Oulun Slow Foodin toinen tuleminen on tänään koettu. Olimme pehtoorin ja 14 muun kanssa Maikkulan kartanossa perustamassa/henkiinherättämässä slowareiden oululaista konviumia. Paikalla oli oululaisia ruokaharrastajia ja -ammattilaisia. Suunnittelimme toimintaa. Slow Foodin toiminta liittyy nautinnolliseen syömiseen, lähiruokaan, viinin ja ruoan liittoon, puhtaaseen ja aitoon ruokaan. Uskon että viihdyn tässä toisessakin yrityksessä. …
Kaksi tuttua lääkäriä on saanut possuflunssarokotteen: toinen tuli hyvin pahoinvoivaksi, toisen käsivarsi turposi reilusti. Työkaverin vaimo joutui rokotuksen jälkeen jäämään pois töistä huonovointisuuden takia. Yksi opiskelija ei huomannut mitään oireita, ja systeri sanoi käsivarren tulleen vain vähän kipeäksi. Tutkimukseni mukaan rokotus aiheuttaa erilaisia oireita eri ihmisissä.
Viime viikolla tuli tieto yhden meidän opiskelijan sairastumisesta, mutta ei vielä tietoa muista. Ystävän ala-asteikäinen sairasti taudin viime viikolla, mutta muu perhe ei ole sairastunut. Juniorin tyttöystävän veli oli viime viikolla sairas, nyt miniäehdokas potee tautia. Siis ensi viikolla meillä? Tutkimukseni mukaan tauti tarttuu ja ei tartu…
Töissä pohdiskelimme, jotta miksei konkurssikypsä yliopistomme ryhdy hankkimaan rahaa näiden rokotusjonojen aikana. Meidän valtavan yliopistorakennuksen läpi kulkevan väylän pituus on melkein kilometri. Miksei oteta rokotettavia kasvatustieteen ovesta sisään, ja sen jälkeen jono kulkisi koko päärakennuksen läpi. Jonottajilla olisi matkan varrella vessoja, monta kahvilaa ja ruokalaa, lapsille eläinmuseon ihmeet, käytävien varrella penkkejä vanhuksille, rollaattoreillakin hyvä kulkea kun yliopisto on ”esteetön” (pääväylän varrella ei portaita, eikä isoja kynnyksiä) , eikä tarvisi jonottaa taivasalla. Matkan varrella tapaisi humanisteja, bioskan porukkaa, taloustieteen opiskelijoita, nörttipoikia, teekkareita ja loppumetreillä vielä yliopiston hallinnon runsaslukuista väkeä.
Kun kilometrin mittaisessa jonossa olisi tunnin, pari kulkenut läpi yliopiston, pääsisi meidän yliopistomme kauniiseen juhlasaliin, joka voisi olla piikityspiste. Siellä mahtuisi rokottamaan kymmeniä ihmisiä kerralla. Sisätilajonotuksesta voisi veloittaa euron tai pari, ja meidän ensi vuoden budjettivajaukseen saataisiin hieman helpotusta. Jopa humanisteille käyttömäärärahoja.
Saapa nähdä, ehtiikö tässä viimeiseen rokotusryhmään kuuluvana saada piikin ennen kuin sairastuu?
Nyt kun ei kovin kummoisia kerrottavia tältä päivältä ole (onko paljon muulloinkaan?) niin ajattelin pitkästä aikaa tsekata ja julkaista tilastoja tämän blogin kävijöistä. Kesän jälkeen päivittäin vierailijoiden määrä on noussut sadan lähelle, ja ylikin. Käyrässä valokuvatorstait ja syyskuun ruokahaasteesta vastaaminen näkyvät selvästi . (klikkaamalla graafi suurenee)
Kesäkuun alusta lähtien kootun paikkakuntatilaston top 20 näyttää tältä. Helsinkiin kuuluu paljon operaattoreiden välityksiä. Siis mokkula-liikennettä yms. Mutta Tampere, Lappeenranta, Vantaa, Pori, Ylivieska, Raisio, Seinäjoki?? Mukava kun sieltäkin suunnilta joku joskus tänne eksyy…
|
| Maittain tilasto alkaa näin: 1. | Finland | 13 629 |
| 2. | United States | 121 |
| 3. | Spain | 69 |
| 4. | Sweden | 69 |
| 5. | Israel | 41 |
| 6. | Germany | 39 |
| 7. | Netherlands | 37 |
| 8. | South Africa | 35 |
| 9. | Italy | 32 |
| 10. | United Kingdom | 32 |
*******************
WWW-sivustollani käy kova kuhina Etelä-Afrikka-sivuilla, mutta erityisesti joulureseptisivuilla. Nyt jo kymmeniä päivittäisiä vierailuja joulureseptien perässä. Käykääpä hyvät resepti/ruokafriikit blogivieraat tekin siellä: klik, klik
Joulusivuja on jo kuudelta vuodelta. Ennakkotietona kerrottakoon, että tänä vuonna olen ajatellut julkaista aika ison yllätyksen joulusivustolla…
Mutta täällä blogistaniassa ei joulureseptit ole hakusanoissa mukana, vaikka ruoka näyttääkin monet tänne ohjaavan.
Hakusanat ja -lauseet, joilla on eniten (nimeni poistin tilastosta) blogiin tultu kesän ja syksyn aikana
tuulestatemmattu ; 81
erikoiset etunimet ; 80
marinoidut paprikat ; 79
savoiardi ; 63
ravintola hella oulu ; 53
päivä pulkassa ; 53
erikoiset poikien nimet ; 50
kondensoitu maito ; 49
runo rippikoululaiselle ; 47
syyskuun ruokahaaste ; 32
mökille mukaan ; 30
römppä ; 27
raparperichutney ; 26
gaspazo ; 25
erikoiset nimet ; 23
hangasoja ; 23
makkarakupit ; 23
mitä mökille mukaan ; 21
riika ; 20
erikoisia poikien nimiä ; 19
mielikuvaharjoituksia ; 19
erikoisia etunimiä ; 17
mascarpone jälkiruoka ; 17
Tässäpä se mitä teistä tiedän. Joku jättää joskus puumerkin Vieraskirjaan, joku kirjoittaa suoraankin. Tänään olen saanut aika monta palautetta Etelä-Afrikka postauksista ja kuvastosta. Mukava kun postia tulee.
Aika yksinäistä höpinäähän tämä yleensä on. 675 artikkelia parissa vuodessa ja 1366 kommenttia (kiitos jokaisesta niistä. Erityisesti Koivu ja valokuvatorstain ”kollegat”, kiitos). Käykää vastakin. Yritän huomenna tempautua tuulisempiin tunnelmiin, tempautua ja tuivertua… Koettakaapa tekin, hyvät blogivieraat, tuulettua ja tyyntyä, sopivassa suhteessa soljua elossa eteenpäin.
Lapset tulevat ja menevät, juuri ja juuri saimme kohtaamisen isänpäiväkahvipöytään sopimaan yhtäaikaa kuin Jäälin mummu ja pappa olivat käymässä. Kerrankin näin päin: tulivat (pehtoori haki, juniori vei) isänpäivänä tänne. Katseltiin Afrikka-kuvat ja ”seepramuffarit” (mustikka-valkosuklaa) ja kakku kelpasivat.
Kesti keskeytti mukavasti muutoinkin mukavan sunnuntain: kovasti puuhastelua ja ulkoilua. Yritän pysyä pois koneelta.. Yritän. 🙂
Poika Rukalla, tytär omassa kotonaan, sentään kävi täällä kotikotona opiskelujuttuja tekemässä kun uudessa asunnossaan ei vielä olla nettiyhteyttä avattu (enkä taida auttaakaan sen avaamisessa, josko tyär kävisi sitten täällä usein).
Kotitöitä, leipomista, työtöitä, lenkkeilyä, datailua, – ja sitten käytiin pehtoorin kanssa teatterissa. Oulun Työväen Näyttämön ”Viivi ja Wagner” -esitykseen saatiin pari peruutuspaikkaa. Jo vain oli letkeä esitys, leppoisaa satiiria, kesäteatterimaista kohellusta. Sarjakuvista voi näköjään tehdä onnistuneesti myös teatteria. Ja niin kuin ne pari aiempaakin OTN:n näytelmää, jotka olemme joskus nähneet, tämäkin oli tehty sellaisella intohimolla ja herkällä harrastuneisuudella, että katsoja viihtyi. Ei mitään pönäkkää, vaan oikein mukava.
Tänään monen tekemättömän työn, ajattelemisen, aikomisen loppuunsaattamisen päivä. Sellainen antaa edelleen hyvän olon.
Yksi projekti on päätöksessä kun Etelä-Afrikan matkasivun kuvat on valittu, editoitu ja nettikelpoiseksi laiteltu:
tervetuloa virtuaalimatkalle lokakuiseen Pilanesbergiin ja Kapkaupunkiin.
Matkasivulle klikkaamalla tästä!
Ei, ei kuva ole väärinpäin.
Näinpäin kuunsirppi näkyy Etelä-Afrikassa. (klikkaa isommaksi)
Olen tänään
Oulun yhteen harvoista jugendtaloista ja yhteen kauneimmista keskustan vanhoista kivitaloista on vastikään avattu uusi ravintola (itse asiassa kolme: deli, bistro ja dining). Me päätimme aloittaa testaamisen heti hienoimmasta: pehtoorin, kollegani (:)) ja hänen miehensä kanssa kävimme pitkään venyneen työpäivän päätteeksi syömässä Puistolan fine dining” -kellarissa. Miljöö viehätti: kellariravintolan kaunis karuus oli meille mieleen. (Ja se vessa! Ei mikään vaneripömpeli!)
Mutta tärkein: ruoka? Valitsimme trendikkäänoloiselta listalta erilaisia vaihtoehtoja: sinipallasta, tattipolentaa, hirveä… Jälkiruoat olivat appelsiinijäätelöä ja passionmarenkia, seurueen miehillä pinjansiemenleivos ja lakritsijäätelöä. Kenellekään ruoka ei ollut pettymys. Päinvastoin. Oma ”Haudutettua sinipallasta, hummerikastiketta ja chorizo-artisokka-mungpapusalaattia” -annokseni oli maukas. Kala maistui kalalta niin kuin kuuluikin, ei ollut kuivaa, eikä ylikypsää, ja chorizo toi annokseen särmää, josta pidin.
Tiistai-illat eivät yleensä ole näin makoisia ja mukavia. Sovimmeko me jo jostain tulevasta matkasta? Toivottavasti sovimme, aioimme ainakin …
Tämähän meinasi mennä ihan työnteoksi tämä päivä. Seminaarista kun vihdoin kotiuduin olenkin sitten harrastanut ja rentoutunut. Eli tehnyt ekan Etelä-Afrikan matkasivun valmiiksi:
