Kävelen verkkaisesti, mietin, tekisinkö ensin ruokaa vai käyttäisinkö tovin surffailuun… teen hiljalleen kauppalappua huomiseksi, ja mietin, mitä kaikkea ostankaan tyttärelle jääkaappiin valmiiksi ja mitä teen juhannuspäiväksi ruokaa kun esikoinenkin, joka nyt on jo matkalla kotiin (”Houston, Texas” tuli äsken tekstari), sekä nuoripari tulevat syömään. Huomenna on luvattu viedä Caritakseenkin juhannusruokaa, ja ehkä mökillekin voisi jo hankkia viemiset.

Hiljaksiin hykertelen tunteella, joka on, kun sain kuin sainkin toimitustyön alla olleen kirjasen valmiiksi lähetettäväksi taittajalle. Ja tyttären asioita sain hoitaa Linnanmaalla, – voi kuinka olinkaan iloinen, että edes vähän saatoin auttaa. Ja niin ylpeä. Esimies ja pari kolleegaakin tulivat iltapäiväksi duuniin. Kummallista yhteenkuuluvuutta toi töiden teko tänään. Kävin tiedekunnassa sopimassa syksyn jutuista, samalla kun vein kesäkuun tentin tulokset. Palauttelin kirjastoon ISON kasan kirjoja. Varmistin, ettei evästarpeita jäänyt jääkaappiin, vein työhuoneesta viherkasvit päivähoitoon ja siivosin työpöydän, joka nyt enää niin kuormitettu ollutkaan. Neljän päivän intensiivisen työviikon (heh!) jälkeen liu´uin lomalle…

Ja sää on kuin syyskuun alussa. Piti kuvailemani puutarhassa, tekemäni kesäruokaa – eihän tämä nyt ihan niin mennyt kuin ajattelin, mutta ihan sama. Tulee se vielä lämmin. Ehkä joku sääsketönkin tovi. Parasta on, ettei ole mitään välttämätöntä nyt. Voin valita mitä teen. On loma.

Hassua, mitä oikein odotan lomalta.. . Nyt kun ei ole tiedossa muuta reissua kuin mökkimatka(t), niin odotan, että saan rauhassa touhuta ja rauhassa liikkua. Paljon on taas järjestettävää ja joka päivä aion käydä lenkillä. Kävellä, rullistella, pyöräillä. Enimmäkseen kävellä. Joka päivä. Sitä minä odotan. Ja että saan nukkua. Ja valvoa. Molempia tarpeeksi ja silloin kun haluan. Sitähän se loma on. Ja se on nyt. 😉

Laittelenpa tähän kuvia viime ja edellisen viikon ”luontohavainnoista”. Meksikon eläin- ja kasvikunnan merkillisyyksiä, per favor!

Tulumin raunioilla näitä oli paljon: isoja ja pieniä. Liikkumattomia. Oikeastaan aika inhottavia.

Tai noh…

(Klikkailehan kuva isommaksi)

Loma-8

Altaan reunojen istutusten juurilla liikkui näitä: aika vinkeät ”varpaat”.

Loma-7

Biitsillä näitä pieniä vipelsi – jotain syötävää löysivät tuosta …

Loma-6

Pelikaaneja riitti: pareittain ja yksikseen.

Loma-9

Loma-5

Puulla on tassut?

Loma-4

Meksikossa oravienkin pikmentti on tummempi kuin eurooppalaisten… 🙂

Loma-3

Tämäkin kannattaa klikata isommaksi!

Loma-2

Riippumaton?

(Tiikeriritari, Papilio glaucus se on. Koivu kertoi, enhän minä olisi tiennyt.
Mutta kun kerrottiin, niin onhan se tikrun näköinen, eikö?)

Loma

 

2 Comments

  1. Se biitsillä vipeltäjä? On sangen paljon karikukon* (Arenaria interpres) – Perämeren rannoillakin viihtyvän pikkukahlaajan – oloinen. Mutta minä kun en Mehikon lintuja tunne, niin jätän varman määrityksen tekemättä.

    Igruo Iivananpäiviä!

    *tavataan kyllä Amerikoissakin

  2. Igruo Iivananpäiviä sinullekin, Koivu. Iloa juhannukseen kaikille lukijoille!!

    Kiitokset epävarmastakin määrityksestä. ”Kukko” kuulostaa mahtipohtiselta tuosta vipeltäjästä, häthätää rastaan kokoinen, mutta miksei se voi sekin ollla. Minäkään Mehikon(kaan) lintuja tunne, pelikaanin sentään. … Noita oli kyllä paljon, joka paikassa.

    Kummallisen kaukaiselta nuot viikon takaiset jutut itsestä nyt tuntuvat. 😉

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

You might also enjoy: