Taidehistorian luennolla tajusin kuinka paljon Euroopan taideaarteita olenkaan kaikkina reissuvuosina (vuosikymmeninä) nähnyt. Kuinka paljon enemmän olisikaan ollut ihana niistä tietää ennen kuin ne näki. Tai ehkä niin, että nyt haluaisi nähdä ne uudelleen, ja niitä katsoisi ihan erilaisin silmin. Molempi parempi. Ensimmäiseksi voisi lähteä Firenzeen.
Ja itse asiassa minulla olisi Helsinkiinkin asiaa. Mutta on tuo Kiinan matka tuossa ihan pian ovella… Vielä ei ole mitään lentoliikennettä uhkaavaa tiedossa? Ei vielä vaikka syyslomaviikko lähenee? Tuntuu oudolta. Tällaiseen ei olla totuttu.
Ennen lomaa olisi vielä mahdollisuuksia ”ansaita” loma. Tänäänkin luterilaisen työmoraalin syövereissä, – noh, ei mitään syvissä vesissä samoilua. Ja sitten oli loistava syy lopettaa tekeminen kun sähköposti simahti, lopetti yhteistyön ja heti kohta tytär tuli syömään ja yökylään kotikotiin. Työ on toissijaista. Välillä. Vuorotellen, niinhän se menikin.
Kiinan matka!? Mitä ihmettä, vastahan olit siellä. Onko nyt tarpeen yhtenään trampata R-pellontien ja Kiinan väliä? Sinuna valitsisin uudelleen Firenzen (ja nx10 muuta oman maanosamme kohdetta).
Terveisin nimim. ”Itäisen Suomen ruskaan ihastunut”
Hyvä Itäisen Suomen ruskaan ihastunut, matka Kiinaan valikoitui vähän vahingossa. Sopinee että iltasella vastailen kysymykseesi.