(Omenapuiden kukat kannattaa klikkailla isommiksi)
Harvoin on kurjaa lähteä töihin, ja vielä harvemmin niin kurjaa kuin tänään!
Kukkivien omenapuiden katveeseen, kotipihalle, olisin aamulla voinut jäädä.
Mutta menihän se siinä sitten työpäiväkin.
Sellainen leppoisa tekemisen meininki kuitenkin.
Töiden jälkeen kaupungille kampaajalle polkiessa mietin, että kun nyt leikataan tukka, niin viimeisetkin Meksikossa käyneet hiussuortuvat häipyvät. Ja kun aamulla katselin juustopaketin viimeistä myyntipäivää ajattelin, että se on sama kuin minun kesälomani alkupäivä. Töissä kalenteriin syksyn kokous- ja publiikkipäiviä ja muita tähdellisiä aikatauluttajia merkitessä laskin, että suunnilleen 22 kokousta on ennen kuin tytär mahdollisesti tulee kotiin. Lapin Kansan toimittaja soitteli, ja kyseli yhtä väitöskirjaani liittyvää juttua, ja sitten milloin väitöskirjani on julkaistu, kun kerroin, että aika tarkalleen 10 vuotta sitten, mietin saman tien, että 10 vuoden päästä eteenpäin olen jo varmaan unohtanut mistä väittelin. 😉
Näitä päivien ja vuosien, isojen ja pienten tapahtumien laskemista ja ajan mittaamista eteen- ja taaksepäin merkillisillä yksiköillä (kalkkitabletteja purkissa enää yhtä monta kuin työpäiviä loman alkuun jne.) olen tehnyt aina. Ja tuntuu vain pahenevan.
Sellaistakin laskeskelin, että kun ensi viikolla saan luetuksi vielä yhden käsikirjoitusnipun, niin sitten voin siirtyä kesälukemistojen pariin. Hommata kirjastosta ja/tai kaupasta hyvää kesälukemista. Nyt minulla ei ole mitään visiota siitä, mitä lukisin, joten suositelkaapas. Sinun ”elämäsi romaani”, paras elämäkerta ikinä, hyvä dekkari, matkakertomus, jota et unohda, historiallinen romaani, jota ei voi jättää lukematta, kesäkirja, jonka luet joka vuosi, uutuuskirja, jota et voinut laskea kädestäsi ennen kuin olit lukenut läpi? Kerro, – ilahtuisin vinkeistä.
