Ajattelin ensin, että minä mitään työhuonetta vaihda. Mitä sitä turhia. Hommat nyt vähän muuttuvat, mutta minulla on viihtyisä, omannäköisekseni laittamani huone, jossa mahdun töitä tekemään, opintoja ohjaamaan, tutkimusta tekemään ja luentoja laatimaan.
Mutta jossain välissä tuli mieleen, että jos muuttaisin vastapäiseen huoneeseen, olisi talvella lämpimämpi ja kesällä viileämpi olo. Ja josko muutto käytävän toiselle puolen, isompaan professorin huoneeseen, saisi olonkin tuntumaan professorilta... ? Muutoin kun ajatus ei ole oikein realisoitunut. Niinhän sitä sitten tässä syksyn päälle on sovittu, että muutan. Uuden pöydänkin (oikein olkavammaiselle suunnitellun, sähköisesti nousevan) tiedekunnasta lupasivat, uuden tietokoneen samoin. Noh, vanha olikin jo tosi vanha. Hidas ja kaatuileva. Ja esimies sai luvan viedä omansa mennessään… Joten minulla nyt sitten uusi sorvi.
Niinpä aamusella sitten avasin esimiehen, eilen lähteneen, oven ja tilannearvio osoitti, että siivottava on 🙂 Ennen kuin Martelan miehet aamupäivällä tulivat ja ennen kuin atk-keskuksen mies iltapäivällä tuli asentelemaan tarpeelliset ohjelmat ja ajurit, ehdin putsata hyllyjä ja kaappeja aika lailla.
Minulla oli todennäkäisesti maailman lyhin muuttomatka – käytävän yli – ja aika hyvin pari vuotta sitten perattu oma huone vuorottelulle lähtiessä, joten eihän se sitten niin tolkuton urakka ollutkaan. Mutta sentään päivä meni. Huomenna voi jo taas tehdä tavallisia töitä. Ja opetella käyttämään liikennevaloja. Minulla on nyt sellaiset ovenpielessä! Minulla, joka aina sanon opiskelijoille, ettei huoneeni ovella ole edes kynnyksiä… Luulenkin, että liikennevalojen käyttö jää kovin vähäiseksi.
Kun äsken olimme kaupungilla syömässä tyttären synttäreiden kunniaksi, tulin tokaisseeksi, että viettäisköhän huomenna duunissa tupareita?, perhe katsoi minua hyvin säälivästi: ”Tupareita? Töissä? Uudessa työhuoneessa?! Just joo.” Mitä merkillistä siinä muka olis? Ihan hyvin voisin viettää. Ehkä vietänkin! 😀
