Kuusamon kapituli on ohi. Nyt matkalla kotiin Tolvan Korpihillan ja Posion Pentikin kautta. Koillismaan luonto on tavattoman kaunis ja kimmeltävän valkoinen, kynttiläkuuset tykkylumessa. Vaaramaisemat auringossa, pakkassunnuntain kirkkaassa keskipäivässä ihaltavana. (kuvat suurenevat klikkaamalla)
Kaksi päivää ruokajuhlaa on koettu ja nautittu. Me ja kaksisataa muuta paistinkääntäjää olemme viettäneet hienon viikonvaihteen.
Mutta palataanpa perjantai-iltaan.
Meidät haettiin Rukan Rantasipin edestä ja neljä bussilastillista rotissöörejä (ympäri Suomea tulleita, ja parikymmentä turkkilaista, muutama amerikkalainen) vietiin Iisakin kylään, josta matka jatkui metsäpolkua pitkin kohtuu napakassa pakkasessa kohti Kontioluolaa. Matkalla oli maistelupisteitä: saimmme ensin päreen ja sen päälle ensimmäisessä pisteessä marinoituja muikkuja ja sitten toisessa karhunlihapullia karpalohyytelön kanssa. Eikä kuuma kaarnikkadrinksu ollut ollenkaan huono idea.
Luolassa (keskellä ei mitään?) oli tilaa kahdellesadalle hengelle. Diner Amical on epämuodollinen ilta, jolloin ei ole plaseerauksia ja tarkoituskin on tavata tuttuja ja kulkea pöydistä toisiin. Meitä oululaisia oli pari pitkää pöytää: juttua, ruokaa ja viiniä (Artadi Orobio 2007, tempranillo) riitti.
Poromiehen höystö oli poron palapaistia, ei siis perinteistä käristystä, ja pohdimme, jotta maustepippuri oli ”se juttu” – antoi omanlaisensa mukavan maun pataruoalle. Kaiken kaikkiaan ruoka oli rustiikkia ja tunnelma mukavan familiaari. Ei pönötystä …
Pukukoodi ”after ski -asu” oli keskusteluttanut porukkaa, mutta toinen toistaan kauniimpia villapuseroita ja turkisjakkuja oli paistinkääntäjillä yllä.
Musiikki oli mainiota, sopivan lyhyitä puheita ja mukavaa seuraa. Yhdentoista kieppeissä kuljetus takaisin hotellille, jossa vielä tarjolla iltapalaa: karhumakkaraa. Nälkä ei ollut, mutta maistettava oli. Ja minä pidin kovasti. Lihaista, sopivan riistaisen makuista makkaraa. Vastoin tapojamme mekin jaksoimme jatkoilla reilusti yli puolen yön…
Lauantaiaamun sää hieman tuhnuinen ja tuulinen, pakkastakin lähemmäs parikymmentä, mutta lähdimme pienelle lenkille. Pitkään ei ehdittty, koskapa puoliyhdeltätoista oli oltava taas valmiina syömään. Bussilla Rukalta Kuusamoon: brunssi Kuusamo-hotellissa oli mahdottoman hyvä. Kylmäsavustettu hauki sai varauksettoman suosion pöydässämme. Samoin savustettu särki ja lämminsavustettu villisika. Eikä poropyöryköissä, hirvi- ja karhumakkarassakaan ollut moittimista. Oltiin jo fine dinig -tasossa. Ja uusia ruokatuttavuuksia löytyi: tosin aika hiljaista seuraa, mutta sehän johtuu vain vaimoista? 🙂
Lounaan jälkeen muutama tunti aikaa: minä päikkäreille, pehtoori lenkille. Ja sitten kuitenkin sainkin kampaajalle ajan. Oulun Salon Virhon 10-hengen kampaaja-meikkaaja porukka oli pistänyt hotellin kokoustilaan pystyyn salongin. Muutamassa tunnissa kolmisenkymmentä naista saivat kampaukset ja meikin (minullekin irtoripset!! heh!). Ja kiirehän se sitten jo tuli. Puoli viideltä alkoi Installointi! Olimme kahta vaille paikalla.
Yhteensä 49 käädyt jaettiin. Installoijana oli Chef Jaakko Nuuttila, joka hoiti hommansa mallikkaasti, juhlavasti, mutta mukavan rennosti. Tämä oli kolmas installointitilaisuus, jossa olimmme läsnä, ja paras tämä oli. Käätyjen saajien lisäksi meitä oli yhdeksän, jotka vihittiin OMGD-jäseneksi. Installoinnissa saimme käätyihin pienen viininmaistelu”kipon” eli tastevinin.
Ordre Mondial des Gourmets Dégustateurs -järjestö
OMGD on Paistinkääntäjien Veljeskunnan alajärjestö viinien ja muiden jalojen juomien harrastajille. Se on perustettu Pariisissa 2. syyskuuta 1963. Sen päämääränä on edistää laadukkaiden viinien ja muiden jalojen juomien käyttöä ja tunnettuutta jäsenmaissa ympäri maailman. Asian edistämiseksi järjestetään viinin- ja muiden juomien tasting-tilaisuuksia, kilpailuja, messuja, koulutustapahtumia sekä julkaistaan laatujuomista kertovia artikkeleita.
OMGD:n jäsenet ovat juomien parissa työskenteleviä ammattilaisia kuten tuottajia, kauppiaita tai asiaan vihkiytyneitä aktiivisia harrastajia.
OMGD:n jäseneksi voidaan hyväksyä vain Chaîne de Rôtisseurs-järjestön jäsen. Virallinen jäseneksi vihkiminen tapahtuu järjestön kapitulissa installoinnin yhteydessä. Uusi jäsen saa käätyihinsä OMGD:n tunnuksena kullanvärisen tastevinin.
Hyvin meni, en kompastunut helmoihin … 🙂
Installoinnista kaupungin samppanjavastaanoton kautta suoraan Grand Dinnerille. Seitsemän ruokalajia huippuviineineen olivat pohjoista gourmeeta, puhdasta, huolella valmistettua, kauniisti esillepantua ja mallikkaasti tarjoiltua juhlaruokaa: kaloja ja riistaa. Pääruokana prässättyä karhunpaistia. Jälkiruoassa kaurakeksi, jolla hillakompottia, suklaalieriö ja hillasmoothie. Kaunis makujen harmonia päätöksenä.
Pöytäseuran kanssa todettiin – jälleen – kuinka Suomi on pieni maa. Ikkunoista näkyi tummuvassa illassa Rukan silhuetti ja niin taas nautimme ja juhla tuntui hyvälle. Nyt emme jääneet notkumaan tai tanssimaan, hyvästelimme ja kiitimme muutaman tutun ja puolilta öin nukkumaan. Tyytyväisenä, kylläisinä – luonnollisesti.
Seuraava kapituli Turussa. Ehkä sinne, ehkä ei. Nyt kohti kotia ja arkea.
