Valoja ja mustia hetkiä

Tälle aamulle oli kahdeksaksi kampaaja. Pakkasaamun (- 22 C) koronan kuristama kaupunki oli autio, melkein pelottavan tyhjä, jotenkin musta. Ei ketään! Tovin ehdin kierrellä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tänään perhepäivällinen, jolle olin vähän suunnitellut blinejä. Ajattelin ostaa Kauppahallin kalakaupasta valmiita. Joten aamukampaajan jälkeen meninkin halliin – ilman muistilappua – ja siellä mietin kovasti, mitä muuta kuin savukalaa olin aikeissa ostaa… en keksinyt, ostin sitten vain rasian lime-jokirapusalaattia, aattelin, että hyvä lisuke sekin.

Kotiin tultua hoksasin, että nyt puuttuu blinit!! Missään tapauksessa en aikonut ryhtyä itse paistamaan ja käryyttämään, joten päätin kokeilla reseptiä, joka joulun alla sattui silmiin: Blinipannukakku ja savulohismetana. Ei vaadi yön yli muhimista, ei käryä, ei ole tolkuttoman rasvaista, – noh, ei kyllä vedä vertoja aidoille blineille, mutta kyllä äänin 5/5 (lapsille oli omat herkut) todettiin hyväksi. Lisukkeena oli siis myös jokirapusalaattia ja pakastimesta löytämäni purkillinen siianmätiä. Helppoa ja hyvää.

Eeviksen kanssa taas luettiin Hakkaraisia: Etsi-löydä-kirjoissa mummi ei ollut yhtä tarkka kuin Eevis, mihin tyttö topakasti kommentoi: ”Ukkomatonta, mummi!”

Iltasella olin vielä auton kanssa liikkeellä ja kävinpä kotimatkalla vihdoin Tuulentiellä katsomassa oululaisen pojan jouluvaloharrastusta. Kymmenvuotiaasta Jalmarista on ollut juttua telkkariuutisissa ja lehdissäkin, mutta nyt vasta livenä näin hänen kotipihansa valot. Niitä on paljon! Noin intohimoinen harrastuneisuus on kyllä jotenkin kiehtovaa.

 

Ja tasan, kokonaiset kaksi päivää kesti mun kutomiskaranteeri: nyt on vaan pakko aloittaa toiset säärystimet. Kutominen takkatulen ääressä kirjaa kuunnellen ennen nukkumaan on rauhoittavaa. Sille on tarvetta – vaikka niskajumien uhalla.

2 kommenttia artikkeliin ”Valoja ja mustia hetkiä”

  1. Kampaamo käynnistä tuli mieleen…Olen ollut toista vuotta ilman kampaamokäyntejä-siis koronakampauksessa,huihai-hiuksissa!
    Tilasin rohkeasti viime viikolle kampaajalle ajan leikkaukseen.
    Istuin tuoliin ja kampaaja kasteli tukan ja kyseli,miten paljon leikataan?Sitten hänellä soi puhelin ja vastasi-tietysti.
    Siellä soitti hänen miehensä ja kertoi,että on saanut positiivisen koronatestituloksen.Ok!
    Pistin sitten pipon päähän märkien hiusten suojaksi ja lähdin kotiin.
    Ehkä ensi vuonna-tai seuraavana- seuraava kampaamokokeilu??
    Tämä ei kyllä ole todellakaan mukavaa kenellekään.Peukku alas!!

    Parempaa Uutta Vuotta ihan Kaikille!

    Vastaa
    • Auts! No onpa melkoinen koronan aiheuttama ”peruutus”. Melkein hauska juttu, mutta arvaan ja pystyn myötäelämään, ettei kyllä naurattanut tuossa vaiheessa.

      Mutta ei se ”tukka hyvin, kaikki hyvin” -slogan kyllä aina muutenkaan pidä paikkaansa. Ei minullakaan eilen. Mutta tukka on sentään hyvin. 🙂

      Parempia aikoja kaikille toivottolen minäkin.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.