Reija

Miksei ne jo lähde? Joutsenet. Etelään.

Kuuluisihan niiden jo näin tapaninpäivänä  olla pois Möljän rannasta? Eikö kuuluisikin. Mutta eivät olleet.

Mutta on tänä jouluna ollut paljon muitakin poikkeamia perinteistä. Joulupuurossa ei ollut mantelia (pähkinä vältti ihan hyvin, ja tälläkin kertaa se meni Juniorille.  Hannu-Hanhi! as usually!), hautausmaalla ei ollut liukasta eikä kylmä, mummu ei jaksanut tulla jouluaatonviettoon, lahjoja oli tavallista vähemmän mikä ei tuntunut ketään haittaavan, jutut entistäkin syvällisemmistä entistäkin kevyempiin (aattoillallisella ehdimme vaatimattoman kuuden tunnin aikana käydä läpi maailmansyntyteoriat (kreationismista evoluutioteoriaan) sekä suhtautumisemme niihin ja keskusteluissamme päätyä kossuvichyyn (jota ei kylläkään nautittu/kärsitty), joulupäivänä pukeuduimme muutenkin kuin lenkillä käyntiä varten. Tänä jouluna (tänään) kuumeessa on pehtoori, en minä, kuten niin monina pahoina työstressivuosina.

Elämässäni on uusi tonttu. Sain joululahjaksi tontun, joka ei tunnu sohvannurkassa oikein levolliselta ja joka näyttäisi kaipaavan pohjoiseen. .. Aattoiltana pohdimme tonttuherralle nimeä. Minun tontuillani kun on oltava nimet. Tomafoin ja Iisakin kaikki blogini lukijat jo tuntevatkin, mutta entäs tämä arvokas, hieman unelias, vanha herra? Hän on Routalempi. Herra Routalempi on nyt osa elämääni.

Fragmentteja:

Metropoliitta Panteleimonin kirja Murha Kirkonkylässä oli varsin miellyttävä lukukokemus, ajankuva hyvin todellinen ja miksei juonirakennelmakin voisi olla todellinen? Hyvä kirja. Kiitos lahjanantajalle.

Yhtäpitävästi koko perhe, sisareni mukaanlukien, todistamme, että jouluruoka (myös lakkacharlotte) on ollut parempaa kuin ennen, ja mistä olen kovin iloinen, sitä ei ollut liikaa.  Sitä ei juurikaan jäänyt.

Poikamme on ihan tolkuttoman kova puhumaan, – kun sille päälle sattuu. Tälle joululle on sattunut. Isäänsä tullut?

Roomaakaan ei rakennettu päivässä: vuosia sitten lahjaksi saatu Colosseum-palapeli pistettiin aattona alulle, ja – tavoista poiketen – sitä ei ole vieläkään koottu.

Blogissani jouluviikko on ollut vilkkain koskaan! Tasaisesti nelisensataa kävijää päivittäin, ja lisäksi www-sivulla samanmoinen määrä. Siis liki 1000 kävijää päivässä. Huih!

Eilen illalla joulupäivällisen jälkeen nuorison pakattua kamansa ja lahjansa ja lähdettyä, oli järkyttävän hiljaista ja tyhjää. Ihan järkyttävän tyhjää. Kodissa oli kaksi valtavan isoa aukkoa. En sanonut mitään, en niiskuttanut, mutta iso kolo oli rinnassa. Nyt olen toipunut.

Ajatuksissani olen jo usein viivähtänyt Myötätuulessa, Lapissa. Merkillisen paljon olen miettinyt mitä otan mukaan, mitä ruokaa siellä laitan. Odotan jo kovin sinne lähtöä. Tämän vuodenajan juhlaan kuuluisi lähteä pohjoiseen, tänään tai viimeistään ylihuomenna kuuluisi lähteä. Kuuluisi, olisi ilo ja elämä,  viettää aikaa Kaunispään rinteillä ja VMP:n seurassa. Tänä vuonna niin ei tehdä. Ei ainakaan ihan vielä… loppiainen olkoon sitä varten, ehkä, toivottavasti. Tai ehkä ihan uusia asioita varten. Taas on siis mukavaa odotettavaa…

Täällä ei myrskyä. Vieläkään. Eikä kai myrskyä tulekaan. Lämpöasteita on, vieläkin. Liukasta, mutta kävellyt olen, aika paljonkin.  Käveleminen on hyväksi.

(Klikkaamalla kuva suurenee)

Toivottelen kaikille Tuulestatemmatussa piipahtelijoille ja päivittäisille vieraille oikein hyvää joulua.

Yksi, minusta ylivertaisen hyvältä kuulostava, ohje siihen on Heli Laaksosen laittamattomasti kirjoitettu jouluruno.

JOULUPATJA
eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3–7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

Tästä ei enää pimene.

Silta yli synkän virran. Virtakin kohta jäätynee, valkaistuu, valostuu

Vielä tänään

Mutta valoa kohti mennään… (merkitsee kyllä samalla vuorottelun hupenemista, hmmm)

Aamupäivällä kuvaus- ja kauppareissun ohessa edelleen kolportöörinä (= kuljeskeleva kirjojen ja lehtien kaupustelija, varsinkin uskonnollisen tai aatteellisen kirjallisuuden myyjä). Muistinpa tuon 1800-luvun lopussa paljon käytetyn sanan kun menin viemään ystävälle kirjoja, joita tämä osti lahjoiksi.  Kolportöörinä ei ole ollut äkkirikastumisen vaaraa, mutta olenpahan muutamia kymmeniä kirjoja kuitenkin jo myynyt, suurin osa kylläkin bloginlukijolle postin välityksellä. Kiitokset vain posteista, kiinnostuksesta ja kannatuksesta.

Kirjaa voi toki  ostaa joulun jälkeenkin.  Ja arvontakin (KLIK) on vielä käynnissä; osallistujia vielä kovin vähän… Jollet halua kommenttilaatikkoon kirjoitella ilmoittautumistasi niin toki suoraan sähköpostillakin (reija.satokangas at oulu.fi) voit ilmoittaa osallistuvasi. Muutama on jo niin tehnytkin.

Mainostelen täällä pienesti, vaikka olisihan tuota ollut hyvä mainosmahdollisuus huomenna. Soittivat radiosta huomenaamuksi puhumaan jouluperinteistä ja jouluruokien historiasta. Pitäisihän sitä yliopistolaisen tehdä yhteiskunnallista palvelutehtävää ja esiintyä, … ei nyt oikein huvittanut, oisko ollu kompetenssiakaan suorassa lähetyksessä selitellä? Ja huomenna aamusella on lakkacharlotten kokoamisoperaatio, ja muuta tähdellistä. Ja huomenna tytär tulee kotikotiin ja poikakin 10 päivän lomalle.

Tammikuulle taitaa mennä meidän mökille meno… mutta silloin sielläkin jo on valoa. Jos kohta ehkä vielä hieman pakkastakin.

(muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, myös kalenterikuvat)

________________________________________

JOULUKALENTERI

Aamupäivä oltiin Jäälissä; kyllä on minulla kuulkaa maailman sitkein anoppi: selkänsä on loukannut niin, että istumaan ei pysty, mutta joulusiivous on tehtävä! Matot ulos, kaikki luututtava, ”mutta kaapit jätän tällä kertaa pesemättä”, – ja apua ei huoli periaatteeella, että  ”pysyy kunnossa kun tekee jotain”. Oikein Niskavuoren Hetan meininki: ”Tingitään mistä tingitään, mutta siisteydestä ei tingitä”. Meidän esikoinenkin tuli mummulaan aamutreeninsä jälkeen ja niinpä sitten viisissä miehin ja naisin pistimme maailmantalouden asiat tolalleen ja presidentinvaalitkin ratkottiin. Ei mikään turha aamupäivä.

Postissa, pienesti kukka- yms. -asioilla ja sitten kävimme lounaalla intialaisessa (New Bombay). Jälleen hyvää.

Kun pehtoori ryhtyi pesemään autoaan (äitinsä poika 🙂 ), minä lähdin vielä käymään Haukiputaan Asemakylällä: se Putiikki 27 oli nyt sitten vihdoin nähtävä (käymisen väärti, ehdottomasti), ja sattuipa niin hauskasti, että sieltä löytyi tyttärelle joululahja ja sattuipa, että siellä oli alennus, jonka suuruus oli putiikin nimen mukaisesti 27%. Olen siis aloittanut joulualessa käynnin ennen kuin olen kunnolla jouluostoksia aloittanut. Enkä niitä kyllä tässä enää paljon taida ehtiä aloittaakaan… 🙂

Sitten tässä illanpäälle olisi ratkottava niinkin suuri ongelma kuin että tekisinkö joulun kahvipöytään ranskalaisen jouluhalon vai venäläisen charlotte russen. Suurvaltapoliittinen ongelma siis… Itään vai länteen…

__________________________________________

Hyvä Tuomas joulun tuopi …  

Tonttuilemassa melkein koko päivän. Vuorotteluvapaalainen voi huidella miehensä kanssa keskellä päivää monta tuntia kaupungilla, piipahtaa yhden ja toisen ihmisen joulu- ja työkiireiden keskellä, viedä kirjan, käydä hankkimassa muutaman pienen lahjan, käydä hallisssa kalaostoksilla (NYT on oikea aika laittaa jääkellarin lohi suolaliemeen mikäli mielit aattona siitä nauttia) ja ystävien kanssa kahvilla, ajella peltomarkettiin ja ostaa auton peräkontti puolilleen ruokaa ja juomaa …

… ja siitäpä tulikin mieleeni, että kun muutama tuttu nyt kuitenkin on niitä viinisuosituksia kysellyt, niin ensiksi voisin todeta, että viime vuotiset suositukset ovat edelleen voimassa. Edelleen ”allekirjoitan” nuo kaikki viime  joulun viinivinkkini. Niitä kaikkia on edelleen Alkossa, klassikkojahan ne melkein ovat. Meille ne ovat maistuneet, mikä ei tietenkään ole tae siitä että muille olisivat …

Mutta tänään hankimme viinejä, joita on kuluneen vuoden aikana tullut teistingeissä ja kotona maistettua ja joihin on tykästytty. Hankimme siitä huolimatta, että Amaronea, joka on ehdoton suosikkini punaviineistä, on merkillisesti tullut meille  hyllyllinen. 🙂 Mutta niitä säästettäneen ihan spesialiteettiseuraan ja -ruoalle, eikä poronpaistille ja laatikoille.

Vasemmassa reunassa oleva Geyser Peak on yhdysvaltalainen sekoiteviini, eikä ihan halvimpia (alle 20 euroa kuitenkin), mutta sen on meidän uusin ”löytömme” (Saariselän Alkosta muutama tullut tänä vuonna ostettua).  Alkon sivulta lainaus:

CABERNET SAUVIGNON (70 %), MERLOT (13 %), MALBEC (9 %), PETIT VERDOT (7 %), CABERNET FRANC (1 %). 2006   Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, lämmin

Vähän halvempi (13,50) on Villa San-Juliette, AVA Paso Robles, joka on kalifornialainen sekoiteviini sekin.  Ihan hurjan miellyttävä ja sellaisenaan nautittava.

PETITE SIRAH (80 %), CABERNET SAUVIGNON (10 %), SYRAH (7 %), MOURVÈDRE (3 %). 2008

Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, mustikkainen, luumuinen, herukkainen, mausteisen tamminen, lämmin

Kuvassa keskellä on itävaltalainen sataprosenttinen veltliner.  Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Steinsetz, Kamptalin arvostetulta alueelta.  Kestää graavilohen ja alkuruokapöydän muutkin vahvat maut. Veltliner- rypäle on meillä ”vuoden tulokas”, mikä johtuu Kitzbühelin viikosta heinäkuussa.

Sitten Lusco. Espanjalaisia Albariño-rypäleestä tehtyjä viinejä saa Suomesta harvoin. Tämä Galiciasta tuotu viini on kuiva, mutta hedelmäinen. Sitten viimeisenä uutuus Italiasta. Sekin harvinaisemmasta rypäleestä (Verdicchio) tehty viini. Edellistä kevyempi. Ei pärjää viime vuotiselle suosikille (Bucci) mutta kokeile ihmeessä:  Casal di Serra, Umani Ronchi, DOC Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico Superiore.  Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon keltaluumuinen, yrttinen, mausteinen, lämmin.

Ja kyllä meidän jouluun (tai viimeistään uuteen vuoteen) kuuluu lasillinen, pari portviiniä, pipareita ja sinihomejuustoa tai konvehti. Viime vuonna Alkoon tullut Kopken portti on taas saatavissa (viime vuonna loppui jo aikoja ennen joulua). Suosittelen lämmöllä.

____________________________________________

JOULUKALENTERI

Aamupäivän infernaalisessa pääkivussa (ei, ei ollut julkkareiden jälkeistä kohmeloa, vaan jotain muuta) järkkäilin huushollia, kotia vielä enemmän kohti joulua, vähitellen. Paketoin kirjatilauksia, melkein hyräilin. Mutta se päänsärky!

Iltapäivän aluksi murmelin kanssa asioilla ja hammaslääkärissä. Siis äitini oli vastaanotolla ja minä odotin. Nyt se on näin päin, joskus vuosikymmeniä sitten toisinpäin. Äiti käy edelleen hammaslääkärissa samassa paikassa, jossa koko meidän perhe kävi lapsuuteni ja nuoruuteni vuosina.  Siispä tänään istuessani vuosikymmenien takaa tutussa odotushuoneessa, ehdin käydä melkoisen kavalkadin muistoja läpi. Senkin, kuinka istuin siellä penkkareiden jälkeisenä aamuna, kun etuhammas oli juuresta asti poikki. Olin ollut penkkariajelulla kuorma-auton lavalla  juuri puhaltamassa torveen, kun kuski joutui äkkiä jarruttamaan, minä torven kanssa heilahdin päin kuorkkurin koppia ja naps. Etuhammas poikki. Ei irtipoikki, penkkari-illan olin Seurahuoneella mutta seuraavana aamuna oli oltava kruunun asennuksessa hammaslääkärissä.

Toinen ikimuistoinen  elämää suurempi muisto liittyi jo edeltäviin vuosiin. Viisaudenhampaan poisto. Itseasiassa siihen maailmanaikaan niitä poistettiin parikin kerrallaan. Kivulloisesta, tikkejä vaatineista poistoista toivuttuani olin kotona, äitini tarjoili aspiriinia ja jäätelöä ja koetti kaikin puolin helpottaa 18-vuotiaan tyttärensä oloa. Ja mitä minä tein? Karkasin treffeille. Otin äidin auton ja hurautin Jäälin Shellille.  Ekat tärskyt pehtoorin kanssa (ihan tolkuttoman romanttista: Jäälin Shellille! ;)). Siis saman päivän iltana, jolloin oli poistettu VIISAUDENhampaat. Kertooko jostakin?  🙂

Näitä muistoja stimuloi varmasti sekin, että nykyisin tuossa nuoruuteni hammaslääkäripaikassa hammashoitajana on lukiokaverimme, jolla oli penkkarit juuri samana päivänä kuin minullakin ja jonka kanssa liikuttiin koulun ulkopuolellakin samoissa porukoissa. Ja joka paljastui näiden temmattujen juttujeni lukijaksi: ”niistä tulee hyvälle tuulelle”. Tulihan minulle joulumieli moisen kuultuani.

Iltpäivällä postiin. Ja kirjan toimittamista yhteen jos toiseen paikkaan. Ja tulinpa sillä kierroksella kuulleeksi niin paljon kirosanoja yhden naisen suusta, etten koskaan elämässäni. Ei suinkaan sen takia, että olisin hänelle kirjaamme ollut tyrkyttämässä, vaan sen takia, että olin noin miljardisosa sekunniksi parkkeerannut autoni paikkaan, joka esti hänen pääsynsä kotipihalleen. Se nainen olisi varmasti lyönyt jos olisin ollut tarpeeksi lähellä!  Uhkaili poliisilla, näytti keskaria, ja huusi ja kirosi kuin turkkilainen. Sellaista joulumieltä siinä hetkessä. No jospa hän sai jonku solmunsa auki siinä minulle parkuessaan.

Mutta muutoin tämän omatekoisen joululahjan jakokierros sai aikaan halauksia ja hymyjä. Joulukortteja ja lämpimiä onnitteluja.  Oli niin mukavaa, että jatkamme pehtoorin kanssa huomenissa.

Kirjan illansuussa sai T:kin, jolle oli – onneksi – sovittu meetinki. Eli kunnon niska- ja päähieronta vei melkein pelottavaksi kasvaneen kivun päästä. Nyt kaikki hyvin.

____________________________________________________