Toivottelen kaikille Tuulestatemmattuja juttujani seuraileville
sinisiä, hyviä hetkiä joulupäiviin,
ja rauhaa ja rakkautta ensi vuoteen. 💙
(Mökkipihallamme tonttu Tomafoikin on jo vetäytymässä
nilin nurkkaan ansaittuun joulun rauhaan.)
Aatonaattona valmistellen ja jo nauttienkin
Aamupalalla oltiin Järvenpään pikkuperheen kanssa. Tuntui jo joululta.
Yhdessä lähdimme Jäälin isomummua katsomaan ja vähän jouluruokia viemään: Emmiliinillekin jo toinen kerta siellä, mutta vähän arkailuahan se. Hyvähän oli käydä sielläkin.
Pikkuinen ja isänsä lähtivät päikkäreille jo meille, mutta me Pehtoorin ja Esikoisen kanssa kävimme vielä haudoilla, melkoinen myräkkä oli juuri tuolloin.
Jatkettiin Kauppahalliin, jonne olimme onneksi tehneet kaloista ennakkotilauksen. Olisi jonottaessa hyvinkin tunti mennyt. Me heippasimme kauppiaat, kummipojan ja siinä samalla tavattiin tuttu vuosikymmenten takaa. Olipa mukava kohtaaminen sekin.
Vielä vähän tonttuilua ja kierroksen lopuksi vielä kerran ruokakauppaan! Ruokaa tarvitaan, onhan meitä on huomenna 11 henkeä joulun ruokapöydässä: hyvin perinteiseltä menuni vaikuttaa. Mikäpä siinä. Eikös se vähän niin jouluisin ”kuulu” ollakin? Ja mikäpä minulle mieluisampaa kuin saada koko perhe koolle.
Iltapäivä leppoisasti, vähän valmistellenkin, E:n touhuja katsellen. Hyvin on äitinsä oloinen samanikäisenä… 💕
Joulun tunnelmaa jo tänään
Koko päivä Emmiliinin ympärillä, me kaikki.
Aamupäivällä eno ja serkut tulivat hekin meille. Oltiin vaan, ja katseltiin lasten touhuamista. Eepi varsinkin oli hyvin iloinen ja touhukas, kun vihdoinkin sai kunnolla olla serkkunsa kanssa. Mummin elämässä tällaiset ovat mahdottoman tärkeitä hetkiä, rakkaita hetkiä.
Tänään iltapäiväruoalla muonavahvuus oli vain viisi, mutta kuitenkin vähän sellaista juhlaruoan oloista värkkäilin. Alkuun suupalat, joissa torttutaikinaa alla (2 levyä), päälle auramurua, päärynäsuikaleita ja sitten vielä munalla voitelu ja uuniin 12 minuutiksi.
Nämä sopivat hyvin myös päivän tuhdin keiton oheen. Keitin kattilallisen ”Jouluista tomaattikeittoa”. (Ohje linkin takana)
Esikoinen ja miehensä tykkäsivät. Ja myös maritozzit maistuivat. Meillä oli viime pääsiäisenä näitä maritozzeja eka kertaa, – eihän ne varsinaisesti pääsiäiseen kuulu, vaan nimenomaan joulukuun ruokakalenteriin.
Maritozzien historiaa ja resepti on TÄÄLLÄ. Tänään meillä oli tarjolla nimenomaan suolaisia, graavilohimoussella täytettyjä. Eivät vaikeita, mutta vaatii toki tovin aikaa. Mutta kyllä kannatti.
Miten jos vaikka uudenvuoden pöytään tekisit?
Onnen päivä – kaikki kotikotona
Oulussa on lunta. Kimmeltävät hanget. Tyventä. Ja talvenpäivänseisaus, vuoden lyhin päivä.
Oulussa ovat kaikki kolme lastenlasta.
Kaikki hyvin.
~~~~~~~~~~
Heräsin taas liian aikaisin. Mutta toisaalta – olin taas sinisen hetken aikaan liikkeellä. Tepastellen ja kameran kanssa. Pimeä ei ole minua häirinnytkään, mutta ei haittaa vaikka valoa tuleekin lisää. Toisaalta… Jos/kun viikon päästä lähdetään pohjoiseen, on kaamos vielä tosiasia. Ei haittaa sekään.
Kauppahallista hain kalaa, huomiselle.
Toripolliisi on päässyt tänä vuonna valokeilaan. Se on – vihdoin – valaistu, joten sen saa talvikuviinkin helposti näkyviin.
Tänään meillä jouluruukkua, (kaupan, ei niin hyvää kalkkunan paistia), ranskalaista pateeta, kaikkea pientä ohessa ja ennen. Ja jälkkäriksi suklaa-kirsikkakakku! Jo sitä tehdessä tuli itsellekin painoa varmaan kilo lisää! Voita, sokeria, valkosuklaata, kermaa, sokeroituja kirsikoita, — kaikkea. Ja olihan se hyvää. Tämmöinen pala jäi seuraavaan päivään…
Aihioni jouluhalosta sai jäädä pakkaseen. Se ei ollut ihan onnistunut aihio. 🙁 Mutta synttärikakku (Vävyn synttärit), nimpparikakku (Juniorin nimipäivä) ja Eepin etukäteisnimmarikakku oli hyvää. Ja täyteläistä!
Mutta ruoka oli sivuseikka. Parasta oli nähdä serkukset keskenään. Yhdessä. Yhdeksänvee ja kuusivee leikkivät, opettivat, juttelivat yksveen kanssa. Emmiliini tottui aika pian ympäröivään huomioon, ja tuntui jopa nauttivan seurasta. Hyvä, että lapset ehtivät syödä mitään.
Ja minä olin tyytyväinen, että olin tehnyt melkein kaiken valmiiksi: sain olla läsnä melkein kympillä. Näitä hetkiä tällä poppoolla kun ei ole turhan paljoa. Nyt on hyvä. Taisin jo sanoakin.
Kaupungilla ja keittiössä
Pitkäperjantai? Eikun pitkä perjantai. Päivään on mahtunut paljon! Aika varhain heräsin, aika varhain olin kaupungilla kameran kanssa. Talvinen aamu, valoja ja joulua pitkin Oulun keskustaa. Kiertelin pitkästi toista tuntia pitkin poikin keskustaa.
Ensimmäistä kertaa on Rotuaarille (kävelykatu keskustassa) tehty joulumetsä. Kun siinä tovin pyörin ja kuvailin, tuli mieleen kuinka pentuna, lapsuudessa siis, samoilla sijoilla oli tärkeää päästä käymään. Silloin ei ollut kuusimetsää, vaan tässä samaisessa kohtaa oli Sokoksen aukio (= parkkipaikka). Ja Sokoksen jouluikkunaa päästiin joka joulu katsomaan, ehkä parikin kertaa. Ei ollut liikkuvia osia, kuin ehkä yksi, mutta kaikki näyteikkunassa oli satumaista, jouluista. Tuliko siihen jostain äänetkin, vai kuvittelinko vain?
Parin päivän lumisateet ovat tehneet kaupunkimetsänkin tunnelmalliseksi. Ja kun kerran on metsä niin on tietysti myös laavu!
Melkein pitäisi patikointiharrastuksen vuoksi käydä tulistelemassa joku päivä tulla. Makkaratikutkin näyttävän olevan valmiina. Hassua, mutta aattelen että tunnelma olisi vähän eri kuin vaikkapa Sivakkaojan tai Aittajärvien laavulla. 🙂 Mutta toisaalta, ihan mukava idea ja vaikka lapsiperheille mukava ulkoiluhetki käydä retkellä.
Kaupungintalon edusta on (sekin) lämmitetty, joten lunta ei paljon näy, mutta komea kuusen oksilla kuitenkin. Ja se, mikä tässä kuvassa on uutta, on tuo tornissa näkyvä luku: 377. Arvaatko/tiedätkö, mihin se viittaa? – Sen verran on vuoden 2026 alkuun ja se merkitsee, että Oulusta tulee Euroopan kulttuuripääkaupunki!
Loppupäivä onkin sitten mennyt keittiössä ja kotona jouluun valmistautuessa. Järvenpäästä tulee huomenna Emmiliini ja vanhempansa, joten kun kerran aikaa on, olen laittanut heille vierashuoneen ja yhtä sun toista muuta valmiiksi: mainostin, että täällä on All inclusive -palvelu, suklaat tyynyille. 🙂 Että odotanko? No ehkä vähän. Olen koettanut pidätellä riemua siitä, että ”kaikki” ovat aattona täällä. Pidätellä siksi, että tiedän kokemuksesta, että aina voi sattua jotain. Jos on yksi päiväkotilainen, yksi eskarilainen, yksi alakoululainen, kaksi jouluruuhkaisessa palveluammatissa olevaa ja koko Suomi vilisee tauteja, niin …. Mutta päivä kerrallaan.
On jo joulunaika! 🎄
Ennen kirjahaastetta musiikkia – joulu!
Eilen julkaistiin ensi vuoden Helmet-lukuhaaste 2025 (Ks. alla). Yleensähän julkistus on vasta joulukuun lopussa, mutta nyt jo ennen joulua – hyvä näin. Mielelläni taas yritän tätä seurata ja kirjat haastekohtiin valita. Neljänä edellisenä vuonna olen näin tehnyt, ja yhteensä 200 kirjaa ”haastettuna” kuunnellut, ja muutaman niistä oikein kirja kirjana lukenutkin.
Nyt onkin – ehkä – pieni tauko kirjojen kuuntelussa koska
a) tulee joulu ja on seuraa ja tekemistä
b) eilen valmistui viimeinen joululahjaneule, joten illat takkahuoneen lepotuolissa islantilaisneuleita tikuttaen ja kirjoja kuunnellen ovat nyt tauolla
c) Book Beatista ei ole nyt tähän hetkeen löytynyt oikein innostavia romaaneja tai tietokirjoja (äänikirjapalvelusta olen jo pitkästi yli 700 kirjaa kuunnellut)
d) nappikuulokkeissa on tänäänkin leipoessa ja neulelahjoja paketoidessa (viisi puseroa ja yksi pipo) soinut Jarkko Ahola. Minähän jäin viime viikon konsertin jälkeen ihan koukkuun: kuuntelin jopa elämänkertansa viikonloppuna. 😅 Joten Aholalta nyt myös muutakin kuin joululauluja. Ei Teräsbetonia kuitenkaan, mutta Nessun Dorma, Minä olen muistanut, Alone …
Mutta joulun jälkeen on taas kirjojen aika: tänään ja eilen on satanut niin paljon lunta, että toiveet hiihtämään pääsystä vahvistuvat ja laduilla kuluu kirjoja. Ja viimeistään mökille mennessä on joku isompi neule varmasti jo alulla: vaikka sitten lisää tyynyjä jämälangoista.
Seuraavat päivät jouluun laskeutumista ja paljon yhteistä aikaa perheen kanssa. 🥰🥰🥰
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Helmet-lukuhaaste 2025
1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)
2. Fantasiakirja
3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
4. Kirjassa valvotaan yöllä
5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle
6. Kirjassa on prologi eli esipuhe
7. Hyvän mielen kirja
8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä
9. Kirjassa on konflikti
10. Kirjassa käydään elokuvissa
11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla
12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo
13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa
14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon
15. Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon
16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo
17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira
18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa
19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla
20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja
21. Kirjassa on muusikko
22. Kirjassa lomaillaan
23. Pidät kirjan nimestä
24. Kirjassa tehdään laittomuuksia
25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme
26. Kirjassa on itse valittu perhe
27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla
28. Kirjassa ollaan järvellä
29. Kirjailijan viimeisin teos
30. Kirjassa on häät tai hautajaiset
31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä
32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin
33. Kirjassa ratsastetaan
34. Kirjassa on tunnettu rakennus
35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto
36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa
37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä
38. Elämäkertaromaani
39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen
40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys
41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää
42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja
43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste
44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)
45. Kirjassa on isä ja tytär
46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen
47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt
49. Kirja on julkaistu vuonna 2025
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Joulua kohti
Toppilansalmessa satamapaikkaa pitää symppis pikkuhinaaja ST355, jolla on sellainen laivaprofiili, että se on äänestetty maailman kauneimmaksi jossain laiva-alan lehdessä ja jonka vuoksi laivatyyppi on saanut lempinimikseen “Mikki Hiiri-” tai ”Aku Ankka -hinaaja”.
Tuulestatemmatun vakilukijat ovat nähneet siitä kuvia kesät talvet vuosien varrella. Ja nytkin se pääsee taas esille. Eilen pakkasaamun kuutamossa ja jouluvaloissaan se oli ehkä entistäkin mukavamman näköinen.
Vaikea uskoa että se oli työssä ja toimessa Normandian maihinnousussa. Kaksi kertaa se on osallistunut maihinnousun vuosijuhallisuuksiin: ensimmäisen kerran kerällä 2004 ja toisen kerran tänä kesänä.
Oulu-laiva on tämän talven salmen eteläpuolella.
Salmenrannalla on uusia, aika hienoja kerrostaloja.
Tänään en ole ehtinyt ollenkaan ulkoilemaan; tonttuilua ja terveysasioita hoidellen kului aika pitkälle iltapäivään.
Olen saanut sekä eilen että tänään mahdottoman mukavaa postia: eilen tuli kirje ”vanhalta” blogini seuraajalta, – kylläpä ilahdutti ja tänään tuli rotissööriystävältä paketti kotiovelle! Sellainen lämmin läikähdys sydänalassa tuli ja jäi näistä. Päinvastainen tunne, huoli, joka ei ole ihan häivähdys, tuli yhden ”virallisen” viestin jälkeen. Noh, aika näyttää ja kerron sitten, onko huoli aiheeton tai ainakin saatavissa pois päiväjärjestyksestä. Ja ystävältä sain kirjan, tai ainakin käsikirjoituksen. Se on ilon asia. Monestakin syystä. Siis plussan puolella tänään.
Aamulla jouluvalopihalla
Eilen kävimme lapsenlasten kanssa autolla pyörähtämässä Toppilan Tuulentiellä. Sen päässä on Jalmarin jouluvalopiha. Tänään menin aamulla uudelleen ja yksikseni kameran kanssa. Kiertelin puu-Toppilassa ja Jalmarin kotipihan ympärillä. Tänään pakkasaamuna (-17 C), kun maassa oli jo vähän lunta ja kuutamotaivas syvän sininen, piha loisti ja tuikki todella kauniina.
Jalmari nyt 13-v., vai jo 14-v.? Hän on monta vuotta käyttänyt taskurahansa kotipihansa jouluvalaisuun.
Ideastaan hän kertoo näin: ”Idea valopihasta syntyi, kun halusin laittaa valoja pihalle. Enemmän ja enemmän. Ostin alennusmyynnistä lisää valoja. Ohikulkijat tykkäsivät niin innostuin lisää.”
Valonauhoja pihalla on yhteensä viisi kilometriä. Tämä ja paljon muuta mukavaa tietoa löytyy sivulta: Jouluvalopiha.fi ja Instassa #jouluvalopiha. Valopihasta on tehty lyhyt joulusatukin, joka löytyy YLE Areenasta.
Alla olevan aamusella kuvaamani gallerian kuvat aukeavat isommiksi kun klikkaat ensimmäisen kuvan auki. Kannattaa klikata.
Pakkasesta huolimatta kävin vielä Toppilan satamassakin ja aamuruskon kajastaessa taivaanrannassa ihmettelin, missä vaiheessa olen luopunut aamulenkeistä. Tai siis siirtynyt puolenpäivän ulkoiluihin. Pitäisi taas useammin olla aamuisin liikkeellä.
Maanantai-iltapäivä tonttujen kanssa
Tässä tänään kolmen jälkeen otetussa kuvassa kiteytyy kolme tämän päivän keskeistä asiaa.
Maassa on lunta! ❄ ❄❄ Maanantaina pojantytär (kuin myös veljensä) oli meillä. 🥰 Eepi on jo niin iso, että haluaa ja nimenomaan osaa jo huolellisesti pitää tähtisädetikkua omassa kädessä. ✨
Muksujen kanssa sovittiin jo joulukuun alussa, että kun on sopiva välämä, niin haen heidät ihan vaan keskenään meille. Syysloman Kalajoen reissun jälkeen ei olla paljoakaan oltu keskenään. Ei vaikka Eepi viimeksi itsenäisyyspäivän aikaan ilmoitti, että minä voin ”jäädä tänne vaikka tuhanneksi yöksi”. Tänään kun Apsu pääsi jo yhdeltätoista koulusta, haettiin hänen kanssaan yhdessä Eepi eskarista ja ajeltiin meille. Maanantaina, arkena, lapset ilonamme ja puuhailemassa mukavia.
Joulukalenterissa, jota minä edelleen heille täytän, kuten Apsu varsin hyvin tietää ja johon liittyen Eepikin jo arvelee jonkin sellaisen olevan mahdollista, oli pieni paketti pieniä tähtisädetikkuja. Ja kun niitä pihalla muutama polteltiin, hoksasin, kuinka lapset ovatkaan jo isoja, kaukana mistään taaperoista/leikki-ikäisistä. Yhtäkkinen kasvupyrähdys – tai ehkä se yhtäkkisyys onkin vain mummin mielessä.
Leivottiin joulupullaa. Aika kätevästi sekin jo kävi, varsinkin ”insinööri-kolmannessa-polvessa” Apsulta. Ja Eepi piti ihan omaa showtaan: laulelikin välillä, papan kanssa duettonakin.
Pullista, joista ei kuitenkaan tehty mallia laskiainen, kuten A. olisi halunnut, tuli hyviä, lämpimänäkin niitä syötiin, mutta kolmen jälkeen oli jo oikeakin nälkä ja olin luvannut, että mennään jonnekin ulos syömään: Mäkkäriä en kelpuuttanut vaihtoehdoksi, ja sain suostuteltua, että mennään ”oikeaan ravintolaan”: Amarilloon siis. Milloinhan me on Pehtoorin kanssa oltu siellä viimeksi? 10 vuotta, 15 vuotta sitten? Lapset eivät koskaan, mutta sanoivat, että voidaan mennä toistekin.
Rotuaarin aukioilla oleva ”joulumetsä” oli siinä sopivasti hollilla: varsinkin loputtoman eläinrakas Eepi tykkäsi eläinhahmoista ja kierteli kuusien lomassa mielellään. Jouluiselta tuntui, mielessäkin.
PS. Menomatkalla kaupunkiin kävimme ihailemassa ”Jalmarin jouluvalopihaa”. Me kaikki neljä ihmeteltiin ja ihailtiin – palaan huomenna asiaan.
Kuuhulluutta päivin, öin
Tänään sain täydenkuun kuviin. Huonossa paikassa olin, mutta kuitenkin. Ja jotenkin tykkäänkin tästä kuvasta. Ei mikään jouluinen, ennemminkin marraskuinen tunnelma, mutta silti. Pakkasiltapäivänä kuutamo oli niin vahva, että se sai houkuteltua ulos sitä kuvailemaan. Siitä huolimatta, että sää oli aika rapsakka: – 16 C. Kun ne ”pakolliset” 10 000 askelta olivat täynnä, oli oikeastaan jo ihan lämmin. 🙂
Tänään hyvä päivä sikälikin, että sain aika paljon kaikenmoista aiottua (ja luvattua) tehtyä. Pitkästä aikaa on ollut sunnuntai ilman Teamsissa opiskelua.
Kuuhullluus on vaivannut myös yöllä. Ei sentään saanut lähtemään ulos, mutta sai heräilemään usein, eikä kuuden jälkeen ollut enää toivoakaan nukkumisesta. Näin ollen: vain kuusi tuntia heikohkoa unta viime yönä tarkoittaa nukkumaan menoa kohta (nyt klo 21).