Elokuun lopun jälkeen eka kerran kunnon pyörälenkillä.
Syksyn merkkejäkin näkyi kulkiessa: mm. se, että kesän kestäneet pyörätie-risteys-baana -rempat alkavat olla valmiita. Puomeja, kiertoteitä, sorapätkiä on poistunut. Mikä ilolla merkille pantakoon. Syksystä taitaa kertoa sekin, että joessa vesi on korkealla ja sorsanpoikaset ovat jo isoja. Ja sekin, että Lämsänjärvenrannassa ei ole enää lapsia leikkimässä/uimassa.
Eikä eläkeläisetkään pidä piknikkejä. Sattuipa elokuun lopulla sellainen silmiin, että rannalla oli kaksi harmaapäistä pariskuntaa nautiskelemssa kuohuviinistä, eväistä ja tyvenestä järvimaisemasta. Heilla oli koottava retkipöytä ja pienet tuolit, lasit kilahtelivat ja lounaspiknik elokuisena tiistaina varsin mukavan ja iloisen näköinen happening. Eipä ole sellaista ennen kohdalle sattunut, – jotenkin jostakin syystä ajattelin, että olivat varmasti ruotsalaisia. 😄
Tänään toisaalta hyvinkin kesäisen näköistä. Möljällä metsäpolulla koivut raikkaan vihreitä, vaikka polulla jo keltaiset reunat olikin.
Rannalla tovin istuskelin ja päätin ajella varmuuden vuoksi tarkistamaan josko hautausmaalla olisi jo seurakuntapuutarhurit poistaneet kesäkukat, olisiko jo viikonloppuna callunoiden istutuksen aika? – No ei todellakaan ole kiire. 
Sankarihauta-aluekin oli ihan kukkamerenä.
Samoin Ainolan puiston ruusutarhassa kukkii vielä.
