Poika Rukalla, tytär omassa kotonaan, sentään kävi täällä kotikotona opiskelujuttuja tekemässä kun uudessa asunnossaan ei vielä olla nettiyhteyttä avattu (enkä taida auttaakaan sen avaamisessa, josko tyär kävisi sitten täällä usein).
Kotitöitä, leipomista, työtöitä, lenkkeilyä, datailua, – ja sitten käytiin pehtoorin kanssa teatterissa. Oulun Työväen Näyttämön ”Viivi ja Wagner” -esitykseen saatiin pari peruutuspaikkaa. Jo vain oli letkeä esitys, leppoisaa satiiria, kesäteatterimaista kohellusta. Sarjakuvista voi näköjään tehdä onnistuneesti myös teatteria. Ja niin kuin ne pari aiempaakin OTN:n näytelmää, jotka olemme joskus nähneet, tämäkin oli tehty sellaisella intohimolla ja herkällä harrastuneisuudella, että katsoja viihtyi. Ei mitään pönäkkää, vaan oikein mukava.
Wagner suutelee intohimoisesti Viiviä.
Viivi: ”Possuksi pussaat aika hyvin!”
Wagner (vuoteella loikoillen): ”Opin maatalouslomittajana Loimaalla…”
🙂