Hyväntoivonniemi Afrikan eteläkärjessä on monen matkan varrella. (klikkaamalla suurenee)
Se on ollut monelle purjehtijalle myös matkan pää: lännessä on kylmä Atlantti ja idässä Intian valtameri ja niiden merivirtojen kohtaaminen saa aikaan merireitin myrskyisyyden.
Yli 500 vuotta tämä vaikuttava paikka on ollut eurooppalaisten merenkulkijoiden matkan varrella.
Ja varmasti nyt jalkapallon mm-kisojen aikana monen turistin matkan varrella.
… nukutti huonosti. Ylikierroksia. Ja sitten töissä väsytti kovasti.
… moni kävi kiittelemässä. Työpaikalla oli rento ja raukea fiilis.
… minun taidehistorian opintoni ovat edistyneet merkittävästi 🙂
… ruokaa jäi niin paljon, että kun roudasin ne duuniin, saatiin rääppiäisistä monelle lounas.
… yhden kirjaprojektin kustannusasia on saatu kuntoon.
… läksiäiset yhdelle työkaverille saatu kunnialla ja hyvällä mielellä järjestettyä.
… päivällä kahvilla käytiin vielä tietokilpailun jälkipeliä. Tuli todettua, että professoreillekin ”tenttikysymyksiin” vastaaminen on Suuri Juttu.
Piknik-visailun voisinkin laajentaa tänne blogin puolelle.
Eilinen kisa on kokonaisuudessaan LINKIN TAKANA (pdf-muotoisena).
Ne, jotka haluavat, voivat osallistua kilpailuun. Eilisessä kilpailussa olleet musiikkinäytteet ja juustotaisting on tietysti näin sähköisessä mediassa vaikea järjestää, samoin kuin estää lunttaaminen (lue: googlettaminen), mutta jos haluat voit lähettää vastauksesi minulle (tuulestatemmattu (at) gmail.com) tai toimittaa vaikka paperipostissa (yhteystiedot löytyvät tuon ”kisalinkin” takaa).
Kilpailun sääntöihin kuuluu, että jokainen osallistuja vastaa ilman apuvälineitä (ja vannoo niin tehneensä :)).
Vastaukset on oltava minulla 30.6.2010. Voittajalle toimitan pullon kuohuvaa tai suklaarasian.
Järjestä juhannusvieraiden kanssa kilpailu? Osallistukaa porukalla!
Onnea kisaan 🙂
____________________________________
Kilpailuidean saa pölliä. Niin minäkin olen tehnyt. Jos niin teet, kerro, miten sinun ehkä vähemmän historia-alan ihmisiä käsittävä kesävierasporukkasi homman hanskasi.
Historiatieteet piknikillä Rantapellossa. Tänään oli se päivä. Viisi vuotta edellisestä kerrasta.
Sää ei suosinut, mutta haittasiko se? Ei, ei se haitannut. Meitä oli koolla melkein kaksikymmentä. Meillä on hyvä työyhteisö. Meillä oli hyvä iltapäivä ja ilta. Ruokaa oli ruhtinaallisesti, ja piknik-visa oli haastava ja kannatti se tehdä. Yksi paha kysymys historioitsijoille oli piknikin historia? Piknikin historia Suomessa, Euroopassa, maailmalla? Hmmm. jopas viisi kolmen-neljän hengen (ammattilais)joukkuetta aiheeseen keksi kaikenlaisia selityksiä… lähelle oikeitakin. 🙂
Palaan asiaan, vastaukseen – tälläkin foorumilla.
Eiliseltä jäi kesken …
Scampit ovat ihanan välimerellistä, vähän ylellistä kesäruokaa. Saahan niitä valmiiksi kypsennettyinäkin, mutta maistuvat ja tuoksuvat aivat erilaiselle, paljon paremmalle, kun marinoi ja grillaa itse. Keittiömestariystäväni oivallisen marinadin reseptiä vähän tuunasin ja tämmöinen on tulos
Grillatut scampit
(alkuruokana salaattipedillä 2 – 3 riittää, pääruokana 4 – 6 esim. risoton kera/ruokailija)
Marinadi riittää noin tusinalle
Sulata scampit ja marinoi niitä puolisen tuntia
3 rkl oliiviöljyä
2 limetin mehu
1 rkl (thai-)kalakastiketta
yksi pilkottu punainen chili
2 rkl korianteria silputtuna
Pujottele marinoidut, valutetut scampit varrastikkuun ja grillaa vajaa viitisen minuuttia, – katkaravun värisiksi.
Juniori ei luonnollisestikaan jättikatkaravuista tule kylläisiksi, joten keittelin samalle sapuskalle pastaa ja tein helppoakin helpomman
Välimerellisen poronkäristyksen, 🙂
400 g hyvää käristyslihaa
2 rkl voita
suolaa
reilusti pippuria myllystä
1 prk vuohenjuusto-tomaatti-ruokakermaa
Sulata voi pannulla, paista jäinen käristys normaalisti. Suolaa ja pippuroi.
Kaada ruokakerma pannuun ja anna hautua 10 – 15 minuuttia.
Tarjoile ehdottomasti pastan, ei perunamuusin, kera.
Bon appetito!
Viikonlopun viineistäkin jokunen sananen. Alkon uutuuksissa on kaksi ”meidän talon” viiniä. Lindeman´s Early Harvest valko- ja punaviinien ideana on ”low calories”. Molemmissa on alle 10 prosenttia alkoholia. Molemmat ovat nuoria, kevyitä, kesäviinejä. Ja molemmat kannattaa nauttia kylmänä, valkoinen liki jäisenä, ja punaviinikin lähes jääkaappikylmänä.
Valkkari on tehty Semillon- ja Sauvignon Blanc -rypäleistä. Minä kun olen sen verran rajoittunut, että en SB-rypäleestä tehdyistä viineistä pidä, en luonnollisestikaan ollut kovinkaan riemastunut tästä. Mutta hyvä viini se on. Ja ideana kevyt kesävalkkari hyvä. Noiden scampien ja varsinkin salaattien yms. kanssa nauttisin kuitenkin mieluummin punaista syrah-viiniä. Siinä oli sellaista ”rosemaisuutta”. Mutta paljon parempaa kuin monet roset. Siis hyvä vaihtoehto niille.
1840-luvulla Australiassa viinintuotannon aloittanut hollantilainen Lindemans antoi talon kuohuviinille nimen Cawarra, joka on paikallista alkuasukaskieltä ja tarkoittaa ”virtaavan veden äärellä”. Viinitalo olisi voinut käyttää Cawarraa myös näiden kesäviinien tuotenimessä. Sopivat veden äärelle, mökille ja piknikille.
Sisaren ja murmelin (siis äidin nimipäivä), ja niinpä menimme Vanhalle Paloasemalle Grill it´iin syömään. Ja totesimme, että oululaiset eivät todellakaan käy sunnuntaisin ulkona syömässä. Olimme suunnilleen ainoat isossa ravintolassa. Ruoka ei erikoista, mutta hyvää. Ja erinomaista oli lisuke: chorizo-perunamuusi. Nam! Pottumuusi oli jalostettu mausteisilla makkarapaloilla. No joo, ei dieettiruokaa ei, mutta ah, ihanan suolaista ja makoisaa.
Laskunmaksun aikana murmeli – toipilas ja omasta mielestään kovinkin vanha ja mitään hoksaamaton – halusi maksaa sapuskan. Tarjoilija toi laskun, johon murmeli antoi Visansa ja hieman kritikoi kun ei ollut ”numerokonetta” vaan lasku oli allekirjoitettava PIN-koodin antamisen sijaan. S-etukortti sentään katsottiin eduksi. Selkäytimestään asti kirjanpitäjä ja etten sanoisi kohtuullisen pihi ja tarkka äitini katsoi laskua, ja hoksasi yhtäkkiä: ”Mikä H-etu? Mikä tämä on?” Ei voinut mitään: repesimme nauruun oikein kunnolla. H-etu? Hetu? On yhtä kuin sotu. Siis henkilötunnus. Eikä murmeli sitten saanut mitään ylimääräisiä bonuksia tai alennuksia. Mutta mukava nimmarisessio meillä oli.
Eilisestä ruoasta lupasin postailla reseptejä. … mutta taidan jättää huomiseen. Scampi-marinadi ja huippuhyvä poronkäristys-resehti (ihan oma, äärimmäisen yksinkertainen) tulossa huomenna.
Mutta toinen aiempi lupaukseni: Ikeasta hankittu pihatarjoilupöytä. Tahtoo aina ulkona auringossa syödessä voit sulaa, salaatit nuupahtaa, leivät kuivahtaa ja viinit lämmetä (kuvan Lindemans Early Harvest Syrah vaatii vielä kommentointia.. ehkä sekin huomenissa) ja olen kauan toivonut jonkinlaista lisäosaa pöytään ja tässä se on! Siis Ikeasta halpis pöytä (tai siis palikkasarja, kuten ko. liikkeestä ostaessa on tapana), joka käsitellään kyllästysaineella ja johon kiinnitetään pieni aurinkovarjo. Koko setin hinnaksi tuli alle 60 egeä ja on hyvä!
Jalkapallon MM-kisat, kepun puoluekokous, kokoomuksen puoluekokous, — eipä voisi vähempää kiinnostaa. Futis ehkä eniten, koskapa kisat käydään Etelä-Afrikassa, – Cape Townin stadikan naapurissa asuttiin lokakuussa. Kisapaikkoja ja -huumaa nähtiin jo tuolloin, mikä on nyt ainoa pieni kipinä kisoihin.
Sitten tulin äsken – tilastoja ja tilannetta tuntematon – miettineeksi, miten on Italian mahikset loppupeleihin tänä vuonna? Ollaan näet MM-kisojen viimeisellä, semi- ja finaaliviikolla Italiassa, joten onko pienintäkään mahdollisuutta, että olemme keskellä suurta urheilujuhlaa. (Arkeologian) kollega oli Roomassa vuonna 2006, jolloin Italia voitti MM-skaban. Oli ollut hulvatonta! Onko siihen nyt mahiksia 11.7., jolloin me olemme Roomassa tai ainakin sen liepeillä?
Puoluekokouksia ja fudista keskeisempää on tänään ollut oma liikunta. Aamusella merenrannassa lenkillä (sivupalkissa pieni kuva matkalta sinne, sekin suurenee klikkaamalla). Ensimmäistä kertaa aikoihin, vuoteen? näin kun kaikki (Nalskussa, Varjakassa) tuulimyllyt pyörivät. Puolenpäivän jälkeen tuuli vain yltyi, – kuinka ollakkaan pehtoorin kanssa meillä molemmilla tuli mieleen telttaretkeily Tanskassa: Odensen tuuli! :).
Tuulesta huolimatta, tai sen takia, lähdimme puolen päivän jälkeen pyöräilemään. Nallikariin, – ja Hannalaan. (ks. tiistain postaukseni) Kannattaa poiketa. Lohikeittokin tuoksui hyvälle. Meillä vain oli kotona ruoka viimeistelyä vaille valmiina odottamassa… Keitto jäi testaamatta.
Tänään siis jotain hyvää ruokaa. Eilenkin. Joskopa huomenna reseptiikka-päivä…? Voisin kirjoitella muutaman reseptin ja viinivinkin. Ehkä. 🙂
Nyt nojatuoliin, lasillinen yllättävän hyvää portugalilaista rose-kuohuvaa (Mateus) ja Andreo Larsenin, Rooma – ikuinen illallinen. Olen lukenut sen ennenkin, mutta nyt siinä on jotain erityisen kiehtovaa.
Eilisen päivän postaukseeni kävi Maija kommentoimassa ja kyseli ”Paljonko sinulla on näitä “blogiisiaddiktoituneita”?” Ensinnäkin Maijalle kiitos kommentoinnista, se ilahduttaa yksinäistä bloggaajaa aina, ja toiseksi lyhyt vastaus kysymykseen: reilut sata kävijää on päivittäin.
Tilastojen mukaan 60 % on ”palaajia”. Kovin tarkkoja tietojahan en tilastoista saa irti, mutta tulkitsisin että noin 50 – 60 päivittäistä vakkarikävijää tuulestatemmattuja – itse asiassa enimmäkseen tosia – juttuja jaksaa käydä vilkaisemassa. Sitähän minä aina välillä ilokseni ihmettelen 🙂
Yksi tilasto kertoo vierailijoiden määrän päivittäin, viikoittain ja kuukausittin. Kesäkuukausina kävijämäärä laskee, ja maalis- ja lokakuisin on koko blogihistoriani (syyskuusta 2007 lähtien) ajan ollut eniten kävijöitä, mihin vaikuttavat varmasti reissuraportit syys- ja hiihtolomilta. Opiskelijatkin ovat kertoneet niitä lukeneensa, kommentoivatkin joskus.
Viikonpäivistä torstai on luonnollisesti vilkkain, minkä taustalla on osallistuminen Valokuvatorstain haasteisiin. Juhlapyhien alla jotkut reseptit tai pyhiin liittyvät ”historiapläjäykseni” (kaksi kynttilää, jollei heilaa helluntaina, römppä) ovat johdattaneet ihmiset (googlen välittämänä kai) sivulleni. Klikkaa tilasto isommaksi, näet paremmin …
Toinen tilasto näyttää asian näin:
Päivittäinen tilasto näyttää tältä
Paikkakuntakohtaista analyysia kävijöistä ja tilastoja niistä hakusanoista, joilla Tuulestatemmattuun on tultu, tein syksyllä vähän enemmän. Jos kiinnostaa KLIKKAA TÄSTÄ. Suunnilleen samankaltaista jakaumaa tilastot näyttävät nytkin…
”Addiktoituneista” en tiedä, kun en tiedä muutenkaan, ketkä täällä käyvät. Minulle tämä on kuitenkin tärkeä osa arkea ja reissuja. Dokumentaatiota itselleni. Joskus palaan menneeseen tämän kautta. Minä kun muuten niin vähän olen menneen kanssa tekemisissä. Mennyt minussa on joskus turhankin vahva…
Tänään olen itse asiassa elänyt tulevassa. Tehnyt paljon valmisteluja ensi viikkoa varten, ajatuksissani olen jo kulkenut Roomassa (meitä lähteekin kuuden hengen porukka Roomaan! yesh!!!)
Sähköpostini loppukaneettina on pitkään ollut Juicen aforismi:
Mitä olet tehnyt viime aikoina?
Lukenut, niin kuin aina. Historiaa lähinnä, sanoin.
Niin, täytyyhän ihmisen aikaansa seurata.Taidan vaihtaa kesäksi toisen Juicen aforismin:
Hyvä on.
Mutta en minä menneisyydessä elä,
vaan unelmat edeltä käsin.
On minussa se vika.______________________________________________________
Arovuokot ovat jo näin kauniita!
Tänään oli puhelinvastauskaksituntinen pääsykokeessa käyneille. Saivat soitella ja kysellä pisteet, ja arvelut siitä, jotta pääsevätkö? Minä en kyynelehtinyt, en vaikka jouduin kymmenille sanomaan, että ei, ei aukea yliopiston ovi sinulle syksyllä! Yksi soittaja itki ilosta puhelimessa. Sellaiselle soittajalle oli kiva vastata. Niin kuin niille parille muullekin varmasti sisäänpäässeelle. Mutta kuinka monelle niistä, joille oli sanottava, että ei, et päässyt, hanki itsellesi elämä muualta, maailma romahti – romahti hetkeksi? Yritin olla sympatiseeraamatta liikoja. Sellaisessa en ole kovin hyvä. No nyt pitkällinen pääsykoerumba on osaltani ohitse.
Ja vääjäämättä tuli tänään mieleen ”Ei nimi miestä pahenna”. Sisäpiirin juttu. Hih! Itsepähän olen työryhmän kokoon haalinut. Ainakaan ei vielä harmita. Päinvastoin. Kysykää minulta, mitä mieltä olen kahden vuoden päästä! No kun tämäkin porukka on nyt työn alkuun asetettu niin alkaakohan työhommat jo helpottua? Hope so.
Nyt värkkään ensi tiistaiksi tietokilpailua. Silloin on historiatieteiden piknik meillä, ja perinteiseen (toinen kerta on jo perinne! sanoo historioitsija) kuuluu tietokilpailu. Aikas hyvä tästä tulee, vaikka itse sanonkin. Voin ensi viikolla julkaista skaban täälläkin. Saatte, hyvät blogivieraat, koetella historian yms. tietämystänne… 😉
___________________
Laiskan puutarhavalokuvaajan päivän otos. Tämän työhuoneeni ovelta puutarhaan päin näyttää juuri nyt tältä. Näyttää siltä että pihlajanmarjahyytelölle on otolliset olosuhteet!
Klikkaamalla suurenevat.
Valokuvatorstaissa inspiroidutaan tänään musiikista. Minulle Clint Mansellin vähän melankolinen, paljon kaunis kappale Memories (Someone We’ll Never Know) elokuvasta Moon toi mieleen raukean auringonlaskun, – yksi sellainen rauhallinen, pehmeä, samettinen oli viime kesänä Rosesissa, Kataloniassa. Memories…
Kuva suurenee klikkaamalla, ja alla olevan klipin kautta voit kuunnella kauniin Memories-kappaleen.
Tänään arkistossa löytyi jatkoa – ja odotuksen mukainen ratkaisu – viime viikon ”historiallisten herkkujen” -probleemiin. Tänään kohdalle sattui luettelo, jossa oli suloisessa sekamelskassa mausteet ja munat, sinapit ja väriäineet, venäläiset vaatteet ja tapetit. Höyrylaivan lastissa oli myös ”gulockra” – keltaokraa. Tässäkin lastissa oli ”ultra marin” ihan kuten viime viikolla lukemissani luetteloissa. Pistän tähän mallin vuoksi pätkän tullausluettelosta, se kun tuntui herättävän kiinnostusta.
Kemin tullikamarin arkisto (Aa:1 Saapuneiden kirjeiden diaari 1873 – )
17.6.1874 Höyrylaiva Aavasakalla Pietarista maakauppias S. Aspegrenille
—
15 packe tågvirke
1 fartt gulockra
1 packe fenkol
1 packe senap
1 packe konfekt
1 låda ägg 1500 stycke
1 låda metvurst och skinka
1 låda innehållande peppar 20 tt
ultra marin 10 tt
anis 10 tt
2 packor tapeter
2 låda konfekter
2 lådor ryska kläder
Arkistossa tapasin myös mökkinaapurimme. Hän on eläköidyttyään ryhtynyt liki täyspäiväiseksi historioitsijaksi. Yksi hänen kiinnostuksen kohteensa on Koillis-Kairassa ollut yllättävänkin laaja partisaanitoiminta. Itärajan pinnassa on kuulemma partisaanileirin jämät, ja naapuri kyseli, josko mieheni lähtisi hänelle kaveriksi juhannuksena sinne patikoimaan. Jo vain pehtoori lähtee, mutta minä haluan mukaan! Lupasi ottaa.
Arkistosta lähdin Caritaksen karavaanikuljetuksen kautta fysioterapiaan: hyviä uutisia! Olkavarteni on ”kehityksen tiellä”, ”paranemaan päin”, ”kuntoutunut aika hyvin”. En väittänyt vastaan. Siltä minustakin on tuntunut. Leikkausuhka on ainakin siirtynyt. Nyt kun muistaisi taas olla tyytyväinen tästä säryttömästä ja kivuttomasta elämänmenosta.
Kohtahan alkaa lomakin! Toissailtana meillä oli jo pieni fiilistelytuokio Rooman matkan kumppaniemme kanssa… Kuukauden päästä Piazza Navonalla ilta-auringossa, ja jos vihdoin Popolon Santa Marian kirkko olisi auki, silloin kun yritän sinne päästä (neljäs kerta). Ehkä myöhäiselle illalliselle Trasteveren puolelle. .. Santa Maria i Trastevere -aukion reunassa on ristorante Sabatini, jonka terassilla olisi juhlallista samettisessa illassa kuunnella siippojen höpötyksiä, kommentteja bella donna figuresta, olla välillä puhumatta mitään. Nauttia Saltimbocca alla Romana, ehkä lasillisen amaronea, sitten juustoja ja toinen amarone. Jälkiruoaksi … mm. gelato! Tietysti. Ja espresso doppio. … Niin ja poks! – huomenna töihin! Hö!
_____________________________________
Lupasin lisää kuvia pihamme daalioista. Olin aika myöhään kotosalla, joten ilta-aurinko jo häipynyt, kuvassa väri ei pääse ihan oikeuksiinsa… Mutta minusta tämä on jotenkin hienostuneen dramaattinen. Siis kukka, ei kuva.
