Mummeilupäivä

–  Mummoooo! Munmummooo!
– Mummi on täällä, tuu tänne.
– Mummmmooo. Mun mummummmooooo …
– Mummi on tässä keittiössä, tuu tänne.

Tänään on ollut mumminelämää oikein kunnolla.

Ei presidentin uudenvuodenpuhetta, ei Itävallan mäkiviikkoa, ei Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konserttia, ei hiihtoa, ei mäkeä,  – ei oikeastaan mitään perinteistä.

Aamulla paljon ennen kuin kukaan tässä ruokakunnassa nousi, istahdin laittelemaan kuvia, – myös eilisen illan – tai siis keskiyön – kuvia. Olimme vuoden vaihtuessa Juniorin kanssa metsästämässä reposia (muut jo unten mailla). Livenä revontulet olivat vielä vaatimattomammat kuin kameran muistikortilla. Mutta mukavahan se oli pikkupakkasessa yrittää taivaantulia dokumentoida. Tämä on ainoa, jossa on jotain jujua: revontuli asettui mökkitien yli kulkevan sähköjohdon kohdalle sopivasti.

Perhe oli ´tilannut´ aamiaiselle riisipuroa, sitä sitten aamuhämärässä (~ umpipimeähän täällä kahdeksaan asti on) keittelin. Aamiaisella toki yhtä sun toista muutakin, joten kello kävi jo yli kymmentä ennen kuin pöydästä nousimme.

Aapeli on elämänsä ensimmäisessä kuumeessa 🙁 , mutta ei se häntä tunnu isommin häiritsevän, mitä nyt nukuttaa ja sylittää tavallista enemmän. Kun emme sitten voineet porukalla lähteä ulkoilemaan, ja kun oli kuitenkin aamun tunteina jo saanut aika paljon aikaiseksi, ylllytin nuoria ja Pehtooria lähtemään kylille, lenkille, kauppaan – kyllä me Apsun kanssa pärjätään.

Ja pärjätttiinhän me. Mummuuuu. Mun mummuuuuuu… Lapsi, joka on puolitoistavuotisen elämänsä viettänyt koiraperheessä, jossa on kaksi saksanpaimenkoiraa ja yksi pieni kiinanharjakoira, on oppinut käyttämään kutsuhuudossaan/kyselyssään/lauman kokoamisessaan hyvin määrätietoista imperatiivia: mummmmmmuuuuu! MUN mummu! kuulostaa Apsun suusta hyvinkin vaativalta: nyt-minä-haluan-että-olet minun-kanssani, luet-minulle, katselet Tomi Traktoria tai Kaupungin sankareita (suunnilleen kuudennentoistatuhannennen kerran).

Eikä minullla ole mitään sitä vastaan. Päinvastoin.

Äkikseltään katsoessa saattaisi näyttää siltä, että kuvassa on mummin ja papan vinkkelit mökin eteisessä, mutta ehei!! Mitäs Aapeli näkee tässä? Boom Kah! Robinin biisi Boom Kah tietysti. Robinilla on eriväriset samanlaiset kengät… – Senhän tietää meidän puolitoistavuotias pieni. 😀

Iltapäivällä Juniori lupautui kuvattavaksi. Kaikki muut perheenjäsenethän ovat jo olleet malleinani koulun kuvasarjoja varten, ja tänään yritin saada sarjan pojasta, mutta johan se kahden maissa oli niin hämärää, ettei tarkkojen henkilökuvien ottaminen oikein luonnistunut.

Ilta sitten paljon perinteisen mukaan: rantasauna, (etu)joulukalkkunasta vitello tonnato, jälkkäriksi lettuja (ihan pomminvarma kaikkien suosikkijälkiruoka mökillä) ja jätskiä. Lettujen paistaminen kannattaa aina.

Ja nukkuminen.

2 kommenttia artikkeliin ”Mummeilupäivä”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.