Tuntuu kesälle.
Tuntuu kesälle, vaikka keskipäivällä alkoikin kokous Linnanmaan vanhan puolen tympeässä, 70-lukulaisessa oranssissa kokoushuoneessa, jossa on paksu kokolattiamatto, minkä vuoksi osin aika varovaisäänisten osallistujien puhetta on vaikea seurata. Kahden tunnin kokoustamisella sentään selvitään, kierrän ulkokautta takaisin ”omaan siipeen”, ja kesä, kesä… Hetken hulvahtaa ajatus, että tytär tulee… mutta onnenhulvahdus menee ohi.
Ei, ei tule tytär kesälläkään. Minähän olen menossa antamaan asuntonsa uudelle vuokralaiselle avaimia.
Mutta tytär lähetti minulle mainion linkin saatesanoin:
”uusia ideoita mansikkamargaritojen yhteyteen”.
http://www.buzzfeed.com/christinebyrne/delicious-ways-to-drink-out-of-fruits
Aika huippuja hedelmäviritelmiä linkin takana on.
Ananasjuttuja meilläkin on tehty, mutta onhan tuossa artikkelissa vaikka ja mitä.
Jos huomiseksi tuon vesimelonijutun koettaisi? 😉
No mutta siis töissä vielä: työhuoneessakin tuntuu kesälle, pöydät tyhjenevät pinoista, allekirjoitettavista, luettavista, laadittavista. Avaan ikkunan ja toivon, että joku leikkasi nurmea, tulisi tuoksu ja se ääni. Eihän sisäpihalta tule, …
Kollega, sijaiseni, lähdössä huomenna Roomaan ja konferenssiin Perugiaan. Vähän sitäkin mietin, miksen minäkin, mutta kyllä minä tiedän, miksen. Ja syvennyn tekemään kaaviota kandintutkinnon suorittamisesta 32 tukikuukauden raameissa ja sitten hoksaan, että syksyn juttu tämän pitäisi olla – ja lopetan!
Kesä siinäkin, että olen kotona ennen neljää. Tonnikalasalaatti on varma merkki kesästä, sitten kukkien kastelu, ja pihalla siivoillaan: ehkä olisi kannattanut se allergiasumute sittenkin ottaa taskuun. Valkoiset ikkunalaudat on sellaista mitä harkitsisin hyvin, hyvin tarkkaan, jos nyt vielä rakentaisimme. Nyt kun koivun siitepöly alkaa olla katuojissa, on mänty vasta kukoistuksensa alussa. Pesikö Pehtoori pihan lisäksi autotkin? Minä ainakin kynnysmatot.
Niin kesä, että taidan etsiä huomiseksi töihin salsahameen!