Mihin mummo katsoo?
”Että tuon naapurin pitää nuo puutkin saada kukkimaan… täällä ei kukaan tee edes nurmelle mitään … Yksin täällä saa takapihalla istuskella, eikä kukaan edes nurmea käy kastelemassa ja leikkaamassa … Onneksi kohta sentään sataa, tekee nurmelle hyvää… Puppuratuomi, muka! Hmmph!”
”Jos olet juoksija, juokse. Jos olet honka, humise.” Jos olet lehtori, lehtoroi? No sitä olen tänään tehnyt oikein tosissani. Proseminaarin aloitusistunnosssa 25 UUTTA! Eipähän puutu ohjattavia!
Lapset ja Raila ovat vuosien ajan tehneet piparkakkutalon tai piparkakkuautotallin tai piparkakkutönön tai piparkakkuvaraston. Jos jonkinlaisia rakennelmia on siis nähty, mutta koskaan ne eivät ole loppiaisena olleet NÄIN surullisen näköisiä.
Monta viikkoa odottelemani ja käynnistysyrityksiäni vältellyt luennonrakentamis-draivi on nyt vihdoin tosiasia. ”Arjen historia” alkaa muotoutua 16-tunnin luentosarjaksi. Pakkohan se jo on!
Viheliäisen tuulen loppiaisaattona BO:n perinteiset nyyttärit. Teemana olivat ranskalaiset ruoat ja me olimme lupautuneet viemään jälkiruoan. Klassikko kerrakseen: Crepes Suzette. Nämäkin olivat hyviä.
Ilmaston muutos: uudenvuodenpäivänä tässä lapsuudessa luisteltiin. Ei luistella enää.
Osallistunpa tällä kuvalla nyt eka kertaa Valokuvatorstain haasteeseen.
Keittokirjan jälkimainingeissa: sukulaisten, serkkujen ja vanhempien sisarusten kanssa tullut kontaktiseerattua enemmän kuin vuosiin yhteensä. Aina suvuista etäällä asuneena yhteydenpito ollut vähäistä, nyt sitten kummasteltu elämänkulkua puolin ja toisin. Ja toinen seuraus kirjasta: töissä sekä kollegat että opiskelijat käyvät kertomassa mitä kaikkea ovat leiponeet ja laittaneet, miltä on maistunut. Mukavaltahan semmoinen tuntuu.
Jollei vuosien kulumista muuten huomaisi niin ainakin tänä iltana. Tähän on tultu: teinit lähtevät, me jäämme kotiin odottamaan heidän paluutaan. Käveltäisiinkö kaupunkiin katsomaan ilotulitusta? Ehkä ei, on niin kylmäkin.
