Niitä näitä

Supraspinatusjänteessä on tendinoosia ja melko laajaa partiellia repeämää. — eli aivan totaalinen repeämä ei näytä olevan. — Etualalabrumissa on lievästi signaalilisää, samoin takalabrumissa. Degeneraatiota — – Cuffissa supraspinatukseen painottuen on tendinoosia ja partiellia repeämää. – Bursiittia.

Tuommoista kaikkea luki syksyllä magneettikuvauksen jälkeisessä lausunnossa. Ja kun sen jälkeen menin lääkärin luo kuulemaan, mitä tuo kaikki tarkoittaa, hän katseli kuvia, näytti ne minullekin ja sanoi, että olkapääsi näyttää ”siltä kuin siellä olisi räjähtänyt pieni kranaatti”. Siltä se kyllä melkein tuntuikin. Suomeksi diagnoosi meni suunnilleen näin: jännetulehdus, jänteen repeämä ja kuluminen, limapussin laaja tulehdus, AC-nivelrikko ja luupiikkejä eli melkoinen rytyläjä koko olkapää.

Toki olkanivelen kiertäjäkalvosimen tulehduksia minulla oli todettu työterveyslääkärissä kolmen vuoden välein aiemminkin, ja olenhan täälläkin valitellut juilivaa olkapäätä tämän tästä. Mutta että tuommoista räpellystä koko olkapää ja olkavarsi! Magneettikuviin ja mahdolliseen leikkaukseen menemisestä puhuttiin jo kuusi, seitsemän vuotta sitten. Magneettiin en mennyt, enkä sitten mihinkään leikkaukseenkaan. Fysioterapiaa, vuosituhannan alussa seitsemän vuotta salitreeniä, hierontaa, sauvakävelyä, joskus kortisonia piikkinä, relaksantteja, kylmä- ja kuumia paketteja, työergonomia uusiksi, hissipöydät, kuminauhajumppaa – kaikenlaista on vuosien varrella tehty.

Pari vuotta sitten töistä poisjääminen vähensi koneella olemista ja lisäsi liikkumista, mutta silti viime kesänä alkoi jatkuva kipuilu, johon ei tuntunut enää panadolit, eikä oikein mikään muukaan auttavan. Kuulinpa sitten pariltakin tutulta, kuinka glukosamiini oli ollut heille avuksi; toiselle polviniveliin, toiselle juurikin olkanivelen kipuihin, ns. ahtaaseen olkapäähän.

Glukosamiinia saa apteekista ilman reseptiä, ja annoin vielä kertoa itselleni, että Haaparannasta saa kolmanneksen halvemmalla kuin Suomesta, joten kävinpä sitten kuukauden satsin hakemassa. Sitä pitää kuulemma syödä muutamia viikkoja ennen kuin alkaa vaikuttaa. Noh, ehkä se vähän helpottikin, mutta lokakuussa olin jo liki rampautunut, kuvaaminen sattui ja nukkuminen oli vähän mitä sattuu. Siis vihdoin lääkärille. Ja tulos yllä.

Hoidoksi kortisonia. Kolme piikkiä on maksimi, mikä voidaan antaa, ja jo ensimmäisen jälkeen olka oli parempi, toinen ja kolmas veivät kivut. Kysyin lääkäriltä tuosta glukosaminiista: hän sanoi, että koululääketiede ei ole vielä voinut osoittaa, että se olisi ehdottomasti hyvä ja tehokas nivelkipujen lievittäjä, mutta hän sanoi, että tietää yhtä monia, joille siitä on ollut hyötyä ja yhtä monia, joille ei. Ja ettei siitä haittaakaan ole. Minä olen jatkanut sen syömistä. Kun välillä on ollut viikon, parin tauko, että en ole uutta purkkia muistanut ostaa tai olen mökillä/Torniossa ilman niin muistanpas taas, että olkapäässä ei ole kaikki ihan järjestyksessä.

Mikä tämän tarinan opetus oli? – Olisi muistettava kuinka on mukavaa kun on suunnilleenkaan terve ja kunnossa. Ja että glukosamiinia kannattaa ainakin kokeilla.

Olipas se viikonlopun intensiivisen koulupenkillä ja auton ratissa istumisen jälkeen ilo olla tänään tepastelemassa ristiin rastiin kaupungilla ja rannoilla. Semminkin kun tänään aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja hanget kimmelsivät.

Ja siellä kävellessä se toiminimi sitten välähti kirkkaana mieleen: monet hyvät ehdotukset risteilivät mielessä,  – tässä ne kaikki:

Reijan kuva ja kirja, Tuulenvire, Aurinkotuuli, Voimatuuli, Fotolibro, Kyllähoituu, Ilo ja kunnia, Elontaito, Silmä kuin helmi, Lapinloimu, ”tietysti Tuulestatemmattu”, Tuulestatempaaja, Kangastuksia, Kuva-Kangastus, Kuvasatoa, Reijailua, Sato-Kuva, Kuvien-Satoa, Fotokangas, Tmi KuvanKaunista, Reijan Kuva & Sana (tässä on jotain turhan raamatullista 😉 ), Kuvasatoa, Ajankuva.

Ja sitten Päntiönnään (oululainen murresana, joka tarkoittaa jotain sellaista kuin yhtä mittaa, jatkuvasti, koko ajan). Ehdottaja kertoi, että hänelle on muodostunut minusta (blogin ja vähäisen kirjeenvaihtomme kautta, emme tunne muuten) käsitys sellaisesta ”Hankkija – monessa mukana” -fiilis 😀 joten siksi Päntiönnään sopisi kuulemma hyvin. Olisi ainakin erikoisuudellaan mieleenjäävä valokuvaus- ja historian tuotteistamisliikkeen nimi!

Monesta pidin, muutama suosikki oli kyllä jo varattukin, ja samaa nimeähän ei saa valita. Kuvasatoa oli yksi lemppareitani, samoin kuin Ajankuva, sillä siinä on se historiaosuuskin hyvin mukana. Tuuli-jutut tietysti itselläkin mielessä. Mutta kyllä siinä lopulta kävi niin, että Patentti- ja Rekisterihallitukseen lähtee huomenna toiminimihakemus, jossa ei ole yksikään noista nimistä, mutta sitä en olisi keksinyt ilman noita hyviä ehdotuksia. Siis kiitos vielä kaikille osallistuneille!

Perheen markkinoinnin ja digitaalisen median asiantuntija arvioi, että valinta on aika hyvä. Mutta en kerro vielä. Kunhan saan vastauksen sieltä PRH:sta niin sitten julkistan.

Kuva kannattaa klikata isommaksi. 

… melkein kuin olisi joulu.

Hyvä päivä tänään. Olemme olleet yhdessä, syöneet paljon, juoneet hyvin, puhuneet kevyesti ja välillä sukeltaneet syvemmällekin. Tällaisia päiviä tarvitaan. Hyvä mieli, ja nyt jo haikeus.

Pari muuttuvaa tekijää! Lentoliikenteen lisäksi muitakin muttia. Eikä ihan pieniäkään. Huolta ja huoltamista yhteen jos toiseen suuntaan, joten melkein hyväkin, että tyär + P. pääsivät tulemaan vasta myöhemmin, minäkin ehdin sitten ajallani saada ruoan valmiiksi. Ja laiteltua kukat maljakoihin, kevätkattauksen tehdä… Voi, miten minä olenkaan odottanut tätä päivää.

Lappi ja Italia vaihtoivat paikkaa, ja tänään siis Italia neljälle, huomenna Lappi seitsemälle.

La Festan Italia -menu

Antipasti
Mozzarellaterriini
Rucola-focaccia
Salaattia

Primo
Tatti-risotto

Secondo
Lammasfileet
Punaviinikastike
Karamellisoitu fenkoli

Dolci
Lemon posset
Baci bianco

Formaggi e fruta
Vuohenjuusto
Viinirypäleitä

Aika perinteisellä siis mennään, mutta tuo mozzarellaterriini (Sikke Sumarin resepti) on uutuus meidän pöydässä. Siitäpä voi tulla toistuvakin juttu, – kerron ja postaan reseptin jos maistui.

Tällaisenkin herkun päätin lampaan oheen avata. On kerran aiemminkin tuo Nectar Amarone (ei saatavana Alkosta) maistettu, ja hyvin mieluisat muistikuvat, makumuistot siitä on.

Ihanaa viikonloppua, hyvät ystävät ja kylänmiehet!