Emme sitten kuitenkaan jääneet täksi päiväksi Helsinkiin, vaikka vähän sellaistakin oli vireillä. Aamulla vielä WSOY:llä ja Akateemisessa; olisin tarvinnut Arjen historia -kirjasarjan nelososan, mutta mitäs olen sen hankkimista vitkuttanut, nyt koko teossarja on loppuunmyyty, ja minulta jäi nelonen puuttumaan. Jos jollakin on tarpeettomana, ostan mieluusti pois kuleksimasta…
Aamupäivällä ennen yhtätoista olimme Lahdentiellä ja päätimme ajella kotiin Savon kautta. Paitsi vaihtelun takia myös Tertin kartanon takia. (edelleenkin kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)
Viime kesän kartanokierroksella kävimme siellä, mutta vain talliin tehdyssä herkkukaupassa. Silloin jätimme kartanoravintolassa syömättä, tänään päätimme lounastaa siellä. Hieno päätös gastronomiselle kotimaanturneelleemme.
Pitopöytä oli suuri nautinto ja kartanonisäntä itse oli salissa hovimestarina, sommelierina ja tarjoilijana. Pianhan meillä oli yhteisiä jutunaiheita (Suomen kartanot ja Toscanan enotecat) ja yhteisiä ruokatuttuja. Isäntä kertoi Tertissä tänä vuonna olevan teemana erityisesti yrttiruoat: puuutarhassa harjoittelija (yrttitarha sitten hieman erilainen kuin meitsin takapihan viljelykset) on erikoistunut yrttiviljeleyyn ja tekevät keittiömestarin kanssa yhteistyötä.
Ja yhteistyön tuloksia saimme maistella: kuusenkerkkämuikut ja ohramuhennetttu fasaani olivat vain osa siitä gastronomisesta runsaudesta, jota suuresti nauttien maistelimme.
Kyllä meidän kelpasi kartanon terassilla lomatiistain iltapäivää viettää… Lopetellessamme isäntä kävi kyselemässä, jotta maistuiko? Maistui. Mutta kuka jaksaa ajaa kotiin? – Jiäkää yöksi!, toteaa kartanonherra. Kartanossa on majoitustilojakin pihapiirissä; kyllä vähän houkutti jäädäkin, mutta jo nuorison luo ja kotiin halusimme.
Ehdottomasti kannatti ajaa tämä 60 – 70 kilometriä pidempi reitti kotiin, jotta Tertin lounas tuli nautittua. Ja pöydästä oli hyvä mennä kartanon kauppaan, jossa on myynnissä tilalla tuotettuja hilloja, hyytelöitä ja näkkäriä! Tertin näkkäri on parasta! Ja Iivarin savumuikkuja, – monta purkkia niitä koriimme lastasin. Pitopöydän kalat olivat kaikki hyviä ja noista savumuikuista pidimme erityisesti.
Kotimatkalla satoi, ja paistoi, ajelimme vuorotellen, liikennettä Kuopion seudulla valtavasti (asuntomessut? oopperajuhlaväkeä?), mutta matka taittui. Neljän päivän aikana ajelimme melkein 2000 kilometriä, nautimme monta jumalaista illallista, muutaman makoisan lounaan, näimme monta kirkkoa, vain kaksi museota, yhden taidenäyttelyn, kymmenkunta kartanoa (osan sisältä, osan vain päällisin puolin), monta viehättävää putiikkia (nyt mm. kaikki Suomen Butiken på Landenit käyty), herkkukauppoja (kummasti on noita ruoka- ja herkkukasseja kertynyt. no monet kesäjuhlat onkin tulossa). Nyt loppuloma Rantapellossa!
Loppukevennys?
Valkosuklaalehmä!
Pehtoori ei oikein luota lehmien tuntemukseeni. Mieheni ei tiedä, että on valkosuklaalehmiä, tummasuklaalehmiä, Marabou-lehmiä ja lehmätoffee-lehmiä… 🙂
