli tilannut) perheelle? – Ohi!
Haudalla käynti ja samalla piipahdus äidin luona? – Ohi!
Asiakkaan tekeillä olevan vanhan kuvan digiprosessin loppuunsaattaminen? – Ohi!
Mainoskirje kapituliin? – Ohi! tai noh, sitähän tässä tehty… Ja nettisivuja ja …
Leipominen, josko vaikka päästäisiin lähtemään jossain välissä mökille? – Ohi!
Jouluostoksille? – Ohi!
Naisten messuille? – Pitkään harkittuani: Ohi!
Mutta edes Pieni Joulupuoti? – Kyllä!

Aamupäivän työstin yhtä sun toista projektia ja puoleksipäiväksi onnistuin ajelemaan [ihan mahdottoman palteista ja liukasta] Utoslahden tietä, mikähän sen nimi nykyisin on, joka tapauksessa Oulujoen pohjoispuolta, kohti Vaalaa. Laivakankaalla on vanha navetta, jonne neljä – minun näkökulmastani – nuorta naista ovat laittaneet jo muutamana joulun alusaikana pystyyn ”Pienen Joulupuodin”. Pari edellisenä vuonna olemme  olleet mökillä tai jotain etten ole sinne päässyt, mutta nyt!

Kaikkea pientä käsintehtyä. Kaunista joulutilpehööriä, kodin sisustukseen ihania juttuja, ja olipa siellä lampaan taljoja ja ihana pänikkä, jotka molemmat olivat jo lähteä mukaani mökille.

Tyydyin etupäässä kuvailemaan ja ostamaan muutaman koristeen, jotka varmasti tulette täällä tai Joulukalenterissa näkemään. Tässä kuvassa alla mm. yksi koriste, joka lähtee pohjoiseen kunhan sinne suuntaamme. Jouluhimmeleistä Joulukalenterissani enemmän juttua…

Pikkuisen harmittaa, että sähelsin, enkä malttanut olla siellä kauempaa.

Olin luvannut tehdä sunnuntaisafkan pikkuperheelle ja meille. Hmmm …  Kaupan kautta kotiin. Jotain nopeaa: olisin halunnut tehdä tällaisen päivälllisen (erityisesti porkkanarisotosta haaveilin), mutta varjoksi jäi. No, ainakaan Apsua ei häirinnyt. 😀 Pojanpojalla on jo ihan joulumieli, osaa esittää, mitä kaikkea pukki tuokaan, ja tonttuovella oli taas käytävä.

Muutoin päivä kuvien ja erinäisten nettipäivitysten parissa.

Käykäähän taas kurkkailemassa kalenteria: oikealla sivupalkin kalenterikuvaa klikatessakin sinne pääset.

Ai niin, tuo ihana Pieni Joulupuoti on tänä vuonna auki enää ensi lauantaina ja sunnuntaina …