Oli sateinen ja sumuinen aamu.

Sitä seurasi työpäivä, jossa parasta oli iltapäivällä pidetty kuukausiseminaari. Kollegan erinomaisen mielenkiintoinen ja oman artikkelini jäsentelyä auttava alustus sekä terveiset viime viikon Tieteentekijöiden liiton seminaarista herättivät keskustelua ja ajatuksia. Ei citius,altius, fortius vaan ”citius, amplius, vilius” (= nopeammin, tehokkaammin, halvemmalla) sitähän sitä meiltä akateemisessa maailmassa odotetaan.

Töistä lähtiessä ei enää sateista ja sumuista, vaan lämmintä (+9 C näytti auton mittari) ja aurinkoista. Tein meille nopsasti sapuskan (Marskin purkkivorscmak ei ensimmäistä kertaa pelastunut jääkaapin ollessa liki tyhjä), pakkasin kamerarepun ja teki  mieli lähteä Koiteliin katsomaan jäidenlähtöä. Tuli mieleen iskä; sillä oli tapana juuri näiden kevättulvien aikana, jokien vapautuessa jäistä ajella lähitienoon jokisuistoihin, koskipaikkoihin; hänestä kun oli  ”aika jännän näköistä kun ne jäät lähtee”. Usein soitti meitäkin mukaan noille tulva-ajeluilleen. Kerran Iijoelle mentiinkin, mutta jäät olivatkin jo ehtineet mennä.

Tänään en siis ajellut Koiteliin, enkä muuallekaan tulvapaikoille, vaan ajelin Nallikariin ja lähdin tepastelemaan Hietasaaren rantoja.

Hienoa oli, ja olisipa ollut kumpparit, oli talvilenkkarit eivätkä edes paljon kastuneet. Kiipesin lintutorniin, kuuntelin lintuja, ihailin maisemaa, mietin kaikenmoista. Tyttären kanssa tekstailtiin.

Tyttärestä tulikin mieleen tämän eilinen FB-päivitys (”Ei rahakas kansainvälinen ura minusta rikasta tee, kyllä se on vanhat kunnon muumit.”) Olen jo aiemmin kertonut esikoisen Muumi-fanituksesta… (juttu on täällä) Eilen oli nimittäin Hesarissa juttu (KLIKS) siitä, kuinka Muumi-mukit ovat arvossaan, ja tämän jutun esikoinen oli nettilehdestä Monterreyssäkin lukenut. Tosin tiesi jo ennen Meksikoon lähtöä Muumi-mukien arvokkuuden. Näet silloin kun vietti läksäreitään (joissa kävi kai liki 30 kaveria) oli latonut pöytään koko mittavan (25?) Muumi-mukiarsenaalinsa ja yksi kavereistaan oli sanonut, että ne olisivat Huuto.netissä aika arvokkaita.

Kekkereiden jälkeen tytär sitten surffaili, etsi ja laski kaikkien mukiensa arvon ja arvatkaapas? Kun muutama talvi/kausimuki on kuulemma jo 200 euron hintainen, on (ainakin tammikuussa oli) koko mukikokoelman arvo 1200 euroa! Viime pyhänä kun kävin tyttären asunnolla kastelemassa viherkasvit ja hakemassa postin (mistä yleensä kyllä huolehtii pehtoori), otin niistä mukeista, jotka olivat vitriinissä, kuvan. Luulen että tavallisimmat mukit olivat kaapeissa, enkä periaatteesta mene toisen kaappeja penkomaan. Mutta kuvassa on siis pari 200 euroa maksavaa mukia ja monta monen kympin mukia.

Muumi-fanitus on kannattavaa. 🙂

Västäräkki. Sekin oli merenrannassa tänään aamulla, ja kirkuvia lokkeja. Ja joutsenpariskunta matkalla pohjoiseen, lensivät matalalla, olivat varmaan lähteneet Möljän sulasta kun ne näin.

Toppilanrannassakin meri oli jo pienen matkan päästä rannalta sula, ja hirmu lämmintä oli. Liikaa vaatetta minulla, eikä kameraa. Tarkoituksella jätin sen  pois, että tulisi käveltyä reippaasti. Ei tarvinnut enää talvilenkkareita mutta sauvoissa oli hyvä olla tulpat. Kaikkinensa kevättä lenkillä.

Ennen sitä ehdin koota digikurssin läksyt pdf-tiedostoksi. Vastaukseni tehtäviin eivät ole oikein tavallista minua. Ja vain yksi vanha ”kierrätyskuva” [tosin taitavat melkein kaikki olleet jo täällä blogissa… ] niiden joukossa… muutoin ovat tätä tehtävää varten otettuja. Klikkaamalla TÄSTÄ näet ne. Läksyjen lisäksi opetuksen valmistelua. Ensi viikon luennot ja seminaariopetuksen sain jotensakin pakettiin, joten ei huolta huomisesta. Joko nyt saisin aikaiseksi kävellä töihin, voisin mennä vähän myöhemminkin kun on oltava aika myöhään seminaarin takia..

Nuoripari  töiden ja taudin vuoksi poissa sapuskalta, joten tein ihan vain itselle mieluista safkaa, joka kyllä kelpasi pehtoorillekin. Jos eilen oli italialaista ruokaa, niin tänään sitten enemmän Ranskan keittiön herkkua. Ankanrintaa uudella tavalla. (ohje täältä) Voin suositella. Tuli helposti hyvää, ja uusi Le creuset -patani osoitti jälleen oivallisuutensa.

Heti unikkojen, orvokkien, alppiruusujen, syvänpunaisten ruusujen, tulppaanien, kevätkaihonkukkien, monien pienten valkoisten kukkien jälkeen pidän eniten hortensioista. Klikkaamalla suurenevat, ja sininenkin näyttää kauniimmalta.

Niin paljon toivoin olevani touhukas kun tulen töistä. Käyn kaupassa, teen jotain mieluistani ruokaa, valitsen ja ehkä silitän huomiset vaatteet valmiiksi, vastailen sähköpostit, hoitelen muutaman juoksevan asian, käyn pienellä lenkillä kameran kanssa ja kuvaan sumuista, märkää maisemaa, ulkoilmasta virkistyneenä kirjoitan vähän artikkelia, …

Olisi mukava kirjoittaa kaikesta tuollaisesta aikaansaamisesta, mutta ihan silkkaa valhetta moinen olisi. Sellaiseen en ala. Tosiasia on, että kun tulin kotiin sytytin takan, istahdin nojatuoliin, selailin postin. Paistoin makkaraa, takkamakkaraa! [varsinaista gourmet-kokkaamista!], ulos en todellakaan lähtenyt, viipyillen ajatuksissani jäin miettimään, mille ensimmäiseksi ryhtyisin. En sitten millekään. Näin käy joskus.

Töissä kaksi iloista uutista, joista toinen oikeuttaa minut ostamaan itselleni uuden objektiivin! Olen näet luvannut itselleni, että kun eräs projekti, johon olen vastentahtoisesti kytketty ja joka on vaatinut minulta monivuotista sitoutumista, tekemistä, vaikealta tuntuvaa kanssakäymistä, vaikeutta saattaa päätökseen, joka on ollut kaikin puolin hankala projekti, näyttäisi nyt siis vääjäämättä kulkevan kohti valmistumistaan, joten voin ryhtyä valitsemaan itselleni uutta objektiivia. Oisko suosituksia?

Ehkä kuitenkin menen vielä takkatulen ääreen miettimään, tarvitsenko sittenkään objektiivia, jos sen sijaan palkitsisinkin itseni uudella laukulla. Eilen töiden ja kamerakurssin välillä kävin leikkauttamassa hiukseni, ja kampaajalla luin lehteä (heaven knows, mitä lehteä), jossa oli sellainen minun makuuni oleva ISO käsilaukku, johon mahtuisi kamera, eväät, muistikirja, hätätapauksessa sisäkengät ja jotain muuta tähdellistä… Ja merkki oli? Heaven knows! Siispä on tyytyminen vanhoihin veskoihini. Ehkä palkitsenkin itseni …? vaikka valokuvauskurssilla Kuusamossa?  Tai ihan vain olen hyvällä mielellä.

Alla eilisen illan auringonlaskua kuvattu ihan tavallisella zoomilla. .. Kannattaa klikata isommiksi, – siten näet kevätillan merkillisen valon.