Monterrey. Tiedättekö hyvät blogivieraat ja -ystävät, kylänmiehet ja -naiset, missä on Monterrey?
Minä opin tietämään paikan toissa keväänä, jolloin meillä oli vieraana kaunis, nuori nainen, jonka kotipaikka on Monterrey.
Käyntinsä (ja ihan Satu Östringin näköisen ystävänsä käynnin) aikana ja jälkeen saimme viehättävän kutsun tulla käymään Meksikossa, – vaikka koko perhe voisimme tulla viettämään joulua Monterreyhin hänen perheensä luo.
Kuvassa tytöt lukevat kuksien käyttöohjeita.
Olivat lähdössä seuraavana päivänä pohjoiseen, mökillemme,
ja annoimme heille lahjaksi – tietysti – kuksat,
jotta nuoret naiset selviävät arktisella vyöhykkeellä… ;))
Kutsusta huolimatta emme ihan heti lentolippuja Meksikoon tilanneet.
Tytär kuitenkin oli menossa käymään Alicen luona joskus viime talvena, mutta työt ja opiskelut estivät, ja uusi yritys oli nyt elokuulla – eikä onnistunut.
No sitten tämä esikoisemme, tyär, rupesi suunnittelemaan että tässä tämän lukuvuoden aikana valmistuessaan, gradunsa valmiiksi saadessaan, voisi vielä lähteä harjoitteluun… tutkintoa varten ei enää sitä tarvi, mutta että voisi olla mukavaa ja opettavaista lähteä vielä harjoitteluun ennen kuin ottaa maisterin paperit ulos… No enhän minä voi muuta kuin kannustaa: mene ihmeessä.
Ja jossain vaiheessa tytär ilmoittaa ehkä lähtevänsä Meksikoon. Kävi sinne päin erinäisiä neuvotteluja, mutta edessä oli erinäisiä yhteensovittamattomuuksia… ja siispä katseet toisaalle.
Mitenkäs olisi Bali? Taloustieteellisellä tiedekunnalla on sinne harjoitteluvaihtoa, ja tytär yrittää sinne: postiin lähtee CV, motiiivaatiokirje, pari Skype-haastattelua ja yesh! Paikka avoinna: tytär lähtee ensi kevätlukukaudeksi harjoitteluun Balille opettamaan markkinointia. Sitä vaille etten tilaa lentolippuja kymppiviikolle (yo-lehtorin lomaviikko) kohti Indonesiaa…
Olen helpottunut, ettei sittenkään Meksikoon (ennakkoluulojako? no niitäpä juuri!) ja pehtoorin kanssa jo mietimme, kuinka onkaan mukavaa lähteä Balille. Juniori ja miniäkokelas ilmoittavat myös, että lähtevät keväällä käymään Balilla – siispä tervehdyskäynnille markkinoinnin open luo ollaan lähdössä koko poppoo.
Ja sitten tänä aamuna lapsi, esikoinen, melkein ekonomi, soittaa töihin: Lähden sittenkin Meksikoon!
No onnea ja suojelusenkeleitä elämääsi edelleenkin!
Siis tyttärellä on harjoittelupaikka tammikuun lopusta toukokuun loppuun yhdessä Meksikon suurimmista markkinointifirmoista.
Niinpä kymppiviikolla mennäänkin siis Monterreyhin, Meksikoon. Toivottavasti mennään, toivottavasti kaikki menee hyvin. Meillä kaikilla. Siihen asti. Ja sen jälkeen.
Eipä tälle perjantaille isompia uutisia….
