Ei niin aikaansaapaa

Niin paljon toivoin olevani touhukas kun tulen töistä. Käyn kaupassa, teen jotain mieluistani ruokaa, valitsen ja ehkä silitän huomiset vaatteet valmiiksi, vastailen sähköpostit, hoitelen muutaman juoksevan asian, käyn pienellä lenkillä kameran kanssa ja kuvaan sumuista, märkää maisemaa, ulkoilmasta virkistyneenä kirjoitan vähän artikkelia, …

Olisi mukava kirjoittaa kaikesta tuollaisesta aikaansaamisesta, mutta ihan silkkaa valhetta moinen olisi. Sellaiseen en ala. Tosiasia on, että kun tulin kotiin sytytin takan, istahdin nojatuoliin, selailin postin. Paistoin makkaraa, takkamakkaraa! [varsinaista gourmet-kokkaamista!], ulos en todellakaan lähtenyt, viipyillen ajatuksissani jäin miettimään, mille ensimmäiseksi ryhtyisin. En sitten millekään. Näin käy joskus.

Töissä kaksi iloista uutista, joista toinen oikeuttaa minut ostamaan itselleni uuden objektiivin! Olen näet luvannut itselleni, että kun eräs projekti, johon olen vastentahtoisesti kytketty ja joka on vaatinut minulta monivuotista sitoutumista, tekemistä, vaikealta tuntuvaa kanssakäymistä, vaikeutta saattaa päätökseen, joka on ollut kaikin puolin hankala projekti, näyttäisi nyt siis vääjäämättä kulkevan kohti valmistumistaan, joten voin ryhtyä valitsemaan itselleni uutta objektiivia. Oisko suosituksia?

Ehkä kuitenkin menen vielä takkatulen ääreen miettimään, tarvitsenko sittenkään objektiivia, jos sen sijaan palkitsisinkin itseni uudella laukulla. Eilen töiden ja kamerakurssin välillä kävin leikkauttamassa hiukseni, ja kampaajalla luin lehteä (heaven knows, mitä lehteä), jossa oli sellainen minun makuuni oleva ISO käsilaukku, johon mahtuisi kamera, eväät, muistikirja, hätätapauksessa sisäkengät ja jotain muuta tähdellistä… Ja merkki oli? Heaven knows! Siispä on tyytyminen vanhoihin veskoihini. Ehkä palkitsenkin itseni …? vaikka valokuvauskurssilla Kuusamossa?  Tai ihan vain olen hyvällä mielellä.

Alla eilisen illan auringonlaskua kuvattu ihan tavallisella zoomilla. .. Kannattaa klikata isommiksi, – siten näet kevätillan merkillisen valon.

auringonlasku-2

auringonlasku

 

2 kommenttia artikkeliin ”Ei niin aikaansaapaa”

  1. Kiitos vinkistä. Kuvakerhonne kyllä kiinnostaa, kuten oli puhettakin… ja Koli kiinnostaa. Sinne kyllä haluaisin lähteä kuvailemaan ja kiipeilemään. Mutta. Aina on muttia. Niin nytkin. 😉 Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.