Kalenteriluukku 8
Jo toissaviikolla mökillä ollessamme sinne ilmestyi tonttuovi. Postiluukkuinen, valoineen kaikkineen sellainen takkapuiden nurkkauksessa oli! Aika hiljaiselta touhuilu siellä vaikutti.
Onhan täällä kotonakin (La Festassa) ollut tonttuovi joka joulukuu, ainakin niin kauan kuin Apsu on ollut tonttujen päälle jotain ymmärtävä, – siis liki kymmenkunta vuotta. Nyt sellaista ei ole, ja tulihan molemmilta muksuilta lauantain perhepäivällisellä asiasta mummille huomautus. Ihan niin kuin minulla olisi asian kanssa mitään tekemistä! Täytynee ryhtyä toimenpiteisiin, että tontut ovensa täälläkin availee…
Itseasiassa tänään on ollut tonttuiluhommia käsitöiden, postien ja postitusten kanssa. Ja leipoenkin.
Vuosi vuodelta vähenevät jouluruoka”tilaukset” minulta. Joskus oli aika, jolloin tein joululimppuja, saaristolaisleipiä ja laatikoita niin appivanhemmille kuin äidille ja siskollekin, ja vuosikymmeniä sitten isäkin oli ainakin lanttulaatikko- ja limpputoimituslistalla. Nyt ei ole enää kodin ulkopuolella yhtään joulupöytää, johon limppuja tai mitään tekisin: ei sisarelle, eikä edes anopille, joka viettää elämänsä ensimmäisen joulun pois kotoaan, – hoivakotiin (joulu)pullia on kyllä jo vietykin.
Ja onneksi meille kotiin, mummilaan, tulee jälkikasvua perheineen jouluksi. Saan vielä tehdä vaikka ja mitä. Nyt kun on aikaa vaikka kuinka paljon, niin haluankin tehdä. Vähän sellainen win-win-juttu on tämä.
Onpa mukava lueskella postauksiasi Joulun tuloon liittyen joka päivä : ).
Eilinen salaatti tulee meilläkin joulupöytään. Tonttuovet ovat ihanat.
Minun puolestani on mukava kuulla että juttujani taas/vielä luetaan.