Reija

Home Reija (Page 325)
Showing: 3241 - 3250 of 6 411 RESULTS
Niitä näitä

”You´re life You´r Tsois”

– voi   …, … huomenna kakskyt, … mä oon … yhtä lähellä … neljääkymppiä kun mun syntymää …

– ei … nii ootki .. aika kamalaa …

– … en ikinä haluu tulla … niin vanhaks. mä haluun pysyy kauniina enkä … ruttusena ja olla … raihnanen. … Mä haluun … vaikka kuolla ennen sitä. … Sairastus … vaikka syöpään … tai vaikka johonki … mitä näitä … nyt on. Vesirokko? …

– no et … sentää halua … kuolla. … eikä vesirokkoon … kuole.

Ette ehkä usko, mutta oikeasti ylläoleva dialogi (joka polveili vielä kauas) käytiin kahden nuoren feminiinin kesken tänään iltapäivällä takanani, samalla kun tehtiin koulussa InDesign-harjoitusta. Ja kuten arvaatte (vähintään) jokaisen kolmen pisteen … kohdalla on nuorison varsin runsaasti käyttämä v-alkuinen yleissana. Joka on nominatiivi, verbi, adjektiivi, adverbiaali, ja taipuu kaikissa sijoissa ja välillä myös kääntyy englanniksi.

Englannin kielestä puheenollen tämän postauksen otsikon teksti (”You´re life You´r Tsois”) lukee yhden torniolaisen kerrostalon seinässä. Sehän on oikeastaan aika positiivinen slogan. Siinä on jotain mattinykäsmäistä elämän filosofiaa, joskin hieman vaikea äkikseltään hahmottaa.

Kauniimpi seinä on (edelleen) lauantaina kuvaamani Haaparannan Rantakadun aamuauringon hyväilemä talokaunotar (sama kuin bannerissa).

Koulupäivä päättyi kolmelta, ja melkein heti sen jälkeen lähdin ulos; oli mitä mainioin ilma. Pikkupakkanen, eikä satanut. Kävelin Haaparannan puolelle ja kiersin kaikki siellä olevat urheiluvaatekaupat/outletit (Fjällräven, Haglöfs, Intersport, Rusta), mutten löytänyt itselleni hyviä toppahousuja. Kävin ruokakaupasta hakemassa aamiaistarpeita ja vaihteeksi Golden FLowerissa (kiinalainen) syömässä sekä jatkoin tepastelua pitkin Suensaarta (= Torniojoen keskellä oleva saari, jossa Tornion keskusta on).

Kuvassa Hedvig Eleonoran kirkon (Tornion kirkon) kellotapulin ovi. Kirkko on rakennettu 1680-luvulla, ja se on yksi merkittävimpiä Suomen 1600-luvun puuarkkitehtuurin monumentteja. Se on tässä Seminaarikadulla, melkein näkyy ikkunasta. Äsken palatessa ohi kävelin.

Niitä näitä VAT

Torniossa koko viikko

Viikonlopun lisäksi tämä viikkokin menee Torniossa. Tosin tänään ajoin käymään kotona, ja aamulla varhain palaan takaisin länsirajan tuntumaan. Palaan kouluun ja opiskelija-asuntolaan. Tämä viikko ei mene niinkään valokuvauksen parissa, eikä vattilaisten kanssa, vaan olen ammattiopiston nuorten opiskelijoiden kanssa päivät koulunpenkillä.

Jo silloin kun toissasyksynä aloitin opiskelun Ammattiopisto Lappiassa, kysyin opinto-ohjaajalta olisiko mahdollisuus joskus päästä media-assistenttien koulutuksessa olevaan InDesign-koulutukseen kuunteluoppilaaksi, vapaapaikalle? InDesign on Adoben taitto-ohjelma, jonka avulla voi tehdä esitteitä, kortteja, lehtiä ja vaikka kirjoja. Sen edeltäjä oli PageMaker, ja siihen sain toistakymmentä vuotta sitten koulutuksen työn ohessa.

Opinkin homman ja taitoin parikin kirjaa, ensimmäisen painoksen ”Manuale Historiae – historian opiskelijan käsikirjan” kokosin, toimitin ja taitoin. Ja myös ensimmäisen keittokirjani ”Riemusta ruoanlaittoon” olen itse taittanut. Ne molemmat ovat olleet omilla saroillaan kyllä parhaita ja eniten positiivista palautetta saaneita kirjojani. Mutta noiden tekemisen jälkeen en ole juuri taittohommia tehnyt, ja kun ohjelma täysin uudistettiin reilu puolenkymmentä vuotta sitten, en enää päässyt alkua pidemmälle edes luentomonisteiden teossa tuon ohjelman kanssa.

Mutta nyt! Nyt olen opissa, että oppisin ainakin perusteet. Kurssi kestää kaksi viikkoa, mutta näillä näkymin olen mukana vain tämän eka viikon.

Minulla kävin hyvä tuuri kun sain Lappian opiskelija-asuntolasta tällaisen luxury-yksiön koko viikoksi. Ja hintakin opiskelijabudjettiin sopiva (100 € koko viikko).

Keskiviikkoillaksi olen varannut koulun ison studion käyttööni, joten samalla kertaa vähän treenaamista helmikuun näyttöä varten, jolloin voisin yrittää uudelleen sitä simultaania. Mutta toki ”henkilö studiossakin” on vielä uusittava, joten jos keskiviikkona olet Torniossa, tulehan malliksi. 😉

Niitä näitä VAT

Helpottuneena

Toinen näyttöviikonloppu on ohi.

Palautteen anto etä- ja simultaanitehtävistä alkoi yhdeksän jälkeen ja viiteen asti istuimme pimeässä luokassa katsellen kymmeniä, satoja kuvia, – kuunnellen palautetta, perusteluja hyväksymisille ja hylkäämisille. Pari pientä taukoa, siinä kaikki.

Erinomaisen paljon olemme taas oppineet, ja – kumma kyllä – into kuvaamiseen taas kasvoi.

Tämän viikonlopun näyttöön piti tehdä neljä ennakkotehtävää ja sitten paikanpäällä Torniossa yksi simultaanikuvaus eli studiokuvaus vapaavalintaisesta aiheesta. Sen kuvaamiseen oli tunti aikaa studiossa ja tunti kuvankäsittelyyn. Siihen olin valmistautunut ihan hävettävän huonosti; tulos sen mukaista.

Mutta koko studionäyttö (4 ennakkoa ja tuo simultaani) meni oikeastaan just niin kuin aavistelin. Joskin kyllä pieni toive oli, että kuvasarja Apsusta studiossa olisi mennyt täydennettäväksi, eikä kokonaan uusittavaksi.

1 Henkilökuva (Apsu): uusittava
2 Tuotekuva (Alessi): täydennettävä kuvankäsittely
3 Kuvapari (Helminauha-maljakko): täydennettävä kuvankäsittely
4 Kirjallinen kuvaus- ja valaisusuunnitelma: hyväksytty
5 Studiokuvaus (vanha kamera): uusittava

Ja sitten tähän näyttöön piti/sai tuoda syksyisen miljöönäytön sarjaoja uusintaan tai täydennykseen. Tähän satsiin toin uuden sarjan (Linnanmaan kirjasto vaihtui Tuulentuvaksi) ja se hyväksyttiin pienin teknisin (gamut!!) korjauksin. Henkilö miljöössä minulta puuttuu edelleen, en sitä edes pistänyt ehdolle, mutta josko minä Ylivieskaan tässä kuun loppupuolella ajelisin!?  

Ja uutena oli tietysti se kokonaan uusittavana ollut miljöön simultaani, jota eilen ja toissapäivänä kuvailin ja sekin meni läpi (wuhuu!), – vain pieni korjaus ekaan kuvaan! Enpä turhaan kierrellyt ja seisoskellut Haaparannan tyhjillä kaduilla. Enkä kuvankäsittelyssä tehnyt pikkukaupunkiin elämää tyhjästä. Viimeisessä kuvassa on neljä kuvaa päällekkäin, että näyttäisi siltä, että liikennettä on enemmältikin. 😀 

6 Reppari (Kauppahalli): täydennettävä kuvankäsittely (yhden kuvan sävyt vielä liian tummat)
7 Miljöö (Tuulentupa): täydennettävä kuvankäsittely (Gamut eli punaiset on käsiteltävä painokuntoon. )
9 Maisema (Kaunispää): täydennettävä kuvankäsittely (porokuvassa vieläkin cyaania liikaa)
10 Miljöö (Pikkukaupungin keskitalvi): täydennettävä kuvankäsittely (sininen taivas eka kuvassa on käsiteltävä ~ taas se gamut!) mutta muutoin läpi. 

Tuon kympin läpimenosta olen ihan erityisen iloinen: tarkoittaa, ettei tarvitse välttämättä Tornioon asti lähteä uusimaan. Ja minä tein oikeasti töitä sen eteen ihan hurjan paljon.

Ja työ jatkuu.

Minähän en tänään koulun jälkeen sitten kotiin ajellutkaan, vaan olen täällä Torniossa edelleen. Kerronpa sitten huomenissa. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Studio

Syväterävyys – Helminauha-maljakko
Tuotekuva – Alessi
Henkilömuotokuva studiossa – Aapeli 1½ v.
Studiosimultaani + kuvaussuunnitelma

Miljöön täydennys

Reppari – Kauppahallin kalakaupan aamu
Maisema – Kaunispään syyskesä
Miljöö – Tuulentupa
Simultaani – Pikkukaupungin keskitalvi

 

VAT

Näytön tunnelmia

Yöllä myrskysi. Siihen heräsin, ja jäin valvomaan. Ja kuinka huolestuttavaa, myös kuvailemaan. Tämän retkeilymajan toisen kerroksen ikkunasta yritin vielä kuvata simultaanitehtävän ”Pikkukaupungin keskitalvea”. Säälittävä yritys.

Tämä asunto on kyllä tähänastisista opiskelija-asunnoistani ehdottomasti värikkäin. Mutta täällä on hiljaista, lämmintä ja oma vessa/kylppäri. Eikä maksa kuin 50 euroa/vrk. Pikkukaupunki Haaparannan keskellä.

Tästä on ollut hyvä lähteä koululle Suomen puolelle, kuvailemaan Haaparannan pikkukaduille, ja nyt äsken Tornion Ofeliaan kisastudioon syömään ja odottamaan tuloksia. Siellä meitä puolitusinaa istuskeli ja puhui – valokuvauksesta! Yllättävää, eikö? Ja taisinpa olla ainoa, joka ei juuri stressaa tuloksia: kaikki, mikä menee yli hylätyn, tulee olemaan minulle ilo.

Meidän revontuli-ekspertti/ammattilainen oli nyt lähdössä Aavasaksalle reposten metsästykseen, ja olisipa ollut mahdollisuus lähteä hänen kannssaan oppiin ja kuvaamaan, mutta meitsi luuseri lähti kämpille: vähäiset yöunet ja kuitenkin takana aika intensiivinen kuvaus-, ulkoilu- ja kuvankäsittelypäivä, sekä hyvin syöminen ja päälle muutama viinilasillinen, joten nyt väsytttää ihan hirmuisesti.

Pikkukaupungissa oli tänään päivällä huikea auringonpaiste, ja minä onnistuin kuin onnistuinkin pyytämään muutamia ihmisiä ”malliksi”. Kuvat kuitenkin monin tavoin vajaita. Mutta olipa minulla ilo tutustua myös Sven-Erikiin, joka jo eilen oli ´mallina´, ja tänään tapasimme kaupassa. Lopultakaan hänestä ottamani kuvat eivät päätyneet siihen kuvasarjaan, jonka jätin tuomaristolle tänään. Lopullinen sarja on täällä …

Ja huomenna sitten Suuri Arviointipäivä.

VAT

Pikkukaupungin keskitalvessa

Tähän on tultu: seison kadulla ja odotan ohikulkijoita, kävelijöitä tai pyöräilijöitä, odotan jotain vähäistäkään merkkiä ihmiselosta… Odotan, jotta voisin kuvata näyttötutkinnon simultaanitehtävää ”Keskitalven pikkukaupunkimiljöö”. Tehtävähän ei lähtökohtaisesti ole mahdoton. Mutta on loppiainen, on -20 c pakkasta ja on valotonta. Siinä sitten kuvaat pikkukaupungin ELÄMÄÄ! Pikkukaupunki (sekä Tornio että Haaparanta) on autio.

Tehtävänanto oli aamuyhdeksältä, ja hyvin siihen ehdin. Matkalla Oulu – Kemi – Tornio liikenne olematonta, tie sula ja näkyvyys hyvä, joten hyvä oli ajella. Koululla meitä oli kymmenkunta, osa jäi studioon, ja me, joilla oli studiosimultaani myöhemmin ja joilla oli edellisen näyttötutkinnon jälkeen miljöökuvat uusittavana, lähdimme pakkaseen. Onhan tästä ollut puhetta hyvinkin usein: kun on VAT-viikonloppu, sää ei suosi.

No ´keskitalvi´ kyllä löytyi, mutta miten saada kuviin pikkukaupungin idylliä, porvariston hillyttyä charmia, talvista liikkumista, pikkukaupungin elämää etc… Valitsin kohteeksi Haaparannan, jossa myös asustelen tämän viikonlopun (koulun asuntola on  vielä kiinni, joten me kaikki bunkkaamme kuka missäkin). YHDEN hyvän kuvan sain aamulla.

Noh, iltapäivä meni studiossa, kuvaten ja assistenttina, ja sitten pari tuntia kuvankäsittelyssä ennen kuin kuvat piti luovuttaa. Siitä setishän ei jäänyt kuin kohtuullinen pettyminen omaan valmistautumattomuuteen. Se osio EI tule menemään läpi.

Mutta sanoinkinhan jo, että tänä viikonloppuna satsaan miljöösimultaaniin, joten ei muuta kuin takaisin Haaparannan, pikkukaupungin keskitalven kaduille ja jokirantaan, odottamaan kuvattavia, toimintaa, elämää, valoa, … Se, mikä oli hyvä juttu, oli, että pakkanen oli laskenut, suorastaan romahtanut. Enää – 3 C, mutta olipas sitten liki myrskyluvut tuulennopeudessa. Niin kova tuuli, että kamera ei tahtonut jalustalla pysyä. … Mutta minä yritin. Hitto, minä yritin!! Melkein seitsemään asti kiertelin Haaparannan katuja, kuvasin taloja, odotin ihmisiä, hypin ja pompin lämpimikseni ja kyllä, hetken kävin pieni ohut, hiipuva, häipyvä ajatus, miksi minä täällä olen! Onko minun pakko?  – Ei, ei ole. Ja edelleenkin: minä tämän suoritan vaikka menis maailman tappiin asti!

Kuvat kannattaa klikata isommiksi.

Osa – onnistunut? – porukka on jo Kisastudion etkoilla, – mie en jaksanut. Huomenna on vielä kahteen asti mahdollisuus kuvata ja työstää miljöösimultaania. Minähän rantaan ja sivukaduille vielä menen… Huomenna sitten kisastudioon.

Tämän kuvan kohteesta voisin joku päivä kertoa, muistuttakaapa…

Niitä näitä Ruoka ja viini VAT

Näillä mennään

Näillä mennään on (lehtiartikkelin mukaan) yksi eniten käytetyistä, yksi eniten ärsyttävistä suomen kielen sloganeista.

Mutta nyt on tilanne se, että keskeneräisellä portfoliolla lähden huomenaamulla seitsemältä kohti Torniota. Näillä, mitä on, mennään. Keskeneräisyyttä enemmän häiritsee se, että en ole yhtään ehtinyt treenata huomista studiosimultaania varten. Mutta mitäs en treenannut Japanin matkan jälkeen, mitäs pidin joulu- ja uudenvuodenloman. Toisaalta. Ei minulla niin paljon olisi ollut voitettavaakaan, ei vielä taidot riitä näissä studiohommissa.

Olen tänäänkin humputellut monta tuntia ihan muissa kuin kouluasioissa. Kävin ostamassa kankaat minun 20-luvun pukuani varten, vein ne ompelijalleni, jonka kanssa suunnittelimme flapper-mekkoani, sitten kampaajalle, jossa myös suunniteltiin, 20-luvun frisööriä siis, samalla kun mökkitakkutukka saatiin säälliseen pituuteen ja kiiltoon. Äidin asioilla ja luona vierähti pitkä tovi.

Ja laitoinpa sitten hyvää ruokaakin meille. Broilerin rintafileille kaapintyhjennysaineksista vallan erinomainen kastike. Onhan ranskalaisen keittiön appelsiiniankka gourmandien tuntema, mutta kuinka moni on kotikeittiössä köksännyt broileria appelsiinissa.

Broilerfileet appelsiinissa

4 broilerin rintafilettä
oliiviöljyä
(limoncelloa!!)
2 appelsiinia n. 2 x 2 cm palasina
½ pkt Viola Appelsiini-tuorejuustoa
sitruunapippuria, suolaa

Kuumenna oliiviöljy, ruskista fileisiin pinta, laita pannulle pari ruokalusikallista limoncelloa (tai Cointreautua tms), ei välttämätöntä, mutta syventää makua. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla (1 tl) ja lisää sitten pannulle tuorejuusto. Pienennä lämpöä. Kun broilerfileet alkava olla kypsiä, lisää pannulle paloitellut appelsiinit. Kuumenna ja tarjoa basmatiriisin kanssa. Keväistä ja aika kevyttä. Raikasta ja hyvää, vaikka loppiaispöytään.

Loppiaisesta puheenollen, – muistathan, miksi sitä vietetään? – Tre kronor, loppiainen, ja Kölnin tuomiokirkko, muistatko? … KLIKS  (Nyt linkki avautuu uuteen välilehtiin … ).

Pitäkäähän peukkuja huomenissa, erityisesti klo 12 – 13, jolloin minulla on studiosimultaani!

 

Lappi

Aikaistettu paluu

Pohjoisesta oli aika lähteä. Emme suinkaan lähteneet pakoon pakkasta. Oltiinhan siellä viime vuonnakin samoihin aikoihin, – ja pakkasta oli –40 C ja risat. Tänä aamuna herätessä mittari näytti parisenkymmentä miinusta. Ja taivas tähdessä ja kirkas! Yöllä oli satanut vähän kaunista, kimmeltävää puuterilunta, joten mökkimaisema mitä kaunein. Kahdeksan jälkeen, jo käytyäni (sähkö)saunassa, odottelessa pikkuperheen heräilyä, ja aamiaiselle tuloa, lähdin pihalle kuvailemaan.

Meillähän oli alunperin tarkoitus lähteä vasta huomenna, mutta, mutta  … opiskelija minussa ressasi sen verran, että lähdettiinkin jo tänään yhtäaikaa nuorten ja Apsun kanssa.

Onneksi lähdettiin, niin ei jää yhteen päivään kaikkien asioiden hoitaminen.

Matka sujui aika jouhevasti. Tiistai on hyvä päivä olla tien päällä; liikennettä ei ole paljon. Rovaniemeltä Peuraan asti oli vielä bonuksena huikea auringonlasku koko ajan edessä ihasteltavana! Vahinko vain, että oli minun hukini ajella, joten ei edes tuulilasin takaa kuvia.

Lappi

Turisteja Saariselällä

Turhan nopeaan täällä tuntuu päivät menevän.

Eipä paljon ole ehditty, mutta väliäkös sillä. Onpahan oltu, liikuttu, syöty.

Kylillä taas ihmeteltiin turistien määrää. Enkä voinut olla harrastamatta ”katukuvausta”.

Italialaisia opastetulla kävelykierroksella.

Japanilaiset ottamassa selfieitä.

Keskellä ajorataa ottamassa selfieitä. Noh, japanilaiselle ajorata oli varmasti vain yksi osa kiehtovaa Lapin erämaata. 😉

Japanilaisryhmä matkalla ladulle.

Ja venäläisiä lähdössä lumikenkäilemään…

Metsissä ja moottorikelkkareiteillä oli monia letkoja, kaupoissa jonoksi asti asiakkaita… Ei ole moinen ihan tavallista näillä seuduin. Mutta hyvä näin.

Kun Apsu on edelleen kuumeessa, emme lähteneet porukalla kylille syömään kuten kerran täällä ollessa tapana on ollut, vaan kävimme vain vuorotellen ulkoilemassa. Niinpä tein sitten käristystä ja puikulamuusia ihan mökillä nautittavaksi. Avasimmepa ”pikku Barolonkin” joka oli mitä mainioin käristyksen kumppani. Etiketti on kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta viini oli mitä mainioin kumppani käristyksen oheen.

Tämä ”kuvausannos” on naurettavan pieni, mutta älkää antako sen häiritä.

Isovanhemmuus Niitä näitä

Mummeilupäivä

–  Mummoooo! Munmummooo!
– Mummi on täällä, tuu tänne.
– Mummmmooo. Mun mummummmooooo …
– Mummi on tässä keittiössä, tuu tänne.

Tänään on ollut mumminelämää oikein kunnolla.

Ei presidentin uudenvuodenpuhetta, ei Itävallan mäkiviikkoa, ei Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konserttia, ei hiihtoa, ei mäkeä,  – ei oikeastaan mitään perinteistä.

Aamulla paljon ennen kuin kukaan tässä ruokakunnassa nousi, istahdin laittelemaan kuvia, – myös eilisen illan – tai siis keskiyön – kuvia. Olimme vuoden vaihtuessa Juniorin kanssa metsästämässä reposia (muut jo unten mailla). Livenä revontulet olivat vielä vaatimattomammat kuin kameran muistikortilla. Mutta mukavahan se oli pikkupakkasessa yrittää taivaantulia dokumentoida. Tämä on ainoa, jossa on jotain jujua: revontuli asettui mökkitien yli kulkevan sähköjohdon kohdalle sopivasti.

Perhe oli ´tilannut´ aamiaiselle riisipuroa, sitä sitten aamuhämärässä (~ umpipimeähän täällä kahdeksaan asti on) keittelin. Aamiaisella toki yhtä sun toista muutakin, joten kello kävi jo yli kymmentä ennen kuin pöydästä nousimme.

Aapeli on elämänsä ensimmäisessä kuumeessa 🙁 , mutta ei se häntä tunnu isommin häiritsevän, mitä nyt nukuttaa ja sylittää tavallista enemmän. Kun emme sitten voineet porukalla lähteä ulkoilemaan, ja kun oli kuitenkin aamun tunteina jo saanut aika paljon aikaiseksi, ylllytin nuoria ja Pehtooria lähtemään kylille, lenkille, kauppaan – kyllä me Apsun kanssa pärjätään.

Ja pärjätttiinhän me. Mummuuuu. Mun mummuuuuuu… Lapsi, joka on puolitoistavuotisen elämänsä viettänyt koiraperheessä, jossa on kaksi saksanpaimenkoiraa ja yksi pieni kiinanharjakoira, on oppinut käyttämään kutsuhuudossaan/kyselyssään/lauman kokoamisessaan hyvin määrätietoista imperatiivia: mummmmmmuuuuu! MUN mummu! kuulostaa Apsun suusta hyvinkin vaativalta: nyt-minä-haluan-että-olet minun-kanssani, luet-minulle, katselet Tomi Traktoria tai Kaupungin sankareita (suunnilleen kuudennentoistatuhannennen kerran).

Eikä minullla ole mitään sitä vastaan. Päinvastoin.

Äkikseltään katsoessa saattaisi näyttää siltä, että kuvassa on mummin ja papan vinkkelit mökin eteisessä, mutta ehei!! Mitäs Aapeli näkee tässä? Boom Kah! Robinin biisi Boom Kah tietysti. Robinilla on eriväriset samanlaiset kengät… – Senhän tietää meidän puolitoistavuotias pieni. 😀

Iltapäivällä Juniori lupautui kuvattavaksi. Kaikki muut perheenjäsenethän ovat jo olleet malleinani koulun kuvasarjoja varten, ja tänään yritin saada sarjan pojasta, mutta johan se kahden maissa oli niin hämärää, ettei tarkkojen henkilökuvien ottaminen oikein luonnistunut.

Ilta sitten paljon perinteisen mukaan: rantasauna, (etu)joulukalkkunasta vitello tonnato, jälkkäriksi lettuja (ihan pomminvarma kaikkien suosikkijälkiruoka mökillä) ja jätskiä. Lettujen paistaminen kannattaa aina.

Ja nukkuminen.