Historiaa Joulu

Appelsiinit jouluna

Kalenteriluukku 9: siellä on omatekemä kranssi!

Ei ole ihan mun juttuja moiset koristelut ja askartelut, mutta tuollaisenpa onnistuin tekemään. Helppo 🙂 homma, jos en olisi ensin joutunut aika pitkää aikaa etsimään hukassa ollutta kuumaliimapyssyä. Sellaisen tulin hankkineeksi joskus ”valokuvaajan urani” alkutaipaleella, kun tuotekuvissa halusin tehdä jotain ”ilmassa” leijuvaa.

Lopulta liimapyssy löytyi. Toinen ongelma oli siinä, etten ollut tajunnut ostaa mahdollisimman VÄHÄN mehukkaita appelsiineja. Nämä ´koristeappelsiinit´ kun sattuivat olemaan varsin hitaasti kuivuvia. Kranssia varten kuivattelin viipaleita huoneenlämmössä ja satunnaisessa uunin jälkilämmössä monta monituista päivää.

Mökillähän on sienikuivuri, ja sillä homma olisi hoitunut paremmin ja nopeammin, ja appelsiiniviipaleet olisivat ehkä sillä tavoin pysyneet raikkaamman värisenäkin, mutta meneehän se noinkin, eikö?

Appelsiinit nyt eivät varsinaisesti ole joulun hedelmiä. Jouluomppuja toki on, mutta jouluappelsiineja? Ehkä liittyy siihen, että kun appelsiineja alkoi Suomessa saada, olivat ne niin harvinaista herkkua, että niitä hankittiin vain jouluna.

Ainakin jo 1700-luvulta on mainintoja aateliskartanoissa tarjotuista appelsiineista, mutta varsinaisesti niitä tuli vasta itsenäisyyden ensi vuosikymmenillä. Ja monet meidän sukupolvemme vanhemmat, myös minun äitini, muistivat, milloin sodan jälkeisinä vuosina saivat ensimmäisen appelsiininsa. Jouluunhan se monen muisto liittyi. Mutta ei niitä silloin kyllä kransseihin liimailtu!

Joulu

Tonttuovella

Kalenteriluukku 8

Jo toissaviikolla mökillä ollessamme sinne ilmestyi tonttuovi. Postiluukkuinen, valoineen kaikkineen sellainen takkapuiden nurkkauksessa oli! Aika hiljaiselta touhuilu siellä vaikutti.

Onhan täällä kotonakin (La Festassa) ollut tonttuovi joka joulukuu, ainakin niin kauan kuin Apsu on ollut tonttujen päälle jotain ymmärtävä, – siis liki kymmenkunta vuotta. Nyt sellaista ei ole, ja tulihan molemmilta muksuilta lauantain perhepäivällisellä asiasta mummille huomautus. Ihan niin kuin minulla olisi asian kanssa mitään tekemistä! Täytynee ryhtyä toimenpiteisiin, että tontut ovensa täälläkin availee…

Itseasiassa tänään on ollut tonttuiluhommia käsitöiden, postien ja postitusten kanssa. Ja leipoenkin.

Vuosi vuodelta vähenevät jouluruoka”tilaukset” minulta. Joskus oli aika, jolloin tein joululimppuja, saaristolaisleipiä ja laatikoita niin appivanhemmille kuin äidille ja siskollekin, ja vuosikymmeniä sitten isäkin oli ainakin lanttulaatikko- ja limpputoimituslistalla. Nyt ei ole enää kodin ulkopuolella yhtään joulupöytää, johon limppuja tai mitään tekisin: ei sisarelle, eikä edes anopille, joka viettää elämänsä ensimmäisen joulun pois kotoaan, – hoivakotiin (joulu)pullia on kyllä jo vietykin.

Ja onneksi meille kotiin, mummilaan, tulee jälkikasvua perheineen jouluksi. Saan vielä tehdä vaikka ja mitä. Nyt kun on aikaa vaikka kuinka paljon, niin haluankin tehdä. Vähän sellainen win-win-juttu on tämä.

Historiaa Joulu Reseptit Ruoka ja viini

Persimonisalaatti ja muistoja lasipurkista

Nyt on löytynyt joulupöytään uusi salaatti!

Tämä sopi ainakin eilisen poronkäristyksen ja puikulamuusin [perinteinen itsenäisyyspäivän ruoka] kanssa. Tämä olisi hyvä lounassalaatti sellaisenaankin. Minusta se on hyvin kauniskin: jouluinen ja juhlava.

 

Persimon-mozzarellasalaatti

2 persimonia
salaattia
pussillinen mozzarellapalloja
½ granaattiomenasta siemenet
20 – 30 pistaasipähkinää (mielellään suolattuja

Vinegretti kastikkeeksi

2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl vaahterasiirappia

Pese ja viipaloi persimonit.
Tarvittaessa huuhtele ja kuivaa salaatti.
Valuta mozzarellapallot.
Halkaise granaattiomena ja irrota siemenet*.
Kuori pistaasipähkinät ja rouhi veitsellä kevyesti.

Asettele salaatti, persimonit ja juusto vadille.
Ripottele granaattiomenan siemenet ja pähkinät pinnalle.
Sekoita vinegretin ainekset ja kaada salaatin päälle juuri ennen tarjoamista.

*Granaattiomenan siemenet irtoavat suhteellisen helposti, kun ensin pyörittelet hedelmää pöytää vasten. Kolme erilaista kuorimistapaa on esitelty Kotilieden sivulla KLIKS  Ja muista ostaessasi että mitä kiiltävämpi kuori hedelmässä on, sitä parempia siemenet ovat. Mattainen, harmaa kuori tarkoittaa ylikypsää hedelmää, joka kannattaa jättää kauppaan.  

~~~~~~~~~~~~~~~~

 

JOULUKALENTERIN LUUKUSSA 7 on kuva kauniista lasipurkista ja sen jouluisesta koristelusta.

Tällainen oli meidän perjantaisessa kyläpaikassa, ja mehän, varsinkin me historioitsijat, ryhdyimme pohtim aan lasipurkkien historiaa ja käyttöä menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina. Kaikilla meillä oli kotona ja mummuloista muistoja Riihimäen, Karhulan … lasipurkeista. Myös jotain muistikuvia, jopa tietoa, siitä, mitä lasipurkeissa säilytettiin.

Mitä muistoja sinulle tulee? Mitä lapsuuden kodissasi tai mummolassa tällaisissa säilöttiin/säilytettiin? Oliko jopa kirkonkylän kaupassa tällaisia? Vai oletko nähnyt niitä vain sisustuselementteinä?

 

 

Ruoka ja viini

Ystävyys ja meille tehty illallinen

Olemme saaneet olla pitkän illan ystävien luona. Ollaan nautittu kattauksesta, ylellisistä alkupaloista, lämmittävästä, täyteläisestä keitosta, erinomaisesta pääruoasta: viininlehtikääryleitä porotäytteellä!! – miten ihmeen hyvään se olikaan! – lisukkeineen, ja jälkkäriksi vähintäänkin täyteläistä, ellei jopa tymäkkää espressokakkua. Ohessa viinejäkin. Ja kaikki oli hyvää, uudenlaista, erilaista, makoisaa, huolella tehtyä, kauniisti tarjoiltua.

Ja kaunis kattaus, jouluinen koti, – ja mikä parasta: läsnä yli 40-vuotinen ystävyys!

Niitä näitä

Yön pimeys päivissäkin

Lähtökohtaisesti nukkuminen on minusta tylsää,

mutta hyvin nukuttu yö, tarpeeksi pitkät,

painajaisettomat yöunet ovat toivottavia ja tavoittelemisen arvoisia.

Viime viikolla mökillä nukuin monta yötä peräjälkeen kahdeksan tuntia. Ja yhtenä pakkasyönä kymmenen tunnin yhtäjaksoinen unitila! Upea kokemus oli se! Sellainen on todella, todella harvinaista, mutta olihan koko seuraavan päivän liki epätodellisen seesteinen olo, hiljaa hymyilevänä oli helppo olla ja kulkea koko päivä.

~~~~~~~~~~

Kalenterikuva 4: Yön pimeys jatkuu aamuun… 

Kun tähän aikaan vuodesta, ainakin täällä pohjoisessa, ja varsinkin Napapiirin pohjoispuolella, ´yön pimeys jatkuu aamuun´ merkitsee se kaamoksen olevan lähellä tai jo alkanut. Mutta on elämässä kevättalvella ja keväälläkin ollut vaiheita, viikkoja, jolloin yön pimeys jatkui aamuun ja painoi päivissä, eikä ollut kyse auringon asemasta. Päivät menivät, mutta uni ei tullut. Tai jos tuli, niin se oli kipeää tekevää. Pelottavaakin.

Täydenkuun tuloko se nyt on pätkinyt muutamat viime yöt viisituntisiksi? Tehnyt aamuista mustia, iltapäivistä uupuneita? Luulen, että on kysymys ainakin osaksi siitä, että olen liikkunut/ulkoillut luvattoman vähän. Pyöräilykauden loppumisen jälkeen mökillä pariviikkoa meni vielä hyvin, mutta nyt viikko Oulussa on ollut melkein lenkitön: ei voi hiihtää, ei pyöräillä, eikä ole juuri innostanut (vesi/räntäsateessa) kävelläkään. Tänään olen sitten leiponut (saaristolaisleivät ja joulupullat on pakkasessa), laitellut kotia joulukuosiin, itsenäisyyspäivän pieniä perhejuhlia vähän valmistellut. Posteja hoidellut.

Viikonlopussa on onneksi tiedossa mukavia juttuja, joten ei tässä oikein malta talviunillekaan vaipua.

Oulu

Tavaton päivä

Kun päivä ei ole ollut tavallinen, niin onko se silloin tavaton?

Tänään olen ollut periaatteessa koko päivän kaupungilla: aamuvarhain kampaajalla, sitten (yksin!! – yleensä näin joulun aikaan systerin kanssa) Roberts Coffeessa cappuccinolla, sitten palaverissa, piipahdus parissa kaupassa, kääntyminen kotona ja sitten iltapäivällä vielä kokouksessa, vieläpä historiatoimikunnan kokouksessa ja kummitytär vielä piipahti illansuussa!

Tavatonta! Mukavaa mukavaakin vaihtelua.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERIKUVA 3: Oulun kaupungintalo aamusella. Merkillepantavaa on toisen tornin ikkunassa näkyvä luku: 29! Enää 29 yötä jouluun? – Ei vaan siihen, että Oulun vuosi  Kulttuuripääkaupunkina alkaa! Täällä tapahtuu paljon ensi vuonna – kannattaa kauempaakin tulla kulttuurielämysten äärelle!

Niitä näitä

Kakkosluukussa jäkälä pääosassa

Tänäänkin ajelin Haukiputaalle. Eilen haettiin lapset sieltä, Pehtoori vei illalla heidät kotiinsa ja tänään minä sitten ajelin viemään pojanpojalle puhelimensa, jonka hän eilen unohti meille.

Matkan varrella on Virpiniemi, josta minulla on syyskesällä tapanani pyöräretkellä hakea vähän jäkälää. Tänä vuonna vein sitä sisareni haudalle, ja vein mökille kuten tavallista. Mökillä sitä laittelen terassille purkkeihin havujen, puolukanvarpujen, tonttujen tai vaikka käpyjen kanssa. Ja aika usein myös pirtin ikkunan väliin. Niin tein tänäkin vuonna. Kuten otsikkokuvasta näkyy.

Koskapa hyvin vaatimattomat jäkälävarastoni ovat näin huvenneet, ajattelin, että käyn tänään Haukiputaan piipahduksella myös Virpiniemessä, jäkälämetsässä, mutta johan juuri silloin satoi  kämmenen kokoisia räntälänttejä maahan asti, ja jo aiemmin metsä oli saanut ohuen lumipeitteen, joka tänään muuttui loskaksi, joten enpä sitten sortunut luvattomaan touhuun: jäkälät saivat olla ihan rauhassa. Noh, eiväthän ne oikeastaan kaupunkikotiin niin sovikaan.

Jäkälän lisäksi hieman epäonnistunutta touhua myös postin kanssa! Eikä ihan vähänkään. Tänä vuonna on vain yksi kassillinen postitettavia Saariselkä-kalentereita (n. 10 % parin edellisen vuoden massiivisesta postitusrumbasta), mutta eihän se sitten mitenkään ´heleposti´ tuokaan homma sujunut. Huomenna on paljon sellaista jonka soisin onnistuvan paremmin kuin mikään tänään.

Joulu

Joulukuun ensimmäinen

JOULUKALENTERI

Joulukalenterin ensimmäinen luukku. Tänä vuonna minulla ei omaa kalenteria. Blogissa olen vuosien varrella ainakin viitenä vuonna ylläpitänyt kalenteria. Se oli silloin kun muutenkin päivitin joka päivä jotain. Siis melkein 18 vuotta joka päivä! Se oli silloin, kun  kuvaaminen ja kuvien käsittely olivat jatkuvan innostuksen, opettelun, oppimisen aikaa. Päivissä oli silloin paljon muutakin jouluista tekemistä, – tekemistä ja tapahtumia ylipäätään.  Tämä vuosihan katkaisi sen. Katkaisi minussakin jotain.

Ajattelin kuitenkin, omaksikin ilokseni, yrittää ehkä – jotain uutta taas opetellen  – saada aikaiseksi kalenterin Tuulestatemmattuihin juttuihin. Aloitan ja ehkä jatkankin siten, että laitan joka päivä otsikkokuvaksi jotain jouluista, jotain, jossa olen käyttänyt kuvankäsittelyä reippaasti, kokeillut ja harjoitellut tekoälyn käyttöä kuvien editoinnissa tai jopa kuvien luomisessa alusta loppuun tekoälyn avustamana.

Tänään kalenterin ekassa luukussa (= otsikkokuvassa) Saariselän keskustassa olevan Santa´s Officen (= Kakslauttanen Resortin) kuva (viime viikolta). Kuvasta olen poistanut ”epäolennaisuuksia” (= auto, takana olevan hotellin seinän pätkä etc.) ja vaihtanut tekstin etualan kylttiin. Ja sitten kaikkea muuta pientä. Saa nähdä löydänkö/viitsinkö/ehdinkö huomenna tehdä jonkin toisenlaisen kuvan?

KIRJASTO JA PIPAREITA MUKSUJEN KANSSA

Tänään joulukuun ekana meillä oli Juniorin lasten kanssa humputteluiltapäivä. Kävimme hakemassa heidät, kunhan olivat koulusta päässeet ja lähdettiin tutustumaan Oulun rempattuun pääkirjastoon. Parin vuoden tauon aikana on kovasti odotettu tätä mahdollisuutta.

Keskustakirjasto Saari todettiin hienoksi ja toimivaksi. Kunhan oli kassillinen kirjoja löydetty ja muutenkin paikkaan tutustuttu, oli aika ajella mummilaan, jossa joulukalenteripusseissa oli kuin olikin jotain.

Ja sitten aika piparileivonnalle. Ensi lauantain pikkujouluihimme ja piparinkoristelukilpaan piparit. Johan tuli muhkeita pipereita. Moneen vuoteen en ole itse tehnyt taikinaa, mutta eilen tein äidin perintöohjeella. Lapset onneksi jo niin isoja, että itse ymmärsivät olla syömättä taikinaa kovin suurta määrää, vaikka se olikin paaaaljon parempaa kuin valmispakaste.

Joulukuu on aloitettu siis hyvin perinteisin menoin.

Joulu Ruoka ja viini

Joulutunnelmaa hakemassa

Tuunattu, trendaava riisipuuro!

Somessa, radiossa, joululehdissä, netin joulusivuilla on ollut juttuja ja kuvia joulupuurosta, jollaisista ei ennen ole tullut edes unta nähtyä: ”herkkua on siinä monenlaista”. Yhdessä puurossa paljon kaikkea! Päätinpä minäkin tässä jouluun laskeutumisen vaiheessani sellaisen meille kahdelle tuunata.

Riisipuuroa, kinuskikreemiä, kardemummalla maustettua paahdettua voita, vadelmia, pistaasikastiketta! Valion ohjeessa pistaasit olivat leivottuna krokanteiksi, mutta siihen en sentään ryhtynyt, vaan hyödynsin Sardinian reissulta tuomaani pistaasikastiketta ~ suoraan pullosta muutama tippa kaiken muun hyvän päälle.

Minähän en nyt niin kovin makean perso ole, joten tässä oli aamupuuroksi (vrt. tavallinen hedelmäpaloja, kuivattuja karpaloita, muutama cashew-pähkinä ja rasvaton jukurtti ja ehkä vähän sitruuna-skyriä lautasella) vähän turhankin paljon sokeria ja hiilareita. Mutta kerrankos sitä, ja jouluhan on tulossa. Pehtoorille maistui kyllä erinomaisen hyvin.

Ja sitten: oli aika lähteä ystävien kanssa pienelle jouluajelulle: Lapinkankaan Joulupuoti on jo perinne (minulle perinne, seura on vuosien varrella vaihdellut). Tänään sää kaikkea muuta kuin jouluinen, vesisadetta, harmaata, liukasta. Mutta puodissa taas paljon kaikkea pientä viehättävää jouluun… Ja niinhän siinä kävi, että ostin tälle joululle toisenkin uuden koristeen; ystävät totesivat ”minun näköisekseni”. Tulette vielä näkemään puna-valkoisen ISON rusetin… 🙂

Paluumatkalla kaupunkiin piipahdimme myös Sisustusliike White Housessa. Jollen sieltä muuta löydä, niin lautasliinoja. 🙂 Tänään löytyi myös pikku lautanen. Vähän kuin keittiön koru; mitähän huomenna siihen keksisin kokattavaksi? Lopuksi Kauppahalliin lounaskahville, toviksi istumaan ja rupattelemaan, ja hakemaan M:lta vielä kalaa.

Ei tullut ollenkaan huono päivällinen meille kahdelle. Kalaa kahdella tavalla: paistettua pankojauhoilla paneroitua puna-ahventa confatuilla perunoilla ja salaatilla, jossa lämminsavulohta, ja uutta mangokastiketta (Kasvishovi, saatavissa ainakin Pekurilta Kauppahallista). Nyt monin tavoin kylläinen olo.

Huomenna olkoon kunnon lenkki mahdollinen!!