Helpottaa jo…

Tänään oli puhelinvastauskaksituntinen pääsykokeessa käyneille. Saivat soitella ja kysellä pisteet, ja arvelut siitä, jotta pääsevätkö? Minä en kyynelehtinyt, en vaikka jouduin kymmenille sanomaan, että ei, ei aukea yliopiston ovi sinulle syksyllä! Yksi soittaja itki ilosta puhelimessa. Sellaiselle soittajalle oli kiva vastata. Niin kuin niille parille muullekin varmasti sisäänpäässeelle.  Mutta kuinka monelle niistä, joille oli sanottava, että ei, et päässyt, hanki itsellesi elämä muualta, maailma romahti – romahti hetkeksi? Yritin olla sympatiseeraamatta liikoja. Sellaisessa en ole kovin hyvä. No nyt pitkällinen pääsykoerumba on osaltani ohitse.

Ja vääjäämättä tuli tänään mieleen ”Ei nimi miestä pahenna”. Sisäpiirin juttu. Hih! Itsepähän olen työryhmän kokoon haalinut. Ainakaan ei vielä harmita. Päinvastoin.  Kysykää minulta, mitä mieltä olen kahden vuoden päästä! No kun tämäkin porukka on nyt työn alkuun asetettu niin alkaakohan työhommat jo helpottua? Hope so.

Nyt värkkään ensi tiistaiksi tietokilpailua. Silloin on historiatieteiden piknik meillä, ja perinteiseen (toinen kerta on jo perinne! sanoo historioitsija) kuuluu tietokilpailu. Aikas hyvä tästä tulee, vaikka itse sanonkin. Voin ensi viikolla julkaista skaban täälläkin. Saatte, hyvät blogivieraat, koetella historian yms. tietämystänne… 😉

___________________

Laiskan puutarhavalokuvaajan päivän otos. Tämän työhuoneeni ovelta puutarhaan päin näyttää juuri nyt tältä. Näyttää siltä että pihlajanmarjahyytelölle on otolliset olosuhteet!

Klikkaamalla suurenevat.

4 kommenttia artikkeliin ”Helpottaa jo…”

  1. Aijaa! Onko tuollainen vastauspalvelukin nykyisin olemassa ja suuntaa antavana oikein? Ei vaan meidän aikoina, kun odotettiin kirjettä tai juoksutettiin kavereita tai sukulaisia yliopiston seiniä lukemassa tai kansiassa kysymässä, että onko päästy vai ei ja sitten piti olla vielä puhelimen ääressä tuntitolkulla, ettei soitto mene ohi…

    Vastaa
  2. Jo vain meillä on palvelua. Ei sitä meilläkään ole määrättömän kauan ollut. Eivätkä likikään kaikki sitä käytä.

    Melkein joka vuosi on sitten myös valituskierros. Pari kertaa ne on johtaneet lääninoikeuteen ja/tai käräjille asti. Herra varjelkoon siltä tänä vuonna.

    Ja varjelkoon niiltä poikien äideiltä, jotka alkavat soitella sitten kun kokonaistulokset ovat tulleet: ”Hellanduudeli, miksei meidän jusupetteri päässyt vaikka on niiiiiin ahkera?”

    Vastaa
  3. Minua hymyilyttää tuo kirjoituksesi. Tuollaista se juuri on 😀 Täällä Suomessa ei sentään aviomiehet soittele, uhittele ja valita vaimon ”rannalle jäämistä” kuten eräässä maassa, missä olin opena.

    Ensi viikolla vielä muutamat arvosanat ja sitten kielikurssille. Se niistä pitkistä open lomista…

    Blogisi on ollut mukava ”lukemispläjäys” aina työpäivän jälkeen. Paljonko sinulla on näitä ”blogiisiaddiktoituneita”?

    Hyvää kesää sinulle!

    Vastaa
  4. Maija, kiitos! Mukava kun olet pysynyt mukana…

    Onneksi ei todellakaan täällä ole noiden poikien äitien lisäksi naisten aviomiehiä. Huh! Se nyt puuttuisikin.

    Aurinkoista oloa ja kesää sinullekin!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.