Näytön tunnelmia

Yöllä myrskysi. Siihen heräsin, ja jäin valvomaan. Ja kuinka huolestuttavaa, myös kuvailemaan. Tämän retkeilymajan toisen kerroksen ikkunasta yritin vielä kuvata simultaanitehtävän ”Pikkukaupungin keskitalvea”. Säälittävä yritys.

Tämä asunto on kyllä tähänastisista opiskelija-asunnoistani ehdottomasti värikkäin. Mutta täällä on hiljaista, lämmintä ja oma vessa/kylppäri. Eikä maksa kuin 50 euroa/vrk. Pikkukaupunki Haaparannan keskellä.

Tästä on ollut hyvä lähteä koululle Suomen puolelle, kuvailemaan Haaparannan pikkukaduille, ja nyt äsken Tornion Ofeliaan kisastudioon syömään ja odottamaan tuloksia. Siellä meitä puolitusinaa istuskeli ja puhui – valokuvauksesta! Yllättävää, eikö? Ja taisinpa olla ainoa, joka ei juuri stressaa tuloksia: kaikki, mikä menee yli hylätyn, tulee olemaan minulle ilo.

Meidän revontuli-ekspertti/ammattilainen oli nyt lähdössä Aavasaksalle reposten metsästykseen, ja olisipa ollut mahdollisuus lähteä hänen kannssaan oppiin ja kuvaamaan, mutta meitsi luuseri lähti kämpille: vähäiset yöunet ja kuitenkin takana aika intensiivinen kuvaus-, ulkoilu- ja kuvankäsittelypäivä, sekä hyvin syöminen ja päälle muutama viinilasillinen, joten nyt väsytttää ihan hirmuisesti.

Pikkukaupungissa oli tänään päivällä huikea auringonpaiste, ja minä onnistuin kuin onnistuinkin pyytämään muutamia ihmisiä ”malliksi”. Kuvat kuitenkin monin tavoin vajaita. Mutta olipa minulla ilo tutustua myös Sven-Erikiin, joka jo eilen oli ´mallina´, ja tänään tapasimme kaupassa. Lopultakaan hänestä ottamani kuvat eivät päätyneet siihen kuvasarjaan, jonka jätin tuomaristolle tänään. Lopullinen sarja on täällä

Ja huomenna sitten Suuri Arviointipäivä.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.