Reija

Kotiinpaluun jälkeen

Kesäaika jatkuu.
Ja taas se tuntuu kulkevan nopeampaa kuin minä.

Tänään aika tavallisia
kotiinpaluupäivän jälkeisiä puuhia.
Pyykkiä, jääkaapin täyttöä,
pihakukkien elvyttämistä,
(vaikka Juniori oli taas parhaansa
varapuutarhurina tehnyt),
rästipostien hoitoa.
Kampaaja ja hieroja ovat ensi viikolla,
kuten usein ennenkin juuri mökiltä
paluun jälkeisellä viikolla.

Ei mitään Muistikuvia-hommia ollut, haudalla en käynyt,
enkä tavallista piiiiiitkää pyörälenkkiä tehnyt,
vaikka sää todella olisi suosinut.
Nautin pihalla vehreästä puutarhasta,
auringosta, istuskelin ja neuloin.
Ja kuuntelin puutarhan ”vesipallon”
pulputusta, jota on nyt melkein isompi
kuin oli mökkipuron vaatimaton pulputus.

Ja piipahtivatpa muksutkin siinä
pelaamassa ja kertomassa koulun
ja eskarin aloituskuulumisia.
Eepi oli oikeastaan aika tärkeänäkin
aloittamastaan esikoulusta.

Ihan leppoisa kesälauantai.

Kesää tuntuu onneksi olevan vielä jäljellä.

Buorre matki

Purot ja porot jäivät taas pohjoiseen

Aamuvarhain lähdimme mökiltä kotimatkalle: Buorre matki. Kymmenen päivän mökkileirijakso taas ohi. Aina liian nopeasti.

Mutta nyt lähtöä helpotti kun oli jo päätetty, että tullaan pian uudelleen: ”ruskalle”. Vaikka ruska oli kyllä jo nyt hyvällä alulla, mikä ei suinkaan johdu viilenevistä säistä, saatikka pakkasöistä, vaan kuivuudesta, puron pinta on alhaisin koskaan. Sodankylään asti oli pitkiä pätkiä tienvarren koivuja keltaisena.

Ensi kerralla opetellaan taas luppoilemaan, sillä nyt saatiin kaikki aiotut hommat tehdyksi, joten voidaan vain retkeillä tai makoilla mökissä. No ehkä ei ihan sellaista osata, mutta yritetään olla enemmän jouten, – siis vietetään luppoaikaa. Sellaisessa merkityksessä, mitä sillä nykyisin pohjoisessa Suomessa käsitetään.

Luppo ja joutilaisuus – Miten liittyvät yhteen

Luppo tarkoittaa naavaa muistuttavaa, etenkin kuusissa kasvavaa jäkälää, murteissa myös kuusen naavaa (joka sekin kuuluu jäkäliin).

Luppoajalla on tarkoitettu aivan konkreettisesti aikaa, jolloin porojen on täytynyt turvautua lupon syöntiin. Näin on ollut esimerkiksi kovan hangen aikaan kevättalvisin, kun porot eivät ole saaneet kaivettua maasta jäkälää.

Porojen luppoaika on ollut mallina myös ihmisten luppoajalle. Sanaa näytettäisiin alkuaan käytetyn siitä ajasta, jonka tukkijätkät ym. tilapäistöitä tehneet joutuivat olemaan ilman työtä. Sinä aikana he joutuivat porojen tapaan turvautumaan vähäisempään ravintoon, kun ei ollut rahaa, millä hankkia parempaa. Luppoaikaa pidettiin siis hyvin kielteisenä ja huolia tuovana asiana.

Vuosikymmenten mittaan luppoaika näyttäisi saaneen myönteistä sävyä. Elintason nousu on vaikuttanut siihen, että väliaikainen joutilaisuus voi nykyisin olla toisinaan jopa tavoiteltava asia.

Lainaus Kotuksen sivulta

Lappi Mökkielämää

Jäähyväispäivä luonnossa

Tänään on Italiassa Ferragosto-juhlapäivä. Koko Italia on vapaalla ja juhlii. Oulussa on Taiteiden Yö ja Haipakka, jossa mm. 75 metriä pitkä yhteinen ruokapöytä keskellä kaupunkia, lisäksi kaupungissa on kansainväliset markkinat ja täällä Saariselällä ”Jänkhällä jytisee” -tapahtuma, jossa paljon ohjelmaa, tänään mm. Anssi Kela ja Olli Halonen.

Entäs Hangasojalla? – Meillä on ollut ihan oma ”juhlapäivä”, jonka olennaisinta antia on ollut luonto, tunturit ja jänkhä. Tänään kuvailin pääsiasiassa kaikkea pientä. Siellä minä metsässä ja purojen reunoilla, tunturien katveessa ja soiden reunoilla Canonin (ja toki Pehtoorinkin) kanssa kuljin aika lailla ”matalalla”.

Sää on edelleen kesäinen ja lämmin (iltaviideltä syödessämme terassilla kuten koko liki kaksiviikkoisen oli + 25 C), mutta metsässä on jo paljon syksyisiä värejä. Saapa nähdä, vievätkö nämä lämpimät, sateettomat päivät puista lehdet ennen varsinaisen ruskan alkua. Purot, lampareet ja soiden reunat ovat jo hyvin kuivia.

Koko päivän oli taas sellainen tuuli, jota meillä ei koskaan ole kaupungissa. Raikas, lempeä, – ja voiko tuulla valoisasti? – Minusta tuntuu, että voi.

Tuulenkaatojen vanhoja kelottuneita kantoja kuvailin myös. Niistä ei taida kalenterikuviin olla, mutta voisi niistä jonkun kollaasin tehdä.

Lehtivihreä pakenee…

Nyt alkaa tämänkertainen, oikein monipuolinen, antoisa mökkirupeama olla ohitse. Auto ja peräkärry on jo pakattu, kaikki ”alasajettu”. Tänä yönä en edes yritä nähdä revontulia, kuten toissailtana sinnittelin puolille öin. Mitään merkittävää ei näkynyt, mutta tulipahan neulottua yksi hiha – ties kenen joululahjaneuleeseen – valmiiksi.

Tänään hyvissä ajoin unille, huomenna hyvissä ajoin tien päälle. On lähdettävä, että voi palata.

Mökkielämää

Tuulensuoja

Luppo

Iltapäivän hetkessä, tunturituulen yltäessä pihalle leppeänä, auringon paistaessa, aika raukeana puronrannalla silmät kiinni istuskellen mietin ja äänenkin sanoin:
– Kuka voisi kellot seisauttaa… 🎵

Ja mitä toteaa mieheni?
– Ei muuta kuin laitat Garminin tuohon kelopöydälle, niin minä voin napauttaa klapilla!

Just!

Tuulensuojaan

Tänään (taas kerran täällä ollessa) mielessä soi myös Dannyn Tuulensuojaan Youtube

Tuulensuojaan, tuulensuojaanpois kiireistäin nyt vihdoin näintuulensuojaan, tuulensuojaanmä paikan sain, kauas huolistainposti tuskin tietä tuntee,summerit ei soi ja pahat kieletmiestä täällä haavoittaa ei voi,tuulensuojaan

Tänään valmistui meidän uusi puronrannan ”näköalatasanne”, notskipaikka, tulistelupaikka, patio. Aamupäivä vielä kaksin maalailtiin, sitten möbleerattiin ja minä siivosin ja vähän ”sisustinkin”.

Oli aika viettää Tuulensuojan käyttöönottojuhlaa. Mökkinaapurit tulivat sopivasti piipahtamaan ja katselemaan aikaansaannostamme. Jotta yleisömenestys oli tällä tapahtumalla. 😀

Ja kuinka sää onkaan meitä suosinut koko projektin ajan. Kunnolla lämmin, ja samalla vilvoittava tuuli.

Huomenna tunturiin, – tai sitten vain mökkeillään. Luppoillaan. Ei mitään kesken tällä hetkellä.

Niitä näitä

Raksalla maalausta ja muistoja

Ei taaskaan ole sanoja kertomaan siitä, kuinka on ollut hyvä päivä.

Joku sanoisi ehkä työpäiväksi, mutta meillä on ollut mukava ”raksapäivä”. Aika varhaisesta aamusta iltaviiteen olimme puronrannan notskipaikan ”rakennustyömaalla”.

Pehtoori teki katon ja minä maalasin koko uuuden seinän. Siinä se kuusi litraa humahti hirsille ja laudoille. Ja kuinka elinkään menneessä, kesässä 1986, jolloin rakennettiin meidän uutta kotia Rantapeltoon, ja minä olin vastuussa kaikista maalauspuuhista. Siinä se meni kesälomakuukausi ja elo-, syys- ja lokakuun kaikki töiden ulkopuolinen aika maalaillessa. Muistin tänään että litramäärä oli noin 400! Silloin ei olkapääongelma haitannut maalaria, – ei onneksi juuri tänäänkään.

Kun täällä mökillä kaikki on jotain ”tuulta” kuten blogikin: Tuulentupa (vanha mökki 1985), Myötätuuli (uusi mökki 2007), Tunturituuli (tontti), Tuulenviemää (entinen puucee), Alatuuli (ikiaikainen vanha, pieni, purettu, ties kenen rakentama mökki) niin vanha ”Notskipaikka” valmistuessaan uudeksi puronrannan tulistelu- ja mietiskelypaikka olkoon Tuulensuoja.

Iltakuudelta mökkiterassilla syödessämme lämmintä.

Niitä näitä

Mökkimetsässä – ja Luxemburgissa …

Kamera kaulaan, kori käteen ja puukko vyötäisille – ja metsään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Eihän siellä mitään sieniä, eikä juuri marjojakaan ollut, mutta en niitä kaivannutkaan. Kukkivia kanervia löysin. Ja hyvän mielen. Oli se kyllä jo lähtiessäkin hyvä. Parituntinen kului leppoisasti, vielä jaksoin ihmetellä ja ihastella näitä lämpimiä päiviä, Lapin kesää ja luontoa.

Pehtoori rakenteli tänään koko päivän, eikä päästänyt minua vielä iltapäivälläkään maalaamaan, joten oli keksittävä muuta puuhaa. Ja keksinhän minä: maalailin katuharjoja, pesin toisenkin mökin ikkunat ja tepastelin, lämmittelin saunan, – ja sitten keittiöhommiin.

~~~~~~~~~~~~

Keittiöhommiin, koska saatiin Hangasojan yläjuoksulta ”uusi” tuttu ruokaseuraksi ja vaihtelemaan kokemuksia. Hyvä syy laittaa hyvää ruokaa reilummastikin. Lohta, poroa ja hilloja, – lisukkeineen. Aika yllättävää Lapin mökkikeittiössä?

Olipa mukava maanantai-ilta, ihan juhlailta meille mökkihöperöille. Melkein kuin oltaisiin käyty Luxemburgissa. Maailma avartuu ruokapöydän ääressä hangasojalaisten kanssa. 😊

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Juhlapäivänä tekemistä – ja kakkua!

Sellaisina pilvisinä päivinä kuin tänään, on ollut hyvä sittenkin pestä ikkunat ja luututa lattiat. Ai, että on hyvä mieli kun sain tehdyksi. Yllättäen suorittaja-minä riemastui tänään siivouspuuhista. Koska hanslaakaria ei miehen työmaalla tänään paljonkaan tarvittu, päätin hoidella sisähommia. Huomenna taas ulos, ehkä tunturiinkin!

Vähän yllättäen tänään on ollut aika pilvistä, jopa muutama sadekuuro havaittiin. Aikeista huolimatta jäi oma metsäretkikin tekemättä, mutta ei haittaa. Vielä on mökkieloa monta päivää jäljellä, joten ehdin kyllä.

Tänään on puuhastelujen ohessa vietetty Pehtoorin synttäreitä. Kahden hengen pilheissä paljon whatsapp-viesteilyä perheen ja ystävien kanssa, ja hyvin syömistä kaiken siivoamisen ja rakentamisen ohessa ja välissä.

Perinteisesti ”synttärikakkuna” on ollut pullapohjaan leivottu mustikkapiirakka, mutta eihän se nyt näillä metsän tai kaupan antimilla onnistunut, joten – kerran vielä tälle kesälle – limoncello-tiramisu tuunattuna pensasmustikoilla. Kelpasi se tämäkin. Ja luulenpa, että se on huomenna vielä parempaa. Onneksi on luvassa jälkkärille hangasojalaista seuraakin, jottei jää ihan meidän varaan tuon syöminen.

Nyt jo ilta-aurinko, viikko kulunut nopeasti, onneksi on toinen jäljellä. Ainakin melkein, ehkä.

Mökkielämää

Mitäs me hirsirakentajat!

Olen huolissani ilmastonmuutoksesta ja luonnon diversiteetin säilymisestä tai siis sen kaventumisesta, mutta nyt on kyllä sanottava, että kuluneella ja tulevallakin viikolla ihan itsekkäistä ja hetkessä elämisen syystä olen nauttinut täysin siemauksin, syvään hengittäen, kaikkia maailman luonnonvoimia ja ties mitä kiittäen näistä aurinkoisista, ei liian kuumista, lempeätuulisista päivistä, leppeistä illoista, lämpimästä purovedestä, ötököttömästä olosta.

Aamulla seitsemältä rannassa, jossa purossa vettä on kyllä huolestuttavan vähän, mutta niin on kuulemma Tenossakin, joten ei ole paikallinen ongelma, paistaa aurinko ja on hyvä hengittää. On jo aika lämmin (+ 18 C). On kesälauantai mökillä.

Heti aamusella saimme pihaan tukkikuorman! Notskipaikan kakkosvaiheen valmis, vain kokoamista ja rakentamista vaativa puutavarakuorma, tuli tänään kuten oli toivottukin. Timpuri ja vaimonsa – ja Pehtoori – purkivat kuorman, minä keittelin aamukahvit, laittelin nisut pöytään ja tuokio juteltiin. Paikallisten kanssa on hyvä vaihtaa juttuja…

Meidän oli vielä käytävä Ivalossa täydentämässä rakennustarpeita, ja samalla ruokakauppa, sillä on hyvä syy laittaa vähän parempaa pöytään parina seuraavana päivänä. Eikä Pikku-Kuukkelin tarjonta kaikilta osin vastaa toiveitani.

Puolelta päivin aloitimme hirsirakentamisen! Olipa ihan mukava, helpoksi oli tehty hirsiseinän kokoaminen. Pidin huolen ”raksan” siisteydestä, järjestyksestä ja olin avittamassa hirsikertojen nostossa. Ihan on ammattilaisolo nyt! 😄 Pehroorillahan tämmöiset hommat aika lailla hanskassa, joten yhteistyöllä homma hoitui yllättävänkin nopeasti. Kymmenen hirsikertaa on nyt nostettu, eikä niitä enempää tulekaan. Katosta vielä rakennellaan…

Tämänkin kanssa vähän niin kuin kaiken muunkin: ”On hyvä nauttia matkalla olosta, eikä vain varrota perille pääsyä”. Jo tekeminen on mukavaa. Tämä ainakin, ja ainakin tänään.

Hangasojalla kaikki hyvin.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Luulammelle aamupäivällä

Koko pohjoisen puoli on kohta tuntureilla täytetty. Suuria maanharjoja on toisensa takana siniseen äärettömyyteen saakka. Katsot kohti koillista ja itää — koko maan ääri on tuntureista rakennettu. Korkeita köyryjä on paiskittu vierekkäin ja päällekkäin niin pitkälti kuin silmä kantaa. Maan mustiin uumeniin ne on perustettu, Manalan vierikallioihin, mutta sinisinä ne nousevat taivaan sineen taikka valkoisina piiloutuvat pilvenkumuraan. Etpä aina tiedä, tunturiko vai pilvi, tunturin takaa kohoava pilvenjönkkykö vai pilvistä katsova tunturinharja.

(Samuli Paulaharju, Sompio, 1939)

Patikka Luulammelle on tehty usein. Se on yksi lempireiteistäni, varsinkin menomatka ”jyrkemmän kautta”. Aika iso osa 11 kilometrin rengasreitistä on granuliittia, kivenmurikoita kaiken kokoisia. Hieman ikävää taivallettavaa sikäli, että on koko ajan katsottava mihin astuu.

Mutta onpahan hyvä syy kulkea hiljalleen, pysähdellen, hengitellen syvään. Tuolla tuntee olevansa tunturi-Lapissa, juuri siellä mistä Samuli Paulaharju kirjoitti. Se on vaikuttavaa. Lapin hulluus pahenee noilla poluilla, tuntureiden kupeilla.

Luulammen kahvila oli auki, joten lounaskahvit siellä. Inarinjärven siikaleipänen oli hyvä.

Sen jälkeen hyvä jatkaa paluumatkalle. Tunturituuli piti ilman raikkaana, eikkä reilusti yli 20 asteen lämpö haitannut patikointia. Kaikki oli hyvin. Kaikki.

Lappi Reseptit Ruoka ja viini

Pieniä ja suuria iloja

Tänään ylläpito-, huolinta-, siivous-, puron perkaus-, (yhden) matonpesu-, vuosihuolto yms. – päivä. Enimmäkseen kylläkin vain aamupäivä. Iltapäivän aluksi vähän siistiydyimme ja lähdettiin kylille ja Kaunispään Huipulle lounaskahville ja lohileiville. Katselemaan myös Saariselän keskustan kesäistä vilinää. 😂

Purossa on tällä rupeamalla näkynyt paljon tammukoita. Pieniä kuten kuvassa, ja niitä näkee kyllä joka kesä, mutta nyt on ollut sellaisia parikymmensenttisiä isojakin. Pitäisiköhän hakea onget esille ja hommata kalastuslupa? – Olisi graavattu tammukka kyllä huippuherkkua.

Mustikoitakin sattui linssin eteen, ihan saunan vierustalla. Kuivia ovat.

Uutta makrolinssiä ulkoilutin kuten näkyy.

Ja Kaunispään huipulla sitten jotain paljon isompaa! Uusi säätutka pian satavuotiaan palovartijan tuvan vieressä ei viehätä mun silmää! Mutta on kai kehityksen annettava kehittyä; ehkä tämä fallosmainen pömpeli onkin osannut ”tutkailla” tänne näin huiput säät?! 😊

Keskustan ”lenkki” kierrettiin käveleskellen liki helteisessä säässä, ihmeteltiin väen vähyyttä. Mutta olihan sitten ”pääsuoralla” Saariseläntiellä jotain hämmästeltävää: kaksi komeaa hirvasta upeine sarvineen tönötti keskellä tietä. Näimme ne jo kaukaa, eikä niitä pätkän vertaa haitannut, että kävelimme kohti…

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Saariselän keskustassa torstai-iltapäivän ruuhka. Ei poroja ohi kulkevat autotkaan haitanneet. Näytti siltä, että ne nukkuivat seisaaltaan.

Laitoin videoklipin myös Saariselkä-FB-ryhmään, jossa nämä tunnistettiin, ovat jo jonkun viikon keskustan kaduilla kuulemma kulkeneet. Tänään eivät kulkeneet. 🤣 Joku epäili, että porot ”ovat vetäneet sieniä”, joku arveli, että odottavat jo parin viikon päästä kokoontuvia moottoripyöräilijöitä (”Jänkhällä jylisee” – tapahtuma). Niin tai näin. Ihan levossa ja komeita olivat!

Sieniä tuskin olivat syöneet, niitä kun ei metsissä näy olevan, eikä näillä helteillä tule. Siispä tein meille piirakan kaupan kantarelleista. Tuhtia, hyvää siitä tuli.

Ohje tähän löytyy tämän linkin takaa.

Huomenna on taas aika päiväpatikalle!