Niitä näitä

Tässä tulokset (vanhojen täydennyksiä ja uusia)

Miljöö:
8 henkilö (keittiömestari) : täydennettävä
9 maisema: hyväksytty
10 miljöö: hyväksytty

Digi:
13 toimintakuva (hääkimppu): uusittava
14 kollaasi/montaasi: hyväksytty
15 digitointi: hyväksytty
16 Tornio-sarja: täydennettävä (mutta tosi hyvä!)  

Suunnittelu ja kaupalliset taidot:
17 Liiketoimintasuunnitelma: täydennettävä
18 Haastattelu: hyväksytty
19 Lyijykynäkuvaus: uusittava
20 Kirjalliset (tentti) : hyväksytty

Aika tyytyväinen olen tulokseen, tietysti se, että lyijykynä-simultaani ei mennyt läpi, harmittaa. Miljööosa olisi mennyt, mutta studio ei. (kuvat täällä… ) Juurikin ne ristivarjot aiheuttivat pomppaamisen, ja seurauksena on se, että Tornioon on kesän kynnyksellä suunnattava studiokuvaukseen. Onhan minulla rästissä toinenkin studiokuvaus, joten olisi ollut joka tapauksessa mentävä – jos meinaan opinnoissa edetä.

Torstaisen kuvausurakan tuloksena sarja ”Tornio – uutta ja vanhaa. Elämänmenoa ja ihmisiä Torniossa” meni läpi, ja monia kiittäviä kommentteja siitä tuli. Pieniä kuvankäsittelykorjauksia muutamiin täytyy tehdä, mutta ”pikku vikoja, helppo korjata” – kuten sloganimmme kuuluu. Se sarja kokonaisuudessaan on täällä.

Uusinnoista ´henkilö miljöössä´ [keittiömestari työssään] meni läpi, mutta ´toiminta´ [hääkimpun teko] ei. Siis kolmannen kerran reppasin siitä, enkä oikeastaan ihmettele. Nyt on jo ´suunnitelma D´ vireillä.

Periaatteessa oli mahdollista, että meidän 20 hengen VAT-porukasta ensimmäiset olisivat tänään valmistuneet ja saaneet oikeuden ’Valokuvaajan ammattitutkinnon suorittaneen’ -´titteliin´. Mahdollista kyllä, mutta yksikään ei saanut. Tänään kaikki 20 näyttöön kuuluvaa tehtävää oli ollut mahdollista suorittaa ja saada läpi, mutta kukaan meistä ei ole vielä klaarannut koko projektia.

Porukasta on kaksi varmuudella keskeyttänyt ja kaksi mitä ilmeisimmin. Meistä jäljellä olevista kuudestatoista kahdella on kiinni enää yhdestä uusinnasta ja muutamista pikku täydennyksistä. Minä taidan suortitusteni kanssa olla jossain keskivaiheilla, kolme uusintaa ja viisi täydennystä jäljellä.

Täydennyksiä voi lähettää jo viikon kuluessa (paljonpa tässä ehtii!!), mutta varsinainen ensimmäinen rästinäyttö on kesäkuun toisena viikonloppuna, ja sitten sen jälkeen vasta lokakuussa. Siihen minä tähtään. Siis, että silloin olisi kaikki hyväksytty. Silloin koulun aloittamisesta on tasan kaksi vuotta. Tavoitteita pitää olla, ja kuinka hyvälle tuntuukaan kun saa edes osasuorituksia tehdyksi.

Tänään näyttötutkinnon palaute sujui nopeasti, – jo ennen yhtä homma oli ohi. Mikä tietysti sopi minulle erinomaisen hyvin, ja kun jo aamulla aloittaessamme aavistelin, että pääsen lähtemään ajoissa, soittelin Pehtoorille ja ehdottelin, että vaihtaisi aiemmin hankkimansa junalipun varhaisempaan. Onnistuihan se, ja vähän ennen kolmea poimin miehen Rovaniemen rautatieasemalta kyytiin, tai oikeastaan kuskiksi, ja siirryin kartturin paikalle. Hyvä keli, kesärajoitukset, liikennettä vähän, valoa paljon, kohti mökkiä ja pääsiäistä. Hyvälle maistuu olo.

Kisastudiosta palattu. Meitä oli vain kuusi, kuten koko viikonloppuna. Opinpa taas paljon uutta, elämästä ja itsestäni. Muistanpa taas että minähän elän – yleensä, tavallisesti – melkoisessa kuplassa.

Onhan tänään taas ollut aika mukava ja hieno päivä-  —

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään ei ole ollut vattilaisia kuvaamassa simultaaneja Tornion kaduilla, ja sen huomaa säästä. Tänään on ollut huikean kaunis sää, pikkupakkasta ja aurinkoa siniseltä taivaalta. Suojassa varmaan paljon lämpöasteitakin.

Tänään ohjelmassa oli mallina olo, haastattelu ja liiketoimintasuunnitelman läpikäynti, käsittely ja kommentointi. Olin ”käsimallina”, J. teki lyijykynäsimultaanin miljöössä elävän mallin, eikä minkään Aapisen ja aakkosten kanssa. Ja minä lupauduin ”taitelijaksi” hänen kuviinsa. Tunteroinenhan siinä puoleltapäivin vierähti. Oikeastaan oli ihan mielenkiintoistakin, ja opettavaista. J. on ihan pro ja oli oikeasti ammattikuvaaja jo koulun aloittaessamme, joten mallinohjauksesta opin omakohtaisesti jotain.

Haastattelu meni hyvin, – eihän minulle puhuminen koskaan ole ollut mikään ongelma. 😉 Ja liiketoimintasuunnitelmakin todettiin hyvin tehdyksi, relevantiksi ja siitä nostettiin esiin monia pointteja ikäänkuin positiivisesti esiintuoden. Mutta se, että olin tehnyt ”rahoituslaskelmat” kovin ylimalkaisesti tarkoittaa, että luulen, ettei mennyt tämäkään heittämällä läpi.

Päivällä kävin kaupoissa: ostamassa ruokaa ja juomaa… matkahan jatkuu täältä länsirajalta huomenna kohti pohjoista! Mökille ajelen, matkalla poimin Pehtoorin kyytiin.

Kävellyt olen pitkin poikin Torniota, edelleen kameran kanssa, vaikka simultaania ei enää olekaan. Pikkukaupunki on kyllä hiljainen, … jotenkin viehättäväkin.

Iltapäivällä oli aikaa paistinkääntäjien tiedotushommille… ja sitten seitsemäksi syömään … ja pikku Berliiniin: gamut-viskille, malli-kuohuvalle, kisastudio tunnelmiin. Juuri palasin.

Olen juuri palannut. Harmittaa, ettei ollut kameraa mukana, siis nyt illallakin. Aamulla kaupunkiin kävellessä oli. Palannen niihin kuviin vaikka huomenissa.

Mutta olen vaihteeksi ollut Lääninhallitus-talossa. Meitä oli siellä 10 naista, monta lasikaton murtanutta naista, – illastamassa ja miettimässä teemoja Suomi 100, Oulu, naiset, historia. Mennessä hieman hymyilin, että en kuulu joukkoon, mutta enpä silti osannut olla hiljaa. Taisin ehkä sittenkin kuulua… Ehkä enemmän kuin moni muu.

Ja mistä olen tyytyväinen: en lupautunut mihinkään!

Huomenna voin kertoa teille historiaa, juuri tuon sillan maisemiin liittyen, ja siihen Lääninhallitus-taloonkin liittyen.

Kesäaikaan, ja ihan yhtä vähän talviaikaan, siirtyminen ei haittaa minua, ei periaatteessa, eikä käytännössä, juurikaan. Oikeastaan ihan hyvä, että virallinenkin aika on suunnilleen samoissa minun enemmän vähemmän epäsäännöllisen unirytmini kanssa. Ja silti olen tänään noussut viideltä (kellonsoittoon kylläkin), ja nyt ihmettelen, että päivä alkaa olla kohta käytetty, lähes tuhlattu.

Kevättä on sikälikin ilmassa, että tintti lauloi kirkkaasti ja melkein uhmakkaasti iltapäivän pienihiutaleisessa, sakeassa lumiräntäsateessa.

Lempiväri olisi kuvaushaasteena, ja minä harmittelen, ettei ole yhtään limeä jääkaapissa, jos olisi syksy kaivelisin sinisiä tuikkuja ja yönsinisiä ja vaaleansinisiä ja siniharmaita villahuivejani kuvattavaksi.

Tilasin netistä maton. Kaksikin. Jotain sisustusjuttuja kuitenkin aina kuuluu kevääseen. Ei me olla sitä eteisin sisustusta edes suunniteltu, vaikka kesällä oikein asuntomessuille menimme ideoita hakemaan. No, edes maton eteiseen tilasin. Senkin oikeastaan enemmän tarpeesta kuin minkään keväisen sisustuksen huumassa (entinen matto on niin mutkalla päädyistä, että siihen meinaa jatkuvasti kompastua, Aapeli varsinkin. Kovin kulahtanutkin vanha sisal-matto jo on.)

Ja sitten olen käyttänyt ihan luokattoman paljon aikaa matkasivuilla surffailuun; kesällä vai syksyllä? Roomaan kävelemään vai Irlantiin patikoimaan? Norjaan autolla vai laivalla Saksaan? Ja mökin hangille on tavattoman kova ikävä.

On se kevät jo. Ihan selvästi on.

Lauantai. Mietin monta kertaa sanaa ´lauantai´. Mitä se lopultakaan, nyt, minulle, tässä elämäni vaiheessa tarkoittaa… Minä mietin sitä hyvin paljon tänään.

Tänään se on tarkoittanut kävelyä kaupunkiin, Taidemuseoon katsomaan Esko Männikön valokuvanäyttelyä.

Näyttelyn jälkeen, – mitä mietin?: Kyllä tässä valokuvauksen opiskelijalla ja ”henkilö miljöössä” -näyttösarjan kanssa kipuilevalla on miettimistä …  Siis ei minulle Männikön kuvia ihan yhtäkkiä hetkessä ”myydä”, en ole mennyttä, mutta kyllä minä mietin maailmaa, suomalaisuutta, omaa kuvaamistani tuon jälkeen. Ja mietin, että ystäväni, arkeologi, saisi varmasti paljonkin irti näyttelyn ”Blues Brothers” – osasta. Sen verran kaivauksilla minäkin olen ollut, että ymmärrän jotain noista… 

Tänään lauantai on merkinnyt ihan lunkia, tekemätöntä, sitoutumatonta, lupautumatonta, leppoisaa maaliskuun lauantaita.

Siis. Paljon ulkoilua, paljon chattailua nuorten kanssa, paljon viestien vaihtoa tuntemattomien ja lapsuuden ystävien kanssa. Paljon matkasuunnitelmia (mitäs suosittelisit meille ensi syksyn lomakohteeksi?).

No niin, mutta. … Tuo ylemmän kuvan (eikös ole aika hieno kuva? Kannattaa klikata kaikki kuvat isommiksi!) viini… Portugalilainen touriga nacional, Cresto. Johan oli erinomainen viini tämä, ihan löytö pitkästä aikaa. Ja oheen keftedes,… kreikkalainen rulettaa nyt.  …