Reija

Palaanpa vielä eiliseen. Vielä yksi postaus kalaaseista, sitten lopetan.

Ensinnäkin se plaseerauskisa. No helpottiko se meidän ”elämää suurempaa plaseerausongelmaa?” Saattaa tuntua pieneltä asialta moinen plaseerausongelma, mutta mepä saimme eilen kortin, josta vahvistui, että ei ole kyse mistään merkityksettömästä jutusta. Mahdollisuuksia kun on aika rutkasti:

87 miljardia!!! mahdollisuutta vapaasti valittavina paikkoina! Ei ole kyse mistään pikku jutusta!

No meillähän oli se skaba (ks. eilinen postaus)! Joka ei sitten yhtään mitenkään millään muotoa auttanut tilannetta. Porukka hoksasi, että jos vastaa ekana, ei saakaan valita kenen vieressä istuu. Oikeita vastauksia pantattiin, taktikointi kohosi ihan arvaamattoman korkeisiin svääreihin! Ja ääntä riitti. No kisa saatiin Laurent-Perrierin (magnum samppanja) oivallisella avustuksella käydyksi ja oli aika siirtyä pöytään. Ja valita paikat tietovisassa sijoittumisen perusteella. Kävikö kätevästi? – No ei käynyt, ei! Kymmenen minuutin vatvomisen ja vaihtamisen jälkeen ystävät olivat paikkansa löytäneet! 🙂 Mitä opimme tästä? – Ensi vuonna määräämme paikat täysin mielivaltaisesti isompia miettimättä ja kyselemättä. 🙂

Kisa oli kyllä opettavainen: uusia asioita opittiin. Alla oikeat vastaukset.

1. Milloin on Suomen lipun päivä?
Juhannuksena

2. Mikä on Suomen kansalliseläin?
Karhu

3. Monennetko kalaasit nämä ovat?
15.

4. Suomen tanssilavoilla, ravintoloissa, radiossa eniten soitettu kappale 2000-luvulla (ja ilmeisesti kautta aikojen)?
Rauli ”Badding” Somerjoen ”Paratiisi”

5. Montako säkeistöä on Suomen kansallislaulussa?
11

6. Montako Pyhän Laurin kirkkoa on Suomessa?
6  (Vantaan, Janakkalan, Mynämäen, Lohjan, Perniön ja Isonkyrön Pyhän Laurin kirkot)

7. Millä vuosisadalla Suomessa alettiin käyttää haarukkaa?
1500-luvulla

8. Mikä on Suomen kansalliskala?
Ahven

9. Montako Michelin tähti -ravintolaa on Suomessa tällä hetkellä?
6 (Olo, Postres, Luomo, Ask, Chef & Sommelier, Demo)

10. Kansalliskoira?
Suomen pystykorva

11. Mikä on eniten ostettu automerkki/tyyppi vuonna 2013?
Volkswagen Golf

12. Missä maassa tuotettua viiniä juodaan Suomessa eniten (Alkon tilaston mukaan)?
Chilessä

13. Suomen kansallispuu?
Rauduskoivu

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Menu oli onnistunut, viinit kohtuullisia. Sankt Laurent 2007 (ostettu Europa-Brückeltä paluumatkalla Umbriasta Suomeen kaksi vuotta sitten) jakoi mielipiteitä: osa ei todellakaan pitänyt, osalle maistui. Wanted Zin oli kaikkien mieleen, kovastikin. (Saa Alkon tilausvalikoiman kautta. Tilaussysteemi toimii hyvin ja nopeasti netin kautta. Ja Haaparannastakin ko. Ziniä saa.) Ja taas kerran ne kolot, jotka meidän viinikaappiin Kalaasien vuoksi tulivat, täyttyivät saman tien; hienoja tuomisia toivat ystävät. Ja viinien lisäksi ihania pyyhkeitä, tiskirättejä ja lautasliinoja – juuri sellaista mistä minä kovasti pidän. Käytännöllistä, tarpeellista ja kaunista! Pitkälle talveen on niistä iloa, tuovat muistoja. 🙂

No entäs ruoka?  Ei mokia, ei pettymyksiä. Suomalainen kalaruoka, kesän vihannekset ja marjat maistuivat.

Kurkkukeitto (ohjeen hoksin torstaina Koti  & Keittiö -lehdestä kampaajalla) Kurkkua, keltaisia pikkutomaatteja, vihreetä paprikaa, basilikaa, minttua, oliiviöljyä, valkoista balsamicoa, valkosipulia, suolaa blenderillä sekaisin, lopuksi kivennäisvettä. Kevyttä, raikasta, ja sitten noilla ruisraksuilla vähän ruokaisuutta mukaan.

Sitten alkuruoka, joka tarjoiltiin (jokaisella pariskunnalla keittiöhenkilökunta-hukinsa aputyövoimana  🙂 ) lautasannoksina. Alkuruokasetti sai kyllä mainesanoja, jopa niin että porukan seniori kiitospuheessaan ilmoitti, että ”Oulun ainoa Michelin-tähti on vastedes Rantapellossa”. Käyvät kuulemma vuosittain tarkistamassa, että taso pysyy … 🙂

Pääruoan ja paljon muuta unohdin kuvata, jälkkäreistä ”likköörikermavaahto” oli tällaisessa muodossa. Olin pakastanut sen jo perjantaina ja kun siinä on muutama liivatelehti, niin muoto on tavallista ”vaahtua” fiksumpi. Suklaamintun-lehdillä on on mukava koristella yhtä sun toista jälkkäriä.

Vettä satoi ihan koko ajan, aina sinne yhteen asti yöllä, jolloin viimeiset vieraat lähtivät. Ukostikin välillä, kovasti. Ei puhettakaan, että olisimme voineet olla ulkona, että olisimme voineet puutarhassa jaloitella ja kuohuvia nauttia, mutta ei se haitannut. Mikään ei haitannut.

Nyt on aika palata arkeen.

Eilen illalla kun olin äidin luona käymässä, kerroin tulevista kalaaseista, siitä, mitä aion tarjota, millaista ”ohjelmaa” meillä on, ja äiti palasi menneeseen, muisteli aikoja Tanskassa ja sitä, että Ruotsissa järjestettiin ennen kalaaseja… mutta kummasteli, etteikö ole iso homma järjestää moisia kestejä? – No on. Onhan se sellainen viikon projekti, mutta kun minulle se on ilo! Ainoa, että toivon, että olisi vähän enemmän aikaa, ehtisin huolellisemmin, enemmän ”pipertää”.

Ajasta on taas muutenkin puute; kaksi viikkoa töissä, ja minulla on jo pula ajasta? – Näinhän se on, ei voi mitään! Kuvaprojektit (Rotissööri piknik, tädin synttärit, väitös & karonkka) laahaavat jäljessä, mitäs olen ”kuvaajan roolin” ottanut?  Töissäkin jo huolehdin marraskuun seminaareista, minkä vuoksi kollega oli tikahtua ”et- voi-olla-tosissasi”? – Ihan hyvin voin! Marraskuu on pian!

Nuo ”raksut” tuossa jo katetusssa karussa kalaasipöydässä ovat ruisnaksuja, jotka on maustettu salamilla ja toiset lime-valkosipulilla. Ostin niitä Kalajoen mökkimessuilta. Mistähän niitä saisi lisää? Ovat makoisia keitoissa ja salaateissa.

Mutta nyt jatkan  keittiössä — lupaan enemmän kuulumisia huomenna.

Nauttikaapa kesästä, ystävät! Lämpö on hyväksi!!