Torstaiko tänään? – Joka tapauksessa toinen kokonainen päivä, jolloin meillä on ´Amici´ seurana mökkielossa.
Brunssista selvisimme alle tunnissa ja kymmenen jälkeen olimme valmiita patikalle. Ystävät eivät oikein tienneet minne heidät olisimme viemässä, mutta melkein kymmenen kilometrin, melkein neljän tunnin tunturissa kulun ja olon jälkeen eivät olleet pahoillaan. Hyvä, hengittävä, reipas ja samaan aikaan levollinen patikka kohti Ahopäätä ja Mariankurua oli hyvä.
Edelleen aurinko puolellamme, ilonamme.
Kuvailin aika laiskasti. Nautin matkalla olosta. Leppoisasta kulusta…
Ja niinhän siinä kävi, että olin kuvissa itsekin. Mikä on kyllä todella harvinaista. Ja heti ”jäin kiinni”: ammattilaiskuvaaja järkkärin kanssa luonnossa ja kuvat otetaankin kännykällä?
Noku! No kun otin videota. 🙂
Mökille palattua oli myöhäisen lounaan aika: Tuulensuojassa istuskelimme, olimme hiljaa, höpöttelimme ja nauroimme. Naurua on näinä päivinä ollut, nauru on hyväksi. Oi, että kuinka se onkaan hyväksi!
Huilinkia, rantasaunaa, sapuskan tekoa. Tuunasin ihan uudenlaisen jälkkärin!! Eikä ollut ollenkaan huono. Palaan asiaan resepteineen.
Ruokapöydästä istahdimme vielä toviksi sohvalle, paljon asiaa, maailmaa tehtiin taas vähän paremmaksi, nautimme lasilliset lahja-portviiniä ja taisimme vähän jo ajatella ensi vuoden ruskaretkeä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämäkin päivä. Nyt unille. Huomenna Ouluun …