Showing: 191 - 200 of 367 RESULTS
Hautausmailla Meksiko

Pantheon meksikolaiseen tapaan

Tämän kesän lämpö on vaan niin mieluista. Aamu ja aamupäivä liikuntaa (lenkillä merenrannassa – pitkästä aikaa, oi joi, kyllä se Perämerikin on kaunis!) ja hyötyliikuntaa (kaikenmoista siivoilua pihalla, lamppujen ja ikkunalautojen pesua ja sen sellaista, ettei ihan toimetonna tule ylläpitorusketuksia hankittua. 😉 ). Iltapäivällä asioilla ja sitten pihalla tämän kesän Donna Leonin dekkari loppuun. Ei enää entisen kaltaista kiehtovuutta, vai onko niin että liki 20 hänen kirjojaan luettua alkaa puutua? Silti: dekkarit kuuluu kesään.

Kun hiljalleen työstän Meksikon reissusta kuvasivustoa, laitan nyt tähän kuvasatoa Playa del Carmenin hautausmaalta. Piipahdimme siellä tyttären kanssa reissuviikon tiistaiaamuna. Taksari oli vähän ihmeissään, mutta so what.

Tätä ennen on käyty vaikuttavilla, erikoisilla hautausmailla mm. VerdunissaSevettijärven ortodoksihautausmaalla, ja italialaiset/umbrialaiset hautalehdot ovat tätä ennen olleet minusta erikoisimpia (ks. viime kesältä pitkä postaus kuvineen KLIKS), mutta kyllä tämä Pantheon Municipial oli vielä kummallisempi. Nuo värit!

 

HUOM. kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Kannattaa!

 

Municipal Pantheon-19

Municipal Pantheon-17


Municipal Pantheon-21

Municipal Pantheon-15

Municipal Pantheon-12

Municipal Pantheon-11

Tässä on kuukauden ikäisenä kuolleen tyttövauvan hauta.
Miksi minä ajattelen, että Smurffineiti ei ole sovelias haudan koriste?
Kulttuurisidonnaista, epäilemättä!

Municipal Pantheon-8

Municipal Pantheon-9

Ja pienen pojan hauta.
(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Municipal Pantheon-7

Municipal Pantheon-10

Nuo hautapaaseihin maalataut järjestysnumerot eivät myöskään hivelleet silmää,
eivät ainakaan tuoneet harmoniaa hautausmaalle.
Jos klikkaat tuon ylemmän kuvan isommaksi, ehkä vaikutelma on sama kuin minulla:
kuin olisi jossain lasten puuhamaassa.
Ilman noita ristejä on vaikea käsittää mikä tämän tarkoitus on…

Municipal Pantheon-6

Ja sitten hautamuistomerkkinä joku pienoiskylppäri?

Municipal Pantheon-5

Ja kylpylän eriö?

Municipal Pantheon-3-2

Tämä muistuttaa niitä Umbrian cimitarion sukuhautoja.

Municipal Pantheon-4-2

Ja kesken kaiken. Roskatkin hautausmaalla, mutteivät haudattuina. Sohva! Oikeasti sohva.

Municipal Pantheon-4

Municipal Pantheon-3

Tulee mieleen siirtolapuutarha tai lasten leikkimökit?

Municipal Pantheon-2

Municipal Pantheon

Kauniitakin yksityiskohtia.

Municipal Pantheon-20

Municipal Pantheon-14

Municipal Pantheon-13

 

 

Historiaa Niitä näitä Ruoka ja viini

Orvokkien toinen elämä, muita puuhasteluja ja suklaan historiasta

Koskapa kaksi isoa purkillista orvokkeja ihan näköpaikalla olivat kasvaneet yli äyräiden, oli aika leikkoa ne ja siirtää takapihalle, kunnes taas ovat ”kukkimiskunnossa”.  Ajelimme Bauhausiin hakemaan vähän korvaavia kukkia, myös haudalle on aika vaihtaa orvokit begonioihin, ja löysimmekin pihalle yllättävän hyviä surffiinoita ja haudalle ne ruusubegoniat.

Ja sitten Bauhausin viherkasviosastolla oli hyvännäköisiä kaktuksia. Kun niitä kovin vähän Meksikossa näimme, ja kun kesän, tulevien useampienkin kekkereiden teema tullenee olemaan Meksiko (tyttären kanssa jo menuja Karibianrannalla (sushibaarissa istuen!!) suunniteltiin :), oli minulla hyvä peruste ostaa muutamia. Samantien istuttelin ne ”kattauskelpoisiin” purkkeihin.

puuhasteluja-7

Bauhausin reissulla oli asiaa Verkkokauppaan, joka on melkein Bauhausin vieressä – ja siinä välissä on Merimaaria alias Marimekko. ”Piipahdetaanko täällä?” – kyselin pehtoorilta ja marssin sisälle, –  tulihan se sitten pehtoorikin. Ja suunnilleen siinä ovenpielessä, 40 %.n alennuslapun alla mekko/tunika, joka näytti kovin paljon minulta. 😉 Ja se sopi! 131 euroa! Ei paha. Ensi lauantain häihin on tamine. 🙂  Ja olen osani tämän kesän ale-myynnistä suorittanut. Ihan vahingossa.

puuhasteluja-2

Kotiin palattua kukkaistutuksia, ja kaikenmoista muuta huushollausta yllin kyllin.

puuhasteluja-6

Keskenämme söimme, ja olin eiliseltä juhlaruoalta säästänyt yhden palasen suklaakakkua (nuoret veivät muutoin loput dogibageissä koteihinsa) ja sen tänään sitten jaoimme. Eilen tarjosin kakkua kermavaahdon kera, olin maustanut sen ”Meksikon vaniljalla”. Sitä oli reissulla tarjolla kaikissa matkamuistomyymälöisssä yllin kyllin, ja se oli niitä harvoja juttuja, joita matkalla ostin. Paljon muuta ei tullut (onneksi) ostettuakaan. Onneksi, siksi, että lapsi laittoi meidän mukanamme kirjojaan ja kamppeitaan kotiin tuotavaksi, – 20 kg tuli äkkiä niistä täyteen, eikä jäänyt varaa täytellä matkalaukkua ostoksilla. Noh, ei siellä paljon sellaista, mitä olisin halunnut shopata, ollutkaan.

Vaniljaa on kuitenkin Meksikossa viljelty puolivuosituhatta –  konkistadorit veivät sen Euroopasta mennessään, ja voimallista oli tämä ”artisaanivanilja”. Tänään laitoin kermavaahdon sekaan myös valkosuklaa-lime-rahkaa, mikä sopi kakun kanssa erinomaisen hyvin.

puuhasteluja-4

Ja tuo kakku? Ohje on torstain Hesarista. Prikulleen sen mukaan tein. Ja ihan hurjan hyvää tuli. Helppoa kuin heinänteko, ja kirsikoiden ja jätskin, kermavaahdon tai kermavaahto/rahka-systeemin kanssa TO-DEL-LA hyvää… Tätä tulee olemaan kesän kesteissä monta kertaa.

puuhasteluja-5

SUKLAAKAKKU KIRSIKOIDEN KERA

8–10 palaa

120 g tummaa leivontasuklaata (70 %)

120 g voita
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoa
1/3 dl mantelijauhoa

Vuokaan:
nokare voita
2 rkl mantelijauhoa

Päälle:
30 g tummaa leivontasuklaata (70 %)

Lisäksi:
tuoreita kirsikoita
vaniljajäätelöä
Sulata paloiteltu suklaa ja voi vesihauteessa tai mikrossa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon vehnäjauho ja mantelijauho, sekoita tasaiseksi. Lisää jäähtynyt suklaa-voiseos.

Pingota pienen, halkaisijaltaan 20-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoan reunat voilla. Ripottele reunoille mantelijauhoa. Kaada taikina vuokaan. Rouhi 30 g suklaata veitsellä muruiksi ja ripottele kakun pinnalle.

Paista suklaakakkua 175-asteisessa uunissa 35–40 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä kosteaksi. Anna kakun jäähtyä ja tekeytyä ainakin muutama tunti tai seuraavaan päivään. Tarjoa kakku huoneenlämpöisenä tuoreiden kirsikoiden ja vaniljajäätelön kera.

puuhasteluja-10

Tämä kakku suklaineen sopii erinomaisen hyvin meksikolaisiin kesteihin, varsinkin kun suklaan historia on osa Meksikon/atsteekkien historiaa…   Tuleehan suklaa-sana klassisen nahuatlin (atsteekkien kieli) kielen sanasta ”Xocolatl” (kirpeä juoma = kaakao ilman sokeria) ja se liitetään myös atsteekkien jumaluuteen Quetzalcoaltliin, joka toi/varasti kaakaopuun paratiisista ja toi sen maan päälle.

Muinaisuskonnoista puheenollen: sanoin pehtoorille että lähdetään sitten kymmenen jälkeen pyöräileen Nallikariin kun täysikuu, superkuu, nousee… haluan kuvata … Eikä luvannut mies! Ei, vaikkei huomenna aikaisin sitten kuitenkaan lähdetäkään Lappiin ajelemaan, kuten vähän ajatuksena oli. Mie taidan sitten kiivetä katolle kuvailemaan. Höpö, höpö, enkä kiipeä. Mutta kuvailla aion.

Jo tämä illan valo on kovin kaunis.

(klikkaamalla kuvat suurenevat)

puuhasteluja-9

 

Niitä näitä Vanhemmuus

Paluun helpotus

Ihan sama paistaako, ihan sama ollaanko kaupungissa tai mökillä, ihan sama onko juhannus tai ei, –

Tärkeintä ja ainoa asia, jolla juuri nyt on merkitystä, on että 50 tunnin! varsin seikkailullisen (liki itku tuli, kun kuuntelin kaikkea, mitä oli sattunut) paluumatkan jälkeen pikkuinen tuli tänään kotiin.

1-5

Näiden kuvien välinen viisi kuukautta olivat pitkiä, ihan tavallisia, menivät nopeasti,  – – olivat pitkiä, ihan tavalllisia, menivät nopeasti, olivat pitkiä … – – … Joka tapauksessa ne ovat nyt ohi. Eikä seuraava seikkailu ole vielä alussakaan… Tässä suvantovaiheessa, viiden vuoden ja viiden kuukauden jälkeen olen helpottunut ja onnellinen.

Juniorikin halusi lähteä vastaan…


Paluun helpotus-3
Paluun helpotus

Paluun helpotus-2

Valoa tunnelin päässä.

Paluun helpotus-4

 

Niitä näitä Ruoka ja viini

Välitilajuhannus

Juhannusaatto kaupungissa: merkillisen hiljaista aamulenkillä. Kuin sittenkin olisi Lapissa. Aamuseitsemältä lenkillä on kylmä, vaikka on verkkarit päällä. Kuin sittenkin olisi Lapissa – kuten viimeiset seitsemän (?) juhannusta on oltu. Torille mennessä auton mitttari näyttää + 12 C. Ja sitten ostamme ylenmäärin ruokaa: ”kun huomenna tulee tyär”. ”S. varmaan tykkäisi mansikoista ja kirsikoista, jos teen niille suklaapiirakan – Hesarissa oli hyvä ohje”, ”sehän ”tilasi” savukalaa ja uusia pottuja”, ”ostetaanko kuitenkin vielä myös graavikalaa, ja tietysti vähän kylmäsavuporoa, sitten ehkä vielä…. ”   Tosiasia on, että huomenna kotiutuva ja silloin pari vuorokautta reissannut lapsi, joka oli vielä lähtöä edeltävän yön valvonut ja viettänyt läksäreitään, ei ehkä jaksa edes juhannuspöytään istahtaa, mutta me keskenämme touhotamme.

Noh, tarvittiin sitä ruokaa muutenkin: kävimme murmelille viemässä herkkuja, potut keittämässä, ja kaupungilta palattua systeri piipahti ”etäavokkinsa” (ihan itse keksin moisen nimityksen) kanssa mansikoilla ja jääteellä. Saimme tuliaisia heidän Skotlannin matkaltaan: kaunis pyyhe, jossa kelttiläinen rukous. –  pätkä siitä voisinkin olla juhannustoivotukseni…

Loma-10

Loma-12

Ja ruokaa tarvittiin lisää kun Juniori tuli illansuussa syömään. Perinteisesti meidän juhannusaaton ruoka on kalaa, kalaa graavattuna, savustettuna, moussena, ”sillinä” – kalaa kaikin tavoin, mutta nyt se säästetty huomiseksi. Tänään kokeilin karitsankyljysten rinnalle meksikolaistyylistä papusalaattia, eikä siitä huonoa tullutkaan.

Papusalaatti grilliruoan oheen:

salaattipeti jääsalaatista
1 (suippo)paprika
1 makea sipuli
1 prk isoja valkoisia papuja

liemi: 1 dl oliiviöljyä; ½ dl balsamicoa, 1 tl oreganoa, ripaus sokeria, 2 murskattua valkosipulin kynttä, pippuria, suolaa

Kunhan pienit ainekset ja sekoitat liemen, sitten kaikki sekaisin. Ainakin muutama tunti jääkaapissa jalostuttaa makuja. Hyvää oli.

Loma-2-2

Loma-3-2

 Nyt on tyven, mielikin aika levollinen, enkä tunnusta, että haluaisin olla mökillä, Lapissa. Ystävä sieltä suunnalta viesteili, ettei tunturissa – ei Saariselällä eikä Sompiossa –  ole edes sääskiä. Kyllä minä tiedän, ei siellä yleensä juhannuksena ole. Eikä ihan mahdottomasti ole tänään ollut meidän pihallakaan.  

Loma-11

 

Meksiko Niitä näitä Yliopistoelämää

On loma

Kävelen verkkaisesti, mietin, tekisinkö ensin ruokaa vai käyttäisinkö tovin surffailuun… teen hiljalleen kauppalappua huomiseksi, ja mietin, mitä kaikkea ostankaan tyttärelle jääkaappiin valmiiksi ja mitä teen juhannuspäiväksi ruokaa kun esikoinenkin, joka nyt on jo matkalla kotiin (”Houston, Texas” tuli äsken tekstari), sekä nuoripari tulevat syömään. Huomenna on luvattu viedä Caritakseenkin juhannusruokaa, ja ehkä mökillekin voisi jo hankkia viemiset.

Hiljaksiin hykertelen tunteella, joka on, kun sain kuin sainkin toimitustyön alla olleen kirjasen valmiiksi lähetettäväksi taittajalle. Ja tyttären asioita sain hoitaa Linnanmaalla, – voi kuinka olinkaan iloinen, että edes vähän saatoin auttaa. Ja niin ylpeä. Esimies ja pari kolleegaakin tulivat iltapäiväksi duuniin. Kummallista yhteenkuuluvuutta toi töiden teko tänään. Kävin tiedekunnassa sopimassa syksyn jutuista, samalla kun vein kesäkuun tentin tulokset. Palauttelin kirjastoon ISON kasan kirjoja. Varmistin, ettei evästarpeita jäänyt jääkaappiin, vein työhuoneesta viherkasvit päivähoitoon ja siivosin työpöydän, joka nyt enää niin kuormitettu ollutkaan. Neljän päivän intensiivisen työviikon (heh!) jälkeen liu´uin lomalle…

Ja sää on kuin syyskuun alussa. Piti kuvailemani puutarhassa, tekemäni kesäruokaa – eihän tämä nyt ihan niin mennyt kuin ajattelin, mutta ihan sama. Tulee se vielä lämmin. Ehkä joku sääsketönkin tovi. Parasta on, ettei ole mitään välttämätöntä nyt. Voin valita mitä teen. On loma.

Hassua, mitä oikein odotan lomalta.. . Nyt kun ei ole tiedossa muuta reissua kuin mökkimatka(t), niin odotan, että saan rauhassa touhuta ja rauhassa liikkua. Paljon on taas järjestettävää ja joka päivä aion käydä lenkillä. Kävellä, rullistella, pyöräillä. Enimmäkseen kävellä. Joka päivä. Sitä minä odotan. Ja että saan nukkua. Ja valvoa. Molempia tarpeeksi ja silloin kun haluan. Sitähän se loma on. Ja se on nyt. 😉

Laittelenpa tähän kuvia viime ja edellisen viikon ”luontohavainnoista”. Meksikon eläin- ja kasvikunnan merkillisyyksiä, per favor!

Tulumin raunioilla näitä oli paljon: isoja ja pieniä. Liikkumattomia. Oikeastaan aika inhottavia.

Tai noh…

(Klikkailehan kuva isommaksi)

Loma-8

Altaan reunojen istutusten juurilla liikkui näitä: aika vinkeät ”varpaat”.

Loma-7

Biitsillä näitä pieniä vipelsi – jotain syötävää löysivät tuosta …

Loma-6

Pelikaaneja riitti: pareittain ja yksikseen.

Loma-9

Loma-5

Puulla on tassut?

Loma-4

Meksikossa oravienkin pikmentti on tummempi kuin eurooppalaisten… 🙂

Loma-3

Tämäkin kannattaa klikata isommaksi!

Loma-2

Riippumaton?

(Tiikeriritari, Papilio glaucus se on. Koivu kertoi, enhän minä olisi tiennyt.
Mutta kun kerrottiin, niin onhan se tikrun näköinen, eikö?)

Loma

 

Niitä näitä

Kuvien maailmoissa

Tässä sitä taas ollaan. Olen illan istunut koneella: digikuvakurssin luento, skype lapsen kanssa, Facebookkiin kuvia (nuorten kanssa Meksikossa hengailu on saanut minut feisbuukkaamaankin niin että huh!), muutaman kortin teko, vähän sähköposteja… Jet lag taitaa olla ohi, kun ei nukuta, tai siis en millään malttaisi nukkua. Huomenna alkaa loma – vaihteeksi, joten ei niin välitä vaikka valvookin. Mökillekään lähtöä kun huomenna ei ole, sillä nuoriparikaan ei töiden vuoksi pääse ja tytär palaa Meksikosta lauantaina, ja kun tuntuu että mekin on ihan just tultu kotiin, niin pysymme kaupungissa juhannuksen.

Töissäkin on mennyt päivä kuvien parissa: historian opiskelijoiden opaskirja on painoon menossa, ja sitä varten kuvitusta, ja toki myös tekstejä päivän järjestänyt.

Huomiseksi lupaan kesäruokaohjeita, kukkakuvia ja lomafiilistelyjä.

Mexico City_

Meksiko Niitä näitä Valokuvaus

Valokuvaläksyjä Meksikosta

On näissä hyytävissä keleissä hyvätkin puolensa: duunissa ei ole kuuma. Ja siellä on käsittämättömän hiljaista. Olisko tänään piipahtanut korkeintaan viisi opiskelijaa…, ei kokouksia, ei puhelimen pärinää, – ehkä voisin puhua työrauhasta. Se ei välillä ole ollenkaan huono olotila.

Nyt illan soitellut parit pitkät puhelut ja  kuronut kiinni digikurssin luentoja ja tehnyt läksyjä, joiden palautuspäivä on huomenna. Tehtävät olivat tiedossa jo reissulla, joten tein ne kaikki matkakuvista. Sikäli sattui hyvin että juuri tällä kerralla oli tehtävä henkilö- ja tilannekuvaus. Juurikin siksi hyvä, että Meksikossa ja meksikolaiset ottavat mielettömästi kuvia. Toisistaan ja muista. Tuntui, että koko ajan jossain lähellä joku oli poseeraamassa. Kun minä liikuin – kuten tavallista – suunnilleen koko ajan kameran kanssa, oli aina joku kysymässä haluanko, että minusta otetaan kuva kamerallani? No en todellakaan halunnut. ; ) mutta minulla oli oiva tilaisuus ottaa henkilökuvia, joiden ottamista yleensä vierastan.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

1. Henkilö- tai tilannekuva, jossa tausta puhuu, kertoo…

Pistinpä ehdolle kaksi..

Henkilö- ja tilannekuva-6

Henkilö- ja tilannekuva-8

2. Valo luo tunnelmaa henkilö- tai tilannekuvaan

Henkilö- ja tilannekuva

4. Ratkaiseva hetki näkyy. Oikea ajoitus…

Henkilö- ja tilannekuva-3

Henkilö- ja tilannekuva-2

5. Yllätä katsoja poikkeavalla rajauksella tai sommittelulla

(Olisin suonut että koko kuva – ei vain varjo – olisi ollut tarkka, mutta ei nyt tähän hätään voi lähteä tilannetta tekemään uudelleen.)

Kuvan yhteyteen kuuluu biisi ”Walk on the water”

 Henkilö- ja tilannekuva-10

6. Paras henkilö- tai tilannekuvani

Tällä reissulla ehkä paras, mikä kertonee siitä, etten ole erityisen hyvä henkilökuvissa. Mutta tässä on jotain studiokuvamaisuutta, josta yllättäen pidän. Kuva on 16-vuotiaasta neitokaisesta, joka viettää ”debyyttiään”, joten siksi tuo kainous olemuksessa – syvänpunaisesta puvusta huolimatta – sopii kuvaa, ja olen ilonen että sen onnistuin taltioimaan.

Henkilö- ja tilannekuva-13

 

 

7. Tässä onnistuin melkein?

Melkein vain siksi, että morsiusneidon jalat pitäisi näkyä, tai pitäisi näkyä edes ne siniset ruusun terälehdet, joita hän hääparin jälkeen heitteli. Muistattehan, että minun teemani kurssin lopputyön kuvaksi on nimenomaan sininen.

Henkilö- ja tilannekuva-9

8. Maailman paras henkilö- tai tilannekuva. Liitä linkki kuvaan tai vain muistelu kokemuksesta.

”Lunch On A Skyscraper” on minusta edelleen yksi huikeimmista kuvista. Nyt löysin siitä tällaisen väritetyn version, –  se on sininen, kuten minun teemani kurssilla. Oikeasti minua huimaa tätä kuvaa katsoessani. Muistan New Yorkin, muistan  Rockefeller Centerin, jota nämä miehet olivat rakentamassa, muistan sen surun, joka New Yorkissa kohtasi, muistan kuinka yksi versio tästä kuvasta oli kierrevihon kannessa lukiovuosina, jolloin kuvaa katsoessa ei, eikä paljon muutenkaan huimannut. En tiedä vieläkään, miten tämä kuva ja sen tilanne on voitu järjestää, mutta edelleen tämä jo puhkikulunut kuva kiehtoo minua. (Kuva on täältä)

pp32077-lunch-on-skyscraper-poster

 

 

Meksiko Niitä näitä

Ajatukset tulevat hitaasti tähän maailmaan

Nyt puutarhalle on annettu ensiapu [nuoripari oli kyllä pitänyt hyvää huolta, olivat sitä paitsi hommanneet meille aamiaistarpeet valmiiksi, pannariakin oli jääkaapissa… liki tippa linssissä olin, kun moinen huolehtiminen tuntui niin hyvälle], noin viisi koneellista pesty pyykkiä [enimmäkseen pehtoori pessyt], vähän jo siliteltykin paitoja ja pikeitä, postit avattu, töissä päivä oltu ja sielläkin akuuteimmat hommat hoideltu, eiliseen postaukseen liitetty kuvat (käyhän katsomassa meksikolaista lentokenttäkulttuuria kliks ja enimmät oikeakielisyys- ja kirjoitusvirheasiat postaukesta korjailtu [hirveää tekstiä näyttävät nuo Meksikon päivien tekstit olevan – edelleen syytän minäläppäriä ja aamuvarhaisia tai iltamyöhäisiä hetkiä, jolloin blogia reissuissa aina päivittelen], lyhyen lyhyet unoset otettu ja kotona olosta nautittu…

Kuvat jo latasin koneelle, ei ihan 3000 kuvaa, mutta melkein. Niitä vilahduksenomaisesti katsoessa tuli mieleen asioita, joista voisin kertoa ja jo jotain kuvia liitellä …

Clamato … emme olleet moisesta koskaan kuulleetkaan mutta tytär eka iltana mennessämme yömyssylle tilasi sitä itselleen pikku tuopillisen. Se on merkillinen sekoitus simpukka-tomaattikeittoa tai –lientä (kylmää luonnollisesti), joka tuodaan tuopissa ja sen päälle kaadetaan olutta. Coronaa –  luonnollisesti kun kerran Meksikossa ollaan. Maistoin clamatoa kahdesti. Toisella kerralla se oli raikasta, – hyvä  janonsammuttaja ja välipala hellepäivänä. Toisella kerralla moinen sotku maistui yksinkertaisesti pahalle. Mutta testattu siis on.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Meksikossa kaikki on toisin-2

Periaatteessa kaikkien ruokien kanssa tuotiin ainakin salsaa, usein myös guacamolea. Salsassa sellainen uusi pointti, että se oli maustettu korianterilla, mitä ei esimerkiksi Italiassa tehdä. Aion kyllä kotikoekeittiössä kokeilla. Palaan asiaan …

Nuorten naisten korkkareiden ”pakkokäytöstähän” jo kerroinkin aiemmin keväällä . . . nyt vähän täydennystä tähän. Ensimmäisenä päivänä kun olimme Playa del Carmenilla, kommentoin lapsen läpsyttimiä  ”sullon uudet”.

– Joo on, sain Alicelta kun jostain häistä oli jäänyt ylimääräisiä. [Alicehan järjestää työkseen häitä.]
– Mitä ihmettä?  Ylimääräisiä läpsyttymiä häistä?
– Niin kun hääjuhla on edennyt tarpeeksi pitkälle, voidaan kaikille naisille jakaa häiden teemaan tai värimaailmaan sopivannäköiset flipfläpit tai jotkut silkkitöppöset, sillä eihän kukaan jaksa koko iltaa korkkareissa olla!

Jotta sellaistakin merkillisyyttä Meksikossa.

(Tytär sentään välillä korkkareissa, minulle sopivat tennarit paremmin.
Olin ylipitkä noissa maisemissa jo muutenkin… )

Meksikossa kaikki on toisin

Historiallisista nähtävyyksistä (Tulum, Maya-temppeli Mexico Cityssä, Chichen Itza … ) puhuttaessa, niistä tyttären kavereilta tai hotellin ohjelmapalvelun tyypeiltä kysellessä, jokainen sanoi jonkun tietyn kohteen olevan ”lähellä sydäntään”, ”henkilökohtaisesti tärkeä” tai ”my favorite place”.  Tai joku sanoi että DIego Rivera on ”just mun juttu” ja yksi halusi kiivetä linnavuorelle katsomaan Tamoyon maalauksen, joka käsittelee Yhdysvaltain ja Meksikon välistä sotaa vuodelta 1846-48, koska ”en ole koskaan ennen päässy sitä näkemään”. Ja näin sanoneet olivat nuoria ihmisiä. Enpä ole paljon suomalaisten nuorten aikuisten kuullut pitäneen vaikka Turkansaarta feivorittina tai Turun linnaa lempparihistoriakohteena… ei suomalaisilla nuorilla sellaista menneisyyden ”fanitusta” kuin tuolla Uudella mantereella tuntui olevan.

Malo kit – hyvää päivää! Malo kit on mayojen kieltä, ja tarkoittaa hyvää päivää. Meksikossa on vielä noin 1,5 miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat mayaa [mitenhän tuo kirjoitetaan]. Meille sitä ”opetti” ja puhui Tulumin lähellä olleessa viidakossa maya- rituaalia ja ´varjelusta´ tekevä ´pappi´. Uskomattoman nopeaa puhui, – turistihömppää moinen rituaali, mutta mayan kieltä olisi voinut oppia enemmänkin. Samaisena päivänä opin [ainakin välttävästi] etsimään ja löytämään maya-piirteitä henkilöstä. Meidän hotellin yhdessä ravintolassa oli mielestäni muutama maya. Jotensakin kaulattomia ovat, lyhyitä, aika tanakoita, – ihan kuin olisivat jotain sukua saamelaisille. (etsin huomenna kuvan tähän)

Paljon olisi vielä juttuja… ja vielä enemmän kuvia, mutta nyt jet lag tai whatever haittaa… huomiseen.

Meksiko Niitä näitä

Lennossa, laskeutumassa, lentokentällä, lähtöselvityksessä, terminaalissa, lennossa, turvatarkastuksessa…

Nyt kun olemme reissanneet vuorokauden, olemme sateisessa Lontoossa. Siis edessä vielä lento Helsinkiin ja Ouluun. Cancunissa oli sellainen farssi, joka oli muuttua tragediaksi, että huh. Olimme kolmestaan reilusti kaksi tuntia ennen lennon lähtöä kentällä, jossa oli kuuma! Joimme yhdessä vielä cappucinot ja sitten heippasimme tyttären, joka suuntasi vielä Monterreyhin. Ei viikkoakaan niin nähdään Oulussa! 🙂

Lentokentillä-9

Lähtöselvitys avautui ajoissa, mutta  se kesti! Jono mateli. Turvatarkastukseen ajoissa. Ja jono mateli. Kävin hakemassa töihin ja nuorelle parille tuliaissuklaat, ja sitten jo tuleekin kutsu portille B9. Pian ilmenee, että kone on myöhässä. Ja on niin kuuma, ettei usein. Ajatuksissani olin vielä aamulenkillä Karibianrannalla, varhain siellä, ja viimeinen uinti meressä  – mutta pian palaan ajatuksista  jonoon.

Vihdoin päästään koneeseen. Vivaeurobusin koneissa on tummansiniset nahkaiset penkit. Niissä tulee hiki. Mietimme, kuten olemme viikon aikana jo aiemmin miettineet, että merkillisesti täällä hiki ei jää pintaan, ei tunnu likaiselta sitten kun taas viilenee. Joku aineenvaihdunnan juttu?

No istumme siis koneessa puolisen tuntia, minkä jälkeen ilmoitetaan (espanjaksi, niin kuin kaikki kuulutukset), että vaihdetaan konetta… Selevä peli. Ylös, ulos ja terminaaliin. Departures-taulua seurataan silmä kovana, ajat muuttuvat, portit vaihtuvat, kuulutukset espanjaksi, mutta juttelimme muutaman samalle lennolle lähtevän paikallisen englantia taitavan kanssa, joten pysyimme ajantasalla. Lentohenkilöstö kun ei juuri osannut meille mitään kertoa, ainakaan englanniksi.

Lentokentillä-7

Lentokentillä-8

Jossain välissä taululle tuli tieto, että  lento lähtee KAHDEKSALTA ILLALLA!! ja meidän kone Mexico Citystä Lontooseen lähtisi klo 21.45. Siis etsittiin jo mahdollisuutta saada kokonaan toisen yhtiön lentoliput, jotta pääsimme rannikolta pääkaupunkiin… Sitten huhuina kuulimme, että päästään lähtemään ”vain” kolme tuntia myöhässä, mikä meille riittäisi.  Tauluille eikä porteille vain tullut mitään tietoa, sitten kävimme taas kerran kysymässä, miten on … ja se viime hetkellä… Suunnilleen kaikki muut olivat jo koneessa, mutta kun kuulutukset on espanjaksi ja lähtötiskin yläpuolella taulussa lukee, että MONTERREY eikä MEXICO CITY kuten pitäisi.

Alla oleva kyltti tarkoittaa siis että kyseessä on lento numero 3149 (ei VIV 1147 kuten näytössä lukee, ja että portilta B17 lähdetään Mexico Cityyn (ei Monterreyhin kuten näytössä lukee) ja että lähtö olisi pitänyt olla klo 13. 00 eikä klo 15.00 kuten näytössä lukee… Mutta eihän blondi tällaista osannut tulkita… 😀 Nyt naurattaa, lauantaina ei.

Lentokentillä-2

 

Me pöhköt emme osanneet moista salakieltä lukea… Joka tapauksessa pääsimme koneeseen, olimme ajoisssa Mexico Cityssä.

Taas kaikki terminaali-turvatarkastus-käytävät-check in -jonot. Olemme viimeisen vuorokauden kävelleet varmasti kolmisen kilometriä jonoissa. Lentokentällä lisätarkastus: huumepoliiseja? Koirat ainakin on mukana ja nuuhkivat kaikkien käsimatkatavarat… British Airwaysin Jumbo tuli ihan täyteen.

Lentokentillä-6

Viisisataa ihmistä, valtava kone. Kun se aloittaa kiihdytyksen nousuun, tuntuu että se ei jaksa nousta, massa on valtava, kone tärisee, huojuu, mutta kun olet laskenut kolmeenkymmeneen kone irtoaa kiitoradasta, siivet notkuu, lento on vaappuvaa, hetken mietit, minkä hiton takia tämmöisen kyytiin koskaan haluatkaan! miksi matkustat… Toivot, että olisi vähän enemmän tilaa, mutta lentokoneen puuhapaketin, jota myös illalliseksi kutsutaan, seuraksi otat punaviiniä ja sitten kuitenkin nukahdat… Ollaan matkalla kotiin.

Viiden tunnin pätkittäisen unen jälkeen heräät, kun jumbo on kunnon turbulenssissa. Tärinäkin on massiivista, välillä tuntuu kuin kone putoaisi kuoppaan, molemmat todetaan, että voisi heittoisuus jo loppua, meksikolaiset tekevät ristimerkkejä, mutisevat ave mariaa, … eikä keskellä Atlanttia ollut turbulenssi sitten onneksi kestä kuin varttitunnin. Laskeudumme ajallaan Lontooseen.

Lentokentillä-3

Nyt suljettava läppäri, portti Finnairin lennolle avautuu pian… Ja huomiseksi ehdittävä töihin… 😉 !!!

Lentokentillä-4

Meksiko Niitä näitä Vanhemmuus

Lepoilua Playalla

Kertakaikkisen mitään suorittamaton päivä. Tuntuihan se hyvälle, sekin että onnistuin nukkumaan liki kahdeksaan. Jei! Raukea aamiainen, ja sitten merenrantalenkille. Ja netistä uutisista luen että joku lakko hidastaa, vavikeuttaa, estaa lentoliikennettä Suomessa!! Noh, sellainenhan kuuluu meidän lomiimme. (ks. eräskin aiempi kokemus KLIKS ja KLIKS).

s1

Sitten löysimme hotellin katolta auringonottopaikan, johon kävi tuuli, jossa oli pieni allas, jossa oli baari, jossa on varjoa ja aurinkoa, vähän väkeä ja sitten sitä aurinkoa! Aloitin uuden kirjan (Anna-Leena Härkönen, Onnen tunti – se on hyvä kirja,  pidän siitä). Lounaalla kävimme allasbaarissa; Guacamole, salsa (korianteri se on se juttu täällä) ja nachos. Hmmm… taas jaksoi löhöillä ja lukea. Välillä pieniä kävelytrippejä ja kuvaamista, – ja uimista. Isossa altaassa,pikku altaassa, meressä.

Iltapäivällä biitsillä huomaamme, että taas on ”happening” tulossa. Melkein meidän ”pihalla”, suunnilleen huoneidemme ja meren välissä oli häät! Paitsi että aurinkotuoleista katselimme seremoniaa niin minä otin muutaman kymmenen kuvaa, ja  – taas – muutama kyynel vierähti. Amerikkalainen hääpari, toinen kierros jo molemmilla, mutta olipas mukava päästä mukaan pienimuotoisiin häihin [ niistä tulee tänne blogiin vielä kokonainen postaus].

 s5 (Custom)

Ihan kuin päivän teemaan (ja meidän 30 vee häämatkaan liittyen pyyhkeet olivat tänään näin….

S3 (Custom)

Tyttären kanssa ehdimme jutella … tulevasta, kavereistaan, toiveistaan, haaveistaan. Se mikä on ollut ihana huomata näinä päivinä, on että lapsi on itselleen paljon ”armollisempi” (ehkä tiedätte mitä tarkoitan) kuin aiemmin. Samalla on itsevarmempi, aikuisempi. Varmaan liki puoli puoli vuotta täällä maailman ääressä, eri kulttuurissa, ovat vaikuttaneet.

Nythän tilanne on se, että huomenna aamupäivällä alkaa sietämättömättömän pitkä kotimatka: Playa del Carmen – Cancun (taksi-bussi = 1½ tuntia), Cancun – Mexico City, Meksico City – London, London – Helsinki, Helsinki – Oulu, ja jo maanantaita vasten yollä olemme Oulussa, kotona ehkä kahden aikaan yöllä, jos kaikki menee hyvin, eikä lakko häiritse. Mutta koskapa haluan aamulla vielä käydä Karibianrannalla lenkillä, on nyt ryhdyttävä nukkumaan. Buenas Noches!

Kuvaraporttia ja kaikkea muuta tulossa; lennoilla on hyvä kirjoitella, välilaskuilla lähetellä …  Adios…